Tämä on erityisesti keskustelua seuraaville perheiden äideille ja iseille.
Lähden piakkoin au pairiksi ja mitä olen lukenut tältä palstalta, mikään ei tunnu sujuvan oikein, niin au pairien kuin perheidenkään mielestä.
Tuleva host-perhe vaikuttaa todella mukavalta, oon puhunut ja meilaillut heidän kanssaan ahkerasti, enkä lähtisi, ellen uskoisi viihtyväni tositosihyvin.
Mulla jää Suomeen niin paljon, täydellinen asunto (jota en saa enää takaisin palatessani): , ihana poikaystävä, mahtavia kavereita, upea duunipaikka ja -kaverit, harrastukset, sekä rakas perhe, joten tulen olemaan hyvin hyvin onneton ja pettynyt jos kaikki meneekin sitten päin helvettiä. (nyt joku kysyy miks lähdet mutta se on vaan joku sisäänrakennettu pakko että on vaan mentävä ja haluan nimenomaan auppariksi)
Tahdon siis ainakin osaltani antaa 100% panoksen ja tehdä kaikkeni jotta sekä minä että perhe oltais onnellisia ja tyytyväisiä.
Haluan olla osa perhettä ja mun mielestä siihen nimenomaan kuuluu se että työaikojen rajat on häilyvät eikä tuntimäärän täyttyessä ryntää heti omaan huoneeseensa eristäytymään.
Perheen reissuille lähtisin mielelläni mukaan, palkalla tai ilman mutta silleen isosiskohengellä eli vahtii lapsia niin kuin sisaruksiakin vahtis mutta ei 24/7. Vanhemmatkin kuitenkin varmaan haluu viettää lastensa kaa aikaa lomalla...
Kotitöitä on ihan hauska tehdä jos niistä ei koostu koko päivä.
Pidän lapsista ja leikkimisestä ja lapsetkin yleensä minusta joten senkin takia en ihan voi pitää aupparointia työntekona... (käsitys ehkä muuttuu kun olen siellä tilanteessa;)
Mutta, kertokaa perheet millainen on se täydellinen au pair, jonka kanssa on helppo tulla toimeen, joka on osa perhettä muttei sit kuitenkaan liian tungetteleva?
Mikä on ihaninta mitä aupairit on tehneet hyväksenne ja myös itsensä hyväksi?
Odotatteko au pairin tietävän aina mitä pitäisi tehdä vai kirjoitatteko tehtävät paperille?
Tarkkoja käytännön esimerkkejä hyvistä ja huonoista au paireista olis kiva saada.
Toivon ettei tämä menis sellaiseksi riitaisaksi au pair vs. äidit -ketjuksi vaan että asiallisesti vois puida tällaisia juttuja mitä varmaan kaikki osapuolet kuitenkin pohdiskelee :)
Lähden piakkoin au pairiksi ja mitä olen lukenut tältä palstalta, mikään ei tunnu sujuvan oikein, niin au pairien kuin perheidenkään mielestä.
Tuleva host-perhe vaikuttaa todella mukavalta, oon puhunut ja meilaillut heidän kanssaan ahkerasti, enkä lähtisi, ellen uskoisi viihtyväni tositosihyvin.
Mulla jää Suomeen niin paljon, täydellinen asunto (jota en saa enää takaisin palatessani): , ihana poikaystävä, mahtavia kavereita, upea duunipaikka ja -kaverit, harrastukset, sekä rakas perhe, joten tulen olemaan hyvin hyvin onneton ja pettynyt jos kaikki meneekin sitten päin helvettiä. (nyt joku kysyy miks lähdet mutta se on vaan joku sisäänrakennettu pakko että on vaan mentävä ja haluan nimenomaan auppariksi)
Tahdon siis ainakin osaltani antaa 100% panoksen ja tehdä kaikkeni jotta sekä minä että perhe oltais onnellisia ja tyytyväisiä.
Haluan olla osa perhettä ja mun mielestä siihen nimenomaan kuuluu se että työaikojen rajat on häilyvät eikä tuntimäärän täyttyessä ryntää heti omaan huoneeseensa eristäytymään.
