Heip!
Elän tällä hetkellä hyvässä parisuhteessa, jossa saan huomiota ja rakkautta. Mutta...
Jo jonkin aikaa olen tuntenut että kaipaan vielä jotakin. Viime aikoina olen usein kotiin tullessani avomiehelle nalkuttanut ja äksyillyt. Tämä ei ole minun joka päiväistä käytöstä.
En ole asunut yksin kuin 1 kk,ollessani 20v. Olen kulkenut parisuhteesta toiseen (suhteet ovat olleet pitkiä). Sinkkuna en kauheasti ole ehtinyt olemaan. Olen kohta 23v.
Olisiko yksin muutossa mitään ideaa tai apua? Entä kun meis ei halua muuttaa erilleen asumaan, vaikka seurustelu suhteemme jatkuisikin siitä huolimatta? Mitä tehdä? Apua kaivataan!!
Elän tällä hetkellä hyvässä parisuhteessa, jossa saan huomiota ja rakkautta. Mutta...
Jo jonkin aikaa olen tuntenut että kaipaan vielä jotakin. Viime aikoina olen usein kotiin tullessani avomiehelle nalkuttanut ja äksyillyt. Tämä ei ole minun joka päiväistä käytöstä.
En ole asunut yksin kuin 1 kk,ollessani 20v. Olen kulkenut parisuhteesta toiseen (suhteet ovat olleet pitkiä). Sinkkuna en kauheasti ole ehtinyt olemaan. Olen kohta 23v.
Olisiko yksin muutossa mitään ideaa tai apua? Entä kun meis ei halua muuttaa erilleen asumaan, vaikka seurustelu suhteemme jatkuisikin siitä huolimatta? Mitä tehdä? Apua kaivataan!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
varma että se mitä kaipaat liittyy seurusteluun, tai yleensäkään mitenkään näihin suhde juttuihin.
sitä en osaa sanoa olisiko parempi muuttaa erilleen!.
mitä sinä sitten kaipaat?
ehkä etsit täydellistä onnea väärästä paikasta!
Luuletko että asuessani yhdessä nykyiseni kanssa, pystyisin samalla saamaan selville, mitä kaipaan? Itse en osaa sanoa, onnistuuko se.
En etsi täydellistä onnea. Luulin jo aiemmin löytäneeni jotain sellaista ja sellaisen ihmisen, jonka kanssa elää yhdessä kiikkustuoliin asti. Mutta hänpä ilmoitti ettei rakastanut minua kuten seurustelukumppanin kuuluisi ja suhteemme päättyi siihen.
Onko sitten niin että haluan rakastaa puolisoani yhtä voimakkaasti kuin hän minua enkä pysty hyväksymään sitä etten itse rakasta häntä yhtä paljon. Rakastan kyllä, koska olen suostunut hänen kosintaansa. Mutta miksi olen alkanut miettimään omien tunteideni voimakkuutta 1v kihlauksen jälkeen?
Puhutte toisillenne rehellisesti asioista mitkä siinä suhteessa tyydyttää ja mitkä ei tyydytä. Mihin kaipaisitte muutosta, mitä lisää, mitä vähemmän. Voisitte vaikka sopia että molemmat kirjoittavat tuntemuksensa paperille. Paperille voi rehellisemmin purkaa tunteensa kuin toisen kanssa kasvotusten. Molemmat sitten lukevat toistensa paperit, puhutte asioista suoraan ja avoimesti. Usein kertyy pieniä juttuja mitkä jää selvittämättä, asioita mitä toinen ei välttämättä edes huomaa kun tekee sun mielestä väärin. Mitä vähemmän välillänne on selvittämättömiä juttuja jotka pääsee kertymään, sen parempi teidän on olla yhdessä.
Kiitos neuvostasi!
Olemme puhuneet, mutta tuota kirjoitus juttua voisi kyllä kokeilla.
Mies ei kyllä halua meidän muuttavan erilleen, mutta kyllä hän sanoi ymmärtävänsä minua ja haluani muuttaa yksin asumaan kunhan vain emme lopeta seurustelua. Hän sanoi suostuvansa muuttamaan erilleen, jos minä sitä haluan ja niin päätän.
totta. Sinulta on jäänyt sinkkuvaihe väliin. Silloin yleensä oppii tuntemaan itsensä ja tietämään mitä tulevaisuudelta haluaa.
Olet ehkä kadottanut itsesi parisuhteisiin.
Hmm. osaisitko valaista asiaa vähän enemmän? Mitä tarkoitat että "olisin kadottanut itseni parisuhteisiin"? Tarkoitatko kenties, että olen kuunnellut liikaa toisen mielipiteitä ja tehnyt kuten hän haluaa, enkä tehnyt mitä itse haluan?
Nykyisen kun tapasin, luulin jo tietäväni millaisen miehen haluan. Mutta olin ollut sitä ennen vasta 6kk sinkkuna ja asuin olosuhteiden pakosta vanhempieni luona taas.
