Hyvät miehet, mielipiteitänne suhteesta, joka jo on ohi ja kuitenkin jatkuu jonkinlaisena "seksisuhteena"? Oletteko itse harrastaneet tällaisia suhteita?
Esimerkki (yritän kirjoittaa lyhyesti!):
Vuoden kestänyt suhteeni päättyi ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa..
Mies teki aloitteen ja muutaman kuukauden seurusteltuamme sanoi aina odottaneensa elämäänsä minunlaistani naista. Hänellä oli kuitenkin takanaan 10v kestänyt avoliitto eikä (mikä ilmeni minulle melko nopeasti) ollut oikein vielä päässyt eroon kaikista siihen liittyvistä tunteista, ymmärsinkin, että hänen itsetuntonsa oli poljettu täysin maahan tuossa suhteessa ja hän silti jotenkin koki olevansa vastuussa tuon naisen taloudellisesta selviämisestä ym.
Tulimme loistavasti toimeen, keskusteltavaa riitti, samanlainen huumorintaju ja vielä pisteenä i:n päälle sängyssä olimme täydelliset kumppanit! Pian huomasin rakastuneeni, eikä mieskään tunteitaan salaillut. Ja sitten kaikki alkoi mennä alamäkeä...
Hän sanoi tarvitsevansa aikaa oman pään ja ajatusten selvittelyyn, alkoholiongelma pongahti yhtäkkiä pinnalle ja hän alkoi juoda..Minusta tuli tässä vaiheessa se auttava ystävä..välitinhän hänestä enkä voinut lopettaa välittämistä, vaikka tiesin, että hän kesällä alkoi soitella myös entisille naisystävilleen..(siis niille, joita oli tapaillut tuon 10v avoliittonsa aikana, -tiedän, minun olisi jo tuolloin viimeistään pitänyt kääntyä kannoillani, mutta ah!se rakkaus...)
Selvittyään jälleen tuosta juomisputkesta hän keskitti kaiken energiansa työntekoon ja näin on jatkunut siitä asti. Ilmoitin jo pari kk sitten, että voimme jatkaa ystävyyttä, mutta että en ymmärrä miten tunteet voivat vain (muka) yhtäkkiä kadota ja toisaalta, tietäen omat tunteeni häntä kohtaan, on ehkä parempi ettemme tapaa jos hän ei ole valmis suhteeseen. Hän oli samaa mieltä, mutta jo hetken päästä tuli takaisin elämääni..Vähän aikaa jatkoimmekin tapailua, lähinnä seksin merkeissä. Minulle tapaamiset tietysti aina herättivät toivon siitä, että hän tosiaan haluaisi jatkaa yhdessäoloamme...myös henkisellä tasolla. Enää en ajattele niin, enkä odota tästä suhteesta enää mitään sen enempää, tunteeni ovat jo hiipuneet enkä koe tarvetta yrittää herätellä eloon mitään mikä jo on kuollut..Mutta hän edelleen jatkaa tekstailua, josko olisin m...aa vailla tms..Olen ilmoittanut ettei minua pelkkä seksi kiinnosta, vaikka se loistavaa olikin. Lopuksi vielä, hän siis sanoi ettei mene sänkyyn jos tunteet eivät ole mukana..jepjep.
Tästä tuli nyt pitkä tarina, mutta jos jaksoit lukea näinkin pitkälle, kerro mitä ajatuksia herättää sinussa - tunnistatko itsesi tämän miehen kuvauksesta vai oletko suhteessa aidosti tunteet mukana?
Esimerkki (yritän kirjoittaa lyhyesti!):
Vuoden kestänyt suhteeni päättyi ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa..
Mies teki aloitteen ja muutaman kuukauden seurusteltuamme sanoi aina odottaneensa elämäänsä minunlaistani naista. Hänellä oli kuitenkin takanaan 10v kestänyt avoliitto eikä (mikä ilmeni minulle melko nopeasti) ollut oikein vielä päässyt eroon kaikista siihen liittyvistä tunteista, ymmärsinkin, että hänen itsetuntonsa oli poljettu täysin maahan tuossa suhteessa ja hän silti jotenkin koki olevansa vastuussa tuon naisen taloudellisesta selviämisestä ym.
Tulimme loistavasti toimeen, keskusteltavaa riitti, samanlainen huumorintaju ja vielä pisteenä i:n päälle sängyssä olimme täydelliset kumppanit! Pian huomasin rakastuneeni, eikä mieskään tunteitaan salaillut. Ja sitten kaikki alkoi mennä alamäkeä...
Hän sanoi tarvitsevansa aikaa oman pään ja ajatusten selvittelyyn, alkoholiongelma pongahti yhtäkkiä pinnalle ja hän alkoi juoda..Minusta tuli tässä vaiheessa se auttava ystävä..välitinhän hänestä enkä voinut lopettaa välittämistä, vaikka tiesin, että hän kesällä alkoi soitella myös entisille naisystävilleen..(siis niille, joita oli tapaillut tuon 10v avoliittonsa aikana, -tiedän, minun olisi jo tuolloin viimeistään pitänyt kääntyä kannoillani, mutta ah!se rakkaus...)
Selvittyään jälleen tuosta juomisputkesta hän keskitti kaiken energiansa työntekoon ja näin on jatkunut siitä asti. Ilmoitin jo pari kk sitten, että voimme jatkaa ystävyyttä, mutta että en ymmärrä miten tunteet voivat vain (muka) yhtäkkiä kadota ja toisaalta, tietäen omat tunteeni häntä kohtaan, on ehkä parempi ettemme tapaa jos hän ei ole valmis suhteeseen. Hän oli samaa mieltä, mutta jo hetken päästä tuli takaisin elämääni..Vähän aikaa jatkoimmekin tapailua, lähinnä seksin merkeissä. Minulle tapaamiset tietysti aina herättivät toivon siitä, että hän tosiaan haluaisi jatkaa yhdessäoloamme...myös henkisellä tasolla. Enää en ajattele niin, enkä odota tästä suhteesta enää mitään sen enempää, tunteeni ovat jo hiipuneet enkä koe tarvetta yrittää herätellä eloon mitään mikä jo on kuollut..Mutta hän edelleen jatkaa tekstailua, josko olisin m...aa vailla tms..Olen ilmoittanut ettei minua pelkkä seksi kiinnosta, vaikka se loistavaa olikin. Lopuksi vielä, hän siis sanoi ettei mene sänkyyn jos tunteet eivät ole mukana..jepjep.
Tästä tuli nyt pitkä tarina, mutta jos jaksoit lukea näinkin pitkälle, kerro mitä ajatuksia herättää sinussa - tunnistatko itsesi tämän miehen kuvauksesta vai oletko suhteessa aidosti tunteet mukana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tähän on yksi vastaus: Rakkaus ei oo pysyvää, rakkaus on ohi menevää, rakkaus on, mitä se on, en oikein tiedä itsekään.
Silloin kun mies alkaa kikkailla viinan tai joidenkin työjuttujen kanssa, on syytä nostaa kytkintä. t:mies 34v
kuuluvat usein saman persoonan eri piirteisiin. Ne vain vaihtelevat kausittain. Tuollainen ihminen kannattaa jättää suosiolla kärsimään omasta persoonallisuushäiriöstään yksin.