En jaksanut enää yrittää jatkaa, kun vuosikausien ajan mitkään tekemiseni eivät olleet tekemätöntä kummempia. Hain eroa ja lähdin, en halunnut riidellä lapsista. Sanoin haluavani sopia kaikesta sopuisasti neuvotellen, niin että suostun joustamaan ja neuvottelemaan asioista hänen ehdoilla, mutta se ei käynytkään. Sain kokea juristin neuvottelutekniikkaa, "pistä se maksamaan rankimman jälkeen"-tyyliin.
Olisin ollut valmis samaan lopputulokseen sovinnollisesti, mutta hänen "voittonsa" oli että tämä piti saada aikaan minua pakottamalla. Myös lasten edun mukaisuutta halusin, kuten yhteishuoltajuutta 50/50 jaolla. Sekään ei tullut kyseeseen, koska en olisi joutunut maksamaan rankimman jälkeen. Yksinhuoltajuutta vaati, muuta tyytyi ensialkuun 77/23 sopimukseen yksinhuoltajan elatusmaksu summin. Mitään kohtuullistamista ei tehty, vaikka vaatimalla vaadin saada huolehtia lapsista pidempiä jaksoja kerrallaan.
Työttömyysaikanani pyysin häneltä elatusmaksuihin maksuaikaa, ei käynyt. Vei asian sosiaalitoimistoon välittömästi ulosottotoimenpiteitä varten. Jouduin turvautumaan lainarahaan, ja tämäkö oli lasten etu: kallis pikaluotto. Onneksi sain töitä. Nyt on lakimiehensä valmistelemassa yksinhuoltajuushakemukseen, hakee "syntisäkistä vikaa", olen saanut kuulla tiedusteluista (onnekseni maailmasta löytyy oikeitakin Ihmisiä).
Toisinpäin on kaikki laillista: lapsia ei tarvitse päästää luokseni yh-sopimuksessakaan mainittuihin aikoihin. Jokainen päivä pois niistä 23:sta on hänen voittonsa. Voinko asialle mitään? Mitä sanktioita tuollaisesta "muutaman päivän sillon tällöin" sopimusrikosta edes on? Joutuvatko lapset sanktioiden sijaiskärsijöiksi?
Millainen ihminen voi puheessaan saada samaan lauseeseen "lasten edun" ja lasten toisen vanhemman henkisen ja taloudellisen tilan vahingoittamis panettelun kostotarkoituksessa? Mitä voin päätellä lasteni käytöksestä: luonani ollessaan ovat iloisia ja tasapainoisia (minun mielipide), lähivanhemmalla (hänen sanomaa) lapset ovat masentuneita koska ovat olleet "etävanhemmalla" ja nähneet "sairasta elämää".
Kaiken lisäksi hän kiertää minun sukulaisten ja tuttujeni luona puhumassa pahaa ja pyytämässä näitä katkaisemaan välit minuun. Äitini kertoi minulle tämmöisestä vierailusta. Veljeni vaimon hän on saanut puhuttua puolelleen (mistä veljeni on kovin suruissaan, kertoi miettineensä ihmetellen vaimonsa pyyntöjä; miksi hänen tulisi hylätä "pahantekijä" veljensä).
Miksi hän ei tyydy kohtaloonsa: jätin hänet (lemppasin), koska elämäni ei enää ollut minkään arvoista siinä suhteessa. Minut oli jo nollattu ja resetoitu. Todellakin sain elämän, kun lähdin. Voin sanoa kirkkain silmin, että minun kannatti lähteä. Mitä on tämä kostomeininki ja uuden tuskalla hankitun elämän nollaus ja pilaus yritys? Ei pure enää, osaan jo sanoa ei käy. Vain lasten tapaamisten takia hyväksyn yhteydenotot, kunhan lapset täyttävät 18v. niin häneltä ei tarvitse enää mitään kuulla.
Olisin ollut valmis samaan lopputulokseen sovinnollisesti, mutta hänen "voittonsa" oli että tämä piti saada aikaan minua pakottamalla. Myös lasten edun mukaisuutta halusin, kuten yhteishuoltajuutta 50/50 jaolla. Sekään ei tullut kyseeseen, koska en olisi joutunut maksamaan rankimman jälkeen. Yksinhuoltajuutta vaati, muuta tyytyi ensialkuun 77/23 sopimukseen yksinhuoltajan elatusmaksu summin. Mitään kohtuullistamista ei tehty, vaikka vaatimalla vaadin saada huolehtia lapsista pidempiä jaksoja kerrallaan.
Työttömyysaikanani pyysin häneltä elatusmaksuihin maksuaikaa, ei käynyt. Vei asian sosiaalitoimistoon välittömästi ulosottotoimenpiteitä varten. Jouduin turvautumaan lainarahaan, ja tämäkö oli lasten etu: kallis pikaluotto. Onneksi sain töitä. Nyt on lakimiehensä valmistelemassa yksinhuoltajuushakemukseen, hakee "syntisäkistä vikaa", olen saanut kuulla tiedusteluista (onnekseni maailmasta löytyy oikeitakin Ihmisiä).
