Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli 6 vuotta ja olemme olleet kihloissa muutaman vuoden. Itse olen 24-vuotias ja poikaystäväni on vuoden minua vanhempi. Meillä menee ihan hyvin, vaikka välillä on myös erimielisyyksiä, mutta niitähän on jokaisessa suhteessa. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että onko hän sittenkään se oikea. Arki on ihan tavallista olemista ja välillä tulee sellainen olo, että kaipaisi jotain jännitystä elämään. Välillä mietin sitä, että olisi kiva olla vapaa, jotta saisi mennä niinkuin itse haluaa (en ole ikinä pettänyt enkä pettäisi silloin kun seurustelen). Toisaalta tunnemme toisemme jo niin hyvin, koska olemme olleet niin kauan yhdessä. Tämä on minun ensimmäinen kunnon suhteeni ja poikaystävälläni on ollut ehkä pari lyhyttä suhdetta ennen minua.
Olen jonkin aikaa miettinyt, että onko tämä vain jokin ohimenevä vaihe elämässä vai mitä tämä oikein on? Onko kellään samanlaisia kokemuksia. Olisi mielenkiintoista kuulla. Muutkin saavat kertoa kommentteja.
Olen jonkin aikaa miettinyt, että onko tämä vain jokin ohimenevä vaihe elämässä vai mitä tämä oikein on? Onko kellään samanlaisia kokemuksia. Olisi mielenkiintoista kuulla. Muutkin saavat kertoa kommentteja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taitaa olla ohimenevä vaihe. Arki on astunut kuvioihin, mutta suhde muuttuu aina ajan kuluessa. Kyllä se mikä tahansa suhde muuttuu aina "tylsäksi" arkielämäksi. Varmaan myös miesystäväsi ajattelee samoin. Olisi hyvä jos yhdessä keskustelisitte asioista yhdessä, että ei tule mitään ikäviä yllätyksiä kuten sellainen asia että miehesi jättää sinun yllättäen
Itse tein tossa viis vuotta sitten sen virheen, et lähdin käveleen hyvästä suhteesta, ku alko tuntuun hiukan arkiselta. Oltiin oltu kimpassa neljä ja puol vuotta.
Olihan se vähän aikaa kiva olla sinkkuna ja testata viehätysvoimaa...mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Itsekin aloin taas kaivata jotain vakavampaa suhdetta.
Vuoden päästä erosta löysin ihanan sällin ja nyt ollaan oltu neljä vuotta kimpassa. Toki tästäkin suhteesta on jo uutuuden viehätys kadonnut, mut enää en kyllä tee samaa virhettä.
Ihan varmasti joka suhteessa tulee kyllästymis vaiheita, mutta ei sen takia kannata erota.
Lähde vaiks tyttöjen kesken baariin ja pistä kehiin pienoista flirttiä. Varmasti alkaa elämä taas hymyilemään.
Tsemppiä suhteellesi!
kyllästyttää jos aina on tylsää arkea ja kyllä parisuhteessakin pitäisi olla tietty vapaus menemään. Ellei nyt ihan joka paikkaan niin ainakin sinne minne eniten haluaa.
Itselläni oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten.Olen nyt 25 ja seurustellut kohta 7 vuotta.Mietin aina olenko onnellinen?Onko hän "se oikea"?Rupesin olemaan todellinen kusipää tyttöystävälleni.Purin sillä tavalla sisäistä turhautuneisuutta..Suhde alkoi kariutua,minun takiani.Onneksi tajusin sen ajoissa.Kun tyttöystäväni lähti kaverinsa kanssa kahden viikon matkalle ajattelin,että nyt on itselläni aikaa miettiä asiat halki.Lopulta tajusin mitä olen menettämässä!En sokeana huomannut sitä mitä minulla todella on.Kaikki oli niin hyvin,että jotenkin kadotin reaaliteetit.Kun ajattelin,että mitä jos tyttöystävälleni tapahtuu jotain tai jos menetän hänet,ymmärsin kuinka paljon todella rakastan häntä!Omaa kokemustani voisin verrata ihan yleisesti terveydentilaan.Kun kaikki on hyvin,arkiset asiat eivät enää tunnu miltään ja kaikki tuntuu tylsältä.Kun sitä sitten kuulee lääkärin diagnoosin aivokasvaimesta,sitä ymmärtää mitä terveys todella merkitsee!Nykyään suhteemme kukoistaa ja olen hyvin onnellinen.Jos olisin silloin tehnyt jotain harkitsematonta,olisin varmasti katunut sitä hyvin paljon.En kuitenkaan voi antaa sinulle mitään ohjeita,koska en tunne sinun tilannettasi tarpeeksi hyvin.Jokainen parisuhde on erilainen!Tsemppiä nyt kuitenkin!
