Laitan tämän kijoitukseni nyt vielä tännekin.
Ongelma: ennakkoluulot ja olettamukset
Nykyään puhutaan paljon pelimiehistä. Mitä käsite pelimies pitää sisällään? Näin nopeasti ajateltuna minulle tulee melko negatiivinen kuva kyseisen leiman saaneesta miehestä (näiden miesten mielestä meriitti): hän on itseensä erittäin tyytyväinen, yleensä hyvännäkönen naistenkaataja, jolla ei tunteita ole pelissä mukana, paitsi tietenkin soljuvassa sanavirrassaan. Nämä usein hyvinkin supliikit kaksilahkeiset ajattelevat olevansa Jumalan lahja naisille. Näitä miehiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja heitä on kaikissa ikäryhmissä. Monesti he pyörittävät kilttejä ja liian hyväuskoisia tyttöjä niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Pelimiehillä on vientiä lakkaamatta, usein omien sanojensa mukaan ainakin.
Henkilökohtaisesti haluan pysyä pelimiehistä kaukana, sillä heidän kanssaan vain satuttaa itseään, ja näillä miehillä ei ole mitään annettavaa minulle. On ikävä todeta, että liian usein saatetaan myös hyvänäköinen kunnollinen mies leimata tähän edellä mainittuun "ryhmään" kuuluvaksi, pelkästään ulkonäön perusteella. Kuinka epäreilua, mutta sitä elämä hyvinkin usein myös on...
Itselläni on sama ongelma kuin näillä viimeksi mainitsemillani miehillä, tosin naisena se toteutuu käytännössä hieman eri tavalla: vedän puoleeni oikeita pelimihiä, jotka ajattelevat vain kellistävänsä sänkyyn. Onneksi tunnistan useimmiten nämä tyypit miltei heti, sillä he harvemmin jaksavat pelailla ilman voittoa kovin kauaa...
Ennakkoluulot. Kukaan komea ja rehellinen mies ei uskalla tutustua minuun. "Se on varmaan pelinainen, pyörittää miehiä minkä jaksaa." Ei edes vaivauduta tutustua. Oletetaan, ettei voi olla fiksu, kiltti, mukava ja ennen kaikkea hyvännäköinen nainen samaan aikaan. Täysin mahdoton yhtälö. Tai, jos tapahtuisikin sellainen suuri epätodennäköisyys, että törmäisikin kyseisillä ominaisuuksilla varustettuun naiseen, tämä (kenties jopa unelmien nainen) tuomitaan auttamatta sitten varatuksi. Kirjoittajan yleistys omaan elämäänsä perustuen: joskus nämäkin naiset ovat vapaita. Ja vapaana kyseinen nainen pelottaa. Mitä, jos rakastuu ja käykin huonosti. Sellaisesta konkurssista toipumiseen menee aikaa. Ajatellaan, josko selvitään ollenkaan. On parempi ottaa hieman vähäisempi, jonka kanssa on myös onnellinen. Riski tällöin on ehkä pienempi, vai onko sittenkään... Pysyvää onnellisuuttahan tässä tavoitellaan.
Tämä itsesuojeluvaistoon kenties perustuva käytösmalli pätee silti molempiin sukupuoliin; itse huomaan myös välillä lyöväni leiman miehen otsaan, ennen kuin olen edes puhunut tämän kanssa. Pelkään, että olen vain pelinappula jonkun elämän pelikentällä. Tämän vuoksi saatan menettää paljonkin. Yritän tietoisesti olla yhä avoimempi, nimittäin takavasemmalta alkaa pieni pelko hiipimään ajatuksiini: mitä vanhempi olen, sitä vähemmän on hyviä vaihtoehtoja. Ohimennen mainittakoon, että olen tosiaan vasta 24-vuotias.
Komeilla ujoilla miehillä on kuitenkin, yhä enemmän korostetusta tasa-arvosta huolimatta, vaikeampaa verrattuna vastaaviin naisiin, sillä toisinaan ajatellaan (minä mukaan lukien) aloitteiden tekemisen kuuluvan vielä lähes yksiomaan heille. Toivoisin niin, että juuri nämä miehet edes joskus rohkaisisivat mielensä ja uskaltautuisivat juttelemaan... Heitän tasapuolisuuden vuoksi itselleni kysymyksen, miksen minä tee aloitteita. Niinpä. Ehkä periaatteesta, ehkä ujoudesta. Voinko siis osoittaa syyttävällä sormella ketään. En mielestäni, kunhan kirjoittelin ajatuksiani muidenkin luettavaksi.
