avo- ja avioerot kaatuvat ja lapset revitään juuriltaan ja heitellään kahden asunnon loukussa?
Sanon asian lyhyesti: Jo vauvaikäiset viedään
seimiin ja vähän vanhemmat tarhaan koko pitkäksi päiväksi. Aamulla tuskin heränneet ja illalla jo puolinukuksissa.
Nämä tarhan tädit ovat palkkatyössä. Eivät he voi antaa sitä äidin antamaa turvaa ja tukea ja rakkautta, se on mahdottomuus. Edellinen sukupolvi alkoi tämän tarhavillityksen ja alkoi pelkkä maallisen mammonan kahmiminen ja nykyisin kuulemma esim. Helsingissä on avioliittojen keskimääräinen pituus 7 vuotta?
Siis lapset eivät ole saaneet ympärivuorokautista rakkautta ja välittämistä. josta seuraa, että omanarvontunne ja välittäminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen ja rakastaminen olisi mahdollista aikuisenakaan.
Siinä syy. Siitä olen 100% :sen varma.
Ei silloin, kun äidit olivat kotona ja isätkin käyttivät enemmän aikaa lastensa kanssa olemiseen, eikä avioliittoon suhtauduttu kuin se olisi joku tilapäinen hupi, ei erojakaan juuri ollut. Siis erittäin harvinaisia. Nykyelämä on mennyt aivan päälaelleen. Suuret ikäluokat voivat katsoa itseään peilistä. Nykyiset nuoret eivät siitä enää hyödy, koska sanoinkuvaamaton virhe on jo tehty.
Jos on pakko käydä töissä ja lasta hoitaa esim.
mummu, siis henkilö, joka rakastaa lasta ja ko.
henkilö ei vaihdu, niin silloin tilanne ei ole
ehkä ollenkaan niin tramaattinen. Tämä ei mene
ihmisten päähän, ikävä vain on se, että asia on todella näin.
Sanon asian lyhyesti: Jo vauvaikäiset viedään
seimiin ja vähän vanhemmat tarhaan koko pitkäksi päiväksi. Aamulla tuskin heränneet ja illalla jo puolinukuksissa.
Nämä tarhan tädit ovat palkkatyössä. Eivät he voi antaa sitä äidin antamaa turvaa ja tukea ja rakkautta, se on mahdottomuus. Edellinen sukupolvi alkoi tämän tarhavillityksen ja alkoi pelkkä maallisen mammonan kahmiminen ja nykyisin kuulemma esim. Helsingissä on avioliittojen keskimääräinen pituus 7 vuotta?
Siis lapset eivät ole saaneet ympärivuorokautista rakkautta ja välittämistä. josta seuraa, että omanarvontunne ja välittäminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen ja rakastaminen olisi mahdollista aikuisenakaan.
Siinä syy. Siitä olen 100% :sen varma.
Ei silloin, kun äidit olivat kotona ja isätkin käyttivät enemmän aikaa lastensa kanssa olemiseen, eikä avioliittoon suhtauduttu kuin se olisi joku tilapäinen hupi, ei erojakaan juuri ollut. Siis erittäin harvinaisia. Nykyelämä on mennyt aivan päälaelleen. Suuret ikäluokat voivat katsoa itseään peilistä. Nykyiset nuoret eivät siitä enää hyödy, koska sanoinkuvaamaton virhe on jo tehty.
Jos on pakko käydä töissä ja lasta hoitaa esim.
mummu, siis henkilö, joka rakastaa lasta ja ko.
henkilö ei vaihdu, niin silloin tilanne ei ole
ehkä ollenkaan niin tramaattinen. Tämä ei mene
ihmisten päähän, ikävä vain on se, että asia on todella näin.
Vastaukset 61
Vanhimmat
silkkaa seidaa, saahan sitä toki noinkin uskoa, mutta totuuspohjaa tossa ei ole nimeksikään.
Silkkaa hiekkalaatikko-tasoisen katkeran kotiäidin pulputusta.
Väitän että ihmiset ovat nykypäivänä onnellisempia kuin silloin pakko-liitoissa, joita kynsin hampain pidettiin pystyssä kulissen, perheväkivallasta vaiettiin. Juotiin, akka hakattiin, ajettiin pentuineen pakkaseen. Ja siinä kärsi, halusi tai ei.
