Mä en jaksa tätä sinkkuna oloa enää!
Pitkäaikainen, lämmin ja rakkautta sisältänyt suhde meni poikki kesällä ja sen jälkeen on elämä ollut yhtä tyhjyyttä. Tuli tuon suhteen ja duunin johdosta laiminlyötyä kaverisuhteita niin pahasti, että nyt kun niitä kaipaisi, on yhteydenottaminen kovin väkinäistä ja vaikeaa. Ja kun ei ole sitä omaa kultaa, niin kotona olokaan ei maistu. Tänäänkin mitä upein aurinkoinen kirpeä syyssunnuntai, josta olisin oman rakkaan kanssa nauttinut suunnattomasti nukkumalla myöhään, tekemällä yhdessä aamiaista, käymällä vaikkapa kävelylenkillä jne jne. oli nyt yhtä tuskaa. Ei mitään tekemistä, ei ketään kenen kanssa loikoilla sängyssä. Tää on niin perseestä. Ja yhden illan jututkaan ei kiinnosta ja uuteen vakavaan suhteeseen ei kuitenkaan ihan vielä taida olla valmis. Joten tätä tuskaa tulee vielä jatkumaan... Ei vaan tunnu pää kestävän.
Onko kellään muulla samanlaisia fiiliksiä?
Pitkäaikainen, lämmin ja rakkautta sisältänyt suhde meni poikki kesällä ja sen jälkeen on elämä ollut yhtä tyhjyyttä. Tuli tuon suhteen ja duunin johdosta laiminlyötyä kaverisuhteita niin pahasti, että nyt kun niitä kaipaisi, on yhteydenottaminen kovin väkinäistä ja vaikeaa. Ja kun ei ole sitä omaa kultaa, niin kotona olokaan ei maistu. Tänäänkin mitä upein aurinkoinen kirpeä syyssunnuntai, josta olisin oman rakkaan kanssa nauttinut suunnattomasti nukkumalla myöhään, tekemällä yhdessä aamiaista, käymällä vaikkapa kävelylenkillä jne jne. oli nyt yhtä tuskaa. Ei mitään tekemistä, ei ketään kenen kanssa loikoilla sängyssä. Tää on niin perseestä. Ja yhden illan jututkaan ei kiinnosta ja uuteen vakavaan suhteeseen ei kuitenkaan ihan vielä taida olla valmis. Joten tätä tuskaa tulee vielä jatkumaan... Ei vaan tunnu pää kestävän.
Onko kellään muulla samanlaisia fiiliksiä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse en ole sitten lukioaikojen edes seurustellut. Tässä on nyt opiskeltu monta vuotta ja vietetty vauhdikasta opiskelijaelämää. Nyt kuitenkin kun opiskelut ovat lähellä loppua ja vakituinen työpaikka löytyy niin tietty tyhjyyden tunne on alkanut vaivata. Jokainen päivä kun on samanlainen.
Ujouteni takia en usko baarista kumppania itselleni löytäväni eikä baareissa ole muutenkaan mukavaa. Liikuntaharrastuksetkin ovat yksin lenkkeilyä ja taloyhtiön salilla yksin repimistä.
Todellisia ystäviä ei ole koskaan edes ollut. Ryyppykavereita kuitenkin aina löytyy. Luulin ettei kaltaiseni ulkoisesti karu mörkö ikinä tarvitse toisen ihmisen hellyyttä ja niin varmaan naiset luulevat minusta edelleen, mutta voi kuinka väärässä olenkaan. Tuntuu kuin sisällä olisi tyhjä musta aukko. Nyt olen syyslomalla ja tässä ryypiskelen viskiä kun ei ole parempaakaan tekemistä eikä seuraa.
Nyt, vaikka heti mukaan vaan - ei kotona yksin ryypiskelyä, ei yksin taloyhtiön punttisalille, ei yksin lenkille.
Me kaivataan sua Mörkö. Jos tulet, joku varmasti sinut nappaa, ole vaan ujo, mutta tule.
Tule mukaan sinne missä on meitä muitakin ja tyttöjä, käy kahviloissa, baareissa, diskoissa ja yökerhoissa, tule liikuntakeskuksiin ja kuntoklubeihin, pyydä tuttuja tyttöjä lenkille.
Kaikkia meitä jännittää - mutta ei se mitään haittaa. Tytöillä ja naisilla on paljon hellyyttä jaettavana - tulet huomaamaan.
Pahinta mitä voit tehdä itsellesi on juuri tuo että jättäydyt yksin, kotiin neljän seinän sisälle.
Kyllä "ryyppykavereidenkin" kanssa voi olla mennä, mutta ole valppaana - katso tyttöjä silmiin, hymyile, hyväksy olemuksellasi - saat varmasti vastakaikua! Usein tytöt toimivat, annat vain tapahtua!!!
