Ajattelin kertoo teille mun ja erään miehen tarinan ja haluisin neuvoja miten toimia tai olla toimimatta.
Kaikki alkoi kolme vuotta sitten ku tapasin baarissa aivan ihanan miehen.Se oli melkein rakkautta ensi silmäyksellä vaikka en siihen ihan uskokkaan. Menin sitten juttelemaan kyseisen tyypin kanssa ja meillä synkkas tosi hyvin yhteen heti. Ja yhteisiä asioita löyty paljon.Ainut huono asia oli että tää mies sano asuvansa norjassa ja olevansa töissä siellä. Illan päättyessä menimme molemmat omiin koteihimme ja jatkosta ei ollu mitään puhetta.Puhelin numeroita ei edes vaihdettu.Tästä meni varmaan ehkä kuukaus ja taas lähdin baariin..sinne samaan missä sillon aiemminkin olin. Jossain vaiheessa myös se norjalainenkin saapui sinne.En ollu ajatellu näkeväni häntä enää koskaan.Se tuli heti mun luo ja sano toivovansa että ois löytänytkin mut sinä iltana sieltä =) Kohtaloako?
Vietettiin sit sekin ilta yhdessä ja nyt vaihdettiin myös puhnrot.Emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa enempää ku "kavereita"
Ja illan päättyessä taas erosimme samoin ku viimeksikin.Mies laittoi tekstaria ja sano olevansa viikon verran suomessa sukulaistensa luona.
Sovimme treffit.menimme sitten elokuviin ja sen jälkeen mun luo.Mies jäi sinne sitten sillä kertaa yöksi. Sen jälkeen tapailimme aina ku mies tuli suomeen ja kävimme leffassa tai baarissa tai mitä millonkin.Koskaan emme puhunu tunteista..sen verran mies kerran baarissa sano että on mustasukkanen ku joku ukko kuulema tuijotti mua.Mutta muuten ei ollu mitään puhetta enkä itsekkään sanonu mitään vaikka olin ihan rakastunu ja olisin halunnut jotain pysyvämpää. Välimatka oli kai kuitenkin esteenä..ja se että näimme aika harvoin.
Nyt emme ole tavanneet kahteen vuoteen kertaakaan mutta olemme kuitenkin yhteydessä aika paljon. Mies sanoo ajattelevansa mua tosi paljon.Ja hän sanoi myös että olisi kiva nähdä taas.
Oon vieläkin rakastunu tähän mieheen ja sen takia ei onnistu mikään muukaan suhde. Hetkittäin pystyn olemaan ajattelematta häntä mutta sitten tulee taas viesti ja hän on ajatuksissa koko ajan.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.Mieli tekisi kertoa miehelle jotenkin tunteista mutta en tiedä mitä hän ajattelee.Pelkään että karkotan hänet kokonaan.Joskus on ollu semmonen olo ku yhdessä ollaan oltu että mieskin pitäisi musta tosi paljon mutta en tiedä.Miten saisin selville mitä mies tuntee niin etten säikytä häntä pois.Tai miten voisin kertoa omista tunteista niin ettei mies säikähdä..
Onko kellään ollu samanlaisia kokemuksia? Tää on tosi vaikeeta rakastaa jotain mistä ei tiedä ja joka on niin kaukana.Mun ystävät ovat sanoneet ku ovat meidät yhdessä nähneet että me varmaan seurusteltais jos välimatkaa ei olis..En tiedä..
Mutta kirjotelkaa.kaikki vastaukset on tosi tärkeitä=)
Kaikki alkoi kolme vuotta sitten ku tapasin baarissa aivan ihanan miehen.Se oli melkein rakkautta ensi silmäyksellä vaikka en siihen ihan uskokkaan. Menin sitten juttelemaan kyseisen tyypin kanssa ja meillä synkkas tosi hyvin yhteen heti. Ja yhteisiä asioita löyty paljon.Ainut huono asia oli että tää mies sano asuvansa norjassa ja olevansa töissä siellä. Illan päättyessä menimme molemmat omiin koteihimme ja jatkosta ei ollu mitään puhetta.Puhelin numeroita ei edes vaihdettu.Tästä meni varmaan ehkä kuukaus ja taas lähdin baariin..sinne samaan missä sillon aiemminkin olin. Jossain vaiheessa myös se norjalainenkin saapui sinne.En ollu ajatellu näkeväni häntä enää koskaan.Se tuli heti mun luo ja sano toivovansa että ois löytänytkin mut sinä iltana sieltä =) Kohtaloako?
Vietettiin sit sekin ilta yhdessä ja nyt vaihdettiin myös puhnrot.Emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa enempää ku "kavereita"
Ja illan päättyessä taas erosimme samoin ku viimeksikin.Mies laittoi tekstaria ja sano olevansa viikon verran suomessa sukulaistensa luona.
