Minkä verran mielenterveysongelmista kärsivän ystävän toilailuja on "velvollisuus" sietää? Ystäväni on useimmiten täysin normaali ja erittäin mukava, mutta sairaudenkuva on sellainen, että hänelle tulee n. 1-3 kertaa vuodessa huonoja kausia, jolloin hän käyttäytyy omituisesti ja arvaamattomasti. Olen pari kertaa pelännyt turvallisuutenikin puolesta, kun ystävällä on mennyt oikein huonosti, vaikkei hän ole koskaan edes uhannut fyysisellä väkivallalla (lievään henkiseen hän on toisinaan sortunut).
Sairauden ollessa kurissa ystäväni on todella ihana ihminen, mutta huonoja kausia ei pysty mitenkään ennakoimaan. Teenkö väärin, jos katkaisen välit ystävääni mielenterveysongelmien takia?
Sairauden ollessa kurissa ystäväni on todella ihana ihminen, mutta huonoja kausia ei pysty mitenkään ennakoimaan. Teenkö väärin, jos katkaisen välit ystävääni mielenterveysongelmien takia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No eihän sinun tarvitse sietää kenenkään taholta yhtään enempää kuin itse haluat. Älä anna ystäväsi huonoinakaan aikoina kohdella itseäsi miten tahansa. Ei se häntäkään auta.
Mielestäni teet väärin, jos katkaiset välit puhumatta tai kerttomatta ystävällesi mikä on syy, ettet halua enään pitää mitään yhteyttä.
Sinun ei tarvitse kuitenkaan sietää ystävääsi silloin, jos koet että itse väsyt kun hän käyttäytyy "huonosti". Tietysti on hyvä ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää, että ystävälläsi on ehkä vaikeaa ja paha olo purkautuu "huonona käyttäytymisenä".
Mielestäni sinun on kuitenkin velvollisuus kertoa ystävällesi suoraan tuntemuksistasi. Että itse väsyt ja koet olosi uhatuksi joskus, vaikka muuten viihdyt hänen seurassaan. Eikö se ole silloin oikeaa ystävyyttä, että pystyy puhua suoraan?
oikeasti ystäviä jos välit katkeaa sairauden takia.
Mielisairaus on henkinen sairaus, joka voi muuttaa siihen sairastuvan persoonaa merkittävällä tavalla. Jaksaisitko itse pysyä vierellä, jos läheinen ystäväsi yhtäkkiä pimahtaisi ja alkaisi heilua ulkona kirveen kanssa koittaen käyden jokaisen vastaantulijan kimppuun? Jaksaisitko todella olla ystävä, jos ystäväsi mielisairauden seurauksena tappaisi toiesn ystävänsä ja myöhemmin vapaalle jalalle päästyään uhkailisi sinua?
Pysyisitkö ystäväsi rinnalla, jos hän käyttäytyisi uhkaavasti sinua kohtaan ja tietäisit, että hänen sairautensa on aiheuttanut joillakin muilla yllä kuvattua käytöstä? Emme tiedä, millainen sairaus kysyjän ystävää vaivaa, joten eiköhän ole parempi jättää tuomitsemiset sikseen.
Se täytyy tietysti myös todeta, että kaikkia mielenterveydellisistä häiriöistä kärsiviä ei todellakaan tarvitse pelätä. Suurin osa on täysin harmittomia, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös poikkeuksia.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta pitää yllä ihmissuhdetta, jossa joutuu henkisen väkivallan uhriksi. Kenenkään ei tarvitse jäädä ihmissuhteeseen, jonka toista osapuolta joutuu pelkäämään. Mielestäni voit siis hyvin katkaista ystävyyden, jos niin haluat. Koita kuitenkin tehdä se niin, ettei ystäväsi joutuisi kärsimään siitä enempää kuin on tarpeen.
...kanssa suhteessa kuutisen vuotta. Käteen jäi, että minullakin kohta toista vuotta masennusta (voimat katosi johonkin) , niin ja no sanotaanko pelkkää "paskaa" ja tyhjyyttä. Tähän haluaisi hirmuisesti , niin paljon enemmänkin kertoa. Se olisi heikkoa selän takana haukkumista. Hän on näköjään sitä puolta jo hoitanut!!!. Ei tälläista kenellekkään haluaisi. (ei edes vihamiehelle) tosin en osaa näköjään vihata ketään , miten jotkut osaavat edes tietämättä asioista kaikkea.
Kenenkään ei tule sietää psyykkistä väkivaltaa. Sehän voi vaikuttaa jossakin vaiheessa omaankin mielenterveyteesi, erityisesti jos sinulle tulee huonot ajat elämässä. (Ei onneksi vaikuta akuutilta vaaralta kohdallasi; käsitäthän asian luonteen ja olet sen yläpuolella).
Pahoinvoiva ihminen näkee purkauksensa hetkellisinä "mä pimahdin", "mua vitutti", "se ärsytti mua", "en muista siitä enää mitään", kun taas lähiympäristölle räjähdysvaara on krooninen ja sen pelossa eletään silloinkin, kun mitään ei tapahdu.
Olisi hyvä, että pahoinvoiva ihminen ymmärtäisi jossakin vaiheessa tuon, kuitenkaan häntä syyllistämättä. Jos siis haluat pitää ihmissuhteen, voisit välittää sen tiedon varovasti hänen parempana kautenaan. En usko, että monikaan haluaa aiheuttaa itselleen tärkeille ihmisille pahaa, kokonaisuutta ymmärtämättä.
Ja edelleen, välien katkaiseminen oman hyvinvoinnin vuoksi on sallittua, joskus niin on jopa pakko tehdä...
tapahtunut: minut hylättiin kun aloin kärsiä kaamosmasennuksesta.
Sairastuin vakavan masennukseen, ja sen jälkeen en "ystävistäni" ole kuullut enää mitään.
Itse olen muutaman kerran soittanut, mutta kovin vähäsanaisia ovat puhelut olleet...
Harmittaa tuo sana joskus; mielenterveysongelma. Se tuo tietyn leiman, minullekin, vaikka kyseessä on "vain" masennus.
En ymmärrä mikä siinä on, että toisen sairaus on syynä siihen, että välit laitetaan poikki.
Ei ole mukavaa sairastaa yksin.
Saman olen tosiaan kokenut. Nyt menee taas hieman
paremmin. Täytyy vaan toivoa ettei uudelleen ala itsellä huonosti menemään! Pitäisi mennä aina vaan hyvin ettei ns. ystävät jätä! Sellaista ei liene elämä oikeasti ole. Ja sitten kun alkaa menemään huonosti niin nämä ns. ystävät jättävät.
Ajattelevatkohan he sen auttavan tilannetta? No toivottavasti te joilla menee hyvin ei alakkaan menemään huonosti, sitten menee ystävät. Toivottavasti ei läheinen kuole, sairastu vakavasti, mene työpaikka, itse sairastu ym. Nämä asiat voivat tapahtua kelle vaan mutta silti ihmiset kaikkoavat ympäriltä jos jotain tälläistä tapahtuu. Ala-arvoista. Ja pelottavaa.