Olen varta vasten hakeutunut OMASTA TAHDOSTANI yhden ihmiseen seuraan, joka:
-vähättelee suunnilleen kaikkea, mitä sanot
-ei kuuntele kunnolla (vain puolet siitä, mitä keskiverto)
-puhuu ihan törkeästi lauseidesi päälle
-paisuttelee kaikkea ikävää sanomaasi, yhdistelee asioita aivan ihmeellisesti toisiinsa
-ei ymmärrä, mitä sinä hänelle kerrot (arvailut menee metsään)
-ei omaa huumorintajua, ei minkäänlaista
Vuosi tuollaisen kanssa ja -huh!- aika poikki olen ollut.
-vähättelee suunnilleen kaikkea, mitä sanot
-ei kuuntele kunnolla (vain puolet siitä, mitä keskiverto)
-puhuu ihan törkeästi lauseidesi päälle
-paisuttelee kaikkea ikävää sanomaasi, yhdistelee asioita aivan ihmeellisesti toisiinsa
-ei ymmärrä, mitä sinä hänelle kerrot (arvailut menee metsään)
-ei omaa huumorintajua, ei minkäänlaista
Vuosi tuollaisen kanssa ja -huh!- aika poikki olen ollut.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta kuten otsikko jo kertoo, moka on kokonaan minun. Kun kukaan ei pakota seuraansa, on täysin omalla vastuulla, minkälaisen seuran valitsee. Tyhmä olen ollut. Raivostuttaa.
eikö olekin ärsyttävää?
Mulla oli vuosia sitten tuollainen tuttava. Hämmentävintä hänessä oli se, että hän oli omasta mielestään erityisen tarkkanäköinen ja intuitiivinen. Siksi hän ilmeisesti joutui vähättelemään puheitani, keskeyttelemään lauseitani ja arvailemaan täysin metsään.
Mikäli itse väänsin hänelle rautalangasta ajattelevani niin ja niin, hän saattoi sen lopulta ymmärtää ja pitää siitedes omana oivalluksenaan. :D Tällöin hän ilmaisi näkevänsä lävitseni.
Lävitsenäkeminen olisikin ollut toivottavaa sen ikuisen ymmärtämättömyyden sijasta. Mutta valitettavasti melkoisen rankkaa itsensä korottamista tuossa tapauksessa.
Ystävyys ilman ymmärrystä on yhtä tyhjän kanssa.
Kaveruus ja tuttavuus ilman sen kummempaa ymmärrystä on ihan yes. Jos ymmärretään ettei ymmärretä sen kummemmin, voidaan toimia siltä pohjalta.
Takertuva arvaileminen, missä toinen luulee itsestään liikoja VAIKKA oikeasti peilaa muita vain itsensä ja omien elämänarvojensa kautta... on vastenmielistä ja tyhjänpäiväistä seurattavaa. Joku huomionkipeyden ilmentymä sekin, vaikka pyrkii itsensä esittämään erityisen tarkkana intuitiona. *nauraa sisäänpäin*
eräs henkilö......huh. Tuo on niin älykkään kuuloista.....juuri kun minun pitäisi unohtaa.
Kukapa haluaisi olla aloitusviestin kuvaama henkilö, sen verran kriittistä oli kuvaus! :)
Tuskinpa olen sama henkilö. En tunnista itseäni kuvauksesta sitten millään. En mielestäni vähättele ihmisiä jne.
Ehkä kantsisi antaa tuontyyppistä palautetta suoraan sille henkilölle. Tekisit hänelle suuren palveluksen ja toisaalta hän ymmärtäisi, mikset halua olla jatkossa tekemisissä - tai miksi hänen tulisi vilkaista itseään peiliin. Harva varmaankaan haluaa olla tuontyyppinen ihminen muille tai sikäli kuin joku haluaa, hänhän saisi sitten haluamaansa feedbackia.
Mitä voit menettää, *dump that peace of shit*
;)
Tarkoitin kyllä *piece of shit*
Olen katsellut liikaa Iron Maidenin levyn kansia...