Nyky ihmiset ovat edes sen verran viisaampia etteivät jatka liittoa jos se ei toimi, mutta lastentarhalla ei sen kanssa juuri tekemistä ole.
en ole ollut montaakaan vuotta hiekkalaatikkoäiti, lapset kasvavat ja aikuisista pojistani näkee, että ovat olleet kotiäidin hoitamia ja kasvattamia. Korkeakouluopinnot takana ja minulla oli kylliksi varallisuutta ja lasten kasvaessa aloin lisää opiskella pitkälle, joten meni ajatuksesi täysin mynkään. Helsingissä on avioliittojen kestoikä kuulemma 7 vuotta keskimäärin. Jos lapsi ei saa oman äidin rakkautta jatkuvasti. on tulos juuri se, missä nyt mennään. Eipä ole enää minun asiani, mutta en halua lapsilleni sellaista puolisoa, joka syyttä suotta nostaisi kytkintä, kun ei ole omanarvontunne kehittynyt tarhantätien huostassa. Minulla on erittäin hyvät saavutukset eräässä työ- sekä harrastusprojektissa, joka todistaa sen, että
elämä ei pääty siihen, kun lapset ovat isoja.
että avioliittoni on jo kestänyt 38 vuotta ja on elinikäinen. On ollut rakkautta täynnä, koska mieheni äiti oli myös kotona ja minut hoiti oma rakas mummuni, vaikka äiti olikin työssä, tosin
opettajana oli lyhyet työpäivät ja pitkät kesälomat maaseudun rauhassa.
Että Onni asuu pelkästään avioliitossa. Se nyt vaan on puppua, mistäpä sen tietäisit, jos et muuta ole kokenut.
Varsin onnellisia olemme myös me jotka yksin lapsiamme huollamme, tähän voit toki sanoa että tunnet paljon onnettomia yksinhuoltajia, mutta minäkin tunnen paljon onnettomia avioliittoja joissa turhaa väkivaltaa, juoppoutta, ynm.
Siksi ei voi yleistää. Avioliitto sopii toisille, toisille se on myrkkyä. minkäs teet?
KENEN kanssa menee avioliittoon ja varsinkin kenen kanssa hankkii sitten niitä lapsia.
Toisille on huono avioliitto, jonka ymmärrän. myrkkyä ja siitä on tietysti päästävä erooon, no eikö sitä sitten olisi voinut ajatella etukäteen?
Lapset sitten erikseen. Kannattaa katsoa itselleen kunnon mies, joka pitää lapsista tai elää sitten ilman, etteivät lapset joudu ns.
isätyhjiöön. Varmasti tulee vielä näkymään jossain vaiheessa. SE ON LAPSILLE TRAUMA. Ei aina voi lähteä omasta mukavuudestaan ja haihailuistaan muodostamaa sitä omaa pesää. Luulisi, että yh:n elämä on tosi raskastakin, jos vielä on työssä. Siinä repii itsensä hajalle ennen aikojaan ja onko tullut ajateltua, että sitten voi jo melko nuorena olla yh-mummu,
siis jatkuva kierto tällä saralla.
tuollaisia paineita, Lapset eivät itse-asiassa kärsi lainkaan, helpottuvat vain huonon suhteen loppumisesta. Oppivat että aina ei voi itse vaikuttaa maailman menoon, ja silti voi hankkia tasapainoisen elämän, kokea OMAA onnistumista, ja siitä lähtevää tyytyväisyyttä. Kas sitä meillä on yllin kyllin. Itse perustamani firma tuottaa hyvin, ja antaa varsin vapaat työajat. Lasteni tiedot ja taidot ovat huippuluokkaa, ja astunevat piahkoin jo omaan uraansa (vanhemmalla lapsellani on huippuhieno liike-idea jota aion tukea täysillä.)
kirjoitit, että aina ei voi lähteä muodostamaan sitä omaa pesää omasta mukavuudestaan,
Ei aina voi, mutta minä olen voinut, ja olen siinä menstynyt ja se Sinua tuntuukin kismittävän, kateus on lahjoista karvain.
Ja tuohon että minusta tulisi yh-mummu, ei mimulla olisi mitään sitä vastaan, fiksu ratkaisu se voisi olla. Minä kannatan puolisoiden riippumattomuutta toistaan, se on monesti hyvä juttu.
Esim minun lapseni eivät avioidu ilman avioehtoa. Sen ovat molemmat luvanneet. Minullakin oli aikanani avioehto ja se suojasi omaisuuteni ja firmani, lasteni perinnöksi aikanaan.
Liikkeelle vain itsestäsi. Minulla, minulla....
Vaikka lapsesi menestyisivät yritysmarkkinoilla
ja älykkyys olisi kuinka korkea tahansa, niin on minunkin lapsillani, niin emotionaalinen tunnetyhjiö on seurausta siitä, että isä ei ole kuvioissa mukana samassa perheessä. Aikuiset lapsetkin kaipaavat valtavasti isäänsä, vaikka eivät sitä sano, sen näkee heidän silmistään ja iloisista juttelutuokioista. Sinä olet vain sinä sinä sinä,
haluat olla ja elää oman pääsi mukaan.
Kovuus paistaa läpi. Pelkkä raha haisee.
se on pääasia, lapsista viis, vaikka rahaa on, niin on minullakin, ja tiedän nämä avioehtoasiat täydellisesti. Ei lapsia kannata hankkia sellaisen ihmisen, joka ei aio pitää yhteistä kotia miehensä kanssa. Pitää katsoa ennen avioliittoa, millainen tämä mies on myös isäksi.
jos et tajua, että ei isää kaivata. Todellakaan.
