Onko teillä järjenhiventäkään?
Myönnetään heti kättelyssä, viimeisen puolen vuoden aikana naisasioiden menneen ihan toisin, kuin ennen. Tai olen kuvitellut. Mutta tätä ennen ei tämmösiä myräköitä ole ollut. Vika on tietenkin minussa, sieltäpäin katsottuna.
Keväällä eräs nainen lähti miehensä, elämänkumppaninsa, sekä lapsensa isän nenän edestä minun mukaani hotellihuoneeseen, hänen ehdotuksestaan. Mahtava nainen kun oli, ja minä heikko, en tietenkään edes epäillyt mitään, asia selvisi vasta jälkikäteen. Petos ja ihastuminen oli kuitenkin jo kerennyt tapahtua ennen sitä. Nojoo, yhteys katkesi, ja oli vaikea asia minulle. Luulin tehneeni elämäni pokauksen.
Sitten tapasin mukavan sinkkutytön, vähä ihastuin, alettiin tapailemaan. Yritin tosissani ihastua enemmän, ja uskottelin asioiden olevan tosi hienosti. Olin kuitenkin edelleenkin kiinni tässä edellisessä tapauksessa, joten ei se lähtenyt toimimaan, jatkettiin kuitenkin. Sitten ihastuin jälleen ;-p. Ainakin 'puolivapaaseen' naiseen, hän ei ehkä ollut vielä kunnolla päässyt edellisestä suhteestaan, vaikka siitä olikin aikaa. Tämä tapahtui todella yllättäen. Sekä yllättävässä paikassa/tilanteessa.
Tässä tilanteessa ollessani, olin ollut ennen näitä juttuja todella pitkään 'tunteettomassa horroksessa', jouduin tutkiskelemaan itseäni/tunteita aika tarkkaan, ja totesin tämän uusimman ihastukseni herättäneen jotain semmosia, mitä ei ollut pitkään aikaan ollut. Jos oli yleensä koskaan ollut. Nämä kaksi muuta ihastusta jäi välittömästi, joista toinen ei loppupeleissä mikään syvä ihastus ollutkaan, jälkikäteen ajateltuna. Se kuitenkin päättyi hyvässä hengessä, kuten aikuisilla ihmisillä on tapana. Asia selvitettiin puolin ja toisin. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Ja se uusi oli mahtava suhde, tai sen alku. Oikeastaan loppui, ennenkuin kerkesi kunnolla alkaakaan, vikaa oli minussa, mutta niin oli toisessakin. Loppu ei ollut mitenkään mahtava, tai mairitteleva. Yhteys katkesi. Ja jälleen. Syyt ovat hämärän peitossa, mutta naisen alotteesta se katkesi. Eikä sitä edes koskaan nyt enää voi tietää, olisiko siitä voinut tulla jotain. Kuitenkin oli jälleen kova paikka minulle päästä asiasta eteenpäin. Kovempi, kuin koskaan kenestäkään niin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Itse ainakin olin liikkeellä täysin puhtain paperein. Enkä vieläkään varmasti siitä ole kokonaan päässyt yli. Voitonpuolella kuitenkin. Hyvä niin.
No sitten tässä viimesen kuukauden sisällä on tapahtunut yhtä sun toista. Ja nyt menneenä viikonloppuna asiat varmistui. Ja jälleen olen kahden parisuhteessa olevan naisen huomion kohteena. Itse olen kuvitellut harjoittavani vaan pientä ja kevyttä flirttailua, se on ollut ihan piristävää. Niin nämä naiset menee ja ihastuu 'tuntemattomaan' mieheen, ilman mitään varsinaisia perusteita. Toinen tunnustaa minulle 'päin naamaa' baarissa tämän ihastuksensa, oli vielä miehensä kanssa liikkeellä. Ja toinen laittaa saman tekstarilla. Siis voi prkl!
Minä olen toisaalta saamastani huomiosta imarreltu, tässä kuitenkin on suurempi kokonaisuus joka kyrsii. Jos se ei ylläolevasta tekstistä selvinnyt. Ei se mies vaihtamalla parane, viat vaan vaihtuu. Eikä tässä muutakuin, tässä on nyt usko mennyt vastakkaiseen sukupuoleen, ja sen luotettavuuteen.