Toisinpäin on kaikki laillista: lapsia ei tarvitse päästää luokseni yh-sopimuksessakaan mainittuihin aikoihin. Jokainen päivä pois niistä 23:sta on hänen voittonsa. Voinko asialle mitään? Mitä sanktioita tuollaisesta "muutaman päivän sillon tällöin" sopimusrikosta edes on? Joutuvatko lapset sanktioiden sijaiskärsijöiksi?
Millainen ihminen voi puheessaan saada samaan lauseeseen "lasten edun" ja lasten toisen vanhemman henkisen ja taloudellisen tilan vahingoittamis panettelun kostotarkoituksessa? Mitä voin päätellä lasteni käytöksestä: luonani ollessaan ovat iloisia ja tasapainoisia (minun mielipide), lähivanhemmalla (hänen sanomaa) lapset ovat masentuneita koska ovat olleet "etävanhemmalla" ja nähneet "sairasta elämää".
Kaiken lisäksi hän kiertää minun sukulaisten ja tuttujeni luona puhumassa pahaa ja pyytämässä näitä katkaisemaan välit minuun. Äitini kertoi minulle tämmöisestä vierailusta. Veljeni vaimon hän on saanut puhuttua puolelleen (mistä veljeni on kovin suruissaan, kertoi miettineensä ihmetellen vaimonsa pyyntöjä; miksi hänen tulisi hylätä "pahantekijä" veljensä).
Miksi hän ei tyydy kohtaloonsa: jätin hänet (lemppasin), koska elämäni ei enää ollut minkään arvoista siinä suhteessa. Minut oli jo nollattu ja resetoitu. Todellakin sain elämän, kun lähdin. Voin sanoa kirkkain silmin, että minun kannatti lähteä. Mitä on tämä kostomeininki ja uuden tuskalla hankitun elämän nollaus ja pilaus yritys? Ei pure enää, osaan jo sanoa ei käy. Vain lasten tapaamisten takia hyväksyn yhteydenotot, kunhan lapset täyttävät 18v. niin häneltä ei tarvitse enää mitään kuulla.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jätit hänet virallisesti ja fyysisesti. Nyt on aika jättää myös henkisesti.
Vaikka oletkin exäsi kanssa tekemisissä vain lasten asioiden hoitamiseksi, ei sinun tarvitse muusta huolta kantaa.
Minäkin lemppaan tässä miestäni pihalle. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä sanoo tai tekee. Olen ottanut sellaisen asenteen, että lapsista on mukava olla isänsä kanssa ja siitä olen lasteni puolesta iloinen. Ajattelen vain tätä yhtä hyvää puolta koko miehestä ja siinä se.
Ei se sinunkaan exäsi enää kosta, kun tulet välinpitämättömäksi. Mutta niin kauan kuin reagoit, niin kauan piisaa huvia.
Ei kai siinä mitään pahaa ole, että avioero on hoidettu juristin tai kahdenkin kanssa. Ei pitäisi silloin olla mitään sanomista kummallakaan jälkeenpäin.
Meillä ei puhuta kotona keskenään koko erosta sanaakaan. Käymme sitä keskustelua vain lakimiestemme välityksellä.
Tappeleminenkin loppui kuin seinään, kun en enää välitä mieheni tekemisistä tai sanomisista yhtään mitään. En sano vastaan, mutta en sano puolestakaan. Välillä meinaa nousta kiukku pintaan, mutta siihen olen kehittänyt sellaisen aamukamman. Ajattelen, että on tietty määrä vittuilua, mikä minun täytyy mieheltäni kestää vielä ja jokainen vittuilu on yksi vähemmän kohti loppua. Toimii. Otan siis ilkeilyt vain lukumääräisesti en sisällöllisesti.
Toivottavasti saat itsellesi rauhan. Sen jälkeen huomaat käveleväsi keveästi ja hengittäväsi vapaasti. Älä sitä ihmettele miksi kävi näin, vaan ajattele, että eihän meistä kukaan voi tietää, millaiseksi toinen muuttuu, kun emme tiedä sitäkään, miten me itse muutumme, kun elämäntilanteet muuttuvat.
Pyydä sukulaisiltasi pieni palvelus. Että he eivät kertoisi sinulle mitään ex-vaimosi sanomisista tai tekemisistä. He vain loukkaavat sinua kertoessaan exästäsi, etkä sinä hyödy niiden asioiden tietämisestä mitään. Anna olla ja pyydä lähimpiäsikin antamaan olla.
Hyvää jatkoa elämääsi!
Oikeasti, parasta minkä isä voi lapsilleen suoda, on se, että pitää huolta heidän äidistään.
Sinusta ei siihen ollut.
Mikset Sinä nyt sitten "Tyydy kohtaloosi?" koska se, se on, kohtalo.
Miksikä se, että vaimosi pitää viimeinkin puoliaan tuntuu sinusta "kostolta"? Olethan Sinä saanut "lempata" perheesi? (ja lue todellakin oikein, tarkoitin todellakin perheesi, koska vaimoa et siis halua, ja hän ja lapset kuuluvat yhteen, piste.
Kaikkea kärsimystä minkä Sinä olet perheellesi aiheuttanut, en osaa kuvitellakkaan, mutta päätellen pilkallisista sanoistasi trakedian keskellä, niiden mitan täytynee olla suunnaton.