Perheen reissuille lähtisin mielelläni mukaan, palkalla tai ilman mutta silleen isosiskohengellä eli vahtii lapsia niin kuin sisaruksiakin vahtis mutta ei 24/7. Vanhemmatkin kuitenkin varmaan haluu viettää lastensa kaa aikaa lomalla...
Kotitöitä on ihan hauska tehdä jos niistä ei koostu koko päivä.
Pidän lapsista ja leikkimisestä ja lapsetkin yleensä minusta joten senkin takia en ihan voi pitää aupparointia työntekona... (käsitys ehkä muuttuu kun olen siellä tilanteessa;)
Mutta, kertokaa perheet millainen on se täydellinen au pair, jonka kanssa on helppo tulla toimeen, joka on osa perhettä muttei sit kuitenkaan liian tungetteleva?
Mikä on ihaninta mitä aupairit on tehneet hyväksenne ja myös itsensä hyväksi?
Odotatteko au pairin tietävän aina mitä pitäisi tehdä vai kirjoitatteko tehtävät paperille?
Tarkkoja käytännön esimerkkejä hyvistä ja huonoista au paireista olis kiva saada.
Toivon ettei tämä menis sellaiseksi riitaisaksi au pair vs. äidit -ketjuksi vaan että asiallisesti vois puida tällaisia juttuja mitä varmaan kaikki osapuolet kuitenkin pohdiskelee :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tälläistä täydellisyyttä olemassakaan? Olet mielestäni lähdössä oikealla asenteella matkaan. Joustaminen on kai tärkeintä suuntaan tai toiseen.
Pahin kokemus joustamattomuudesta oli, kun mieheni isä kuoli ja jouduin pyytämään ja anelemaan että au pair hoitaisi lapsia kahtena páivänä enemmän. Espanjassa hautajaiset menee vähän eri systeemillä kuin Suomessa ja kaksi ekaa päivää menee "suremiseen".
Parhainta on kun au pair itsekseen on joskus huomaavainen, en tarkoita, että tekisi töitä putkeen päivät pitkät. Kerran rankan työpäivän jälkeen kotiin tullessa oli illallinen odottamassa ja keittiö oli perussiivottu. Ihanaa.
Luulenkin, että joustava au pair tulee loistavasti toimeen ja pääsee vähemmällä kuin "laiskuri" joka tuijottaa vaan sopimusta tai sovittua listaa.
sinulla nyt ihan oikeat "kuvat" tästä työstä? aika ruusuiselta vaikuttaa, ja minusta ainakin tuntuisi tyhmältä lähteä maailmalle asenteella "siitä on pakko tulla täydellistä." kaikki työjutut ja muut ovat niin tuurista kiinni, siitä millaisen perheen saa ja miten sen kanssa tulee toimeen. kannattaa ottaa huomioon, että tämä ei todellakaan ole mikään maailman ihanin homma ja perheet voivat olla täysiä paskoja siitä huolimatta miten paljon itse joustat.
toi on ihan totta että sun kuvasi au pair-vuodesta on täydellinen, varmaankin aika osapuilleen sellainen kun melkein jokainen au pair haluaisi kokea. totuus kuitenkin on ettei se välttämättä olekaan ihan nii helppo juttu tuo vuosi muualla, mutta sitähän ei saa tietää kuin kokeilemalla. ei se kaikki voi täydellistä olla, mutta siitä läheltä kuitenkin! toi joustaminen asioissa on se oikea avainsana, molemmin puolin.
vaikea olla täydellinen jos perhe on kaikkea muuta kuin täydellinen. "niin metsä vastaa..."
toisaalta, mitä on täydellisyys? eri perheille erilainen aupair on "täydellinen" ja se on tuurista melkeinpä sitten kiinni, osuuko perhe-aupair -valinta kohdilleen.
Saitpa kummallisia vastauksia... Itse silloin talloin naita keskusteluja seuranneena luulen etta taalla saa helposti asioista liian negatiivisen kuvan koska naiden negatiivisten tunteiden purkamiseen on toki enemman tarvetta kuin jos kaikki menee hyvin. Eipa silti, siihen tama palsta onkin kylla hyva paikka.