Mitään tyhjiötä ei ole.
Ei ole mitä kaivata.
Isää ei koskaan ole ollutkaan.
isä on lähtenyt niin aikaisessa vaiheessa ettei häntä todellakaan kaivata, ei arvosteta, ei odoteta.
muodostamansa tyhjiö, ei tyhjiö on väärä sana, vaan piskuinen reikä on paikattu vuosikaudet sitten. noin kahdessa viikossa.
Jäljestä on harmittanut VAIN se etten ennemmin eronnut.
teitä molempia.
Minä en sääli, ei se kannata.
Lapsia pitäisi hankkia sellaisten naisten joilla on rahkeet ilman miestä lapsia kasvattaa...
Miehestä ei mitään onnea urkene. Onni lähtee itsestä, ja omista tekemisistä. Ja silloin sitä ei voi sivulliset pois otaa. Ei vaikka kuinka katellisia olisivat.
Lapset saavat onnellisen ja rikkumattoman kodin.
Pehmeämmät kodin arvot, eikä väkivaltaa.
Voisi olla seuraava sukupolvi paljon fiksumpi.
Avioliitto on jo vanhentunut instituutio, siis lasten kannalta. Jos pari muutoin haluaa yhdessä olla, se on ihan jees.
Nykyään onneksi spermankin saa putkessa.
Isä ei ole välttämättömyys tässä maailmassa.
Kehoittaisinkin naisia enemmän itsenäistymään, luomaan omaa uraa, esim. yrittäjinä, moni menestyy..vaikkei sitä uskoisikaan.
Ja lapsia sitten kun seisoo omilla jaloillaan eikä miehen. Ihan kiva jos mies on hyvä, ja homma toimii. Mutta toimii se sitten yksinhuoltajanakin. Ja jopa paremmin. Minulla on kokemusta, kummastakin. Puhutkos sinä vastoin kokemustasi? näin ymmärsin.
aikuinen erotessa ehkä huonosta liitosta saa jonkin laisen rauhan mutta lapsi ei .lapsesta ajan myötä tulee epävarma ihminen elämälle,luottamus ja rakkaus epämääräinen käsite aikuisena .malli vanhemmista ettei rakkaus ole kestävää on vain kovaa taistelua pärjäämisestä ilman kestävästä rakastavasta ihmissuhteesta.sydän suruisena toivon että oma pieni pojan poikani (ero lapsi)löytäisi tasapainoisen itsetuntoisen minänsä .vaikka minun rakastamallani pikku miehelläni onkin onneksi hyvä isä joka aina mahd.mukaan vie poikansa kalaan metsälle ,uusi (miniä)opettaa tutustumaan uusia asioita metsän salaisuuksiin sienstämään ym. luontoon liittyvään.silti kahden asumisen vaikutus voi olla kohtalokasta ehyeen ihmis suhteeseen aikuisena .nyky meno maailmassa on vain liian lyhyt jänteistä näitä pieniä rakkaitamme kohtaan varsinkin niitä reppanoita jonka isi on unhtanut kokonaan.
Olen kahden sellaisen "pikku reppanan" yh-äiti jotka isä on kokonaan tykkänään hylännyt.
Heistäpä kasvoikin aivan tasapainoisia, onnellisia ja täyspäisiä suomen kansalaisia.
Pojasta polvi paranee. en turhaan sano.
kivaa pojille, joista isä olisi huolehtinut ja
leikkinyt ja opastanut heitä ja ollut isänmallina pojilleen. Vielä et tiedä, mitä tulevaisuus tuo pojillesi, kun he avioituvat. Mistään ei tulevaisuudessa tiedä. Uskon, että
ydinperhe on paras kasvuympäristö lapselle ja erityisesti pojille on isänmalli erityisen tärkeä.
Tulevaisuus on aina arvoituksellinen.
Miksi muuten otit sellaisen miehen, joka jätti
poikansa, ihme jos ei poikiesi perimässä ole
mitään sellaisia piirteitä tai sitten he voivat
ainakin yrittää täyttää ne aukot, joita vaille ovat jääneet, siinä välttämättä onnistumatta.
Maailma on mennyt päälaelleen ja kohta melkein jokainen nainen on yh. Siis pienet pojat erityisesti tarvitsevat äidin jatkuvaa läsnäoloa, jotta he kehittyvät joka lailla toisia ihmisiä huomioonottaviksi. Jos omalla kohdalla on aukko, tulevaisuudessakin on aukko....
Katsos kun se elämä menee silleen, että toisesta ihmisestä kun ei koskaan tiedä, millälailla tulevaisuudessa takkinsa kääntää, pitäisihän Sinun se, jo noin vanhana tietää. Sellaisia "takuu" miehiä ei maailma tarjoa kenellekkään.