Aikaa myöden perheesikin kyllä ymmärtävät että heidän on helpompi selviytyä ilman Kaltaistasi hyväntekijää...
Usko pois, lapset ovat lahjomattomia, ja poissa olleita tunteja, päiviä, viikkoja vuosia ei korvaa mikään. Etääntyvät Sinusta, ja arvostavat Sinua sen mukaan. Etäältä katsoessaan todentavat "oikean karvasi" helpommin jä jättävät Sinut Omaan Arvoosi. Tyydy siis kohtaloosi.
Älä pidä ihmisiä arvostelukyvyttöminä, jos vaimosi surustaan puhuu, jos valehtelisi, ei häntä uskottaisi. Saisi huonon maineen. Totta kun puhuu saa yleensä myötätuntoa. Se maine kuulunee Sinulle. Sitä saa mitä kylvää. niin se on.
Mutta olethan nyt jo niin onnellinen uuden elämän kynnyksellä, minkä Sinulle suon. Koko keikkahan kannnatti?
Mitäs sitä sitten täällä valittelemaan?
...sentään ! Ethän sinä voi tietää mitä tuon perheen sisällä on tapahtunut. Miksi siis heti tuomitset miehen. Onko kenties itselläsi sama kohtalo että miehesi on sinut jättänyt ja nyt katkerana vuodatat.....
ihmettele niin monen miehen kommentteja kamalista vaimoista.
Jokainen tarvitsee purkautumispaikkansa ongelmiinsa ja kipuiluihinsa. Annan anteeksi vihanpurkaukset, joita kirjoitukseni saa aikaiseksi.
Kiitokset vastaajalle :)
Ehkäpä joku osaa antaa auttavia ja hyödyllisiä vinkkejä, apu se on pienikin apu :)
Ja osuin tosi lähelle, kuin noin anteeksi antavaksikin heltyi...???!!!
Joo-o, kyllä vain, saman kohtalon minäkin, kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaksi jäin aikoinani, enkä koskaan (kahdessa kymmenessä vuodessa) ole sitä miehelle anteeksi antanut.
Meillä tosin ei paljon kiistoja ollut, kun emme tavanneet emmekä olleet missään yhteydessä sen koommin. Hänellä ei ollut mitään tapaamisia lapsiinsa, ja hyvä niin.
Olen uudelleen naimisissa seitsemättätoista vuotta, ja onneksi miehetkään eivät toki ole samanlaisia, lastensa hylkääjiä, jotkut jopa välittävät muistakin kuin omista lapsistaan.
Minusta nyt vaan on anteeksiantamatonta hylätä perheensä oli syy mikä hyvänsä. Se on varmasti itselleen helpompaa, kyllä. = itsekästä, kuin mikä. Ja toki tiedän että muotia on ajatella vain itseään, hhehheh. Luulisi sitä vaan että sen jälkeen olisi onnellinen eikä tarttisi valittaa, kun on jo tuhotyönsä tehnyt.
ja myötä-elä luuserin kanssa, turhat valitukset.
Taidat olla samanlainen.
Vaan hänen tekstissään on totuuden siemen, itseänikin mietitytti, miksi mielestäsi vaimosi erilainen mielipide on mielestäsi kosto.
Eiköhän hän vain katso asioita omalta kantiltaan?
Se on sellainen vanha sananlasku joka on kyllä totta.
Että ei yksi kivi jauhoja jauha.
Ei se vaimo tuskin mikään paha ole, kunhan katselee omasta vinkkelistä asioita, ja lasten vinkkelistä.
Raadollisen totuudenmukainen. Suoraan elämästä.
on hänen omansa
Miehen velvollisuus on pitää huolta naisesta, mutta naisellako ei ole velvollisuutta pitää huolta miehestä?
Millaista huolenpitoa tarkoitat? Taloudellista?
Ehkä kirjoituksesi oli provo. Muutoin sitä ei voi ymmärtää.
Parisuhde on jotain aivan muuta kuin yksipuolista "huolenpitoa".
Harmi vain, että alkuperäinen kirjoittaja ei tuntenut kunnolla sitä naista, jonka kanssa meni naimisiin ja sai lapsia. Sellaisia naisia on. Sellaiset naiset eivät välitä lapsistaan. Heille lapset ovat kostonväline. Heillä on paha olla elämässään ja syyttävät siitä sitä, joka on lähimpänä: ensimmäiseksi puolisoaan. Kun puoliso lähtee, siitä löytyy uusi syy. Sellaiset naiset eivät ole täysijärkisiä. Kukaan täysijärkinen ei ala syyttää muita omista ongelmistaan, vaan hakee apua ongelmiinsa.
