Mieheni ja minun suhde loppui liialliseen alkoholin käyttöön. Olin yrittänyt keskustella ongelmasta ja hakenut apua. välillä näytti,että hän jopa kuunteli ja yrittikin toimia toisin. mutta aina kun hänen piti mennä lääkäriin tai A-klinikalle, hän perui ne tai jätti menemättä. Nyt kun eromme on totta, hän soittaa ja viestittää usein. Nyt siis haluaisi tehdä asioita toisin,mutta on jo liian myöhäistä.Pitäisi olla tosi vahva näyttö,että hakisi oikeasti apua ongelmaansa. En kuitenkaan pysty uskomaan ihan heti hänen juttuihinsa. Joidenkin mielestä minä olen itsekeskeinen, kun en jaksanut tukea miestäni ja antaa vaan aina anteeksi kaikki retkahdukset. Mutta enkö myös silloin antaisi hänelle luvan jatkaa ja toimia niinkuin teki? On tietysti surullista kuulla häneltä miten on vaikeaa ja paha olla, mutta tekisi sen asian eteen jotain. Olisin ollut valmis lähtemään hänen kanssaan ammattiauttajalle, mutta ei se käynyt. Nyt minun oli vaan pakko laittaa suhde poikki ja toivottaa parenpaa elämää hänelle. Ehkä hän joskus (toivon oikeasti )tajuaa ja huomaa,että elämä on muutakin kuin pari mäyräkoiraa päivässä.En halua syyttää tai haukkua häntä millään tavalla, ei se johda mihinkään. Myös minun elämäni on jatkuttava. (olen siis itsekäs??) Jos alkoholi ohjaa suhdetta ja elämää, niin siitä kyydistä olisi hyvä hypätä tai hakea apua. Sateisessa syksyssä eteenpäin, kaikesta huolimatta positiivisin katsein:)
menetetty mahdollisuus
hitsari
61082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä, ei uskalleta/myönnetä ongelmaa ja astuta tuolle tielle jossa asioita selvitellään puhumalla selvinpäin jonkun kanssa. Ikävä kyllä...
sama juttu,siinä ei auta kuin se että alkoholisti itse tajuaa ongelman,jos ei tajua niin ei tajua.Ei tarvitse jaksaa toisen ,eikä kannata ,jos ei toinen halua myöntää ongelmaa ,ja itse tee asialle jotain, eli ei juo ikinä enää.Mahdoton ja lohduton sairaus.
Tuttu tarina... Olin yli kuusi vuotta suhteessa, jossa alkoholi aina aika ajoin aiheutti melkoisia ongelmia suhteeseen -luottamukesen menettäminen, riidat rahankäytöstä (kaikki meni, mitä tuli) Ei auttanut keskustelut, aina luvattiin tehdä parannus. Useamman kerran suhteemme oli katkolla, kun luvattua parannusta ei tapahtunut. N kuukausi sitten päätin laittaa pisteen touhulle, mikäli muutosta ei tapahdu OIKEASTI. Lupasin itselleni, etten enää mahdollista poikaystäväni toilailuja. Päätimme yhdessä, että keskustelemme viimeinkin suhteestamme ja selvittelemme sitä painaneet asiat. Vieläkään kyseistä keskustelua ei ole käyty.. Nyt hän on muuttanut pois, hakeutunut hoitoon, pistänyt asioita järjestykseen ja niin...löytänyt uuden tyttöystävän. Monenlaisia ajatuksia pyöri päässä... Olisiko vielä pitänyt jaksaa? Olisiko suhde tulevaisuudessa toiminut? Rakastan edelleen häntä ja myönnän olevani katkera. Tuntuu turhalta, että vuosien yrittämisen jälkeen joku toinen saa sen ihmisen, jota suhteessamme kaipasin.
hänestä.. ei uusi tyttöystävä tule muuttamaan häntä. Olet vaan nyt pettynyt, kun hän löysi uuden. Mut niin löydät sinäkin, jos haluat..Tsemppiä
tuo tarina oli aivan kuin minun elämästäni. mä lähdin käveleen eilen poikaystäväni luota. pitkään odotin niitä selviä viikoloppuja et tehtäis jotain kivaa yhdessä, mut niitä ei tullut kuin yksi viimeisen neljän kuukauden aikana. aina jos riitaa tuli niin jätkä lähti kavereidensa kans juomaan.... sehän se on ratkaisu....
surullista miten viina voi hallita ihmistä noin paljon:(
Tuossa "likaisen legendan" viestissä oli jotain kovin tuttua. Siis ajatus siitä, että alko-ongelmaisen uusi ystävä saisi jotenkin mystisesti parantuneen ihmisen. Tai siis sen ihanan miehen/naisen, joka oman suhteen alussa hurmasi minut. Kyllä, aivan kuten missä tahansa suhteessa on se ihana alkuhuuma ja myös se arki sieltä jo pilkistää.Tilastojen valossa ei alkoholin väärinkäyttäjä "parane"mitenkään todennäköisesti, vaihtamalla puolisoa.Ja hetkellinen skarppaus, valitettavasti usein päättyy retkahdukseen.No jaa, kuitenkin tämä haavekuvan säilyminen rakastamastaan ihmisestä, on varmasti monen anteeksiantavan ja loputtomiin uskovan puolison motiivina.