Onnea matkaan Mörkö!!!
tuntemuksia. Olen viihtynyt yksin jo yli kymmenen vuotta ja tällaiset aurinkoiset sunnuntait kuluu mukavasti koiran kanssa ulkoillessa ja luontoa ihmetellessä. Yrittäkää ihmiset ajatella positiivisesti.
Otan osaa jos ottaa noin koville.
niin no sähän nimenomaan et ole yksin kun sulla on se koira. sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä koirankin seuralla on ihmiselle suuri vaikutus.
ei tee sinua onnelliseksi, kyllä se onni on ensin löydettävä itse, vasta sitten on jotain tarjottavaa mahdolliselle kumppanillekin. "Sitten kun..." -elämä ei johda mihinkään, elämäsi on jälleen yhtä aurinkoista päivää lyhyempi. Mistä tiedät montako päivää sinulla on kaiken kaikkiaan jäljellä? Kannattaako tuhlata niitä odottamalla jotain mikä tulee sitten, kun sen aika on?
Kiribati puhuu järkeviä. Ei ole ihmisen elämä ihan kohdillaan jos sen tyytyväisyyden voi saavuttaa vain toisen ihmisen kautta. Eli ilman toista itse ei ole mitään. Tuttavapiirissäni on miehiä ja naisia, jotka viikonloppuisin vetelevät kalsarikännejä ja surkuttelevat kumppanin puutetta. Ihmettelevät miksi minä olen niin iloinen ja elämänmyönteinen vaikka elän yksin. En minä tiedä enkä osaa vastata. Minä vain olen onnellinen. Mutta olen minä monesti miettinyt, miksi joillekin ihmisille se itsekseen elely on niin tuskallista kun taas toiset eivät kykenen sitoutumaan lainkaan.
Niinpä niin. Kunpa ihmiset (lähinnä näköjään naiset) tajuaisivat
pitää huolta niistä ystävyyssuhteistaan, vaikka se oma kultsimussukka
löytyisikin. Kyllähän ystävä sen ymmärtää jos haluaa viettää
aikaa kultansa kanssa, mutta jos lähes täysin lopettaa yhteydenpidon,
niin en kyllä ihmettele jos yhteydenotto on vaikeaa.
Kyllä sinäkin varmaan loukkaantuisit, jos sinun seurasi
ei yhtäkkiä olekaan minkään arvoista ja ystävä unohtaa kokonaan?
Suhteen kariutuminen on rankkaa, mutta ovat ihmiset ennenkin
niistä toipuneet. Tarvitsen sen oman suruaikasi ja sitä
parempi mitä nopeammin yrität saada itsesi liikkelle ja
lopettamaan pelkän murehtimisen.
Elämästä voi nauttia myös ilman kumppania, enkä todellakaan
suosittele hankkimaan uutta seurustelusuhdetta jos olet
vielä noin murtunut edellisestä. Ei uuteen suhteeseen saisi
kuitenkaan viedä edellisen painolastia. Yritä toipua ihan
ajan kanssa, äläkä ainakaan ala hakemaan mitään laastarisuhdetta
tai satunnaissuhteita.
Minä olen sinkku ja aurinkoinen sunnuntaiaamu ei todellakaan
ole masentava, vaan viikon paras hetki (jos ei ole kannkkusta).
Yhtä hyvin minä voin loikoilla pitkään tv:tä katsellen,
kokkailla tuhdin aamiaisen ja aamukahvit tai lähteä kävelylle
raikkaaseen ilmaan. Jotkut asiat on tietysti mukavempia
touhuilla kumppanin kanssa, mutta ei kaikkeen tarvita
toista ihmistä.
Elämän pienistä asioista (ja suurista) voi iloita myös
sinkkuna, vaikka pitkästä suhteesta eronneena se voikin
vaikealta tuntua.
En minä osaa muuta neuvoa antaa kuin että koita kestää ja
saada itsesi liikkeelle. Ei yksin elävän elämän tarvitse olla
kurjaa, jos siitä ei omalla asenteella ja murehtimisella
sellaista tee.
Miksi se suhde sitten meni poikki jos se kerran noin ns. ihana sitten oli? Niin ja ota opiksesi että muistat niitä kavereitakin enemmän, sitten kun taas joskus seurustelet. Suhteet loppuu, hyvät kaverit pysyy.
Miksi edellinen suhteesi siis menikään poikki?
työtä tärkeämpinä.
mä en kanskaan jaksa olla sinkku haluun poikakaverin
aivan samalnlaiset fiiliksen on. 2v ja 1kk oltiin..sit meni poikki.. sen jälkeen ei oo enää mitään.. ei kavereita,onnea yms.. kyllä se ihminen vaan jonkun toisen aina vierelleen tarvii.. yksin joutuu oleen kaikki päivät..oli niin mukavaa oman kullan kainalossa.