Ap., sinulla on vielä lapsesi. Sinusta riippuu jonkin verran millaisena he sinut näkevät. Oletko samanlainen kuin heidän äitinsä, joka käyttää heitä taisteluvälineenä, vai oletko sellainen, joka välittää lapsista olosuhteista riippumatta. Alaikäiset lapset ovat usein äitinsä armoilla ja toimivat äidin tahdon mukaan. Jos äiti kieltää tapaamasta isää lapset tottelevat ja kirkkain silmin väittävät sen olevan heidän oma tahtonsa. Mutta lapsista kasvaa aikuisia. Aikuistuttuaan heille saattaa selvitä äitinsä kierous. Se ei ole lapsile helppoa. Ole silloin heidän tukenaan. Se ei tarkoita sitä, että sinun pitää olla ymmärtävinäsi ex-puolisoasi. Sitä sinun ei tarvitse tehdä. Paras mitä voit tehdä, on se, ettet ikinä sano pahaa sanaa heidän äidistään, mutta sinun ei tarvitse sanoa hyvääkään. Arvostat lapsiasi eniten kun arvostat heidän omaa kykyään muodostaa mielipiteensä ihmisistä - myös siitä jota itse eniten vihaat.
Ex-puolisosi vielä kaatuu omaan nokkeluuteensa. Sen odottaminen voi viedä aikaa ja kiristää hermojasi. Mutta kun se osuu kohdalle, se kumoaa kaiken paskan mitä siinä välissä on tapahtunut.- Paitsi ei sitä vahinkoa mikä lapsille on jo ehtinyt tapahtua. Sille sinä et voi mitään muuta kuin rukoilla ja toivoa parasta.
Olen itse avioerolapsi, jonka äiti oli katkera erosta ja kosti isälle kaikenlaisilla - jälkeenpäin katsottuna jopa sairailla keinoilla. Heidän erotessaan olin 12-vuotias ja jäin äidille. Siihen aikaan se oli ainoa vaihtoehto kai olevinaan. Vasta 22-vuotiaana silmäni alkoivat aueta. Tai ehkä vasta silloin pystyin hyväksymään sen, minkä aikaisemmin olin itseltäni kieltänyt. Aloin tapailla isää uudelleen, ja meistä tuli ystävät. Lapsi ei koskaan voi ymmärtää isänsä ja äitinsä miehen ja naisen välistä suhdetta. Sitä en edes halunnut ymmärtää. Mutta äidin pahuus alkoi oksettaa vähitellen. Kun puhuin asiasta suoraan äidilleni, hän heittäytyi täysin lapselliseksi marisijaksi, marttyyriksi. En tuntenut mitään arvostusta häntä kohtaan. Viimeiset 8 vuotta olen lähettänyt hänelle joulukortin, mutta muutoin emme tapaa. Tädiltäni olen kuullut, että äitini on käynyt muutaman vuoden terapiassa ja syö mielialalääkkeitä. Olisipa tehnyt sen jo silloin, kun alkoi painostaa isää heidän avioliittonsa aikana. Olen itse pelännyt pysyviä ihmissuhteita, sillä pelkään, että minusta tulee äitini kaltainen. Satunnaisia miesystäviä on riittänyt, mutta mitään syvällisempää en pysty solmimaan. Ehkä joskus.
Voimia kaikille teille, joiden lähimmäiset ovat itsekkäitä, eivätkä pysyty näkemään virheitä itsessään.
"Miehen velvollisuus on pitää huolta naisesta, mutta naisellako ei ole velvollisuutta pitää huolta miehestä?
Millaista huolenpitoa tarkoitat? Taloudellista?
Ehkä kirjoituksesi oli provo. Muutoin sitä ei voi ymmärtää."
Tähän astisestasi kirjoituksestasi huomaa jo sen ettet ole ymmärtänyt ollenkaan lukemaasi, ehkäpä omat lapsuutesi traumat estävät sen.
Se että kirjoitin että parasta mitä isä voi lapselleen antaa, on se että pitää huolta lasten äidistä, ei tarkoita etteikö avioliitto olisi molemminpuolista huolenpitoa, vaikka sen niin yksisilmäisesti traumoissasi tulkitsitkin.
Siinä nyt vaan oli puheen aiheena isä.
Ja ei, enpä todellakaan tarkoittanut taloudellista huolenpitoa. Olet niin kaukana noissa ajatuksissasi että lienee mahdotonta Sinulle kaikkea selittääkkään. Lienet kuitenkin varsin nuori henkilö, kyllä se elämä opettaa vielä pitkän kaavan mukaan, minä en jaksa, eikä ole minun tehtäväni tuhlata aikaani järkesi kasvattamiseen. Kaikesta päätellen Sinulla ei ole omia lapsiakaan.
Joten se siitä. Älä ole katkera tästä tekstistäni, minulla on myös oikeus omaan mielipiteeseeni, aivan kuin sinullakin, muista se.
Sanonpa vaan että helppo se on suutaan soittaa ja sanoa äideistä paljon pahaa, kun he pyyteettömästi ovat ensin pyllysi pyyhkineet...ruuan suuhusi vuosikaudet yksin hankkineet. Hyvä, hyvä. toki saat äitiäsi haukkua täällä julkisesti.
Toivotanpa tähän loppuun myös voimia äideille joiden lapset suulla suuremmalla eivät omia virheitään itsessään ymmärrä, ja ovat vielä niin typeriä jotta ne itsekkästi julki tuovat.