Onko nykynaiselle suhde kuin röökinpolttaminen, nautinto kyllä otetaan irti, mutta unohdetaan karistaa? Eikä myöskään osata lopettaa, kun se röökinpolttaminen alkaa tuntua vastenmieliseltä? Miksette voi antaa sille olemassaolevalle suhteelle samanlaista huomiota, kuin esim. minulle?
Koska en omaan sukupuoleen tunne mitään seksuaalista vetovoimaa, niin olen sitten päättänyt olla vastedes välittämättä naisten mahdollisista olemassaolevista suhteista, tai niiden olemattomuudesta. Enkä mitään kysele, vaan painan menemään. Vakiintuminen, tai jakamattoman huomionanto yhdelle naiselle on tällä hetkellä ihan mahdotonta, koska tosiasiat puhuvat sitä vastaan, että siitä mitään takaisin saisi.
Ja miehet huom! Minä olen se mies, joka teidän naisenne vie, jos sille ette huomiotanne anna.
Siinähän sitten kaikki kärvistellään.
Myönnetään heti kättelyssä, viimeisen puolen vuoden aikana naisasioiden menneen ihan toisin, kuin ennen. Tai olen kuvitellut. Mutta tätä ennen ei tämmösiä myräköitä ole ollut. Vika on tietenkin minussa, sieltäpäin katsottuna.
Keväällä eräs nainen lähti miehensä, elämänkumppaninsa, sekä lapsensa isän nenän edestä minun mukaani hotellihuoneeseen, hänen ehdotuksestaan. Mahtava nainen kun oli, ja minä heikko, en tietenkään edes epäillyt mitään, asia selvisi vasta jälkikäteen. Petos ja ihastuminen oli kuitenkin jo kerennyt tapahtua ennen sitä. Nojoo, yhteys katkesi, ja oli vaikea asia minulle. Luulin tehneeni elämäni pokauksen.
Sitten tapasin mukavan sinkkutytön, vähä ihastuin, alettiin tapailemaan. Yritin tosissani ihastua enemmän, ja uskottelin asioiden olevan tosi hienosti. Olin kuitenkin edelleenkin kiinni tässä edellisessä tapauksessa, joten ei se lähtenyt toimimaan, jatkettiin kuitenkin. Sitten ihastuin jälleen ;-p. Ainakin 'puolivapaaseen' naiseen, hän ei ehkä ollut vielä kunnolla päässyt edellisestä suhteestaan, vaikka siitä olikin aikaa. Tämä tapahtui todella yllättäen. Sekä yllättävässä paikassa/tilanteessa.
Tässä tilanteessa ollessani, olin ollut ennen näitä juttuja todella pitkään 'tunteettomassa horroksessa', jouduin tutkiskelemaan itseäni/tunteita aika tarkkaan, ja totesin tämän uusimman ihastukseni herättäneen jotain semmosia, mitä ei ollut pitkään aikaan ollut. Jos oli yleensä koskaan ollut. Nämä kaksi muuta ihastusta jäi välittömästi, joista toinen ei loppupeleissä mikään syvä ihastus ollutkaan, jälkikäteen ajateltuna. Se kuitenkin päättyi hyvässä hengessä, kuten aikuisilla ihmisillä on tapana. Asia selvitettiin puolin ja toisin. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Ja se uusi oli mahtava suhde, tai sen alku. Oikeastaan loppui, ennenkuin kerkesi kunnolla alkaakaan, vikaa oli minussa, mutta niin oli toisessakin. Loppu ei ollut mitenkään mahtava, tai mairitteleva. Yhteys katkesi. Ja jälleen. Syyt ovat hämärän peitossa, mutta naisen alotteesta se katkesi. Eikä sitä edes koskaan nyt enää voi tietää, olisiko siitä voinut tulla jotain. Kuitenkin oli jälleen kova paikka minulle päästä asiasta eteenpäin. Kovempi, kuin koskaan kenestäkään niin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Itse ainakin olin liikkeellä täysin puhtain paperein. Enkä vieläkään varmasti siitä ole kokonaan päässyt yli. Voitonpuolella kuitenkin. Hyvä niin.
