millaisissa tilanteissa olet mustasukkainen? Oletko mustasukkainen suhteessa romanttsiin suhteisiin, muihin ihmissuhteisiin, suhteessa joihinkin asioihin? miten se ilmenee ja kuinka silloin käyttäydyt? mistä johtuu? ja mitä mieltä olet mustasukkaisuudesta yleensä? :)
Oletko mustasukkainen?
lempi
181149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihmisessä on taipumus mustasukkaisuuteen, toisilla aivan liikaa ja toisilla sopivasti. Siinä on kuitenkin paljon hyvääkin koska mustasukkaisuuden takia saattaa huomionsa kiinnittää oikeisiin asioihin mitkä muuten saattasi jäädä huomaamatta.
Kyllä minäkin olen mustasukkainen ja tällä hetkellä ainakin heille jotka onnellisessa suhteessa elävät. Niin ja yhdelle äijälle joka elää sellaisen naisen kanssa josta minä olin kiinnostunut.
Minäkin mietin tuota mustasukkaisuutta ja kun kirjoitit ...ainakin heille jotka onnellisessa suhteessa elävät! Niin tuosta tuli mieleeni kuinka lähellä mustasukkaisuus ja kateus ovat ja mitkä seikat erottavat nuo kaksi toisistaan?
Missä se raja sit kulkeekin ?
Tarkemmin asiaa kun ajattelee niin kyseessä taitaa olla tuota kateutta. Mustasukkaisuutta se on varmasti silloin kun kyseessä on joku tuttu ja itselläkin on ollut tunteita ja kiinnostusta toisesta. Tuossa tilanteessa varmasti tuntee mustasukkaisuutta.
Oudon rakastavaisen parin kun näkee ni se menee kyllä kateuden piikkiin.
Tuo miksi kysyin kuinka lähellä kateus ja mustasukkaisuus ovat, niin otanpa yhden esim. Oletetaan että olisin jollekkin naiselle suunnattoman kateellinen, hänessä olisi kaikki se mitä haluaisin itsessäni olevan, tämän lisäksi hän tulisi toimeen erinomaisesti ukkoni kanssa. Minä vain tuntisin kateutta en mitään muuta, mutta annasolla jos mieheni sanoisi tuon naisen olevan aivan ehdottoman upea ja täydellinen. Tässä vaiheessa siihen kateuteen tulee lisämauste, mutta mikä? Pelkoko, että rakastettuni ei pidäkkään minua enään niin täydellisenä kuin olin kuvitellut tai sitten mietin että varmasti ukko haluais pan... tuota naista. Näin ollen tuo mikä alunalkaen oli vain pelkkää kateutta muuttuukin mustasukkaisuudeksi.
Onpas vaikea saada tätä asiaa ymmärrettävään muotoon, kun yksinkertaisesti koittaa selittää että on kateellinen ja siihen astuu mukaan jokin lisämauste se muuttuukin mustasukkaisuudeksi, vaikka alla kuitenkin on tuo kateus mukana. Voi Prk, eihän tästä ota selvää Erkkikään! :(
On kyllä aikas häilyväinen, kateus on myös jonkin asteista mustasukkaisuutta sekä myös toisinkin päin. Voi olla sen verran vaikea jaotella et parempi kun ei edes ajattele asiaa. :)
Sovitaan et oman kumppanin kohdalta se on mustasukkaisuutta ja kaikki muu on kateutta.
Tuon kaiken niin ymmärrettävään muotoon, minä pyörittelen sanoja ja siltikin asia jää epäselväksi!
Kiitos!
:)
Sitä sanotakkin et helpoin, yksinkertaisin ja selvin ratkaisu on yleensä aina se oikea ?
Tänään tuota kirjoittamaasi viisautta olisi tarvittu, kas kun lähdin yhdessä kaupungissa käymään ja aina olen samaa reittiä käyttänyt vaan nyt ajattelin mielessäni että kun menen sieltä ja sitten käännyn sinne ja sitten sieltä risteyksestä taas.... niin varmasti voitan aikaa. Vaan arvaahan tuon lopputuloksen, aikaa kului tuplasti enemmän kuin jos olisin tuttua reittiä mennyt ja tietysti myöhästyin tapaamisesta! :(
Ei mun tarttee olla nykysin mustasukkainen. Eikä se oikeastaan ilmene muutenkaa mitenkään.
Luotan naiseeni niin paljon, että en vaan osaa olla mustasukkainen.
Ehkäpä ne aiemmat huonot kokemukset mustasukkaisesta kumppanista vaikuttavat niin paljon.
Edellä mainitusta johtuen en jaksaisi katsella mustasukkaista naista kovin pitkään.
Käytän vain ja ainoastaan mustia sukkia.
Totta puhuakseni olen mustasukkainen, jos toinen mies alkaa lirkutella puolisolleni. Siinä vaiheessa sanon ensin nätisti, sitten rumemmin. Viime kädessä vedän tyypin hallintaotteella mattoon ja sitten jututan sitä hieman ja kerrataan säännöt.
mustasukkaisuus on mielestäni sairaus ja en ole missään tekemisissä niin epävarmojen ihmisten kanssa. en ole mustasukkainen itse, koska en näe vain mitään järkeä...jos joku pettää, ni se pettää. se tekee sen kumminkin, olit mustasukkainen tai ei.