Lasten äiti toimii minun kodalla samalla tavoin kuin sinunkin perheessäsi tapahtui. Herkkänä ja ihmisiin uskovana minua käytettiin häikäilemättä hyväksi aikoinaan, kunnes lopulta pitkäkin pinna katkesi eli lähdin pois. Olen saanut elää todellisessa manipuloinnin piirissä, koska traumaattiset kokemukseni vaativat paljon tällaista jälkikäsittelyä.
Tietynlaiset ihmiset eivät pyydä tekojaan anteeksi. Tapahtumiin ja tilanteisiin ovat syyllisiä toiset ja toisten pyyntöjä ei tarvitse huomioida. Yleensä pyyntöä seurasi päinvastaisen asian toteuttaminen.
Lapset ovat joutuneet elämään "suojattua" elämää, vrt. tynnyrissä kasvatetut lapset. Aikoinaan en voinut mennä yhdessä lasten kanssa ulos ilman äidin hyökkäystä. Tilanne johti lopulta siihen, että lapset kieltäytyivät lähtemästä kanssani ulos, koska siitä seuraisi "silmät leimuten" hyökkäys. Vain lapsen oma huone oli sallittua aluetta, ja minulla sohva (lihoinkin sillon yli viisitoista kiloa). Olenkin todennut että nykyään saamme lasten kanssa enemmän yhteistä aikaa kuin ennen. Tämä siitäkin huolimatta että lähivanhempi on estänyt lapsia pääsemästä luokseni sopimuksessa olleen pitkän liki 3:n viikon jakson ajan. Toivottavasti sosiaalitoimiston sovittelusta on apua (olen laittanut kirjallisen tapaamisoikeuden toimeenpano avunpyynnön lastenvalvojalle).
Tuo lähivanhempi sanoikin minulle kerran rakastavansa kaikkia alueen lapsia ja huolehtivansa heistä Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta. Kovasti hän aina oli pohtimassa millä toimenpiteillä han voisi lapsia "avustaa". Koskaan ei kuitenkaan puhuttu siitä mitä lapset itse olisivat oleet vailla, saatikka että hänen toimesta omat lapset olisi viety mihinkään toimintaan.
Minä olen omalta osaltani antanut lapsille rakkautta. Ja voin ilolla muistaa sitä että kahden lapseni ensimmäinen puhuttu sana oli "isä". Rukoilen ja toivon, että minun esikuvani lapsille riittää. En aio luovuttaa "ikuisen kostonkaan" alla lapsistani huolehtimisesta. Kiitokset sanoistasi, ne auttavat selviämään.
Perusteellal ex vaimosi sai yksinhuoltajuuden, siihen täytyy olla aika raskauttavat syyt, kun yksinhuoltajuuden on saanut.
Onneksi ei saanut silloin yksinhuoltajuutta. Yhteishuoltajuus on. Mutta on tehnyt minusta "viallista" paperilla.
Olen saanut tietooni lakimiehensä minua koskevista tiedusteluista yksinhuoltajuushakemusta varten.
Lain mukaan lapsella(!) on oikeus molempiin vanhempiin ja lähivanhemman tulee tukea etävanhemman ja lapsen välistä suhdetta..
Helpommin sanottu kuin tehty, teidän tapauksessa varsinkin. Mutta lyhyesti tapauksessanne (kuten niin monessa muussakin vastaavassa) lähivanhempi ei liene tiedä edes lakia rikkovansa.. tai sitten kokee olevansa lain yläpuolella..
Mutta tässä muutamia vastauksia/komentteja kysymyksiisi.
----------
"Nyt on lakimiehensä valmistelemassa yksinhuoltajuushakemukseen, hakee "syntisäkistä vikaa", olen saanut kuulla tiedusteluista (onnekseni maailmasta löytyy oikeitakin Ihmisiä). "
Suomessa yhteishuoltajuus on "normi" ja yksinhuoltajuuden saa lähivanhempi A) jos etävanhempi suostuu vapaaehtoisesti(allekirjoittaa paperit ja luopuu yhteishuoltajuudesta) tai B) käräjäoikeudesta PERUSTELUSTI erottaa toisen vanhemman yhteishuoltajuudesta. Poikkeuksiakin tietysti on.
Yleensä perusteluksi ei riitä "lähivanhemmasta tuntuu siltä", vaan pitää olla näyttöä, että etävanhempi on VAARAKSI lapselle (väkivalta yms.).
Lisätietoa: http://www.eroperhe.net/?core=huolto
Ja sitten korjaus siihen yleiseen ajatusvirheeseen.. eli vaikka lähivanhemmalla olisi yksinhuoltajuus, niin silti etävanhemmalla on oikeus tavata lasta (tai siis se on lapsen oikeus tavata!). Jos etävanhempi esim. on erotettu väkivaltaisuuden takia yhteishuollosta, niin silti pitäis pyrkiä järjestämään ns. tuettuja tapaamisia eli esim. viranomaisten läsnäollessa tms.
Lue lisää tuolta eroperhe.netistä, kohdasta tapaamiset.