Kulutin puolitoista tuntia koneen ääressä pohdiskellen ja kirjoittaen, mitä tästä jäi käteen. Vastauksia elämän suuriin kysymyksiin? -Ei ainuttakaan. Ratkaisu ongelmaani? -Tuskin. Asiallista keskustelua? -Kenties. Jotenkin sain valettua itseeni uskoa onnelliseen tulevaisuuteen jonkun minulle hyvän ihmisen kanssa. En halua kuuta taivaalta, enkä tavoittele edes tähtiä. Tiedän että jossain on minunkin puoliskoni.
(Mr. Darcya odotellessa...) =)
-Porin tyttö-
Ongelma: ennakkoluulot ja olettamukset
Nykyään puhutaan paljon pelimiehistä. Mitä käsite pelimies pitää sisällään? Näin nopeasti ajateltuna minulle tulee melko negatiivinen kuva kyseisen leiman saaneesta miehestä (näiden miesten mielestä meriitti): hän on itseensä erittäin tyytyväinen, yleensä hyvännäkönen naistenkaataja, jolla ei tunteita ole pelissä mukana, paitsi tietenkin soljuvassa sanavirrassaan. Nämä usein hyvinkin supliikit kaksilahkeiset ajattelevat olevansa Jumalan lahja naisille. Näitä miehiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, ja heitä on kaikissa ikäryhmissä. Monesti he pyörittävät kilttejä ja liian hyväuskoisia tyttöjä niin kauan kuin mielenkiintoa riittää. Pelimiehillä on vientiä lakkaamatta, usein omien sanojensa mukaan ainakin.
Henkilökohtaisesti haluan pysyä pelimiehistä kaukana, sillä heidän kanssaan vain satuttaa itseään, ja näillä miehillä ei ole mitään annettavaa minulle. On ikävä todeta, että liian usein saatetaan myös hyvänäköinen kunnollinen mies leimata tähän edellä mainittuun "ryhmään" kuuluvaksi, pelkästään ulkonäön perusteella. Kuinka epäreilua, mutta sitä elämä hyvinkin usein myös on...
Itselläni on sama ongelma kuin näillä viimeksi mainitsemillani miehillä, tosin naisena se toteutuu käytännössä hieman eri tavalla: vedän puoleeni oikeita pelimihiä, jotka ajattelevat vain kellistävänsä sänkyyn. Onneksi tunnistan useimmiten nämä tyypit miltei heti, sillä he harvemmin jaksavat pelailla ilman voittoa kovin kauaa...
Ennakkoluulot. Kukaan komea ja rehellinen mies ei uskalla tutustua minuun. "Se on varmaan pelinainen, pyörittää miehiä minkä jaksaa." Ei edes vaivauduta tutustua. Oletetaan, ettei voi olla fiksu, kiltti, mukava ja ennen kaikkea hyvännäköinen nainen samaan aikaan. Täysin mahdoton yhtälö. Tai, jos tapahtuisikin sellainen suuri epätodennäköisyys, että törmäisikin kyseisillä ominaisuuksilla varustettuun naiseen, tämä (kenties jopa unelmien nainen) tuomitaan auttamatta sitten varatuksi. Kirjoittajan yleistys omaan elämäänsä perustuen: joskus nämäkin naiset ovat vapaita. Ja vapaana kyseinen nainen pelottaa. Mitä, jos rakastuu ja käykin huonosti. Sellaisesta konkurssista toipumiseen menee aikaa. Ajatellaan, josko selvitään ollenkaan. On parempi ottaa hieman vähäisempi, jonka kanssa on myös onnellinen. Riski tällöin on ehkä pienempi, vai onko sittenkään... Pysyvää onnellisuuttahan tässä tavoitellaan.
Tämä itsesuojeluvaistoon kenties perustuva käytösmalli pätee silti molempiin sukupuoliin; itse huomaan myös välillä lyöväni leiman miehen otsaan, ennen kuin olen edes puhunut tämän kanssa. Pelkään, että olen vain pelinappula jonkun elämän pelikentällä. Tämän vuoksi saatan menettää paljonkin. Yritän tietoisesti olla yhä avoimempi, nimittäin takavasemmalta alkaa pieni pelko hiipimään ajatuksiini: mitä vanhempi olen, sitä vähemmän on hyviä vaihtoehtoja. Ohimennen mainittakoon, että olen tosiaan vasta 24-vuotias.