Mutta minäpä tiedostin sen asian heti. Ja enpä siitä paljon välittänytkään, tiedostin että tämä lapsi homma on kyllä ihan minun oma projektini. Ja jaksan sen kyllä kantaa.
Oikeasti, miestä siinä ollenkaan tarvita, korkeintaan siittämiseen, ja se ei isää kenestäkään tee. Turva verkko voi olla muutoinkin aivan riittävän kattava.
Asenne kysymyshän tämä suurimmaksi osaksi on.
Hyvin olemme tulleet aina toimeen, taloudellisesti varmaan keskivertoa paremmin, on omakotitalo, kaksi autoa, kesämökki, lapsilla parhaat koneet ja laitteet, olen yrittäjä, ja lapsetkin tätänykyä ovat jalanjäljistäni kiinnostuneet yritysmaailmasta jota olenkin heille jo paljon opettanut.
Totuus onkin että tässä maailmassa onnistumisia ei jaeta sen mukaan millaisessa perheessä lapsi on varttunut, vaan miten hän itse on maailmansa kokenut. Meillä lapset ovat ainakin tähänmennessä mainiosti menestyneet, enkä tulevaisuudestakaan ole huolissani, lahjakkaita lapsia, vaikka itse sanonkin.
ei takaa emotionaalista tyytyväisyyttä. Lapsiltasi puuttuu se kaikkein tärkein eli ISÄ.
Sitä ei naapurin setä eikä eno eikä kukaan muu mies koskaan täytä. Siis tätä tunne-elämän puutostilaa. Älykkyys ei lopu isänpuutteeseen, mutta tuntuu, että et edes välitä tai sinulla ei ole aikaa tiedostaa lastesi isänpuutetta. Se tulee näkymään jossain vaiheessa tulevaisuudessa.
ei ole takkia kääntänyt, katsos lähdin siitä, että en hakenut pelkästään vitsinmurjaisijaa, koska halutessani niitä voin itse murjaista ja sen teenkin, vaan vertailin tanssisaattajiani ja yhtä yliopisto-opiskelujaa, jonka kanssa kävin tanssimassa, siis analysoin heitä ja heidän luonteenpiirteitään ja panin ö-mappiin.
Mieheni oli äärimmäisen suoraselkäinen ja jo se, ettei varsinaista seksiä harrastettu ennen papin aamenta, todisti minulle, että siinä on minun rakas mieheni, joka kunnioittaa minua ja rakastaa ja niin on todella käynyt 40-vuoden kokemuksella. Olin silloin 18-vuotias ja herkän vaistoni avulla päättelin, että siinä on hyvä isä tuleville lapsilleni ja niin myös kävi.
Lisäksi tietysti rakastuin häneen, mutta se ei ollut ainut kriteeri valitessani tulevien lasteni isää ja aviopuolisoa, vaan todellinen luotettavuus, rehtiys ja se takinkääntämättömyys.
Poikani ovat aivan samanlaisia.
minkäs Sinä sille mahdat?
Monilla näkyy ikuiset arvet siitä että on ollut se isä, tämä asia on tosi,
Korkealtapa putoat kun illuusiosi särkyy...
ei voi enää särkyä, koska olen ollut saman henkilön kanssa naimisissa 38 vuotta ja sen sanon, että todellinen järjen ja rakkauden liitto.
En voi enää pudota kovin korkealta, koska lapeni
ovat yli 30-vuotiaita, mutta tuskin poikani uskaltavat nykynaisten kanssa ruveta avioliittokuvioita suunnittelemaan, jos ei sitten joku järkevä ja mukava maisteri vie, koska poikani itsekin ovat maistereita.
Usein ovat omiin kaavoihinsa kangistuneita, ja sen vuoksi poikani harkitsevat ja ehkä jäävät
tahallisesti sinkuiksi komeudestaan huolimatta.
En halua heille mitään putouksia.
Itselläni siis ei ollut mitään illuusioita ja jos olisi ollut, ne olisivat tosi ehjiä vieläkin.
Tiedän, että nykynuorten avioliitot eivät kestä mitään. Lapset siinä eniten kärsivät!
sitoutumiskammoisia lapsia, jotka luulevat olevansa niin hyviä ettei heille kukaan kelpaa,,,,????
Ovatpa onnellisia!!!!
Komeita sinkkuja,,,,hahhaha..no nyt kun luet näitä palstoja lisää huomaat että noitahan täällä ruikuttaa pilvin pimein. Kieroon kasvatettuja.
Ei mitään realistista kuvaa maailmasta.
No, siinä ne sitten menivät Sinun mummotoiveesi edes vähän vanhemmallakaan iällä.