No sitten tässä viimesen kuukauden sisällä on tapahtunut yhtä sun toista. Ja nyt menneenä viikonloppuna asiat varmistui. Ja jälleen olen kahden parisuhteessa olevan naisen huomion kohteena. Itse olen kuvitellut harjoittavani vaan pientä ja kevyttä flirttailua, se on ollut ihan piristävää. Niin nämä naiset menee ja ihastuu 'tuntemattomaan' mieheen, ilman mitään varsinaisia perusteita. Toinen tunnustaa minulle 'päin naamaa' baarissa tämän ihastuksensa, oli vielä miehensä kanssa liikkeellä. Ja toinen laittaa saman tekstarilla. Siis voi prkl!
Minä olen toisaalta saamastani huomiosta imarreltu, tässä kuitenkin on suurempi kokonaisuus joka kyrsii. Jos se ei ylläolevasta tekstistä selvinnyt. Ei se mies vaihtamalla parane, viat vaan vaihtuu. Eikä tässä muutakuin, tässä on nyt usko mennyt vastakkaiseen sukupuoleen, ja sen luotettavuuteen.
Onko nykynaiselle suhde kuin röökinpolttaminen, nautinto kyllä otetaan irti, mutta unohdetaan karistaa? Eikä myöskään osata lopettaa, kun se röökinpolttaminen alkaa tuntua vastenmieliseltä? Miksette voi antaa sille olemassaolevalle suhteelle samanlaista huomiota, kuin esim. minulle?
Koska en omaan sukupuoleen tunne mitään seksuaalista vetovoimaa, niin olen sitten päättänyt olla vastedes välittämättä naisten mahdollisista olemassaolevista suhteista, tai niiden olemattomuudesta. Enkä mitään kysele, vaan painan menemään. Vakiintuminen, tai jakamattoman huomionanto yhdelle naiselle on tällä hetkellä ihan mahdotonta, koska tosiasiat puhuvat sitä vastaan, että siitä mitään takaisin saisi.
Ja miehet huom! Minä olen se mies, joka teidän naisenne vie, jos sille ette huomiotanne anna.
Siinähän sitten kaikki kärvistellään.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Ja miehet huom! Minä olen se mies, joka teidän naisenne vie, jos sille ette huomiotanne anna."
TÄMÄNKÖ nyt todella halusit meille kaikille kuuluttaa..?
Tunnetko siis itsesi mieheksi, SINÄ joka aina HUUDAT kovasti?
No biologinen faktahan on se, että jokaisessa naisessa on jonkin verran testosteronia ja jokaisessa miehessä on jonkin verran estrogeeniä, että revipäs siitä...;)
oli sit ainoa asia jonka tuosta kirjoituksesta sait irti?
Ensin kaveri purkaa sydäntään ja tämän jälkeen vielä varoittaa muita miehiä toimimasta typerästi, niin sinä et sitten muuta näe kun sen, että henkilö kehuisi sillä.
Hoh hoijaa... Naisen logiikkaa.
Vie mun nainen ihan vapaasti...johan se luuska on loppunajettu. Kyllä maailmaan naisia mahtuu...;P
Vastaavia löytyy miehistäkin, valitettavasti. Ei myöskään antanut hyvää kuvaa sinusta, että lähdet toisen naisen mukaan miehen katsoesssa vierestä. Omalta kohdalta en pystyisi tekemään tuota toiselle naiselle.
Pointti on se että, takana on hyviä, sekä normaaleja suhteita naisten kanssa. Tämä kaikki on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Ja jatkuu niinkauan kunnes omakohtaiset faktat alkavat puhua toisenlaisten tosiasioiden olemassaolosta.
Jos ei tiedä, että se mies on samassa ravintolassa, eikä ole tätä koskaan edes tavannut, eli tämän olemassaolosta ei voi silloin tietää. Niin on ihan sama minkälaisen kuvan toimintani ulkopuolelle näyttää. Silloin olin vielä sinisilmäinen, ja naisista hyvää uskova. En valitettavasti ole enää. Liian monta sattumaa tapahtunut, sattumien summa ylittää sen rajan, ettei se ole enää sattumaa.
Nyt asian tiedostan ja sisäistän, tiedän mitä peliä pelataan. Ja nyt olen hävinnyt tarpeeksi. En häviä enää.
Tottakai kaikille tulee tilanteita, joista ei ole ylpeä. Omalta kohdalta pyrin kuitenkin jatkossa välttämään turhat hölmöilyt. Teen sen itseni tähden. Onneksi on myös samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa nämä ajatukset :).
Suoraan sanottuna.