Sulta on jäänyt nuoruus elämättä ja menot menemättä ja muut vaihtoehdot kokeilematta. Tuo on tosi yleistä sellaisten keskuudessa jotka ovat nuorena päätyneet yhteen. Tuohon ei ole ohjetta mitä kannattaa tehdä, koska se voi mennä syteen tai saveen kuitenkin. Jos lähdet sinkkuelämää kokeilemaan tulet kaipaamaan entistä elämääsi ja jos jäät parisuhteeseesi tulet aina haaveilemaan sinkkuelämästä. Eipä käy kateeksi.
lopettaa suhdetta, jos se kerran milestäsi on kunnon suhde. Jollei tällaista suhteen arkipäiväistymistä kestä, ei tule koskaan saamaan kestävää suhdetta.
Ei pidä ajatella parisuhdetta sellaisena itsestäänselvyytenä, että kaikki jatkuu hyvänä omalla painollaan tarvitsematta tehdä itse mitään sen eteen. Hyvääkin parisuhdetta täytyy hoitaa jotta se säilyy hyvänä, ihan niinkuin terveyttä pitää vaalia. Jos ihmiset ymmärtäisivät tämän, niin se näkyisi varmasti avioerotilastoissa.
Niin ja mitenköhän sitä parisuhdetta hoidetaan?
Kaikkialla toitotetaan, että pitää vaalia parisuhdetta mutta missään ei anneta ohjeita, että miten?
pitäisi opetella olemaan vähemmän itsekäs, opetella ottamaan se toinen osapuoli huomioon.
Suhdetta voi hoitaa ihan pienillä arkisilla asioilla. Kunnioittaa myös toisen mielipiteitä, antaa toisen tuntea olevansa arvokas ja rakastettu, tekee oman osansa kotitöistä, silloin tällöin tekee asioita toisen puolesta (esim. kun toinen on flunssainen, sanoo että lepäile sinä vaan, minä vien koiran lenkille sinun puolestasi).
Jos ongelmia suhteessa on ja halua parantaa suhdetta, keinoja niiden poistamiseen kyllä löytyy parisuhdeterapiasta.
pitäisi opetella olemaan vähemmän itsekäs, opetella ottamaan se toinen osapuoli huomioon.
Suhdetta voi hoitaa ihan pienillä arkisilla asioilla. Kunnioittaa myös toisen mielipiteitä, antaa toisen tuntea olevansa arvokas ja rakastettu, tekee oman osansa kotitöistä, silloin tällöin tekee asioita toisen puolesta (esim. kun toinen on flunssainen, sanoo että lepäile sinä vaan, minä vien koiran lenkille sinun puolestasi). Jos on jostain huonolla tuulella, ja tiuskii toiselle, voisi välillä sanoa ettei se johdu toisesta vaan se ja se asia pännii, siksi olen äkäinen. Keinoja löytyy, mielikuvitus on rajana. Tärkeää on se toisen huomioiminen, muttei toista myöskään pidä hukuttaa huomionosoituksiin.
Jos ongelmia suhteessa on ja halua parantaa suhdetta, keinoja niiden poistamiseen kyllä löytyy parisuhdeterapiasta.
Siihen suhteeseen pitää panostaa koko ajan. Ei se riitä että tutustumisvaiheessa viedään kukkia ja juostaan alasti Töölön läpi yöllä. Sitten kun toinen on "saatu", niin kaikki loppuu ja ollaan vaan ja möllötetään.
Ota itse aloiet jos se kurppa ei itse tajua. Menkää tekeen joitain erikoista mukavaa.