Olen seurustellut 2,5 vuotta ihanan pojan kanssa. Olemme olleet kihloissa kohta 2 vuotta eli pariuduimme aika nopeaan. Itselleni poikaystäväni oli ensimmäinen sänkykumppani, mutta poikaystävälläni on ollut useita pitkiäkin suhteita ennen minua. (olemme molemmat vähän yli 20v.).
Poikaystäväni on ihana, hellä, huomioiva, rehellinen ja puhuu tunteistaan, eli siis aika täydellinen pakkaus. Meillä on kaksi ihanaa koiraa ja auto, vain oma talo puuttuu.
Kuitenkin minua ei enää kiinnosta seksi eikä edes suuteleminen hänen kanssaan. Minulle tulee aina huono omatunto kun poikaystäväni haluaisi suudella jne. Pahoitan hänen mielensä sanomalla ei minua nyt kiinnosta kulta. Haluaisin vain kelliä hänen kainalossaan, ei mitään muuta.
Jotenkin tuntuu että suhteestamme on tullut liian arkinen. Molemmat käyvät töissä ja minä töiden ohella koulussa. Molemmilla on omat harrastuksensa, jotka vievät aikaa väh. 3h/vko. Meillä on todella vähän omaa aikaa, ja sekin aika menee yleensä normaalien kotitöiden tekemiseen ja koirien kanssa lenkkeilemiseen ja hoitamiseen. Tuntuu kun meillä ei olisi muuta elämää kuin koirat ja työ/koulu/harrastukset.
Meillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, emme ole koko seurustelun aikana käyneet kuin kerran leffassa ja kerran ulkona syömässä. Itse haluaisin käydä ulkona ja tehdä jotain yhdessä (pelkkä lenkille lähtö kahdestaan olisi jo ihanaa) .
Saan paljon lahjoja, mutta eivät ne korvaa menetettyä yhteistä aikaa. En enää tiedä mitä suhteelta haluan. Yhdessä oleminen on ihanaa, rakastan poikaystävääni koko sydämestäni ja sielustani, en osaisi enää elää ilman häntä. Pelkkä ajatus erosta itkettää ja sattuu sydämeen. Mutta mitä tehdä kun suhde jumii paikallaan? Neuvoja?
Poikaystäväni on ihana, hellä, huomioiva, rehellinen ja puhuu tunteistaan, eli siis aika täydellinen pakkaus. Meillä on kaksi ihanaa koiraa ja auto, vain oma talo puuttuu.
Kuitenkin minua ei enää kiinnosta seksi eikä edes suuteleminen hänen kanssaan. Minulle tulee aina huono omatunto kun poikaystäväni haluaisi suudella jne. Pahoitan hänen mielensä sanomalla ei minua nyt kiinnosta kulta. Haluaisin vain kelliä hänen kainalossaan, ei mitään muuta.
Jotenkin tuntuu että suhteestamme on tullut liian arkinen. Molemmat käyvät töissä ja minä töiden ohella koulussa. Molemmilla on omat harrastuksensa, jotka vievät aikaa väh. 3h/vko. Meillä on todella vähän omaa aikaa, ja sekin aika menee yleensä normaalien kotitöiden tekemiseen ja koirien kanssa lenkkeilemiseen ja hoitamiseen. Tuntuu kun meillä ei olisi muuta elämää kuin koirat ja työ/koulu/harrastukset.
Meillä ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, emme ole koko seurustelun aikana käyneet kuin kerran leffassa ja kerran ulkona syömässä. Itse haluaisin käydä ulkona ja tehdä jotain yhdessä (pelkkä lenkille lähtö kahdestaan olisi jo ihanaa) .
Saan paljon lahjoja, mutta eivät ne korvaa menetettyä yhteistä aikaa. En enää tiedä mitä suhteelta haluan. Yhdessä oleminen on ihanaa, rakastan poikaystävääni koko sydämestäni ja sielustani, en osaisi enää elää ilman häntä. Pelkkä ajatus erosta itkettää ja sattuu sydämeen. Mutta mitä tehdä kun suhde jumii paikallaan? Neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, no lähtökohtaisestihan sitä pitäisi olla kiinnostunut kumppanista myös "siinä mielessä". Sun puheen perusteella kuullostaa kuin olisitte enemmänkin kiintyineitä toisiinne mutta kiintymys on mennyt enemmänkin ystävyyden suuntaan. Joskus sitä rajaa on vaikeaa huomata, kun se tulee salakavalasti pikkuhiljaa.
Voi olla, että sun poikaystävä on vähän liiankin täydellinen.
Kyllä se niin kuitenkin on, että yhteistä aikaa löytyy kyllä harrastuksilta, koululta ja töiltä - jos halua vain riittää järjestää sitä.
Voisiko olla jopa niin, että olette täyttäneet päivät niin kiireisiksi kuin ne nyt ovat, jotta ei tarvitsisi kohdata totuutta siitä, että halut ovat laimenneet?
Kirjoitat, että sinusta tuntuu, ettei teillä ole muuta elämää, kuin koulu, työ, harrastukset ja koirat. Kuitenkin noista mainitsemistasi asioista normaali arki yleensä koostuukin. Useimpien ihmisten elämä on nimenomaan tuota tavallista työntäyteistä arkea välillä harrastaen tai teidän tapauksessanne esim. koiria hoitaen.
Ongelma on nyt ilmeisesti se, että teillä ei ole riittävästi yhteistä aikaa tai yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mitä sinä olet tehnyt asian hyväksi? Kirjoitit, että olette olleet seurustelunne aikana vain kerran leffassa ja kerran ulkona syömässä. Mikset sinä yksikertaisesti varaa pöytää ravintolasta ja yllätä kihlattuasi ravintolaillalla?
Parisuhde vaatii vaalimista, se on kovaa työtä. Jos yhteisen tekemisen puute vaivaa teitä, tartu hyvä ihminen toimeen ja tee asialle jotakin. Varmasti viikostanne kuitenkin löytyy pari tuntia esim. lauantai-illalla, jolloin voit yllättää poikaystäväsi vaikka viemällä hänet elokuviin tai jääkiekko-otteluun tai teatteriin.
MInusta ei kuulosta mitenkään "paikalleen jumiutuneelta". Kuitenkin olet johonkin asiaan tyytymätön, mihin siis?
Kuullosti vaaralliselta että sinua ei kiinnosta suudella poikaystäväsi kanssa. Tuntuu varmasti hänestä tosi pahalta tulla torjutuksi sinun taholtasi.
Joku mättää omassa suhtautumisessasi nyt, miksi et halua suudella, oletko kyllästynyt kenties vai onko poikaystävä tosiaan liian täydellinen sinulle?