Tuttu tarina.Sitä ehkä ei halua loukata toista pistämällä"luuta kurkkuun",mutta aikansa kutakin jaksaa.Itse lopetin vastaamasta viesteihin,puheluihin,aukaisemasta ovea jne.Jo alkoi tyyli muuttua,mutta vieläkin pitää rajoitella häntä.Jos ei hyvällä,niin sitten pahalla.Mitään en siitä ystävyydestä rikastu,päinvastoin tuntuu että minusta imetään viimeisetkin voimat jos hänen juttusilleen joudun....
Mä kestin sellaista 10 vuotta. Nyt olen ihan rikki. Äkkiä eroon, vielä kun voit!
Minusta lähes yhtä ärsyttävää käytöstä ystävältä on sellainen kaikki tietävä asenne.
Jotta ystävyys säilyy edes jonkinlaisena esitetään aika ajoin kanssa vertaista,jopa kuunnellaan toisen kertomaa mutta ajatus ihan muualla.
Ohjaillaan aina jutut omiksi mieleisekseen.
Omat stoorit on aina kertomisen arvoisia ja ollaan mitä mainioin humoristi(ainakin omasta mielestään).
Aliarvioidaan toisen tekemiset ja jos joskus olisi hyvääkin tapahtunut ei sellaisesta haluta edes puhua.
Siinä muutamia asioita minun ystävästäni.
Tiedän että kaikkeen vaikutan myös itse alistuvalla ja nöyrällä persoonallani ja siksi seurassani on helppo olla voittajan elkein.
Mutta onneksi on hyviäkin ystäviä.
LYHYESTI toisen aliarvioiminen on kaikkein surkeinta jos sen tekee läheinen ystäväsi,ja tiedät että tämä on myös riippuvainen jossakin määrin sinusta.
Asiat huomaa kun paikalle saapuu muuta porukkaa,näet missä joukossa kaverit seisoo ja kuka jää vähemmälle huomiolle.
Tälläisten itsekkäiden ihmisten olisi hyvä ajatella asiaa,koska tunnen useita sellaisia jotka loppupeleissä jäävät yksin,ketään ei heidän seuransa kiinnosta!
Aitous kunniaan.
"Aliarvioidaan toisen tekemiset ja jos joskus olisi hyvääkin tapahtunut ei sellaisesta haluta edes puhua"... tai se ainakin mitätöidään ja vähätellään, tai jopa selitetään kielteisessä valossa. Kiitti v'tusti.
On ihmisiä, joille on mahdotonta esiintyä itseään alempitasoisiksi kategorisoimiensa ihmisten kanssa tasavertaisesti. Ylenkatsotaan ja aliarvioidaan, esitetään fiksumpaa kuin ollaan ja ollaan armeliaasti opettavinaan muille elämää, josta luonnollisesti koetaan ymmärtävän enemmän kuin puolet ihmiskuntaa yhteensä (opettaminen = selitetään sormi pystyssä itsestäänselvyyksiä). Toisaalta ei kestetä toisen paremmuutta missään asiassa, joskin aina kytätään kaikkea vertailumielessä.
Sitten ihmetellään, kun kukaan ei vastaa puhelimeen, eikä se koskaan soi. Onko ressukalle sattunut jotakin? Juu on, se on saanut juuri mittansa täyteen. -giulle kaiffari 100 vuoden takaa-
"opettaminen = selitetään sormi pystyssä itsestäänselvyyksiä"
Juu, tuttua minullekin tuon kokeminen. :D :D
hei mua kans risoo se et naamatusten esitetään hyvää ystävää mut heti kun kääntää selkänsä niin paskaa puhutaan selän takana ja ollaan katelisia mikä ystävä sellainen on en ymmärrä.
Mikähän ihmeen pakko sinun on hänen kanssaan edelleen olla, jos ei kerta hyvältä tunnu??!!
Nyt kai olet pistänyt välit poikki häneen?
KYLLÄ!