Mitäs olette mieltä siitä mitä kaikkea pitää/on hyvä kertoa uudelle kumppanille? Siis vanhoista suhteista/hoidoista? Itselläni oli joskus suht pitkä kestoinen "salasuhde" varattuun mieheen jonka lopetin heti kun rakastuin ihanaan ihmiseen jonka kanssa voin suunnitella tulevaisuutta( tämän toisen kanssa kun se ei ollut mahdollista). Nykyiselle miehelleni olen hänestä jotain kertonut mutta en kaikkea koska olen ajatellut ettei asia hänelle kuulu ja tavallaan hävennytkin tekoani, siis sekaantua nyt varattuun mieheen. Olen antanut ymmärtää että suhde oli lyhyt eikä mitenkään vakava,vaikka näin ei ollut. Nyt hän on kuitenkin muilta tahoilta kuullut millainen suhde meillä oli ja syyttää minua valehtelemisesta, mitä olenkin tehnyt mutta mielestänu juttu ei liity meihin kahteen laisinkaan. Mieheni epäilee nyt minua ja pelkää että valehtelen meidänkin välisissä asioissa, mitä en todellakaan tee. On aikoja jolloin hän sanoo että on antanut anteeksi eikä välitä menneisyydestäni ollenkaan mutta joskus asia tulee kuitenkin esiin, varsinkin jos hän on vähän maistissa. Ymmärrän itsekin loukattuna ja petettynä että luottamuksen takas saanti vie aikaa mutta pelkään että asia ei koskaa katoa täysin. Mietinkin vain että olisiko vaan pitänyt kertoa hänelle totuus alunperinkin...tuntuu vain niin tyhmältä puhua asioista joilla ei ole enää mitään merkitystä. Ikävä tilanne...
Vanhoista kertominen
melna
92339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäs ihmettelet tai valitat jos olet valehdellut? Varattuihin sekaantuminen on yksi pahimmista asioista mitä voi tehdä! Kyllä vanhoillakin jutuilla on merkitystä, ei esim. poliisiksi pääse ihmiset jotka ovat joskus jonkun murhanneet. Sama pätee ihmissuhteisiin!
toisen ihmisen hengen riistäminen eli tappaminen kuuluu kutakuinkin samaan osastoon kuin varattuihin sekaantuminen...
No joo, ihan miten vaan, mutta ap:lle vastaan, että ei kyllä kannata ruokkia toisen mustasukkaisuutta kertomalla ihan joka asiaa edellisistä suhteista. Pääpiirteittäin kannattaa asiat kertoa, mutta kuten hyvin tiedetään, ovat miehet hyvin uteliaita monien asioiden suhteen ja jos menet siihen uteliaisuuden lankaan, että kerrot kaikki, niin muista se, että kaikkea tietoa voidaan käyttää sinua vastaan. Ja sitä kaikkea tietoa käytetään juuri silloin sinua vastaan, kun olet ihmissuhteessa kaikista heikoimmillasi. Ei saa kaikkea heikkoutta paljastaa ihmiselle, jos et tunne ja hän ei ole sinun sydänystäväsi.
Ristiriitatilanteissa tietoa voidaan kääntää ja vääntää miten päin huvittaa. Et voi millään olla varma, millä tavoin kumppanisi käsittää kertomasi tiedon. Et tiedä kumppanisi suodatuskyvystä mitään suhteen alussa. Tähän perustuu monet avio- ja avoerot. Mustasukkainen kumppani kuvittelee ja vääntää asioita ja sitten riidat jakuvat ja jatkuvat, kunnes erotaan.
Ihmiset vaativat rehellisyyttä toisilta ihmisiltä, pyrkivät mestaroimaan ja esittävät moraalijärjestelmiään. Mutta itse asiassa kaikilla on luurangot kaapissa. Kysymys on vain siitä, kuka kertoo mitäkin ja kuinka paljon ja miten tietoa vääristellään eli puukotetaan kaveria selkään ja puhutaan paskaa selän takana.
Esim. edellinen vastaajan moraalikäsitys on se, että tappaminen ja varattuun sekaantuminen on kutakuinkin sama asia. Itse päätät, mikä on sinun käsityksesi.
Mutta muista tämä. Ihmisen on ensi sijassa osattava ja opittava suojelemaan itseään ongelmilta. Se on se juttu.
