Haluaisin tietää jonkun kokemuksia siitä, miten vaikeaa/helppoa/vaivatonta paljon koulu ym. kiusaamista kokeneen on hankkia itselleen kumppani. Itse olen ainakin niin särkynyt kiusaamisen takia, että tuntuu kuin en pääsisi jaloilleni koskaan. Poikien kiusaaminen lapsesta asti on vaurioittanut minut hyvin syvästi, vaikka ymmärrän tietysti sen, että hekin olivat lapsellisia aikoinaan. Mutta olen kyllä aikuisenakin saanut huonoa kohtelua miehiltä.
Minun on kai unohdettava parisuhde kipein sydämin ja tyydyttävä elämään yksin. :(
Minun on kai unohdettava parisuhde kipein sydämin ja tyydyttävä elämään yksin. :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei se helppoa ole mutta mahdollista. Kun löydät hyvän miehen niin vaikeaa se aluksi on mutta täytyy pyrkiä olemaan avoimin mielin.
Ei elämässä voi voittaa jos ei ota riskejä.
Niitä kannattaa ottaa, harkittuja tietenkin.
..kiusattiin aikanaan ja vaikka se oli sellaista ala-asteaikaista typerää naljailua, jota ei kannattaisi enää edes muistella, niin kuitenkin on jäänyt tietyt arvet ja epävarmuus kaikkeen. Ja muutenkin miesten puolelta tullut nokille aika monesti.
Itse seurustelen tällähetkellä, mutta olen kamalan ujo ja epävarma kaiken suhteen. Tuntuu, että en osaa seurustella. Kumppani tekee kyllä eteeni paljon, mutta itse en oikein uskalla koskaan tehdä aloitetta minkään suhteen. Muuten meillä synkkaa hyvin, mutta epävarmuuteni hiukan häiritsee minua itseäni ja kaikki tavallaan pelottaa. Pidän koko ajan pientä välimatkaa, että jos toinen lähtee kävelemään niin ei sitten koskisi niin paljon, vaikka tiedän, että eihän tässä nyt mitään hätää pitäisi olla, mutta jotenkin automaattisesti yritän suojella itseäni, vaikka en haluaisi, kun haluaisin nauttia täysillä välittämisestä ja toisen kanssa olemisesta..
Don Huonot: Hyvää yötä ja huomenta
Täksi yöksi jää
Jokin koittaa sua täällä viivyttää
LUODINKESTÄVÄÄ
SYDÄNTÄ EI OO VIELÄ KEKSITTYKÄÄN
Jos sulla kerran on
Taskussa se suuri unelma
Niin tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia
Toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
HEI ÄLÄ VIELÄ LUOVUTA
KAIKELLA ON HINTANSA
MUT MIKÄÄN EI OO VIELÄ MAHDOTONTA
Sitä sanotaan
Että mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa
Kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on
Joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kii
Älä usko kyynisiin lauseisiin
Hyvää yötä ja huomenta...
LUODINKESTÄVÄÄ SYDÄNTÄ
EI OO VIELÄ KEKSITTYKÄÄN
TURHA PELÄTÄ LAUKAUSTA
SILLÄ YKSINÄISYYS SAMAN REIÄN NAKERTAA..
Kaikki on mahdollista.
(It's my life / Bon Jovi)
Älä missään nimessä ajattele, että sinun on parempi olla yksin. Älä varsinkaan siinä tapauksessa, että sisimmässäsi kaipaat ihmistä vierellesi.
Itse olen entinen koulukiusattu, masennukset ja itsetuhoiset ajatukset läpi käynyt, mutta silti elämässä jaloilleen päässyt miekkonen.
Suosittelen ottamaan sen loukatun sydämen riskin parisuhteessa. Matkaan mahtuu varmasti todella kipeitä hetkiä, on niitä minullekin tullut, mutta siihen ei tarvita kuin se yksi ihminen, ja se on sen arvoista. Jonkun huono kohtelu on hänen oma häpeänsä. Arvosta itseäsi. Jaksa sitten hakea ihmistä, joka arvostaa sinua. Saatat yhtäkkiä huomata, että joku on liimautunut siihen kylkeen kiinni. :)
Ilman riskiä ei voi saada mitään. Yritä vielä.
olin kiusattu ja hyvin ujo,kiltti ja hiljainen nuorempana ja se kyllä vaikutti elämääni. En käynyt iltaisin missään 18 vuotiaaksi, discoissa oli kuitenkin aina ne samat kiusaajat. Muutinkin koulujen jälkeen mahd. kauas kotipaikasta!