Täytyy myöntää, että suhde johonkin itse olin valmis panostamaan ainakin jollain tasolla, söi henkisen kapasiteettini tyhjäksi. Lähinnä asioiden selvittämättä jättämisen vuoksi. Ei niin, ettenkö sitä olisi yrittänyt. Naisen valinnasta jäivät hämärän peittoon, joten en ollut vain merkityksellinen, vaikka toisin antoi ymmärtää.
Vaikka kuinka pyrit ne hölmöilyt välttämään, kahdesta ihmisestä kun on kyse, niiltä ei voi välttyä, varsinkin jos erehtyy luottamaan ilman perusteita. Ja en kysy mitään perusteita enää koskaan mihinkään. En myöskään kerro perusteita toiminnalleni. Voi olla että, tulee itkua ja hammastenkiristelyä jollekin. Voi olla, että ei. Mutta minä se en ainakaan enää ole jolle tämä tapahtuu. Itseni vuoksi minäkin olen toiminut. Toimin vastedeskin.
Ystävät on luojan lykky, ja eri asia. Niissä on se luottamus olemassa jo tekojenkin kautta.
kostaa tuleville naisille edellisten naisten syntejä. Pistät vain vahingon kiertämään ja maailmasta tulee taas astetta verran pahempi paikka elää.
Eipä ole kehumista sinunkaan toiminnassa.
alussa ajattelin et onpa hieno mies ja moraaliltaan kunnollinen..
Mutta loppua kohedn se muuttui tosi tyhmäksi, ei voi mitään jutuksi.
Älä muuta itseäsi ihmisten toiminnan takia typeräksi. Pidä se oma persoonallisuutesi edelleen. Usko, se kannattaa pidemmällä aikavälillä:)
Luin täältä ja tuolta tekstejä, 'miksi mies tekee näin?', 'onko miehillä mitään tunteita?', ja kaikkee muuta pahaa oloa, mitä naiset tänne palstoille purki.
Huomasit idean. Hyvä! Olisin jatkanut ties kuinka pitkään tämä keskustelu olisi jatkunut, jos kukaan ei olisi huomannut.
Aloitus on tarkoituksella kirjoitettu tuohon muotoon, jospa se vaikka voisi auttaa niitä naisia(myös miehiä), joilla on huonoja suhteita takana, ja miksi mies(nainen) on ollut sellanen paskaläjä mikä on ollut. Eli, omien huonojen(käsittelemättömien) kokemusten kautta juuri se persoonallisuus päässyt muuttumaan. Ja se 'oma minä' hukassa.
Asiat ovat kaikki totta, mitä alotuksessa on, tai muissa viesteissä on. Kaikki mitä minulle on henk.koht. viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut. Olen myös näille kahdelle 'ihastuneelle', parisuhteessa olevalle naiselle tehnyt tiettäväksi, etten ole kiinnostunut heistä millään tasolla. Tietyt velvollisuudet pakottavat olemaan tekemisissä. Muuten olisin katkaissut perusteluin yhteydenpidon kokonaan.
Tilannehan on se että, nyt olisi helppoa aloittaa pelkkä seksisuhde, olen sellaisessa(kin) ollut, se oli molempien valinta silloin. Myös yhteisestä päätöksestä PERUSTELUIN lopetettiin.
Tiedän, ja tunnen itseni niin hyvin, ettei tällä hetkellä ole kenellekään mitään annettavaa, tai myöskään en pysty vastaanottamaan oikein mitään. Joten, nyt on yksinolon paikka.
Palaset täytyy koota, kerätä niistä uusi ja toimivampi kokonaisuus. Eikä sekotella siihen muita. Ei itseni. Eikä kenenkään muunkaan vuoksi.
Se mikä paljolti ajaa ihmisiä niihin huonoihin suhteisiin, on se keskeneräisyys,(myös pysähtyneisyys). Juuri silloin kun pitäisi olla yksin, hankitaan suhde. Ja jos ei molempia satu, niin toista ainakin. Kuvitellaan että, se suhde, tai toinen ihminen hoitaa sen oman keskenjääneen itsensä rakentamisen/uudelleenkokoamisen.
Että pidän kyllä jatkossakin huolen moraalistani, myös omista reviireistäni, sekä kenellä on sinne lupa tulla, kenellä ei. Eikä niiltä virhearvioinneiltakaan voi välttyä, tietenkin sitä toivoo, ettei niin pääse käymään.