Komeilla ujoilla miehillä on kuitenkin, yhä enemmän korostetusta tasa-arvosta huolimatta, vaikeampaa verrattuna vastaaviin naisiin, sillä toisinaan ajatellaan (minä mukaan lukien) aloitteiden tekemisen kuuluvan vielä lähes yksiomaan heille. Toivoisin niin, että juuri nämä miehet edes joskus rohkaisisivat mielensä ja uskaltautuisivat juttelemaan... Heitän tasapuolisuuden vuoksi itselleni kysymyksen, miksen minä tee aloitteita. Niinpä. Ehkä periaatteesta, ehkä ujoudesta. Voinko siis osoittaa syyttävällä sormella ketään. En mielestäni, kunhan kirjoittelin ajatuksiani muidenkin luettavaksi.
Kulutin puolitoista tuntia koneen ääressä pohdiskellen ja kirjoittaen, mitä tästä jäi käteen. Vastauksia elämän suuriin kysymyksiin? -Ei ainuttakaan. Ratkaisu ongelmaani? -Tuskin. Asiallista keskustelua? -Kenties. Jotenkin sain valettua itseeni uskoa onnelliseen tulevaisuuteen jonkun minulle hyvän ihmisen kanssa. En halua kuuta taivaalta, enkä tavoittele edes tähtiä. Tiedän että jossain on minunkin puoliskoni.
(Mr. Darcya odotellessa...) =)
-Porin tyttö-
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tiedän kyllä, mistä puhut, mutta...
Kauneus. Juu, siitä on ja on ollut paljon haittaa, mutta hmm, toisaalta... En ihan tajunnut tuota, etteivätkö ne kunnolliset miehet haluaisi tutustua sinuun? Mikseivät? Onko käytöksessäsi jotakin korjattavaa? Liika oma tietämys omasta kauneudesta on luotaantyöntävää. Itse olen aina saanut valita, kenen kanssa aikani vietän, aina olen saanut juuri sen, jonka haluan. Ja jos ihmistuntemuksesi pelaa, ja voit ne "pelimiehet" plokata pois, niin missä asian vaikeus... Kyse ei ole silloin kuin omasta käytöksestäsi, kaikille kun ei ulkonäkö riitä kiinnostuksen perusteeksi :-) Yritä muistaa se, älä aseta itseäsi millekään jalustalle, vaan tutustu ihmisiin kavereina, naura itsellesi, ole avoin ja rehellinen. Ennen pitkää löytyy kyllä joku, joka osaa sitä arvostaa. Unohda kauneutesi, se on toisarvoinen asia. Ihan oikeasti.
Niih, ne jotka ulkonäön perusteella tuomitsevat sinut (tai kenet tahansa) joksikin, eivät varmaankaan ole muutoinkaan tutustumisen arvoisia. Pysy vaan itse jääräpäisesti reiluna tyyppinä, ja älä ajattele sitä omaa ulkonäköäsi, niin takaan ja alleviivaan, että hyvistä(kin) miehistä on tunkua.
tuohon seikkaan huomiota, tiedostatko liian hyvin olevasi kaunis? Valitettavasti se ehkä heijastuu ulospäin. Minä olen aina saanut sen miehen jonka olen halunnutkin. Mutta, olen aina ollut tietoinen että kauneuskin on makuasia.
Itse olin nuorena hirvittävän ujo, enkä todellakaan itse tuntenut itsenäni extrakauniiksi, vaikka sitä minulle jankutettiin. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut, että olin todellakin kaunis vaikken sitä itselleni myöntänyt. Ehkä tuo itsensä "vähättely" poisti olemuksestani kaiken vähänkin ylpeyteen viittaavan ja näin teki minut helpommin lähestyttäväksi.
Ylpeys on varma keino saada miehet, ainakin rehelliset sellaiset, kaikkoamaan.
Tiedän tarkalleen mistä puhut - olisit voinut puhua minun suullani.
Mr. Darcya täälläkin odotellessa:
V.
Moikka!
Vähän samoja kokemuksia on minulla ja lisäksi minäkin olen tietyissä tilanteissa ujohko. Onneksi on niitäkin naisia, jotka eivät ajattele, että miehen pitää olla ruma ollakseen sisäisesti kaunis. Mutta kuitenkin olen myös huomannut tällaista ajattelua olevan, mikä on ikävää koska itse olen todella kaunis, atleettinen ja syvällinen akateeminen mies. Sama pätee siihen, että jos on tosi suuri penis niin on huono seksissä tai ajttelee vain sitä. Pöh! Ihmiset ovat aika tyhmiä. Onneksi ja onnettomuudeksi itse olen saanut kaikki mahdolliset piirteet ollakseni "pelaaja". Viestisi oli hieno joten kiva jos kommentoisit minuakin!