Isosiskoni eilen taisi sanoa ihan samaa.
Olen nykyisessä suhteessani kuulema alkanut hieman enemmän sanomaan ääneen omia mielipiteitäni ja kertomaan mitä minä haluan. Mutta en tiedä riittääkö se. Voiko parisuhteessa elää itsenäisesti? Tarvitsisinko esim. 6kk-2v yksin asumista?
Miten parisuhteesi ovat voineet olla pitkiä jos olet nyt 23-vuotias? Minkä ikäisenä olet aloittanut "parisuhteesi"?
Olin 17 vuotias alkaessani seurustelemaan ekan poikaystäväni kanssa. Suhteemme kesti yhteensä 3v 6kk. Muutimme yhteen 2 vuoden seurustelun jälkeen. Ekaa kertaa molemmat pois kotoo.
Nykyään on menossa mun toinen pidempi suhde. Ollaan seurusteltu 1v 7kk tähän mennessä. Yhessä asuttu 9kk.
Yksi suhteeni siinä välissä oli 3v ystävii ja sit lyhyt seurustelujakso.
Että tälläinen historia.
Buahhahaa!
eksynyt joku mielenkiintoinen ja mukava kaveri?Ja nyt jo ailtajunnassasi olet ruvennut sunnittelemaan pesäeroa nykyiselle siippaalle.Monesko suhde tämä on jonka oletettavasti aiot lopettaa?
On ja ei. Rakastuin kunnolla ystävääni ollessani n. 20v. Olimme ystäviä 3v ja sitten seurusteltiin. Olin jo niin varma että tässä se "tulevaisuuden aviomies" nyt on. Mutta eipä ollutkaan=( Petyin äärimmäisen paljon. 2 vuoteen ei oltu missään tekemisissä. Hiljattain tavattiin ja sovittiin et ollaan kavereita.
Hän on kummitellut mielessäni koko 2 vuotta. En oo pystyny unohtamaan häntä. En osaa sanoa, jos hän ilmoittaisi joskus haluavansa alkaa seurustelemaan kanssani, et olisinko valmis riskeeraamaan nykyisen suhteeni. Tiedän että välitän hänestä vieläkin ja hän on minulle tärkeä. Vaikka emme näe toisiamme, hän on silti "kanssani". Hassua, eikö totta?
Nykyiseni on mukava. Hän on tasaisen rauhallinen ja impulsiivinen luonteeltaan. Tämä on 3 vakava suhteeni. Olemme kihloissa. Ensimmäinen kihlaukseni. Jokin silti tuntuu "tökkivän" tässä. En osaa sanoa mikä. Osaako joku muu neuvoa mikä voisi olla kyseessä?
tuli ero sitten?Jos se entinen on ollut mielessäsi koko ajan ja et tiedä mitä tekisit jos hän pyytäisi sut takaisin?Minun mielestäni tämä on aika yleistä, jonkun ajan päästä huomataan että se entinen kaveri oli se "suuri rakkaus".Jos nyt kuitenkin päädyt siihen että haluat yrittää uudestaan entisen kaverin kannssa,olisi hyvä jos kunnioitat nykyinen kaverisi ja hänen tunteet sen verran että lopetat teidän suhteenne keskustelun kautta eikä pettämällä.
oma päätelmäni on se että tulin "liian nopeasti liian lähelle". Hänellä oli muurit sydämensä ympärillä kun me tavattiin. Vuosien kuluessa ja ystävyytemme syventyessä, hänen muurinsa alkoivat horjua. Minä sain ne horjumaan. En ollut suunitellut tekeväni niin, mutta niin vain tapahtui.
Kun sitten tulin liian lähelle, hän perääntyi. Hän oli se joka suhteemme halusi lopettaa. Ystäväksi hän minun halusi jäävän. Silloin siihen en pystynyt. Nyt kyllä,kun 2 vuotta on erostamme kulunut. On ollut aikaa miettiä tuntemuksiaan ja haluaako jatkaa ystävänä vai ei.
Olet oikeassa. Lopetin ekan poikaystäväni kanssa seurustelu suhteen rakastuttuani toiseen poikaan. Tapoihini ei todellakaan kuulu suhdetta lopettaa pettämisestä kiinni jäätyäni. Vaan aion nyt harkita asioita ja tunteitani ja sitten puhumalla päättää suhteemme. Kiitos nauvostasi!
Jos siltä tuntuu, niin pistä sitten suhde kokonaan poikki, niin voit asustella yksin ja nauttia siitä omasta ajasta. Voit jaella tavaraasi vaikka kenelle, hengailla kamujen kanssa ja sen sellaista. Sinkkuile nyt niin kauan kun hyvältä tuntuu ja mieti sitten vasta seurustelua jonkun kanssa.