Mahtaako silmäsi koskaan aueta?
minä en elä mummoudesta. Minulla on kaksi työsarkaa. Kolme pientä kummilasta. Miehet voivat saada lapsia vielä kuusikymppisinäkin, jos sikseen tulee. Mielestäni tämä maailma on sellainen joka suhteessa, ettei kannata välttämättä panostaa lastenlapsiin, koska maailma on mennyt joka suhteessa kohti tuhoa ja on niin paha, että tuntuu, että tulisi vain säälittyä niitä lastenlapsia. Mutta kuten sanoin, miehillä ei ole kiire. Nyt on toisen
poikani nettisivulla kolme maisteria, kaikki lapsettomia ja yksi muualta päin Suomea, että
hyvin menee, jos tarttuu tilaisuuteen. Jos ei tartu, aina parempi nykyisin.
Vai antaa lälläri poikasi äidin lueskella nettisivustojaan???? ja tota en tasapainoiseksi suhteeksi äidin ja pojan välillä sanoisi....
tuskin on tottakaan, kuten muutkaan juttusi, tunnut fantasioivan täällä ajankuluksesi.
Ontuva provo olet, mutta kukin tyylillään. tai siis tyylittömyydellään.
Olet siis kasvattanut kaksi tunneköyhää sitoutumiskyvytöntä maisteris-aikamiespoikaa!!!!
hHHhahahhaiihha anna mun kaikki kestää....
Ja nyt heille netistä bongaat vaimo-ehdokkaita???
- tyyliin - anna äiti valitsee......????
TODELLAKIN HERÄÄ HETI. OLET OLLUT MYRKKYÄ POJILLESIKIN koko ikäsi. Kasvattanut kieroon kokopäiväisesti. - apua -
no eihän tuollaista pienen pojan psyyke kestä.
Kyllä jurppii heitin puolesta. minkäs teen.
Mutta toki hyvä on kun eivät lisäänny. Vielä mummollakin voisi olla auktoriteettia kasvattaa lapsenlapsiaan tosi kiharaan...
Ei ole vieläkään viikonlopun viinahöyryt laskeutuneet. Ota uusi huikka ja sekoile lisää.
Pyydä naapurin setää soittamaan ambulanssi ja
viemään sinne Pitkänniemen selliin. Pyydä pehmustettua, jotta voit ne patoutumasi huutaa oikein karjumalla itsestäsi ulos.
ollut kahmalokaupalla, mutta ei ole kiire, koska uusia aina tulee, vaikka sitten jos huvittaa ja on valkkaamatta, jos järki pysyy päässä ja on ainakin tähän asti pysynyt. Tuskin sitä mikään heilauttaa. Onhan niitä ihan kiva lueskella, siis niitten vaatimuslistoja, olihan siinä yksi ihan ihmisen oloinen yksilö.
Usein naureskelemme poikani kanssa niitä vaatimuslistoja, joita naiset pistävät miehille.
Yksikin peruskoulun käynyt pissis tuli esittämään maisteripojalleni, että jos siivoat
asuntoni ja tiskaat tiskini..............
poikani totesi, että saat sitä varrota..........
Nauroimme makeasti. Voi pissiksiä!
kasvattaa lastenlapsia kiharaan eikä kähärään, ne kun hoitaa lapsen äiti ja isä. ja lapsen
äidin äiti. Miehen äiti on kuin kuningatar ja
naisen puolen immeiset lähinnä niitä "työläisiä".
Näin on näreet!
Tunneköyhyydestä ei voi puhua, koska niin sympaattisia miehiä harvoin näkee. Aina auttamassa ja hänellä on tosi hyviä ystäviä ja iloinen ja aina hymyilevä ja mikäs on hymyillessä, kun sijoitukset kasvaa ja kasvaa. Ja koska koko perhe tulemme toimeen tosi mukavasti ja huumori kukkii. Oikein mukavaa. Ketään pissis-tyyppiä ei omaa mukavuuttamme oteta tähän perhekokonaisuuteen pahaa verta vuodattamaan.
Onneksi poikani ovat sekä tunne- että älypuolelta tosi hyvin kehittyneitä. Älyn käyttö on erittäin tärkeä suhteen alussa, niin ei sitten tartte niitä eropapereita kirjoitella.
Olen katsellut toista poikaani lasten kanssa ja on tosi hyvin lasten kanssa toimeen tuleva, mutta minä en voisi kuvitella lastenlapsia tällaiseen maailmaan. Ettehän te pissikset ymmärrä ilmastonmuutoksista ja muusta tiedeasioihin liittyvästä yhtään mitään.
Tulevaisuus on liian kova pala pienelle ihmiselle.
Lisäksi minulla on pienten kummilasteni äiti paras ystäväni. Saan sen lapsipuolen näin mukavasti tyydytettyä ja toivon, että olen myös hyödyksi ja ainakin meillä on aina tosi hauskaa
ja lapset ovat oikeita ilopillereitä.