Tuokin on varmasti totta, mitä itse kirjoitit. Tosin tollaisista ajatuksista tuosta kokokysymyksestä en ole ennen kuullut.
Itse en ajattele ulkoisen kauneuden poistavan niitä ominaisuuksia ihmisestä, jotka luketuvat tähän sisäiseen kauneuteen. Tosin sellaiset ihmiset, jotka ovat saaneet yletöntä ihailua osakseen hyvin nuorena, ovat saattaneet omia hieman itsekeskeisen ajattelumallin. Mutta sitä, kuka lukeutuu tähän ryhmään, ei vieras ihminen pysty sanomaan pelkän ulkonäon perusteella.
Olen päätynyt siihen, että ainoa tapa kauniiden ihmisten helpompaan lähestymiseen on tutustuminen ilman yrittämisen ajatusta. Toisin sanoen tällaisia puitteita tarjoavat muun muassa harrastukset, koulu ja työpaikka. Niissä on tekemisissä usein toisten kanssa, ja tutustuminen tapahtuu vaivihkaa, ja näin ollen se on myös sitä kautta luonnollisempaa.
Teetkö sinä itse usein/joskus aloitteita?
Kiitos ja heti vastaus, että kyllä olen tehnyt aloitteita mutta lähinnä baarissa/diskossa, jossa pidemmälle menneet/yhden illan suhteet ovat yleensä alkaneet. Olen aika sivistynyt ja erit. komea joten minulla on yleensä positiivia kokemuksia tutustumisista. Tosin olen huomannut, että tietyntyyppiset naiset ovat aikas kylmiä ja luulen se johtuvan juuri siitä, mistä olemme aiemmin kirjoitelleet (itsensä riittävyyden pelko ja ennakkokäsitykset sisäisitä ominaisuuksista). Yhdyn mielipiteeseesi syistä, jotka ilmiötä synnyttävät ja lisään samalla, että varmaan pinnallinen sosiaalinen ympäristö etc. vaikuttavat myös sekä neg. kokemukset komeista miehistä siinä milessä, että on tullut ihastuneeksi mutta myöhemmin torjutuksi. Toilla koko jutulla tarkoitin lähinnä sitä, että pidetään sellaisena, että ei osaisi ottaa naista huomioon ja keskittyisi vain itseensä tai olisi joten ylieroottinen. Eiks ni?
Mukavaa keskustella tästä aiheesta, kun kerrankin joku toinen on samaa mieltä.
"...etc. vaikuttavat myös sekä neg. kokemukset komeista miehistä siinä milessä, että on tullut ihastuneeksi mutta myöhemmin torjutuksi..."
Juuri noin. Päätee myös miesten ajatuksiin kauniista naisista. Minulla itsellani ei ole tuollaista pelkoa komeita miehiä kohtaan. Minusta elämässä pitää tapahtua joskus jotain kipeääkin. "...Because without the sour, the sweet ain't as sweet..." (elokuvasta Vanilla sky). Se pitää jalat maan pinnalla... Minulla on niin paljon annettavaa toiselle, odotan vaan, että joku hyvä vaan rohkenee tutustua. Ehdottaisin myös, että kauniisiin niin kuin komeisiinkin liittyy oletus, että heidän elämänsä on jotenkin tavallisten elämää pinnallisempaa, ja että heidän kaikki energiansa menee oman itsensä esille tuomiseen ja näin ollen toinen ihminen jäisi sitä vaille. Uskon myös, että heidän ajatellaan ehkä asettavansa itsensä ja omat tarpeensa toisen edelle. Suhdehan perustuu antamiseen ja saamiseen. Niiden pitää olla tasapainossa. Suhde on myös omista tarpeistaan/haluistaan luopumista toisen vastaavien toteuttamiseksi. Hyvännäköiset leimataan helposti omaan napaan tuijottajiksi.
Tuossahan äskeiset ajatukseni taisitkin kirjoittaa hieman eri sanoin:
"...koko jutulla tarkoitin lähinnä sitä, että pidetään sellaisena, että ei osaisi ottaa naista huomioon ja keskittyisi vain itseensä tai olisi joten ylieroottinen. Eiks ni?"