Tulipahan kirjoteltua.
Tervetuloa toistekkin!
7 kuukautta edellisestä kirjoituksesta.
Tein mitä tein, sillä oli imeisesti tarkoitus, koska ennemmin ei ole käynyt niin. Olen pahoillani siitä. Mutta ilman sitä tapahtumaa en olisi koskaan saanut tietää totuutta. Sattuuhan se saatanasti, enkä luota yhteenkään naiseen tipan vertaa. Onneksi maailmassa on niin paljo muutakin kuin naiset.
Nyt ei ole enää kiire mihinkään.
Se, että olet kirjoittanut tuollaisen aloituksen kertomatta tästä mitään, aloittanut uuden suhteen tuossa tilassa on todella väärin sitä toista ihmistä, minua, kohtaan.
Mikä totuus? Se, että uhkaat toisen ihmisen henkeä, saat toisen pelkäämään käyttäymällä täysin irrationaalisesti, satutat, oli väärin.
Elätin sua, meitä, kevään. Jos se kävi sun itsetunnolle olisit puhunut. Rehellisesti, avoimesti. Mä en tiennyt tätä kaikkea, nyt tiedän. Jos olisin tiennyt en koskaan olisi halunnut edes tavata sua.
Mä menetin aikaa, rahaa, tunteita. Ja sä olit vaan eksyksissä itsesi kanssa. Niinkuin olet edelleen, ja mitä enemmän luen sun kommentteja sitä huonommalta vaikuttaa. Ota etäisyyttä tähän palstailuun, sä olet vittu todella sekaisin ja sekoitat selvästi realiteetit ja virtuaalin. Ota aikaa itselles ja selvitä ajatuksesi. Se on ainoa tapa selvitä.
Luulet, että mulla oli helppoa sun teon jälkeen? Et voi edes aavistaa mitkä arvet tuollainen koettelemus jättää. Sulla ei ollut oikeutta. Enkä anna anteeksi, toivottavasti unohdan.
Kerroin heti aluksi, että lue tämä aloitus täältä. Et voi syyttää minua siitä, jos et muista tai et ole lukenut.
Sä et menettäny rahaa juuri mitään. 15% tulee summalle korkoa sille rahalle mitä mulle lainasit ja mä maksoin niistäkin rahoista meidän yhteisiä menoja. Nii, ne on mulla vihossa ylös kirjoitettuna. Lukuunottamatta niitä yhteisiä menoja. Kiitos kuitenkin siitä lainasta, mä oon oikeesti siitä kiitollinen.
Tunteita menetit. Mitä tunteita? 2,5 vuotta olet ollut rakastunut johonkin mieheen ja muka olit minuun rakastunut? Ei vaan mene läpi.
Ja minun sekasin oloni ei kuulu sulle yhtään. Sun ei tarvitse minusta huolehtia. Sä et oo mun äiti tai isosisko, niinku sanot olleesi muille exillesi.
Ja sähän et tiedä mun realiteeteistä 'mitään'. Koska alusta asti olet arvottanut minut sen mukaan miltä näytän virtuaalissa. Kuvittelet, että mä oon 'joka naista' pokaamassa, jonka kanssa mulla on joku keskustelu v i r t u a a l i s s a, etenkin jos sattuu olla samanmielista ajatusta. Voi vittu.
Ja toisaalta taas. Jos täällä paikallisessa baarissa joku nainen mut tuntee, ni sun mielestä se tuntee mut siksi, koska mä oon sitä käynyt panemassa.
Se epäluottamus kävi mun itsetunnolle - ei mikään muu. Sä et luottanut muhun missään kohtaa, et virtuaalissa, etkä reaalissa. Vaikka tein mitä. Nii, miksi siis olla sen arvoinenkaan? Miksi olla luottamuksenarvoinen, koska sitä ei ollut?
Nyt mä ymmärrän kuitenkin sen miks et minuun luottanut - koska et luottanut itseesikään ja omiin tunteisiisi. Sullahan oli tunteet kokoajan toista miestä kohtaan. Miten siinä voi luottaakaan - ei mitenkään.
Eli, lyhyesti se totuus on se, että mä en ollut sulle tasavertainen luottamuksenarvoinen ihminen missään kohtaa - vaan yksi huolehdittava tai kuntoonlaitettava ihminen. Mut nyt sun ei tarvii musta enää huolehtia - mä kyllä pärjään.