--------------
"Myös lasten edun mukaisuutta halusin, kuten yhteishuoltajuutta 50/50 jaolla. Sekään ei tullut kyseeseen, koska en olisi joutunut maksamaan rankimman jälkeen. Yksinhuoltajuutta vaati, muuta tyytyi ensialkuun 77/23 sopimukseen yksinhuoltajan elatusmaksu summin. Mitään kohtuullistamista ei tehty, vaikka vaatimalla vaadin saada huolehtia lapsista pidempiä jaksoja kerrallaan. "
Kommentteja. Tekstissäsi menee sekaisin kolme eri käsitettä huolto, tapaamiset ja elatusmaksut.
Huolto (yhteis-/yksin-) tarkoittaa sitä, että PÄÄTTÄVÄTKÖ vanhemmat lapsen asioista yhdessä vai yksin. Lista asioista = http://www.eroperhe.net/?core=huolto
Tapaamiset tarkoittaa sopimusta kuinka usein lapset vierailevat luonasi. Tapaamisilla ja huollolla EI ole tekemistä toistensa kanssa. (ja en nyt huomioi mitään "lähestymiskieltoja".)
Elatusmaksut. Eivät liity onko yksin- vai yhteishuolto. Tapaamiset vaikuttavat siinä, että jos lapset ovat paljon luonasi (just vaikka 50/50) -> elatusmaksut pienevät. Mitä tarkoitat "yksinhuoltajan elatusmaksu summin"? Sitäkö, että suurin osa ("muiden") tapaamissopimuksista menee "joka toinen viikonloppu lomilla viikkoja", mutta sinä hoidat enemmän (77/23, ihmettelen muuten mitä tuo tarkoittaa käytännössä?), mutta sitä ei huomioida elatusmaksujen pienenemisenä?
-----------------------
"Toisinpäin on kaikki laillista: lapsia ei tarvitse päästää luokseni yh-sopimuksessakaan mainittuihin aikoihin. Jokainen päivä pois niistä 23:sta on hänen voittonsa. Voinko asialle mitään? Mitä sanktioita tuollaisesta "muutaman päivän sillon tällöin" sopimusrikosta edes on? Joutuvatko lapset sanktioiden sijaiskärsijöiksi? "
http://www.eroperhe.net/?core=tapaamisongelmat
Lue otsikon alta: "Lapsen kanssa asuva vanhempi estää tapaamisia"
Lyhyesti: Jos vanhemmilla on sosiaalitoimessa tai tuomioistuimessa vahvistettu tapaamissopimus, voi etävanhempi hakea tälle sopimukselle TÄYTÄNTÖÖNPANOA tuomioistuimesta ellei se toteudu.
Tuomioistuin voi määrätä lapsen luovutettavaksi tapaamisiin SAKON uhalla ja äärimmäisessä tilanteessa lapsi voidaan jopa noutaa tapaamisiin.
Joutuvatko lapset sanktioiden sijaiskärsijöiksi?.. Jos vanhempien välit ovat tulehtuneet, niin lapset kärsivät aina. Jos lähivanhempi tekee kiusaa ja mustamaalaa etävanhempaa, niin kyllä mielestäni lapset kärsivät. Kärsivätkö lapset sakoista? Ei pitäisi, mutta huono lähivanhempi kyllä "pistää heidät kärsimään"...
--------------
Tässä ei suinkaan ollut vastauksia pohtimiisi "kostojuttuihin". Itse olen eronneen miehen nyxä ja hänen exänsä tekee myös kaikkensa tuhotakseen niin lastensa kuin meidänkin elämän. Paljon olen tuota asiaa pohtinut, että "miksi?". Vastausta en ole löytänyt muusta kuin Narsismista. Tuosta aiheesta lisää netistä opiskellessani olen vain löytänyt lohtua itselleni siihen, että "taistelemme mahdotonta vastaan". Narsisti ei tunne empatiaa EDES omia lapsiaan kohtaan, vaan "oma tuska on lasten tuska". Ei sitä voi tietenkään järjellä selittää. Nyt vuoden taistelun jälkeen (sivusta olen seurannut) tilanne alkaa selvitä, sosiaaliviranomaiset ovat puuttuneet tosissaan tapaamisongelmiin (kun on heille "lyöty lakipykälät ensin pöytään".. mikä minusta on outoa). Meillä tilanne on mennyt todella pahaksi, muttei niistä sen enempää. Isän ja lasten välit on onneksi edelleen todella hyvät.
Minua on syytetty narsistiksi exän taholta. Narsismin piirreluettelo on tullut minulle tutuksi hänen suustaan.
Kysyn aikoinaan erään ryöpytyksen päätteeksi: "oletko itse tuollainen?", sain jyrkän kieltävän vastauksen. Olen pohtinut narsismi piirteitä itsessäni, olen kyllä ehdottoman itserakas :)
Minua on sanottu herkäksi ja empaattiseksi. Uskon aitoon rakkauteen ja pyydän anteeksi kun erehdyn.
Pyysin jopa anteeksi kun lähdin, sanoin tietäväni lähtöni tuovan tuskaa niin hänelle kuin lapsillemme, enkä tuskalta välty minäkään. Tunsin vain olevani niin umpikujassa elämässäni, että minun oli päästävä pois. Asioita, joita olin pitänyt tärkeänä ei hyväksytty. Kun sitten kerroin lähtöpäätökseni yhteydessä toistona vuosien ajalta (ties kuinka monetta kertaa) minulle tärkeistä jutuista sain kommentin "mikset ole aikaisemmin kertonut".