Sovimme treffit.menimme sitten elokuviin ja sen jälkeen mun luo.Mies jäi sinne sitten sillä kertaa yöksi. Sen jälkeen tapailimme aina ku mies tuli suomeen ja kävimme leffassa tai baarissa tai mitä millonkin.Koskaan emme puhunu tunteista..sen verran mies kerran baarissa sano että on mustasukkanen ku joku ukko kuulema tuijotti mua.Mutta muuten ei ollu mitään puhetta enkä itsekkään sanonu mitään vaikka olin ihan rakastunu ja olisin halunnut jotain pysyvämpää. Välimatka oli kai kuitenkin esteenä..ja se että näimme aika harvoin.
Nyt emme ole tavanneet kahteen vuoteen kertaakaan mutta olemme kuitenkin yhteydessä aika paljon. Mies sanoo ajattelevansa mua tosi paljon.Ja hän sanoi myös että olisi kiva nähdä taas.
Oon vieläkin rakastunu tähän mieheen ja sen takia ei onnistu mikään muukaan suhde. Hetkittäin pystyn olemaan ajattelematta häntä mutta sitten tulee taas viesti ja hän on ajatuksissa koko ajan.
En tiedä mitä pitäisi tehdä.Mieli tekisi kertoa miehelle jotenkin tunteista mutta en tiedä mitä hän ajattelee.Pelkään että karkotan hänet kokonaan.Joskus on ollu semmonen olo ku yhdessä ollaan oltu että mieskin pitäisi musta tosi paljon mutta en tiedä.Miten saisin selville mitä mies tuntee niin etten säikytä häntä pois.Tai miten voisin kertoa omista tunteista niin ettei mies säikähdä..
Onko kellään ollu samanlaisia kokemuksia? Tää on tosi vaikeeta rakastaa jotain mistä ei tiedä ja joka on niin kaukana.Mun ystävät ovat sanoneet ku ovat meidät yhdessä nähneet että me varmaan seurusteltais jos välimatkaa ei olis..En tiedä..
Mutta kirjotelkaa.kaikki vastaukset on tosi tärkeitä=)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en tilanteeseenne osaa mitään omiin kokemuuksiini perustuvaa sanoa, mutta tuli kyllä todellakin sellainen olo tuosta jutusta, että tuskin se mies edelleen viestejä lähettelisi, jos ei todella paljon sinusta pitäisi ja välittäisi. Joku kevyempi juttu voisi parin vuoden näkemättömyydessä unohtuakin, mutta kun kerran edelleen mies pitää sinuun yhteyttä ja kertoo halustaan nähdä taas, selvästihän olet hänen mielessään.
Olen sitä mieltä, että voisit ihan hyvin vain roihkaistua ja kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi (helpomminhan sanottu kuin tehty kyllä...), sen verran kauan juttunne on kuitenkin jo kestänytkin. Ja ehkä mieskään ei ole tunteistaan uskaltanut puhua, jos vastaavasti odottaa sinun aloitustasi. Ihmiset ovat aina näissä asioissa niin ujoja. Rohkeasti vain eteenpäin ja paljon tsemppiä!
Tilannetta hankaloittaa vielä se että muutin joku aika sitten pois siltä paikkakunnalta missä sillon asuin ku tapasimme.Nyt asun yli 400 km kauempana =/
Mutta positiivista on ettei mies ole siitäkään lannistunu vaan kyselee aina miten olen kotiutunu tänne jne..=)
Hei haloo!
Mitä järkeä on vaan roikku "muka-suhteessa", jos ei pysty puhumaan asiasta. Sinähän heität elämäsi vuosia hukkaan, jos tässä miehessä roikut, vaikka teillä ei ole mitään tulevaisuuden suunitelmaa! Ei muuta kuin luuri käteen ja soittamaan. Kerrot omat ajatuksesi hänelle ja siitä se sitten lähtee: joko tiivistymään tai voitte jättää toisillenne hyvästit.
Ajatteletko muuten, että tämä mies siellä pari vuotta on sinun perääsi haikaillut ihan vaan? Tuskin. voipi jopa olla, että hänellä on siellä norjassa perhe tai suhde? Otahan asioista selvää.. Ihan itsesi vuoksi!
tilanteessa. Lopulta en enää kestänyt, ja ajattelin, että niin tai näin, on epätietoisuudesta päästävä. Niinpä eräänä iltana tunnustin rakkauteni, mies oli ihan hiljaa ja katsoi vain. Minä ajattelin, että voi perse, kumpa maa vois nielaista. Sanoin, että ei voi mitään, se on totta ja sanon tämän ihan riskilläkin, että hän juoksee karkuun. Mies otti käsistäni kiinni (juu, oikein klassisesti) ja sanoi, että hyvä kun kerroin, hän itse tuntee samoin!
Niin, että vaikka kuinka pelottaisi, niin tee se. En olisi itse pystynyt ikinä kärvistelemmän noin kauan kuin sinä :) Toivon, että sinulle käy yhtä hyvin kuin minulle :))
olisin sanonut jo tunteeni. Jos suoruutta ja avoimuutta säikähtää, niin joutaa mennäkin...
Onko mahdollista, että mies pitää sinua vain helppona tilattavana seurana kotimaahan tullessaan? Ei tarvitse nähdä iskemisen vaivaa, kun voi vain soittaa sinulle.