Sinulla on noita kivoja sukulaisia, niin näytäppä heille vähän näitä tekstejä, jospa he osaisivat auttaa Sinua. Vaikkapa poikasi, taikka kummityttösi äiti. Saisinko hetken heidän kanssaan kirjoitella?
ei tähän sukuun sekaannu. Siis teroita vähän sitä virtuaalipatukkaasi, kun siitä tulee niin ruosteista jälkeä. Tietysti ruosteisesta päästä.
Poikani on lukenut kirjoituksiani ja sanonut, että lisää vaan!
et kehtaa näyttää...
elät vain muistoissasi.
Liekö miehesi siis vanhoilla päivillään eron ottanut kun noin sekaisin olet. Sehän on se pahin joka Sinulle voisi tapahtua. Ja siksi Sinusta ei enää kukaan huolta pidä?
No, nyt jos vastaat asiattomalla tekstillä tiedän osuneeni oikeaan!
PÄÄSSÄSI TAITAA KUULUA NIITÄ NS. ÄÄNIÄ.
SITÄKÖ ET KEHTAA KERTOA.
KERRO POIS, SE HELPOTTAA.
täyttää keittiössä tiskikonetta aamutakki päällä.
Lisäksi pesee eilisillan keittokattilaa.
... mutta kovin mustavalkoiset olivat johtopäätöksesi.
Oma äitini lähti työelämään kotiäidin ammatistaan kun täytin 18 ja nuorin veli aloitti koulun ... en ole päivääkään ollut "tarhassa" ... onnellisessa lapsuudessani tai saamassani rakkauden määrässä ei ole ollut valittamista, vanhempani eivät ole eronneet -- silti minä avioerosin, samoin aikanaan siskoni.
Toisaalta, monet tarhassa käyneet ja avioeroperheiden lapset ovat onnistuneet avioliitoissaan "eka kerrasta".
Mielestäni kohtuutonta väittää, että päivähodossa olevien vanhempien tai yksinhuoltajien lapsilla automaattisesti huonommat mahdollisuudet elää hyvin tasapainoista elämää kestävässä parisuhteessa.
Mistä olen samaa mieltä kanssasi on, että ihanne tilanne sellainen jossa äiti voisi tahtoessaan olla lapsen kanssa kotona pidempään kuin 9kk ... tosin taloudellisesti tilanne tänään ko. valinnan tekeville perheille vaikeampi (yleensä) kuin 70-luvulla.
Jos eduskunta tahtoisi tukea tätä, helpoin ratkaisu on ottaa käyttöön perheiden yhteisverotus kuten esim. Ranskassa. Tämä tarkoittaa, että lapsi on "puolikas" verotettava ja vanhemmat tietenkin "kokonaisia" verotettavia.
Esim.
Miehen tulot 60.000 EUR/vuosi, josta Suomessa maksaisi veroja nyt noin 24.000 EUR/vuosi. Lapsia kaksi, vaimo kotona ... he eivät maksa veroja. Koska, meillä tällä hetkellä yksilöverotus.
Yhteisverotuksessa perheeseen tulevat tulot jaetaan perheenjäsenten kesken ja verotetaan sitten. Eli:
Miestä verotetaan 20.000 EUR edestä, varmaan maksaisi noin 5.000 EUR veroja, samoin vaimoa verotetaan 5.000 EUR:lla, ja lapsia kumpaakin 10.000 EUR "tuloista"... eli maksaisivat veroja joitakin tonneja.
Jos siis sama mies olisi poikamies, maksaisi veroja 24.000 EUR/vuosi, mutta nelihenkisessä perheessä jossa hän tuo tuloja saman verran maksaakin perhe yhteensä vain 12.000 - 14.000 EUR/vuosi veroja.
Olisi minusta oikeudenmukainen uudistus, käytetään monissa EU maissa... varmasti lisäisi kotiäitien määrää ... mutta ei varmasti kelpaa Demareille.
ja sisaresi eronnut, todista mitään. On myös kyse niistä vastakappaleista, ovatko he tarhassa hoidettuja tai muuten vieraalla. Jos toinen osapuoli ei sovi avioliittoon, niin toisenkin siihen on mahdoton sopia. Siis pysyn kuitenkin kannassani aivan ehdottomasti.
Maailma on mennyt nykyisin aivan pilalle ja se siitä naisten itsenäisyydestä.
Mitä itsenäisyyttä on yh-äitiydessä?
No on yh äiti yhtä itsenäinen kuin kuka tahansa muukin aikuinen, sinkku ihminen, noin periaatteessa.
Naimissa ollessaan joutuu jakamaan asiat toisen ihmisen kanssa.
Koska olen taloudellisesti hyvin toimeentuleva, ei yksinhuoltajuus ole koskaan tuottanut ongelmia, vaan on ollut rikkaus polullani, Koska en myöskään ole nykyaikaisessa yhteishuotajuudessa, ei mies ole päässyt kiusaamaan perhettämme myöhemminkään, mikä on toki lasten tasapainoon positiivisesti vaikuttanut vuosien varrella.