Olen nyt elämän löytänyt, mutta tuo vuosikausien trauma vaatii käsittelyä, siksi kirjoittelen tänne ja luen muidenkin juttuja. Ehkäpä tuo minun yksi oma päätös vaatii häntä kostamaan, sillä hänhän ei tuota päätöstä ollut minun päähäni ajatellut. Eikä se ollut kiltti päätös, siksi on kait kostettava.
Heittäkää vain minua kaikenlaisilla ajatuksilla, sitä tuppaa itse sokaistua kun pohtii liikaa samaa.
Jos olet ollut työtön ja ansituloissa tullut tiputusta, niin sosiaalitoimisto silloin on velvollinen tarkistamaan sinun elatusmaksu kykyä ei karhuamaan rahaa sinulta ja viime kädessä maksamaan lapsille elatustukea.
Tilapäinen työttömyys ei vielä vaikuta, tarvitaan 15% muutos vuositasolla. Lisäksi sattuu olemaan hieman kiinteää omaisuutta, sitähän ei tukiluukulla hyvällä katsota. Minusta ihan turha vaiva 100€:n takia. Saldo vain oli melkein nollilla (52,37€) silloin. Olin jo töissä kun kelan työttömyyskorvaus tuli. Ei ole kelalla kiireitä, rahanpuutekin olisi tiedettävä 3kk etukäteen sossuun mennessä.
ettäs edes kehtaat!
Tuo olisi ehkä ollut vältettävissä kuluttamalla pari päivää sosiaalitukiluukuilla ja papereita täytellen. Ei kiitos, mieluummin olin juuri nuo päivät lasteni kanssa. Etenkin kun juuri tuolloin lähivanhempi oli sattumoisin heidät luokseni päästänyt.
tekosyitä, ettei vaan olisi.
jos 100 egestä oli kysymys, niin turhaan valitit!
eihän tota asiaa mikään muuta, vaikka miten sitä kääntelisi.
vaikkapa. taidat olla aikasen tyhjä-tasku.
Hyvä esimerkki lapsille, heh.
Etkö itsekkyydessäsi tajuaisi vaan jättää heitä rauhaan? heillä on paljon paremmin ilman Sinua.
Kerää ensin itse itsesi kasaan. Älä käytä lapsia sen välikappaleena. Näkeehän sen nyt että olet riekaleina. Lapset tarvitsevat tälläkin hetkellä sen vanhemman joka jaksaa huolehtia arjesta.
Vaikka olinkin tilapäisesti liki rahaton, ajattelin ensin. Olin tiedustellut lähivanhemmalta joustomahdollisuutta (maksuaikaa) tilapäisen työttömyyteni vuoksi. Lähivanhemmalla olisi ollut taloudellisesti hyvinkin mahdollista odottaa tuon kuukauden ajan elatusmaksua (Vastikään maksettu 20000€ tasinkoerä!). En suinkaan ollut aikonut jättää maksamatta, enkä edes nähnyt tarpeelliseksi ryhtyä elatusmaksujen alentamisprosessiin tuon tilapäisen (kelan "maksukiireet") käteisvarattomuuden vuoksi.
Kun nyt kuitenkin lapseni olivat luonani käytin senkin ajan lapsilleni. Sinun vaihtoehtosi olisi ilmeisesti ollut, viettää tuo aika byrokratian rattaissa tai juottolassa.
Näkee mikä sinulle lienee tärkeää; kun poimit, lähivanhemman yli lapsen edun käyvistä toimista, raha-asioista joustamattomuuden minun ongelmaksi. Kyllä lasten kanssa voi olla ilman rahaakin, ei lapsia saa rahalla rakastamaan. Päinvastoin raha etäännyttää lapset vanhemmasta. En ole täällä valittaakseni, vaan saadakseni jaettuja ideoita "kommunikaatio haasteiden" selvittämiseen lasten kannalta paremmin tavoin.
Tosi-asia on että lasten huotamiseen tarvitaan rahaa. Vaikka kuinka kiemurtelet sen asian kanssa, niin se on. -Arki maksaa, halusit tai et. Ja lapsen ei todellakaan ole tarpeellista nähdä puutetta ja kurjuutta tuolla iällä, ellei se ole ehdottoman pakko.
Juottolaa en ole koskaan suositellut kenellekkään, mistä moisen päähäsi saitkaan? Et ainakaan minulta.
En poiminut lähivanhempaa, yli lapsen edun.
Olemme vain eri mieltä rahan tärkeydestä lapsen huollossa. Rehellisesti pystyn myötämään etten itse ole pitänyt olotilastani tyhjätaskuna ollessani, saatikka että olisin huoltanut jonkun siihen päälle. Rehellisyys on hyve, sitä ei ole kaikilla, ja totuus sattuu. Tieto luo tuskaa.
Mielestäni Sinä teet niin että kuljet yli lapsen edun vaatiessasi rahattomana lapsen huoltoa.
Katsot tilannetta niin läheltä että et oikein nää sitä.
