Taas ottaa aivan älyttömästi päähän. En ymmärrä miksi minun eroamiseni avomiehestäni kuuluu kenellekään muulle kuin minulle ja hänelle. Pitäisikö erovaiheessa kirjoittaa muka kaikille tutuille pitkä kirje aiheesta miksi haluan erota avomiehestäni ja odottaa, että kaikki muutkin ympärillä hyväksyvät eron? Aarggh.
Olen samassa paikassa töissä, kun ex-avoni kaverin äiti. Nyt kun hän tietää erostamme niin hän ei puhu minulle, ei edes moikkaa, vaikka tulisi suoraan vastaan. Sain usein kuulla häneltä, miten paljon hänen poikansa pitää miehestäni, kuinka paljon tämä tätä kehuu ym. Kaverin äiti uteli usein myös hääkelloista. En ole kertonut hänelle yöhön saakka kestävistä tappeluista, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista ongelmista, joita minulla ja ex-avollani oli. Minusta nuo asiat eivät hänelle kuulu.
Tämä on ensimmäinen kunnon eroni. Käykö tässä aina näin?
Olen samassa paikassa töissä, kun ex-avoni kaverin äiti. Nyt kun hän tietää erostamme niin hän ei puhu minulle, ei edes moikkaa, vaikka tulisi suoraan vastaan. Sain usein kuulla häneltä, miten paljon hänen poikansa pitää miehestäni, kuinka paljon tämä tätä kehuu ym. Kaverin äiti uteli usein myös hääkelloista. En ole kertonut hänelle yöhön saakka kestävistä tappeluista, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista ongelmista, joita minulla ja ex-avollani oli. Minusta nuo asiat eivät hänelle kuulu.
Tämä on ensimmäinen kunnon eroni. Käykö tässä aina näin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joko et välitä tai sitten alat miettiä josko olis aika alkaa puhua noista yöhön saakka kestävistä tappeluista, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista ongelmista?
Jos erehtyy luulemaan, että ovat, niitä täytyy sitten kohdellakin niin.
Sinä ja työtoverisi ette ole valinneet toisianne, teitä yhdistää vaan työn tekeminen samassa paikassa, joten miksi helvetissä välittäisit hänen mielipiteistään? Tässä sinulle uutinen: kaikki maailman ihmiset eivät pidä sinusta, etkä voi sille yhtään mitään.
Tosiaankaan erot tai sairaudet tai muutkaan yksityiselämän asiat eivät kuulu työpaikalle. Jokainen puhuu niistä sen verran kuin katsoo parhaaksi. Joskus tosin voi olla tilanne, että pääsee itse helpommalla, kun puhuu eikä anna huhumyllyjen jauhaa, mutta mikään sääntö tämä ei ole.
no itse kerroin työpaikalla aivan kaikki, eikä mitään huhupuheta ainakaan mun korviin kantautunut. ihmiset on kuitenkin uteliaita ja alkavat arvaileen eron syitä, levälleen vaan kaikki asiat.
ei kait siinä aina noin käy mailmas piisaa selkäänpuukottajia puukotetaan takas:)
Minulla on myös kokemus siitä, millaista on, kun eroaa, ja tietyt ympärillä olevat ihmiset ovat sitä mieltä, että en ole informoinut heitä erostani 'riittävän ajoissa'.
Jouduin pari vuotta sitten kahden lähipiirini ihmisen selkäänpuukotuksen kohteeksi erottuani miehestäni; näille kahdelle ihmiselle mieheni ja minä satuimme merkitsemään monia mukavia asioita heidän omassa elämässään - olimme siis heidän elämänsä yksi sisältö. Omasta mielestäni pidin nämä ihmiset ajan tasalla, mutta en jatkuvasti 'tilittänyt' yksityiskohtaisesi suhdettani näille ihmisille, kuten eivät hekään minulle omaansa; oletin, että he, aivan kuten muutkin ystäväni, tajuavat kyllä rivienkin välistä missä mennään (- en itse koskaan vaadi ketään tilille suhteesta, vaan odotan, että ihminen vapaaehtoisesti kertoo sen, minkä haluaa kertoa).
Selkäänpuukotuskaan ei näille kahdelle riittänyt; toinen heistä alkoi arvostella minua vielä exälleni soittelemalla tälle, mistä exä itse minulle kertoi. Olin 'huono' ihminen, kun olin jättänyt 'niin ihanan ihmisen'; he kokivat oikeudekseen arvostella minua miehen jättämisestä
(heille ei tullut mieleenkään, että mieheni ei ehkä parisuhteessa ollutkaan niin 'ihana', kun hän muutoin sattoi olla).
Näiden tapahtumien myötä menetin täysin luottamukseni näihin kahteen ihmiseen.