Saan päättää asioistani itse, omasta liikeyrityksestäni, lapsistani, omaisuudestani.
Kukaan ei tule sössimään väliin. piste.
Toki katellisen katkerat yleensä koti-äiti tyyppiset karvaita ja katkeria sanojaan traumoissaan heittävät, mutta niistä en välitä.
Heitä kai katkeroittaa kun omaisuus on miehen, ja kaikkeen on lupa mieheltä kysyttävä. Sitten he katkerina kylvävät samaa kohtaloa toisillekkin. (Hirveää se olisikin, mutta viisaana naisena en sellaiseen ansaan ole astunut.)
yhteinen, koska emme koskaan ota avioeroa. Tiesimme sen jo seurusteluvaiheessa ja vaikka minulla on paljon enemmän omaisuutta, ei meidän kohdalla ole millään lailla ongelmallinen asia. Mieheni on hyvä isä ollut aina, raitis, erittäin kultainen ihminen. Tiesin heti häneen tutustuessani, että olin omani löytänyt, enkä hetkeäkään katunut.
Olen tosi onnellinen, kun olen saanut elämäni jakaa myös mieheni kanssa sekä tietysti lapsien.
Lisäksi olemme tässä iässä usean pienen lapsen kunmmeja.
Jos poikani menevät naimisiin joskus, on selvää, että nykynaisten kanssa on tehtävä avioehto, koska omaa omaisuutta on tosi paljon. Ei nykyisin oikein voi mihinkään luottaa.
Minun mieheni hoiti hänen äitinsä, joten hän sai rakkautta tarpeeksi lapsena, joten on sitä jakanut koko elämänsä minulle ja lapsilleen ja ystäville ja kummilapsille etc.
Olen onnellinen, kun harrastan kahta taiteellista harrastusta ja mieheni kannustaa minua ja saan hyviä arvosteluja ja kommentoi, jos joku ei oikein mene viimeisen päälle.
Olisi siellä kesähuviloissa ikävää, jos ei siellä mieheni olisi ollut ja tehnyt paljon töitä ja yhdessä saunottu ja uitu.
Jos hoidin itse lapseni, minulla on ollut jo runsaasti aikaa toteuttaa muita unelmiani ja lisäksi tienata rahaa pörssisijoituksilla, joita varten joudun tietysti aikaani kovasti seuraamaan.
Piste.
Minulla on näin asiat olleet hyvin.
Hah. Eihän se asia Sinusta ole kiinni.
Miehesi voi hautoa eroa tietämättäsi. (Varsinkin kun näytän tekstisi hänelle... etkä taida tietääkkään hänen kaikista "bisneksistään" - Esim. viime kesänä kun hän...no enpä kerro Sinulle, et ole sen arvoinen.
huomaa kuinka käsittämättömän kehittymättömän ihmisen kanssa onkaan ollut naimisissa.
Tunnen Sinut! yllätys yllätys. perästä kuuluu.
alkoholihumalainen sinkku, joka saa tuskin yhdenyönpanoa. En viitsi yksinkertaisesti uhrata energiaani tuollaiseen idiotismiin. Piste.
Hyvästi.
Enpä usko että Sinusta näin helpolla eroon pääsee.
Lääkkeesi on taas ottamatta.
Elämä olisi liian helppoa jos näin olisi. mutta kiitos kuitenkin, elämme toivossa.
suorastaan huokuu pahaa oloasi, jää vain arvailujen varaan miten pitää elämä elää, päästäkseen tuohon tilaan?
On maailma potkinut paskasaappain oikein kärkipotkuja? Ja niitäkin monta peräjälkeen.
Käyttäytymisesi ei juuri rakki-koirasta eroa.
Rauhoituhan ystäväiseni ja pura pahaa oloasi, minä kuuntelen.
En ole tullut ajatelleeksi, mutta oma vastakappaleeni oli kotona hoidettu myös... siskoni mies kuusi vuotiaaksi asti...
Mutta pysy toki omassa kanassasi, se onkin saanut suunatonta tukea ja ymmärrystä...
niin olet jonkin aikaa tokkurassa.
Olet piskien piski. Mitä muuta voisi sanoa tai
edes viitsisi peruskoulunkäyneelle eronneelle pissikselle.
näköjään osaa kasvattaa eikä edes hoitaa lapsiaan.
Onko avioliitto vanhempiesi kohdalla ollut pysyvä?
Oletteko olleet ainoita lapsia, tarkoitan sillä sitä, ettei ole otettu huomioon ketään muuta kuin se oma napa?
Aina on poikkeuksia ja kuten sanottu poikkeus vahvistaa säännöt.
