Onko parempi olla hiljaa vai puhua? Millaisessa tilanteessa mielestäsi pitää olla hiljaa? Osaatko olla?
Toimiiko hiljaa oleminen toivotulla tavalla? Onko sillä merkitystä?
Toimiiko hiljaa oleminen toivotulla tavalla? Onko sillä merkitystä?
Osaatko olla hiljaa?
Viridienne
201441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mykkis on ihan perseestä, ei ollenkaan aikuisen ihmisen touhua. Jos on asiaa, se pitää sanoa, eikä odottaa että toinen saa selvännäkijän armolahjan ja ymmärtää pelkistä viileistä katseista, missä mentiin metsään.
Miten hiljaa oleminen voisi toimia toivotulla tavalla? Tarkoitatko, että nöyryyttääkö se sopivasti toista osapuolta ja auttaa sinua saamaan tahtosi lävitse? Voi jossain suhteissa toimia, mutta muuten suhteen toimivuudesta en olisi kovin varma.
Hiljaa kannattaa olla vaan hautajaisissa ja kirjastossa. Opettele kuule sinäkin mieluummin puhumaan!
so. henkistä väkivaltaa.
On oikeus vaieta ja olla puhumatta, vetäytyä omiin oloihinsa. Jos puhumattomuudella ahdistetaan toinen kuvaannollisesti nurkkaan, se ei ole oikein.
Mielelläni hakisin hiljaa olemisen myönteisiä puolia. Tämä aloitus tuli tuolla miesten logiikan puolella mieleen, kun eräs kirjoittaja toivoi naisen karsivan turhat selitykset pois. Odotti, että toinen sanoo sen asiansa.
Liika puhuminenkin voi vaan sotkea asioita. Esim. juoruaminen.
Muuten kuin nukkuessaan...ja silloinkin kuorsaa! ;D Mutta ihan oikeasti. En ole vielä tavannut naista joka pystyisi olemaan vaikkapa tunnin ihan hipihiljaa ja vain olla. Jonkin toisen/toisten seurassa siis.Minä haluaisin joskus vain olla ja nauttia hiljaisuudesta armaani kanssa mutta ei...aina pitää jotain alkaa selittää!
Ja mitä tulee riita/väittelytilanteeseen niin naisten on AINA saatava sanoa se viimeinen sana.Aivan sama onko nainen oikeassa vai väärässä mutta silti naputus jatkuu.Ja vaikka mies vaikenee niin nainen aloittaa kahta kauheamman jäpätyksen.Ei ihme että joillakin palaa pinna ja tulee tehtyä pahoja tekoja.Ja kuka käskee naisen mennä jäkättämään humalassa olevalle miehelle varsinkin jos tietää toisen olevan tulinen tai äkkipikainen.Väkivalta on väärin ja paha asia mutta ei sille ole pakko aina altistaa itseään.
Mahtaisiko em. erikoistapauksen mieshenkilö osata kehittää kärsivällisyyttä? Ehkä hiljaa olemisen taitoa?
Tämä on aika lapsellinen väite, että iso mies olisi jotenkin epäitsenäinen ja toinen ihminen voisi ohjata hänen tekemisiään.
äärellä ei kannata jauhaa leukojaan.
Minulla on tapana puhua asiat tuoreeltaan halki ja ottaa esille myös ikävät asiat, mieheni taas mielummin vaikenisi hankalat asiat pois.
No asiathan ei katoa itsestään ja nyt vuosien koulutuksen jälkeen herra pysyy paikoillaan sen aikaa että asiat selvitetään, ei myöskään pidä enää viikkojen mykkistä sen takia että olen tarttunut johonkin epäkohtaan, kieltämättä olisi nautinnollista joskus osata vaieta myös toisella kotimaisella, mutta tämä himskatin luonne vaatii suoraa toimintaa ja rehellisyyttä niin hyvien kuin huonojenkin asioiden suhteen.
Ymmärrän hyvin tämmöisen tilanteen. Minulla läheisiä, jotka eivät osaapuhua vaikeista asioista.