Ylieroottisuudesta... En ole ihan varma, mitä tarkoitit. Korostan itse sitä, että pelkään erityisesti, että kun tykästyn toisen ulkonäköön, niin toinen paljastuu vain hetkellisen nautitojen hakijaksi. Itse en näitä yhdenillan -juttuja harrasta ollenkaan, en saisi niistä mitään. Olen sen verran tunteellinen ihminen. Kun pettymyksiä tapahtuu tarpeeksi usein, sitä helposti ottaa hieman pessimistisen asenteen, varsinkin baarissa. Jos joku tulee juttelemaan asiallisia, toki lähden keskusteluun mukaan, mutta ehkä pienellä varauksella. En silti anna tämä varautuneisuuden näkyä. Sydämelleni olen ehkä rakentanut silti suojan...
Ylpeä en ole milloinkaan, pelkään tosin näyttäväni siltä. Sekin luulo on pelkästään ulkonäköni tuoma rasite, eikä ole missään tekemissä todellisuuden kanssa. Valitettavaa, mutta kaikkeen tottuu. Ylpeys on mielestäni erittäin huono luonteenpiirre. Itse en ikinä aseta ihmisiä paremmuusjärjestykseen heidän ulkoisten avujensa tai minkään muunkaan niin sanotun pinnallisen piirteen mukaan. En myöskään sanoisi jonkun olevan huono ihminen; on vain olemassa ihmisiä, joilla on eri arvomaailmat kuin minulla. Arvomaailmojen pitää kohdata, kun lähdetään rakentamaan kestävää suhdetta. Toiset meistä on valitettavasti saaneet enemmän kuin toiset, vastaavan ihmisen kanssa on siksi kaikkein luonnollisinta olla.
Voi kiitos samoin!
Niinpä pitää vaan olla avoin ja tutustua rohkeasti hyvännäköisiin ihmisiin, jos kumppania mielii. Elämme vaan tämän lyhyen elämän joten miksi valita kahdesta yhtä henkisesti sopivasta se rumenpi vaan ennakkoluulojen perusteella. Itse en koe niin, että pitäisi käyttäytyä tietyissä paikoissa esim. huomiota herättävästi. Hienoahan se on että on silmänruokaa ja verbaalisestihan sitä annetaan itsestä käsitystä henkisenä olentona.
Kyllä, noinhan se menee... Olen kyllä aina avoin uusille fiksuille tuttavuuksille. Minun Akilleen kantapääni on vaan se, että itse en tee ikinä aloitteita. Odottelen poikkeuksetta sitä miehen puolelta. Vaikka olettaisinkin miehen olevan kiinnostunut minusta ja minä olisin hänestä, tutustuminen jää tapahtumatta, jos tosiaan mies ei sitä ehdota... En tiedä pitääkö joskus kenties lähteä sillekin linjalle, mutta vielä pidän pääni. Ja tottakai silti annan esimerkiksi käytöksellani tai puheellani jotenkin ilmi mielenkiintoni. Se, ymmärretäänkö sitä, on toinen asia...
Ja tosiaan vielä tuosta verbaali-ilmaisun tärkeydestä.. Monesti käy niin, että kiinnostus loppuu tasan siihen, kun on tutustunut toisen sisimpään, ja huomaa ettei siellä olekaan sitä, mitä myös kaipaa. Ei saa toisesta irti mitään syvempää. Toisin sanoen molempien pitää ymmärtää toinen toistaan: se vahvistaa yhteen kuuluvuudentunnetta ja lisää näin ollen kiintymystä.
Yhtä paljonhan kummallakin on voitettavaa tai menetettävää tutustumisessa eli tottakai treffejä ehdottamaan jos on kiinnostunut. Tietysti sopivan tilaisuuden tullen. Passiivisuus tai liiat odotukset/tarkkailu voi olla miehistä luotaantyöntävääkin eli tapaaminen ei saa olla liian tärkeää mikä näkyy ulospäin epärentoisuutena. Olis kiva jos kertoisit millä tavoin olet hyvännäköinen, söpö, hoikka, uhkea, blondi, tumma...
Varmasti miehetkin toivovat naisilta aloitteita, olen vain ehkä jokseenkin vanhanaikainen...
Olen tällainen tumma, tällä hetkellä kiharahiuksinen urheilullinen 172cm tyttö. Joskus, varsinkin kesällä minua luullaan silloin tälläin esim. espanjalaiseksi tai latinoksi... Ja olen kylläkin täysin suomalainen! Mainitsen nyt vielä olevani erittäin tyytyväinen ulkonäkööni ja vartalooni... Nyt tämä kuullostaa jo niin ylimieliseltä, että oikein naurattaa!