Meilla on ollut perati viisi aupparia joista yksi on ollut 'taydellinen' ja muut nelja 'hyvia'. Huonoja kokemuksia on paljon puolin ja toisin, ja syyta loytyy yhta paljon molemmista osapuolista. Kaikki ovat viihtyneet meilla erittain hyvin ja luulen etta se johtuu siita etta molemmat osapuolet ovat pitaneet oman osansa 'sopimuksesta' (siis sopimuspaperiin liikaa tuijottamatta) eli olleet liikkeella oikealla asenteella. Sinun asenteesi tuntuu kylla oikein hyvalta, toivotaan etta se perhe osaa sita arvostaa ja on niin mukava kuin nyt tuntuu. Kuitenkin tyoajat ja tehtavat pitaisi olla hyvin sovittu ja maaritelty, yleensa se kertoo paljon myos perheesta, eli ymmartavat etta sinulla on tyoaika ja etta pitaa olla tarpeeksi vaapaa-aikaa koska kukaan ei pyykin pesun tai lestenhoidon takia kuitenkaan aupairinki lahde, vaan kokemuksia hakemaan. Tama paljon parjattu aupair systeemi on mahtava kun se toimii - tama siis minun seka kaikkien viiden aupairini mielesta.
Tama meidan taydellinen au pair teki sovitut tyot hyvin ja tuli todella hyvin toimeen lasten kanssa, ei pyoritellyt silmiaan hankalinakaan paivina vaan ymmarsi etta lapset ovat lapsia ja pysyi itse aikuisena. Han ei haipynyt huoneeseensa silla sekunnilla kun me vanhemmat tulimme kotiin, antoi meille hetken (10 min) rauhaa vaihtaa vaatteet ja hengahtaa ja sitten kertoili hiukan paivan tapahtumista (S on ollut tanaan vasynyt, M sanoi sita ja sita hauskaa jne.). Han tarjoutui auttamaan silloin talloin vapaa-aikanaan, ei mitaan kovin kummallista mutta pydan kattamista tai koiran ulkoiluttamista - siis jos sattui olemaan kotona eika ollut muuta tekemista, osoitti etta muisti ettei ole 'taysihoidossa'.
Itse olen omasta puolestani aina pitanyt tyoajoista huolen ja ylityot korvataan aina palkan lisaksi. Joustavuus on tarkeaa, muuten arki ei vaan toimi ja juuri sen takia perhe yleensa paattaa ottaa au pairin, mutta itse joustan myos tosi mielellani kun huomaan etta arki kulkee ja asiat tehdaan niin kuin on sovittu (mm. jarjestin itselleni vapaata etta em auppari pystyi viettamaan pidemman loman, maksoin ylimaaraisia lippuja eri kohteisiin Euroopassa jne). Niin - kun saat jotain ylimaaraista, muista olla siita edes pikkuisen iloinen... Mikaan ei ole tylsempaa kuin antaa ylim rahaa tai vapaata tai muuta kivaa josta toinen hadintuksin muistaa sanoa kiitos.
Muutama kaytannon (pikku)asia: herkku- ja juomakaapille mennan vain jos siihen on lupa, perheen autoa kaytetaan myos luvan kanssa ellei sinulla ole 'oma auto' kaytossa koko ajan, kavereita kutsuessa kannattaa tarkistaa perheelta etta ajateltu aika sopii jne.
Avoimuus auttaa yleensa aina, eli jos et ole johonkin asiaan tyytyvainen siita kannattaa puhua heti mutta ystavallisissa merkeissa. Itse asumme taalla etelaisessa Euroopassa missa tunteet naytetaan kovin avoimesti ja me suomalaiset olemme kylla kovin erilaisia siina suhteessa (hyvassa ja pahassa).
Onnea matkaan, sinulla on kylla asenne kohdallaan ja auppari -vuodestasi voi tulla mahtava, toivotaan niin! Jos hankaluuksia tulee, muista puhua niista ja yrittaa kuukauden tai kaksi (koti-ikava voi kadota ihan itsestaan vaikka se alkuun uskomattomalta tuntuukin), ja jos ei siita huolimatta onnistu niin vaihdat perhetta. Kenenkaan ei pida karsia epainhimillisissa olosuhteissa koko vuotta vaikka meilla suomalaisilla sita sisua onkin...