Ilmeisesti tämmöisen ihmisen sisäinen maailma on niin lukkoon lyöty ja tietyllä tavalla kokoonrakennettu, ettei kestä puhua vaikeista asioista... ei osaa puhua, ei löydä sanoja. Puhuminenkin jo vaarantaa turvarakenteita ja uhkaa torjunnan ja hiljaisuuden luomaa unohduksen ilmapiiriä. Suojansa itsekullakin. Tämmöistä ehkä pitää oppia vaan kunnioittamaan.
Perin vaikeaa on sitten tulla toimeen semmoisen kanssa, jolla on vain tietyt asiat joista voi/saa puhua.
...............
Ajattelin kuitenkin aloituksessa lähinnä tilannetta, jossa voisi luoda jotain hiljaisuudella. Kun sanoo jotain ja sitten on hiljaa, vaikuttaako se mitenkään. Tai ei puhu mitään, tekee ja on.
Naisen pitää olla aina hiljaa, kun annetaan lupaa niin silloin saa puhua.
Tässä kohtaa voisin kysyä, toimiiko tämä myös toisin päin?
Mielestäni ulkoaohjattavat ihmiset ovat aika onnettomia, tuskin jaksaisit sinäkään vahtia naisia ja jakaa puhenvuoroja koko ajan.
Tämmönen juttukin on hyvä huomata kuin oma-aloitteisuus. Kun se taipumus poistetaan ihmisestä, voi toisilla tulla rasittunut olo.
Maailman kolkasta sellainen nainen löytyy joka osaa olla hiljaa ;) Mahdoton yhtälö.
HAHhaa, entäs jos se puheliaisuus kuvastaa iloisuutta? Minä ainakin puhun paljon enemmän silloin, kun olen hyvällä tuulella.
Tietenkin pitää osata jakaa tehtäväalue siten, että kun nainen puhuu ja pälättää, niin mielipiteitähän saa esittää, mutta molemmilla on esim. kodissa omat vastuualueet.
Hiljaa olemalla antaa toiselle tilaa.
Tässä, kun minulla on lapsia, otan esimerkin lapsista: Äitinä voin tietenkin määrätä kaiken miten tehdään ja milloin. Voin myös olla hiljaa, jolloinka lapset itse ehdottelevat, että olis kivaa semmonen ja tämmönen. Tai keksivät itse miten jokin asia toimitetaan.
Tuo puheliaisuus useimmiten kyl on ja kyllä sitä itsekkin tulee pasattua aikas paljon kun fiilikset on kohdallaan.
Onneks talitintin tampoonit on keksitty ja ne voi lykätä korviin ku haluaa hiljaista ;)
Toki sitä osataan hiljaa olla ja ollaankin, vaikkapa sillon kun tulee joku kiinnostava urheilu-uutinen tvstä :D
Tällaisia huikeita poikkeustilanteita lukuunottamatta sitä pälätetään sitten senkin edestä. Harva lienee äänessä 24/7 ;)
Ja aina ei edes tartte olla hiljaa mutta kannattaa ehkä pohtia miten jonkun asian ilmaisee. Kuten vaikkapa nalkuttaako äkäisenä sukista lattialla, vai toteaako ohimennen että mitenkäs nämä taas tänne ovat jääneet ;)
Jeps. :)
Asioihin voi suhtautua myönteisesti tai kielteisesti...niin ja kait sitten välinpitämättömästikin.
Hiljaa voi olla ja hymyillä :D
Joskus toivois miehiltäkin vastauksia siittä miten voi olla suopea ja ymmärtäväinen...uups sohasinkohan nyt pahasti?
pidän turpani kiinni ku jauhan turhanpäivästä paskaa. Tympii ihmiset, jotka ei osaa olla hetkeekään hiljaa. Sanon kyllä jos asiaa ilmenee.
on järkyttävää. Tuntuu kuin joillain olisi päätavoitteena olla koko ajan äänessä sanomatta kuitenkaan mitään.
HUH ! :D
Olen aika kovastikin vetänyt rajaa tämmöisissä tilanteissa. Minulla on oikeus sanoa sanaseni. Myöskin on oikeus olla kuuntelematta soopaa. Semmoiset, jotka puhuvat paljon, hallitsevat ympäristöään... ainakin pyrkivät siihen. Tod.näk. ei mitään tietoista toimintaa. Myöskin tämmöiset hyvin äkkiä tekevät johtopäätöksiä ja puhuvat sitten koko ajan niin, että muita 'yhteenvetoja' ei voida esim. ryhmässä enää tehdä.