Tajuan tämän nyt vasta jälkeenpäin, kun on mennyt aikaa ja on 'saanut' olla yksin. Kun on tullut etäisyyttä asioihin. Me oltiin niin tiiviisti yhdessä - suoraan sanottuna takerruttu toisiimme, että siinä ei ollut tilaa tutkailla omia tunteita - saati toisen tunteita. Ehkä siinä oli kyse nk. rakkauden kerjäläisyydestä. Ja joka sitten purkautui ikävällä tavalla.
Enkä ajaudu tässä tilanteessa mihinkään suhteeseenkaan kenenkään kanssa. Vaikkakin olen tutustumassa uuteen ihmiseen. Se on kuitenkin enemmän kaveripohjalta, jos jotain enemmän seuraa, ni sit seuraa, jos ei ni sit ei.
Mä toivotan sulle hyvää jatkoa tässä ja nyt myös, enkä syytä sinua mistään tässäkään viestissä, saati ajatuksissani - en mustamaalaa, enkä muutakaan muille ihmisille - mä en oo sellanen. Mutta en sen kummemmin halua olla missään tekemisissäkään sun kanssa. Mennyt on mennyttä, jolle ei enää mitään saa.
Ja mä oon pahoillani, oli reilua sanoa, ettet anna anteeksi. Kiitos.
ajatustesi kanssa.
"Kuvittelet, että mä oon 'joka naista' pokaamassa, jonka kanssa mulla on joku keskustelu v i r t u a a l i s s a, etenkin jos sattuu olla samanmielista ajatusta. Voi vittu."
Sulle vittuillaan varmasti aina johtuen sun monia ärsyttävistä kommenteista ja tavasta jyrätä muiden mielipiteitä. Sillä ei ole mun kanssa mitään tekemistä, ja vaikka ilmeisesti toivoisit ja haluaisit itsesi nähdä noin tärkeänä minulle, valitettavasti et ole. Sä tunnut elävän nettihahmosi kautta, ymmärrä jo, että jotkut meistä elää oikeaa elämää ja tapaa oikeita ihmisiä reaalissa.
"Ja toisaalta taas. Jos täällä paikallisessa baarissa joku nainen mut tuntee, ni sun mielestä se tuntee mut siksi, koska mä oon sitä käynyt panemassa."
Siis mitä, kuka on tuntenut ja missä? En tiedä mitä ihmettä itsestäsi kuvittelet, mutta nyt on todellisuudentajusi hämärtynyt.
Sanoin etten palaa takaisin. Eikö se kerro kaiken? Mitä vielä haluat? Selitellä itsellesi vai minulle? Minua ei kiinnosta etkä minua syyllistämällä saa tehtyä tekemättömäksi. Sinä ylitit rajan, sille ei ole puolustusta. Kaikki miten yrität asiaa kääntää omaksi eduksesi on turhaa.
En jää kaipaamaan.
Kyllä mä sen tiedän miks mulle palstalla vittuillaan. Mä tarkotin sitä, mitä olet mulle joko puhelimessa tai päin naamaa sanonu - siis näistä nk. pokausyrityksistä. Ymmärsit väärin, mut ei se mitään. Ja ymmärsit myös väärin sen, että toivoisin sinun näkevän minut sulle tärkeänä. En todellakaan toivo, enkä sitä oleta.
Paikallisessa oltiin pari-kolme kertaa ja joka kerta kun moikkasin tai joku nainen moikkas mua, ni sä kommentoit siihen, et oon sitä käyny panemassa. Myös sillo surullisenkuuluisanailtana - oikestaan se onki mun viimeinen muistikuva siitä illasta. Ei näitä tapahtumia ollu kuin muutama, mut muistan hyvin kuitenkin.
Niin. Ja enkä puolustele tekoani, en myöskään selittele sulle, mä käyn tunteeni ja suhteeni läpi vaikka itekseni, jotta oppisin niistä jotain ja etten tekisi samoja virheitä uudelleen. Jos en päädy sellaseen ratkaisuun, että mun on parempi olla kokonaan yksin.
Mut tää keskustelu on turhaa, koska poimit tuolta ne asiat, joita en mieti - vaan ne on toteamuksia. Pitääkö ne paikkansa, ni se on ihan toisarvoista. Ja sikäli vielä, että ei ole syytä puolustautua edelleenkään, koska en edelleenkään syytä sua mistään. Yhteenkään mun esittämään kysymykseen et vastannu. Mut sekin toisarvoista ja sekin kertoo vaan tän keskustelun turhuudesta.