Entäs sinä, minkä näköinen itse olet?
Hyvä, että olet tyytyväinen!: -) Samoin, olen tummahiuksinen, lyhyet päältä rikkinäiset, rento, söpö, hoikka mutta erit. lihaksikas ja vähän alla 180cm. Ihanaa kun saa kirjoitella kaunottaren kanssa!
Puss
Kiva myös kirjoitella sinun kanssasi; vaikutat fiksulta ja mukavalta mieheltä. Mistä päin muuten itse olet?
Kiitos samoin kaikin puolin ja asun Hesassa. Laita vaikkapa s-postiosoiten niin olis helpompi meilata.
Kiva kun kysyit. On tosiaan hieman helpompaa kommunikoida sähköpostitse. Osoitteeni on [email protected].
Naisessa voi olla paljon kaunista mutta,
kauneinta naisessa on hänen lempeytensä...
ja plussaa saa sellainen arkiaskareissaan oleva pullan tuoksunen kotiäiti
juu nam, nam... : )
Sinussa on jotain... ?
tuo *pullantuoksuinen kotiäiti*. Itse olin vuosia sellainen ja mieheni piti siitä..
Tosiaan, voit olla varma etten tulisi lähellesikään missään tapauksessa tällähetkellä. Miksi? Kirjoituksen perusteella olet aivan liian ylpeä itsestäsi. Kaikki sinua lähestyvät miehet ovat pelimiehiä jotka haluavat sinut vain sänkyynsä. Iih, se halusi seksiä ekan viikon sisällä, hushus inha pelimies!
Sitäpaitsi minua alkaa henkilökohtaisesti risoa kun käsitteitä yleistetään aivan miten sattuu. Minä ymmärrän 'pelimiehen/naisen' sellaisena ihmisenä joka manipuloi toisen ihmisen käytöstä, ajatuksia ja tunteita. Usein välittämättä kyseisestä ihmisestä ollenkaan ja käyttäen häntä vain pelinappulana. Ja kuinka ollakkaan ne jotka valittavat 'pelimiehistä' eniten ovan yleensä juuri ne suurimmat manipuloijat jotka pelaavat miehillä kuin joillakin pingispalloilla.
Mikä on sinussa se ominaisuus jolla olet yrittänyt pitää sen miehen johon tykästyt? Oletko ollut hurmaava luonne, loistava kokki tai jotain muuta? Ilmeisesti et. Ymmärrän kyllä että sinua pelottaa sitoutua johonkin toiseen ihmiseen hyväksikäytön perusteella, mutta sellaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Mutta mietippä nyt sellaista ihmistä jonka oikeasti haluaisit. Ja mieti niitä keinoja joita käytät tämän yksilön saamiseen. Veikkaan että käytät tätä perinteistä ujon/pelinaisen/pissiksen (sori :) taktiikkaa eli leikit etäistä. Keitähän ihmisiä mahdollisesti kiinnostaa jäädä norkumaan naisen lähelle jolta ei saa tyydytystä mihinkään tarpeisiin (seksi,läheisyys,lämpö,rakkaus... joku noista tai sadasta muusta mitä en jaksa listata). Pelimiehet ja epätoivoiset. Pelimiestä ei haittaa sinun kylmyyteesi, hänellähän on muita leluja joilla tyydyttää tarpeitaan. Ja epätoivoisilla ei oikeastaan ole mitään muutakaan tekemistä.
Tuntuu julmalta sanoa mutta pakko ajaa pointti läpi jotenkin. Hyviä miehiä on harvassa. Kauniita, älykkäitä ja mukavia naisia on maailma pullollaan. Miksi valita huono kun voi ottaa hyvän. Älä vaadi ihmisiltä sellaista mitä et itse olisi valmis antamaan. Tietty voisit sanoa että sinä naisena teet valinnan miehen suhteen. Mutta miehenä voin sanoa että minä valitsen vanhenenko kanssasi, olenko sinulle uskollinen, vai vaihdanko sinut vain nuorempaan kun parasta ennen päivä umpeutuu. Hyvää naista en vaihtaisi mihinkään. Oletko sellainen nainen jolle kukaan muu ei pärjää vaikka olisit vanha ja kurttuinen? Jos olet niin nostan hattua ja toivon että löydät etsimäsi. Jos et niin... toivon vaikka että kasvat joskus aikuiseksi.