Valehteleminen on kyllä huono asia. Ymmärrän kyllä jollain tavalla sinun ajatuksesi ettei sillä ole merkitystä enää, mutta jos sillä ei ole merkitystä niin miksi et pystynyt ketomaan totuuden? Siitäkö syystä ettet halunnut antaa huonon kuvan itsestäsi? Sillä logiikalla miehesi näkee sen ettet ole ollut oma itsesi suhteessa. Pelottaa kauheasti jos ei tiedä kuka toinen oikeasti on. Kaikki kertovat pieniä valkoisia valheita joskus, mutta miksi muuttaa totuutta asiassa jolla ei ole mitään merkitystä kenellekään?
Voin vielä jollain konstilla ymmärtää sen että valehtelee jos toinen utelee liikaa, en kyllä hyväksy sitäkään, mutta sen pystyy vielä ymmärtämään. En kuitenkin ymmärrä niitä jotka jo alussa kaunistelevat tarinoitansa. Jos minun tarinani ei sopii toiselle osapuolelle, niin silloin en kyllä haluaisi edes olla toisen kanssa. Minkälaista seurustelua se on jos ei pysty olemaan avoin toiselle? Ja miksi ihmeessä edes kertoa valheita alussa, ilman että toinen edes kyselee asioiden perään? Ainahan voi jättää kertomatta, joten en tajua koko idea siinä valehtelemisessa.Se kuulostaa siltä ettet osa jakaa elämän toisen kanssa. Tai sitten sinulla on huono itsetunto, pelkuri ja siitä syystä valehtelija. Yhtä huono yhdistelmä. Tee asialle jotain. Pyydä anteeksi, näytä hänelle että osaat olla avoin ja että luotat häneen. Anna paljon rakkautta ja ole ymmärtäväinen jos hän lähiaikoina on hiukkasen epäilevä. Syy on sinun, joten älä työnnä sitä häneen niskaan päälle. Taistele. Voitat varmaan hänen luottamuksensa jos vaan taistelet itsesi kanssa ja olet avoin hänelle.
Sinä olet se joka on erittäin raskaasti mokannut, miehelläsi on oikeus olla sinuun harvinaisen pettynyt. Mitä enemmän valehtelet, mitä enemmän jätät kertomatta, sitä vähemmän sinuun voi luottaa. Tuo "salasuhde" jo sinänsä tiputtaa kyllä sinun pisteitäsi aika rankasti, se osoittaa ettet kunnioita toisen, varatun ihmisen suhdetta.
Valehtelemisesta annan pienen vinkin. Älä ikinä valehtele asioista joista voit jäädä kiinni. Siinä vaiheessa kun jäät kiinni noinkin isosta valheesta, on aika selvää että miehesi ei todellakaan enää luota sinuun kuten ennen. Mitäköhän muuta sellaista sinun menneisyydessäsi on mistä et ole kertonut? Mies ei halua naista jonka menneisyydestä voi koska vaan pulpahtaa esiin ties minkälaisia luurankoja ja haamuja.
Itse olet valehtelullasi tuonut ne asiat mukanasi nykyhetkeen. Olisit voinut kertoa ne miehellesi, nyt pidit häntä tyhmänä ja luulit ettei hän saa tietää. Ja että asiallako ei olisi merkitystä? Niin, eihän sillä varmaan väliä, mitä nyt että sulla oli pitkä panosuhde varattuun mieheen, et kunnioittanut hänen omaa suhdettaan ja toisaalta se oli sinullekin pelkkä pano kun sen saatoit heti lopettaa toisen vuoksi. Kokeilepa arvailla että miksi et ole miehellesi enää ihan se sama nainen mihin hän joskus ihastuisi. Valheella on lyhyet jäljet, ja nyt saat olla todella kiitollinen jos vielä kelpaat miehellesi. Todella kiitollinen, ja sen kiitollisuuden on parempi näkyä. Muuten olet aika nopeasti etsimässä uutta "salasuhdetta", eli suomeksi sanottuna siis panosuhdetta.
Edellisistä suhteista puhuminen uudelle kumppanille vaatii hienotunteisuutta.
Moni ei halua kuulla vanhoista suhteista koska tilanne on kiusallinen ja se koetaan hieman alentavaksi kilpailijasta puhumiseksi.