Lisäksi nykymaailmassa on niin sairas ja sekoileva todellisuus kaikilla saroilla, että heikompi yksilö kompuroi ja pahasti.
Monet naiset vaativat miestään hankkimaan 500 000 eukun omakotitalon velaksi ja tällaisetkin asiat ovat tosi suuria asioita ja yhtäkkiä stressi pukkaa viimeisen kerran päälle.
Siksi suosittelen matalampaa profiilia elämän
kulussa ja kaikkea varallisuutta ei aina tarvitse näyttää ulospäin, on liikaa kateellisia, ja lisäksi on näin, että fiksu ihminen ei rahoilla pröystäile.
Minun oli kerrottava faktaa niissä asioissa, kun joku pissis käski mennä sossun luukulle.
hyppäät kun pissis käskee? Pröystäilit rahoillas, myönnä pois,
Enpä sen fiksumpaa odottanutkaan.
Kun on Sinulle lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.
tiputettu niin ei voi kauhakuormaajalla vaatia.
koska käskettiin menemään sossuun.
Helvetti että onkin hyvä käskijä.
Sähän siis olet ihan käskytettävä.
katsoit sen kirjasta. Hyvä niinkin.
Ja kauhakuormaajalla Sinä vaaditkin!!!!
Minulle olis riittänyt jos Sinulle olisi edes kauhalla annettu.
Huomaatko, häviät verbaalisesti keskinkertaiselle yh-äidille, vaikken minä ole mikään kirjailija, niin kuin Sinä itsestäsi väität.
Olisitkohan taantunut sen alzheimerin johdosta?
kurat, saatanan kateellinen eronnut lutka!
Se jolle tulee tarve haistatella ja nimitellä on henkisesti hävinnyt keskustelun.
Se on merkki siitä että kaikki muu annnettava on loppu, lisäksi se on merkki sivistymättömyydestä.
Ja voimien vähyydestä.
Tarvitsisit apua- vaan et älyä sitä hakea itsellesi.
Ei verbaliikassa häviäminen saa olla syy sille että mopo noin karkaa käsistä, ja alat käyttämään noin karkeata kieltä.
Minulla on ehdotus, googlaa se alzheimerintauti ja lueppa kuinka se istuu, sitten kun tiedät, ei enää niin pelota.
ps. Sinä olet antanut minulle jo niin monta nimitystä etten tiedä minkä niistä nimimerkikseni valitsisin...rakkaalla lapsella on monta nimeä.
tulee se loppupiste jossain vaiheessa ihan varmasti. Loppupelin on hävinnyt se, joka on ottanut avioeron. Olet varmaan ihan hukassa.
Jos annat tiedot itsestäsi, yritän järjestää paikan paikalliseen mielisairaalaan sinulle.
jos tuossa iässä on alzi, ei hyvältä näytä. Varmaan sitä on suvussasi runsaasti. Meidän suvussa ei ole yhtään tapausta ja keski-ikä on erittäin korkea, joten ei tulisi mieleenkään sellaista pelätä. Ehkä avioeronaisten kohdalla se alzi on yleistä, en tiedä, koska en ole sellaista traumaa kokenut, mutta onhan se ymmärrettävää, jos koko ajan on antavana osapuolena ja muutenkin antelias, niin helposti sairastuu tappavaan tautiin. Harkitse nyt vakavasti lääkärissä käyntiä, koska et puhu muusta kuin siitä ja jos olet yh, niin voi lapsiraasuja, jos alzi joutuu heitä hoitamaan,
on se jo karuuden ja toivottomuuden loppuhymni.
listaan kaikki Nykysuomen sanakirjan halventavat termit. niin alat olla tasapainossa oman identiteettisi kanssa.
Sitä saa, mitä tilaa. Olet tilannut itsellesi sellaisen surkimuselämän ja sen sait, mutta voi lapsiraaaaaaaaaaaaasuja!
Voi Sinua raasua.
No terapiaahan tämä Sinulle on.
Vastuutonta antaa Sinulle tietokone, ties mitä saat sillä aikaan, mutta onnea sen johdosta kuitekin.
elämäni aikaan tosi paljon. Sinä et sillä mitään tee. Höristele tiukkis vain sitä simpukkakorvaasi. Ikävä kyllä, sinulla ei ole tälle yhteiskunnalle, tieteet, taiteet, talouselämä etc mitään annettavaa.
Siis paras olla ihan hiljaa vaan.
Kyllä on kirjoitusnopeus kasvanut. Tarvitsen sitä
ihan tuota pikaa.
miehesi kanssa? Kyllä ero varmasti todella helpotti exäsi elämää.
Toivottavasti on saanut kunnon vaimon itselleen ja sinkkunaolo varmasti on ollut mahtavaa ja jos on vielä sinkku, niin uskon olevan todella onnellinen ja erityisen helpottunut.
Hui kauhistus, jos olisi tyhmät pojat ja toisivat tuollaisen pissiksen ..................