Kiitän etukäteen kaikista 'Saamarin sovinisti!' kirjoitelmista. Minähän loppuenlopuksi vaadin naiselta vain samaa mitä hän vaatii minulta :) Ilkeä juttu olla kahdet eri moraalikäsitykset riippuen sovellettavan sukupuolesta :)
"Ja kuinka ollakkaan ne jotka valittavat 'pelimiehistä' eniten ovan yleensä juuri ne suurimmat manipuloijat jotka pelaavat miehillä kuin joillakin pingispalloilla."
Kyllä tollasia tapauksia näkee paljon. Nainen leikkii etäistä, koska tykkää siitä huomiosta ja vallantunteesta, kun mies soittelee ja viestittelee. Sitten kun miehellä lopulta menee hermot naisen passiivisuuteen ja vuoristorataluonteeseen ja lopettaa suhteen, tämä menee vollottamaan ja haukkumaan häntä ystävättärilleen, jotka oikeaoppisesti laittaa kunnon juorut kiertämään, että "se mies on täys *usipää, jätti Minnankin kylmästi ja otti uuden tilalle!"
"Mutta mietippä nyt sellaista ihmistä jonka oikeasti haluaisit. Ja mieti niitä keinoja joita käytät tämän yksilön saamiseen. Veikkaan että käytät tätä perinteistä ujon/pelinaisen/pissiksen (sori :) taktiikkaa eli leikit etäistä. Keitähän ihmisiä mahdollisesti kiinnostaa jäädä norkumaan naisen lähelle jolta ei saa tyydytystä mihinkään tarpeisiin (seksi,läheisyys,lämpö,rakkaus... joku noista tai sadasta muusta mitä en jaksa listata). Pelimiehet ja epätoivoiset. Pelimiestä ei haittaa sinun kylmyyteesi, hänellähän on muita leluja joilla tyydyttää tarpeitaan. Ja epätoivoisilla ei oikeastaan ole mitään muutakaan tekemistä."
Täysin totta. Miehet, jotka haluaisi oikean ja tasapainoisen suhteen, odottaa myös saavansa naiselta samoja asioita, koska jolleivät saa, kyseessä ei enää olekaan normaali suhde, vaan naisen ympärillä pyörivä prinsessasirkus. Ja viimeksimainittua harrastavat sekä viisitoista, että kolmekymppisetkin naiset.
Tässä olisi muutama "ujon" miehen ajatus kauniille naisille vapaasti käyettäväksi.
Jos haette itsellenne sellaista normaalit kriteerit täyttävää unelmien miestä, joka teistä kiinnostuisi niin baarikäyttäytymiseen voisi tehdä muutamia muutoksia:
Jos pidätte tanssimisesta niin ehkä ei kannata pyörittää lantiota sellaisessa paikassa tanssilattiaa, jossa kaikki miehet sattuvat norkoilemaan ja on paras näköyhteys. Se antaa helposti ulospäin kysyvän kuvan naisesta: "näettekö minut varmasti?" Sellainen on yksi tekijä joka varmasti pysäyttää normaalin miehen mielenkiinnon ja asettaa vastakysymyksen: Käyttäytyykö tuo kokoajan tuolla tavalla ja haluaako olla esillä aina. Ehkä mies haluaisi että hänen naisensa on "yhden miehen nainen" eikä mikään esine, jota muut miehet kuolaa jo valmiiksi.
Ei sillä, kaunis nainen on ilo silmälle ja houkutteleva liikkuminen tehostaa vaikutelmaa, mutta katsokaa vähän missä sitä teette...
Kannattaa jossain vaiheessa tehdä niin että asettuu itse taka-alalle seuraamaan miesten käytöstä ja jos vaikka näkee mielestään kiinnostavan kaverin niin seurailee tätä illan aikana ja "opiskelee" miehen käyttäytymistä. Aika pian huomaa varmasti on kyseessä "pelimies" jolla on paljon naispuolisia tuttuja baarissa. Samalla näkee, miten mies käyttäytyy muita ystäviään kohtaan tai onko niitä. Kenen perään hän katselee, tai vaikkapa sitä kuinka kännissä kaveri on loppuiltaa kohti.
Tästä voi jo nähdä sattuuko kaveri olemaan ujo.