Itse olen soveltanut sääntöä jota pidän hyvänä muillekkin,seurustelu vaiheessa kerrotaan edellisestä suhteesta lyhyesti,mihin se päättyi ym.
Ja jos aiheesta ei viriä kysymyksiä katson aiheen olevan loppuun käsitelty enkä enää koskaan ota aihetta käsittelyyn.
Olen itse kokenut kiusallisia tilanteita joissa uusi suhteeni on alkanut muistella porukassa vanhaa heilaansa,sellainen tilanne ei ole kovinkaan mieluista kuunneltavaa päinvastoin hyvin kiusallista ja lähes loukkaavaa.
Joillakin ihmisillä vaan on tapa puhua vanhoista suhteista avoimesti,mutta heidänkin tulisi ottaa uuden rakkaan tunteet huomioon.
Mielestäni sinun olisi pitänyt kyllä alkuun kertoa asiasta oikeat faktat,koska noin leimaannut salailijaksi,ihmiseksi jolla on salattavaa..
..joten sorry vaan jos viestistäsi järkeäkin löytyy. Mutta nyt kysyn vain oletko joku Bushin lahkolainen?? simppeliä alku oli... EI SE AINA OLE SITÄ , vain jälkeen päin
Luen juttusi ehkä myöhemmin -tana...
Kannattaa ainakin alkuun kertoa hyvin vähän vanhoista suhteista, ainakin jättää yksityiskohtaisemmat jutut kertomatta. Niistä tulee hyvin äkkiä aseita kun väitellään tai riidellään, tämän voin kertoa omasta kokemuksesta. Itse en välitä toisen menneisyydestä mutta exä tuntui muistavan kaikki jutut joita olin kertonut, jos en kertonut en välittänyt hänestä tai jos taivuin ja kerroin sain kuulla niistä aina jälkeenpäin ja usein. Me kaikki muistamme, on vain eri asia miten sen tiedon käyttää.
niitä ei todellakaan uuteen suhteeseen kannata tuoda. Ja jos toinen osapuoli alkaa niitä tivata, on vain lyötävä liinat kiinni, sanottava että jos en kelpaa tällaisena niin annetaan olla. Jos alkaa kaivella menneitä niin aivan varmasti sieltä jokaisella löytyy jotain sellaista mihin toinen voi tarttua ja ne sitten hiertää välillä vuosikausia ja paisuvat kuin pullataikina. Ainakin meillä naisilla on sellainen taipumus että kaivelemme ja paisuttelemme ja käytämme sitä kaikkea aseena jokaisessa riitatilanteessa. Armoa ei tunneta, mitäpähän teit silloin niin ja näin.
"Mitäs olette mieltä siitä mitä kaikkea pitää/on hyvä kertoa uudelle kumppanille? Siis vanhoista suhteista/hoidoista? Itselläni oli joskus suht pitkä kestoinen "salasuhde" varattuun mieheen jonka lopetin heti kun rakastuin ihanaan ihmiseen jonka kanssa voin suunnitella tulevaisuutta( tämän toisen kanssa kun se ei ollut mahdollista)."
Mihis koira karvoistaan pääsee ? Kun on kerran pettämisen tielle lähtenyt, mikä takaa sen, ettei niin käy uudelleen ? Mulle miehenä parisuhde on ainakin kahden ihmisen välinen suhde, johon ei kuulu hoitoja eikä muitakaan virityksiä edes juovuspäissä. Kyllä, humala ei ole tekosyy eikä lieventävä seikka. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kun ei itse käy vieraissa, sitä samaa edellytän myös kumppanilta.
Jos uskollisuus on aikuiselle ihmiselle ylivoimainen vaatimus, silloin pitää elää muussa kuin parisuhteessa (ellei toisin ole sovittu).
Muutenkaan en ymmärrä näitä pettämisestä kärähtäneitä. Kun on kerran riskin ottanut, pitää myös seuraukset kiltisti kärsiä, mikäli ero napsahtaa.
"Mitäs olette mieltä siitä mitä kaikkea pitää/on hyvä kertoa uudelle kumppanille?"
Vastakysymys, missä kaikissa valkoisissa valheissa haluaisit itse elää uuden kumppanin kanssa ? Asioilla on aina kaksi puolta...