Olen aina sanonut maksavani enemmän kuin on osani. Olen jopa vaatinut lähivanhemmalta (lakimieheltänsä) suurempaa elatusmaksusummaa ja sen myös saanut. En vain osannut ennakoida työttömyysjaksoani, jonka lähivanhemman lakimies muilla samanaikaisilla toimillaan (kunnallispolitikointi) aiheutti.
Minä en ole missään vaiheessa vaatinut lasten huoltoa itselleni. Olen vain perännyt lasten oikeutta molempiin vanhempiin, enkä ole vanhemmuudesta eroa ottanut. Minusta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin.
PS. Lapseni tulevat edelleen syliini (pyytämättä) ja saavat tulla.
lähivanhemman lakimies aiheutti työttömyytesi?
Mikähän mahtoi olla oma aiheutuksesi omaan työttömyyteesi, se olisi paljon helpompaa uskoa.
Olet jopa vaatinut lähivanhemman lakimieheltä saada maksaa suurempaa elatus-apua kuin olisi kuulunut?
Miksi siis auot päätäsi ja syytät ex-vaimoasi rahastajaksi?
Aivan käsittämättömiä nuo tekstisi, sori vaan mutta minä ainakin putosin jo.
Ehkä kirjoitan liian pitkiä lauseita, kun sanoista osa jää lukematta/lainaamatta. Suostuin silloiseen työhön. Lupaukset työn pituudesta annettiin. Tiesin kuitenkin, että työstä on mahdollisuus joutua työttömyyteen. Sori, olinpa tyhmä kun otin työn silloin vastaan. Jos ei ota työtä, niin ei voi siitä jäädä työttömäksikään. Tämän nyt tiedän kokemuksesta viisastuneena :D
Jos työn rahoitus tulee muualta ja lupaaja äänestää silti lupauksensa vastaisesti, niin mikä on looginen johtopäätös? Etenkin kun äänestyksen tulos on yhden äänen ero ja toimien vaikutus kunnalle tappiollinen. Ei pitäisi olla päättelyvaikeuksia.
Puhun aivan muusta kuin rahasta. Raha on vain yksi näkyvä alue, jossa etävanhemman toimintatavat ilmenevät. Elatusmaksun lienee tarkoitus mennä lasten elämiseen. Symbolinen korotus minun taholtani, mennee (ainakin pitäisi mennä) lasteni elämiseen. En ole ruinannut mitään summia alaspäin. Ainut "raha" mitä erehdyin pyytämään etävanhemmalta oli kuukauden maksuaika yhteen elatusmaksuerään. Maksamatta en ole jättänyt mitään. Rahastaja syyttely lienee sinun käsityksesi osaketjun otsikoista. Sori en tarkoittanut otsikoita etävanhemmalle. Tarkoitin ne tähän vastausketjuun.
Ehkä joku joskus oppii ymmärtämään ihmisten erilaisuutta. Ei sitä tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta erilaisten ihmisten olemassaolon hyväksyminen on jo hyvä lähtökohta. Tällä hetkellä yritän ymmärtää yhden asian: miksi lähivanhempi puheessaan kantaa huolta lasten edusta, kun hän samaan aikaan estää lapsia tapaamasta toista vanhempaa.
Samaa on ihmetelty sukulaisenikin perheessä. Mies löysi uuden naisystävän liitossa ollessaan.Meni kihloihin naisystävänsä kanssa. Entinen vaimo löysi myös miesystävän vuotta myöhemmin ja siitä seuras sitten ero. Nyt kaikki miehen lapset ja entinen vaimo ovat kiusakohteena ja kaikkia hirveyksiä tapahtuu. Kamalaa seurattavaa ja mitähän siitä vielä seuraa.
uuden exän vai vanhan exän?
Aika jännä kannanotto kaikkinensa.Mitähän tuohon muuta sanoisi, kuin mistä epätietoisuus.Kuitenkin entinen ex-kuppani ei jaksa hyväksyä uutta suhdetta entiselle kumppanille ja sen seurauksena kiusantekoa riittää loputtomiin, niin kauan kuin olosuhteet siihen antaa tilaisuuden.Arvo anna itsellesi ja arvo toisillekkin, tämähän se oilisi se pointti oikeasti.
Kannattaa mennä täällä netissä tosiaan sinne, mihin olet jo askeleen astunut:)
Ihan siis ystävällisenä vinkkinä, varmasti auttaa sinua:)
Täällä myös "itserakas" ihminen, mutta tiedostan sen ettei puolisoni ole ajatusten lukija, vaikka mielestäni pitäsi ;o)
Puolisoni on totisesti vahva kun jaksaa tämmöstä ämmiä katsella. Haudon mielässäni omiani ja miehen pitäisi ymmärtää, kun minua vituttaa, kun hän minua ärsyttää tai muuten vaan tympii....
Häntä ei saa vituttaa, tai muuten minä suutun, mutta kun minä olen vihainen tulee hänen lepytellä minua.
Olen oikesta juuri tälläinen ja puolisoni ei todellakaan minua ansaitse. Erota olen halunnut, mutta puolisoni kuittaa sen ettei se vaihtamalla parane ;o)
No jospa se puolisoni löytaisi uuden....