Lyhyesti. Sulla ei ole mitään syytä puolustautua, koska mulla ei ole mitään syytä syyttää sua - tää on mun oma asioiden läpikäyntiprosessi, jota ei ole tarkoitettu kenenkään kontrolloitavaksi.
Jos sun tarkotus on 'täällä' käydä kertomassa mun ajatusten sekaisuudesta tai, että mikään ei oikeuta mun tekoani. Tai, antamassa 'hyviä neuvoja' mitä mun pitäis tehä jne. asioita. Tai muuten analysoimassa mun persoonaa sun näkökulmasta. Ni, mä pyydän, ettet käy kommentoimassa.
Mä tiedän tehneeni väärin ja syytän siitä helvetisti itseäni, mut täällä mä yritän hahmottaa kokonaisuutta kaikesta.
Eli, miks mulle on käynyt niin, että mä 'aina' ihastun/rakastun sellasiin naisiin, jotka on muissa miehissä kiinni? Joko edellisissä, nykyisissä tai tulevissa. Ja nämä samaiset naiset kertoo mulle ihan muuta - ja sä oot nyt vaan yks osa sitä.
en todellakaan ole kiinnostunut, sinulla tosiaan tuntuu olevan aihetta kriittiseen itsetarkasteluun.
Enkä tosiaan tiedä mistä paikallisista naisista puhut, taitaa olla perää niissä narsistisyytöksissä.
Miksi ne viestit eilen ja miksi tämä? Ei minulla ole tähän vatvomiseen mitään tarvetta, toisin kuin sinulla tuntuu olevan. Ymmärrä jo, ei kiinnosta. Minun puoleltani asia käsiteltiin loppuun jo aikoja sitten.
Niin tarkastelenkin. Naisista ei ole itsekriittiseen tarkasteluun, ne vaihtaa miestä ja tarkastelee sitten kriittisesti sitä. Kuinka monta pitkää tai vakavaa parisuhdetta sul on menny vituiks?
Mul on menny kaks - sun ja exän kans. Kummastakaan en ota kaikkee syytä niskoilleni. Mä otan vaan sen puolet ja enää en ikinä eroa.
Nii. Tietty sä laitat nyt sen yhden illan perusteella kaikki mun syyksi, mutta vaikka sitä ei olis tapahtunutkaan, ni ennemmin tai myöhemmin me oltais erottu - liian paljon ristiriitoja.
Niin, ja vaikka sua ei kiinnosta, ni joka viestissä sulla on melkonen tarve loukata ja haukkua. Jos sua ei kiinnosta, ni jätä sitten kommentoimatta.
sua noin lapselliseksi. Kasva mieheksi. Mitä minun suhteeni kuuluvat tähän? Et pysty minua loukkaamaan, vaikka kuinka vielä yrittäisit. Olet katkeroitunut entisistä suhteistasi, minkä voi helposti päätellä näistä kirjoituksistasi. Kannattaa ehkä oppia elämään itsensä kanssa ennen kuin kaadat kaiken saastan jonkun uuden niskaan ja kostat jälleen uudelle ihmiselle elämässäsi. Itsetuntoasi ei voi vahvistaa kukaan muu kuin sinä itse. Toivon sulle pelkkää hyvää kaikesta huolimatta. Keskustelu päättyy osaltani tähän.
tarkoitus kaataa mitään saastoja kenenkään niskaan. Maalasin sun pyörän viikonloppuna. Siin on sulle saastaa. Joo, ei oo iso juttu, mut ei silti tartte kiittää. Saatanan narsistista touhua. Varmaasti laitatetaan nyt mun viaksi, että mä saan tehdä itestäni pyhimyksen, mutta muista, että sinä pyysit ja minä sen lupasin sit sen tehdä.
Mä en sua yritä edes loukata, sun ei tarvii yhtään mihinkään vastata. Kysy noit kysymyksii iteltäs, jos haluut. Tajuu kuin haluut.
Et pysty kohtaamaan kasvotusten ihmistä, jota olet loukannut. Et pysty keskustelemaan kasvotusten. Ainoa mihin kykenet on avautua netissä ja piiloutua nettihahmon suojiin.
Aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen uskaltaa kohdata vaikeudet, myöntää virheensä ja epätäydellisyytensä, kohdata toisen ihmisen. Aikuinen ihminen ei piiloudu mokattuaan. Se, että sä nyt jauhat tätä asiaa netissä kertoo vain sen tosiasian, että olet pelkuri. En ole kiinnostunut syistäsi ja taustalla olevista fobioistasi. En ole kiinnostunut muusta kuin siitä, että ymmärrät hyvän maun ja mauttomuuden rajan, miten asiat hoidetaan ja missä. Tämä sinun tapasi on pelkurin tapa, mutta en sinulta enää muuta odottanutkaan.
Toivon, että huomisen jälkeen et enää jatka tätä ja että emme ole missään tekemisissä.
Mä ongelmistani syytä kuitenkaan ketään muuta, enkä hukuta niitä mihinkään. Kohtaan ongelmani itseni kanssa.
Mulla käy aina noin miesten suhteen. Ensin flirttailevat ja ihastuttavat itseensä ja sitten paljastuu tuo varattuna oleminen.
Eli eiköhän se ole niin, että molemmista sukupuolista löytyy kyseisiä tapauksia. Sitten löytyy niitäkin, jotka kykenevät uskollisuuteen. Joskus tuntuu siltä, että heitä on vähemmän kuin noita pettureita. Minkäs teet.
Tuosta puolivapaasta naisesta: hän oli vielä edellisessä suhteessaan kiinni, aivan kuin sinäkin olit silloin, kun tapailit sitä naista, johon yritit ihastua enemmän.
minkä ainoastaan voi. Ei itse alennu uskottomuuteen tiedostaen. Toisen tekemisistä kukaan muu ei voi ottaa vastuuta.
En tiedä kuinka usein itse olet ihastunut varattuun, minulle on tämä käynyt kaksi kertaa elämäni aikana, toinen oli tämä keväinen, ensimmäinen kerta oli 13 vuotta sitten.
Tuo viimeinen kappaleesi pitää osaltaan aika hyvin paikkansa. Toisaalta, molemmat tiesivät toisten nykyisistä, tai voisko sanoa edellisistä jutuista ennen paremman tutustumisen aloittamista. Eli, molemmat kyllä 'tiesivät' mihin olivat ryhtymässä. Ehkä ne siinä unohtui sitten kuitenkin, ja molemmat toi jotain vanhasta jutustaan tähän yhteiseen juttuun. Varmasti oli ainakin osasyy, miksei homma toiminut hyvistä ennusmerkeistä huolimatta.
Suhde kuitenkin päättyi muista asioista aiheutuneeseen riitaan, joka johti molemminpuoliseen syyttelyyn 'ihan turhasta'. Minä ehkä vielä enemmän, koska luulen siinä tietämättäni ehkä pettäneeni toisen luottamuksen(joku on puhunut paskaa ehkä), sekä toiselle jäi kuva arvostuksen ja kunnioituksen puutteesta, vaikka asia oli päinvastoin. Itse lähtökipinä tähän riitaan oli hyvin pieni(kuten yleensä). Ympyrä on kuitenkin osaltani sulkeutumassa, vaikka niitä aukkoja pakosti jääkin.
Tulistuneessa ensireaktiossa sitä saattaa laukoa tyhmyyksiä, joita ei tosiaankaan tarkoita, ja jotka voivat johtua ihan muista asioista.
olisi todella surullista jos kaataisit kaiken kokemasi "vahingossa" sellaisen naisen niskaan, joka saattaisikin olla sinulle "oikea".
Tsemppiä !
terv. Nainen joka yrittää kasata itsensä ilman "laastareita"
Ensinnäkin, kiitos! Samoin sinne!
Hetkisen mietinnän jälkeen, tulipa vaan mieleen että, ensimmäistä kertaa elämässäni haavan syvyys on sitä luokkaa, ettei siihen enää laastarit tehoa. Vaaditaan syvällisempää itsehoitoa.
Yhtälö on kuitenkin ratkeamassa, monien pienien asioiden summa, jotka jäivät vauhdin varjossa 'täysin' huomiotta, puolin ja toisin.
Opetuksen paikka itsesuojelusta. Varsin hyödyllinen minulle: 'Ei se vauhti tapa, vaan se äkkipysäys'.