Pelkäsin pitkään poikia tai punastelin jos joku vain jutteli minulle ja luulinkin että päädyn nunnaksi luostariin..
Seurustelin ensimmäisen kerran vasta 26v, tapasin pojan baarissa, joka ihasteli hymyäni. Mietin silloin aina tykkääköhän se oikeasti minusta?olin epävarma koko ajan ja luulin ettei kukaan voi oikeasti olla kiinnostunut minusta.
Suhde kesti vain 2 kk ja parin vuoden päästä tutustuin narsistiin, joka halusi vain kahlita ja hallita minua. Huomasi, että olen haavoittuvainen ja herkkä, joten käytti sitä hyväkseen. Luulin, että kukaan muu ei minua ottaisikaan.Tämä meni myös poikki kun tapasin nykyisen sulhaseni. Hän arvostaa, ja tiedän että rakastaa minua sellaisena kuin olen, voin pelleillä ja olla oma itseni. Olen nyt (32v) itsevarmempi ja elämää nähneenä tiedän että en ole mikään erikoinen tai erilainen kuin muut, jolta kiusaajien takia tuntui.
Suvaitsen erilaisia ihmisiä ja tunnen halua auttaa ihmisiä. En ole vahva tai se kaunein tai viisain, vaan oma yksilö, jolla on myös oma paikkansa tässä maailmassa..
Tsemppiä!joku hyvä mies saa joskus sinustakin hvyän puolison, hyvää kannattaa odottaa!
Ei kiusaaminen ole mikään este parisuhteelle. Koulussahan kiusataan aina vähänkin erilaisia ihmisiä. Nämä erilaiset ovat monesti menestyjiä elämässä. Kiusaaminen voi johtua ihan kateellisuudesta, joten sinulla voi olla jotain enemmän kuin muilla. Joku voi myös arvostaa empaattista ihmistä, koska ihmiset ovat nykyään erittäin kovia ja epäempaattisia. Monesti kiusatut ovat herkkiä, mutta poikkeuksiakin on.
aikoinaan kiusattu, mutta 8v tytärtäni kiusattiin viime-ja edellisvuonna.
Jumalauta vanhempana tunsin kyllä helvetinmoista voimattomuutta, ei auta asiaa vaikka olenkin aikuinen mies, voimista ei ole mitään apua.
Likka oli ihan lopussa ei lähtenyt kotoa mihinkään, koulussa asiaa hyssyteltiin.
Teki pirun pahaa katsoa kun 7v pikkutyttö joka on mulle koko maailman tärkein juttu piirteli kuvia hautausmaasta jossa oli yhdessä hautakivessä sen oma nimi.
Tänä lukukautena onneksi tuntuu kiusaaminen hellittäneen ja olen suunnattoman kiitollinen sille tytölle joka ekana alkoi puolustaa pikku prinsessaani.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti pääset yli niiden paskiaisten jättämistä arvista.
Minuakin kiusattiin koulussa koko ala- ja yläasteen ajan. Lukiossa tilanne vähän rauhoittui, mutta ei loppunut kokonaan. Kuvittelin silloin, etten ikinä voi löytää ketään miestä, joka haluaisi olla kanssani ja jonka kanssa minä pystyisin olemaan. Toisin kuitenkin kävi.
Löysin miehen, joka rakastui herkkyyteeni ja kauneuteeni, joita en pahimpina aikoina tiennyt olevan olemassakaan. Olemme nyt seurustelleet yli kolme vuotta ja juuri kihlautuneetkin.
Seurustelun ensimmäisinä kuukausina kaikki oli todella vaikeaa. En uskonut, että mieheni oli tosissaan ihastunut minuun ja olin joka päivä varma, että hän jättää minut. En uskaltanut sanoa yhdestäkään asiasta vastaan, koska hylätyksi tulemisen pelko oli niin valtava. Kun lopulta uskoin, että mieheni on tosissaan kanssani, ripustauduin häneen kuin hukkuva, kunnes olin tukahduttaa hänet.