Jos "tarkkailun" jälkeen kaveri on vielä kiinostava, niin mene sitten vaikka kaverin lähelle ja hymyile! Jos hymy tulee takaisin niin mikä estää sinua menemästä juttelemaan ja tutstumaan!? Kaveri saattaa jopa hämmentyä hymystäsi niin että ei tajua itse hymyillä! Ehkäpä hän on vaikka sen verran ujo että kauniin naisen hymy on hänelle ihan vieras ajatus.Aina mies ei välttämättä edes kykene tekemään aloitetta, koska kynnys voi olla liian suuri...ehkäpä takana on liian isot pettymykset..Se ei tee miehestä mitään nynnyä.
Jos mies kiinnostuu sinusta, niin varmaan jää sinua katselemaan...
Sitten jos käy niin että mies tulee myöhemmin luoksesi vaikka pyytää tanssimaan tai haluaa tarjota jotain, niin älä leiki enää vaikeasti tavoiteltavaa ja kieltäydy. Silloin saat unohtaa tämän kaverin lopullisesti, nimittäin toista kertaa kaveri ei enää sinua katsele koska olet hänen silmissä "pelinainen".
Itse olen näihin vaikeasti tavoiteltaviin naisiin törmännyt muutamia kertoja. Olen ujo kaveri, vaikka sitä ei päällepäin uskoisi. Pituudeltani olen keskivertoa huomattavasti pidempia ja muutenkin kookkaampi. Joskus joku on jopa ihan komeaksikin kehunut. Avoliitossakin olen elänyt ja yhteistä kotia asunut. Eron jälkeen aloin kulkemaan ravintolassa mutta jotenkin vain vähäinenkin lähestymistaito on johonkin kadonnut. Koska olen ujo, niin yritän tasapainottaa tilannetta pukeutumalla hieman huolitellummin ja käyttäytymällä kohteliaasti...ehkäpä joku nainen kiinnostuisi hyvätapaisesta miehestä?
Valitettavasti ravintolassa saan kuitenkin kulkea yksin ihan vapaasti. Onneksi seurana on kuitenkin hyviä ystäviä, joiden kanssa olla. Tässä vaan käy vastaavasti niin, että itse saa jonkin ylpeän kaverin leiman, jolle ei kukaan kelpaa...ihan vaan siksi että on ujo kaveri, joka ei uskalla lähestyä kaunista naista.
Ymmärrän ongelmasi hyvin ja nämäkin ajatukset perustuvat tiettyihin yleistyksiin, joita baari-iltana huomaa. Yhtälailla omaakin käytöstä pitäisi varmaan muuttaa teille sopivammaksi...kun vain osaisi heittäytyä rennoksi ja kiinnostavammaksi. Kaikki nämä jutut vain tehostuu pienessä kaupungissa, jossa vapaita naisia ja miehiä on vähän ja kilpailu kovaa.
T. 26 ujo mies
On tuossa kirjoituksessasi paljon ihan totta.Ei se todellakaan ole helppoa tulla jutustelemaan kiinnostuksen kohteen kanssa,varsinkaan ujon.Eipä sitä naisen kauneutta pitäisi huonoksi puoleksi laittaa,päinvastoin.Tietenkin kauneus "ihanteissa" on isoja eroja.joku tykkää jostakin ja joku jostakin muusta.Mutta ainakin itselläni suorituspaineet nousee
kyllä mitä "kauniimpana" omasta mielestäni naista pidän.Kyllä siinä tahtoo ruveta miettimään et miksi tuo nyt minut huolisi kun saa kenet vaan.Ja mitä toi toinen ujomies tuossa edellä kirjotteli niin oon samoilla linjoilla asioista.
Kyllä ne pelivinkeet jokseenki näkee varsinkin jos on vielä selvinpäin liikenteessä.Ja erehdyksen kautta oppii kyl hyvin,yks pelinainen riitti mulle,luulin ettei ollu mut loppupeleissä oli.
Itsellä ainakin on paljon omasta itsetunnosta
kiinni ettei tahdo uskaltaa lähestyä naista.
Pieni vihje..en minä ainakaan pistä pahakseni jos nainen tekee aloitteen.
Mukava kuitenki kuulla että on vielä rehellisillekin miehille kysyntää.Piristää kummasti
toivon kipinää.
Ilman sen suurempia tunteita. Komeaksinkin on haukuttu ja jopa kivaksikin. Ja vielä akiekn lisäksi tulen toimeen kaikkien kanssa. MUTTA: aina, kun eteen tuli se "hyvän näköinen eukko", niin siinä vaiheessa - suu suppuun ja katse toisaalle. ELI: olethan FIKSUSTI aloitteellinen?