Mitä tässä sanon? Nooh, olen oppinut 'hiljentämään' tämmöiset pälättäjät ja vedän heidät takaisin maan pinnalle. Juu ja ihan ystävällisesti :)
Ei yksi voi varata kaikkea puhetilaa.
Näin on myös muussakin elämässä. Kovaääniset ja kovimmat kyynärpäätaktikot kyllä raivaavat itselleen tilaa. Toiset sen antavat/auttavat.
Sitten olisi suotava jokaiselle hiljaisemmalle oikeus tuoda esiin oma näkemyksensä ja ANNETTAVA tila olla. Siksi pitää oppia ilmaisemaan asiansa...olkoon se sitten puhumalla tms. Pidettävä huolta, että asia tulee ymmärretyksi.
Jos joku on seurannut kirjoitteluani, tämä kutoutuu taas samaan... Kovaääniset ja nopeimmat toimijat usein sijoittavat toisiin ihmisiin sellaista, mikä ei pidä paikkansa. Jokaisella on oikeus/velvollisuus puhua omaäänisesti. Ei voi eikä saa toisia leimata. Eikä kellään tule mieleenkään, että leima/ensivaikutelma voi olla puutteellinen/virheellinen.
Tämä vaan on kiireisen elämän sivutuote, ihmiset nopeasti jaotellaan sen kummempia ajattelematta/tutkimatta.
pistänyt merkille, että ne useat kovaääniset hölöttäjät ovat myös niitä kaikkein epävarmimpia ihmisiä. Heidän pitää sillä puhetulvalla kompensoida jotakin ja tuoda itseään esille. Itse eivät varmaan huomaa tätä.
suhtaudun semmoisiin. :)
Kun opettelee olemaan joskus hiljaakin, saattaa kuulla paljon enemmän...ja tehdä havaintoja ym.
Tuo mitä sanoit, että yrittää kompensoida epävarmuuttaan pälättämällä, pitää varmaan paikkansa. Sehän puhuminen on tilan valtaamista kaikilta muilta. Semmoista hätääntyneen höpötystä, että suotuisana säilyisi olotila. Väitän kuitenkin edelleen, että siinä hallitaan muita... tai ainakin pyritään hallitsemaan.
Eiköstä kätteleminenkin ole saanut alkunsa siitä, että 'näytetään ettei kädessä asetta'.
Oisko loputon puhetulva jotain vyörytystä, jolla raivataan vaaralliseksi koetut henkilöt sivuun.
Tietysti olisi parhainta aina puhua silloin kun tarve sitä vaatii. On harmillista jos toinen osapuoli jähmettyy mykäksi kun asioita pitäisi selvittää puhumalla. Yhtä harmillista on jos antaa monien turhautumisen tai suuttumuksen tunteiden kärjistyä hiljaisuudessa ja purkautua sitten puheena, joka voi loukata toista. Esim. silloin pitäisi osata olla hiljaa ja yrittää myöhemmin rauhallisena.. Joskus taas tuntuu siltä että on tilanteita, joissa ei edes tarvitse puhua pälpättää kun voi 'lukea' toista (jos tuntee tämän hyvin) ja kenties toimia sitten sen mukaan..
Eriryisesti vieraammassa surassa olen usein suurimman osan ajasta hiljaa, johtuen lapsesta saakka johtuneista ujouden puuskistani. ;) Usein olen huomannut etteivät ihmiset oikein pidä hiljaisista ihmisistä vaan aina odotetaan kälkättävän ja kaikkea pitäisi kommentoida jne.
Siis kyse ei ole siitä etten puhu enkä pukahda vaikka kysyttäisiinkin jotain, vaan ehkä tavallaan opettelen tuntemaan ihmisiä kuuntelemalla heitä. Tiedä häntä.. Tutussa porukassa olen toki puheliaampi, mutta vastauksena kysymykseesi, osaan olla myös hiljaa ja kuunnella toistenkin sanottavat, tai olla vaan. ;)