Reilun kolmen vuoden aikana olen kuitenkin kasvanut eheämmäksi ihmiseksi. Toisinaan olen edelleen hyvinkin epävarma itsestäni ja on päiviä, jolloin itken vaan sitä, että pelkään niin paljon rakkaani menettämistä. Kuitenkin, jos vertaa millainen olin esimerkiksi viisi vuotta sitten, olen tänä päivänä itsevarma ja ennen kaikkea onnellinen ihminen. Parisuhde on tehnyt minusta ehjän ihmisen jälleen.
mulla toi parisuhteen solmiminen on ollu vaikeaa koska koulukiusaamisen vuoksi mun on ollu vaikea luottaa kehenkään ja uskoa et joku vois rakastaa ja välittää ja arvostaa mua just tällaisena.. oon kuitenki onnistunut, seurustelua takana puoli vuotta ja hyvältä näyttää edelleen:)
Kiitos kaikille vastaajille! Olen saanut paljon teidän kirjoituksistanne, ne ovat koskettaneet ja tuoneet lohdutusta, etten ole ainoa kipujeni kanssa. :)
aina...vaikka se rakkaus osaa satuttaakin, se antaa elämään silti paljon sellaista jota ilman on lähes järjetöntä elää. Itse ex-koulukiusattuna...sain tilaisuuden "paeta" seurusteluun parantamaan itsetuntoani, vaikka olin keskellä sitä kaikkea. Kiusaaminen oli ollut arkipäivääni jo kahdeksan vuotta, tiedän siis varsin hyvin, mikä muutos oli. Sain elämäni takaisin, kun huomasin, että joku ei pelkästään vihaa, vaan rakastaa. Ei pidä pelkästään rumana, vaan kauniina.
Tämä suhde tosin päättyi ja sydänkin on särjetty...mutta sillä on tapana parantua. Älä siis sitä murehdi. Mulle tämä ongelma nykyisessä suhteessa hiukan noussut kuitenkin uudestaan ajankohtaiseksi, sillä tällä kertaa suhteessa toisella pahemmat arvet menneestä kuin minulla.
Muista kuitenkin, että parasta on näyttää, että pärjäät, ettet lannistunut. Ihan vain itsesi vuoksi, ei niinkään kiusaajien. He onnistuivat, jos luovutat ja elättelet lopun elämääsi ajatuksia, joita toiset syöttivät päähäsi. Ne ovat valheita. Älä satuta niillä enää itseäsi. Muistoista irti pääseminen on vaikeaa...todella rankka tie...mutta toisen ihmisen tuella se on myös paljon helpompi kuin yksin.
olen itse ollut koulukiusattu ja se on todella vaikeaa löytää kumppani koska tulee se ei sanan kuulemisen pelko sun muut vastaan mutta sitä täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa mennä niin olen toiminut ja hyvin on menny joten eiku sekaan vaan jne...
Melko varhaisessa vaiheessa huomasin, että nykyisen poikaystäväni menneisyydessä oli jotakin, mikä painoi häntä edelleen ja pahasti. Kaikessa, mitä hän teki ja sanoi oli havaittavissa jonkinlaista epävarmuutta, kyynisyyttä ja oman itsensä vähättelyä, mikä teki etenkin suhteen alkuvaiheista vaikean meille kummallekin. En edes tiedä miksi jaksoin ja uskoin, se ei kuulu minunkaan tapoihini.
Suoraan en syytä koskaan kysynyt, mutta sittemmin sain kuitenkin tietää, että kultani oli koko nuoruutensa ollut koulukiusattu ja hyvinkin yksinäinen( Asiasta puhuminen sai aikuisen miehen yhä edelleen itkemään ). Vanhempiinsakaan hänellä ei ole kovin läheiset välit, ja naisten kanssa miehellä on käynyt äärimmäisen huono tuuri; jopa suoranaista hyväksikäyttöä. Sitä saa mitä pilaa?
Pahoin pelkään, ettei hänestä koskaan enää tule täysin ehjää ihmistä, mutta ainakin hän uskalsi ja jaksoi vielä kerran uskoa rakkauden mahdollisuuteen.
Minä yritän olla luottamuksen arvoinen.