.... suhteen alussa olin mustis; kun ei vielä oikeen tuntenut ihmistä eikä tiennyt mihin ollaan menossa. Epävarmuutta varmaankin. Kauhean ikävä tunne ja epämieluisa olotila :(
Mä ainakin pärpätin päässäni ittelleni että oonpa pimee ja oo nyt rauhassa :p
Onneksi ajan kuluessa ja paremmin tutusttua tunne meni ohi, jotenkin sitä vaan ajattelee että tuohon ihmiseen voi luottaa.
jonkin verran mustasukkainen, omasta mielestäni kuitenkin ihan "normaalisti", eli kun huomaan, että mies alkaa katsella vähän intensiivisemmin muita naisia tai hakeutuu lirkutellen juttusille, niin kyllä olen mustis. Tosin en enää niin paljon kuin suhteen alussa.
Tiedän, että monille kumppanin mustasukkaisuus on ongelma, niin minulle on ongelma se, että mieheni ei ole koskaan osoittanut millään lailla mustasukkaisuutta, ja se tuntuu minusta pahalta. Kokeilin vähän kaikenlaista, siis tavallaan kiusasin miestäni ja provosoin häntä mustasukkaiseksi, mutta eipä hän vaan tullut koskaan mustikseksi. Aluksi juttuni olivat tuulesta temmattuja tyyliin, tänään yksi mies katseli minua tosi pitkään jne. Sitten siirryin vähän tekoihinkin ja nyt... leikkinä alkanut flirtti toisen miehen kanssa onkin alkanut olla aika vakavaa, mutta silti mieheni ei ole moksiskaan. Tunnen itseni monesti sellaiseksi luuskaksi, ettei mieheni vaivaudu edes olemaan mustasukkainen. Ihana ilmiö on ollut se, että tämä "flirttikaverini" on sanonut joissain tilanteissa olleensa minusta mustasukkainen, ja se on tuntunut TOSI hyvältä.
Oletko itse mustasukkainen?
En yleensä koe juurikaan mustasukkaisuutta. Ehkä jotenkin ajattelen niin, että yleensä elämässä mitä vähemmän omistaa asioita niin sen vähemmän tarvitsee olla mustasukkainen. Ja ihmisiä taas en mielellään edes yritä omistaa. Suhteita ajatellen puolestaan mietin periaatteessa niin, että jos mies valitsee olla kanssani se on hänen vapaaaehtoinen valinta olla juuri kanssani, joten miksi siis olisin mustasukkainen jostain? :)
Mustasukkaisuus on laaja aihe, mutta ainoat kokemani mustasukkaisuuden tunteet liittyvät seurusteluaikaan. Kaveritkin ovat tärkeitä, mutta eivät sillä tavalla, että heistä voisi olla mustasukkainen. Se voi liittyä myös omaan epävarmuuteen seurustelun siinä vaiheessa, kun on vielä epävarma toisen tunteista itseään kohtaan.
Kun seurustelu etenee, niin mustasukkaisuus vähenee, vaikka ei ehkä koskaan täysin olemattomiin. Silloinkin kun voi luottaa toiseen, voi joskus, vaikka harvoin tulla eteen tilanteita, joissa kokee sydämessään väristyksiä tai pienen mustasukkaisuuden pistoksen. Jos se on niin vakavaa, että vaikuttaa toimintaan, niin silloin joko suhde, tai oma mustasukkaisuus ei ole enää ihan terveellä ja "normaalilla" pohjalla.
Tilanne, jossa mustasukkaisuutta kokisi jatkuvasti tai säännöllisesti, olisi minusta täysin sietämätön. Silloin pitäisi etsiä apua joko suhteeseen tai omaan mustasukkaisuuteen. Tästä pitäisi mielestäni pitää kiinni, koska silloin se ei enää olisi harmitonta tai herttaista, vaan ongelma.
niin, täällä uskaltaa anonyyminä kertoa, työkavereille eí uskalla vihjatakaan, ei halua.. siskoni sentään tietää..
Olen mustasukkainen. Mielestäni terve mustasukkaisuus on normaalia, kertoo tunteista kumppania kohtaan.. mutta sairaalloinen mustasukkaisuus (kumppanin salatarkkailu, väkivaltatlanteet jne.) vaatii terapiaa, kertoo, että ihmisellä on jokin pielessä itsensä kanssa, huono itsetunto.
Ennemmin elelin seurustelusuhteessa ja en osannut kuvitellakaan mustasukkaisuuden tunnetta, saatikka sitten kokenut sitä. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Aluksi vuosi meni hyvin. Hän asui eri paikkakunnalla. En koskaan edes ajatellut pettämisen mahdollisuutta, en kokenut ketään tai minkäänlaisia naisia uhkana.
Vuoden seurustelun jälkeen mies ilmeisesti kokeili, olenko mustasukkainen mistään. Hän kertoili juttuja, kuinka oli kiinnostunut työreissullaan nähneestään naisesta, kehuskeli muita naisia jne. Hän jopa kertoi haluavansa purkaa kihlauksen tämän erään naisen vuoksi. Näin jälkeenpäin hän väittää keksineensä koko jutun ja härnänneensä minua. Mieheni ei ole koskaan pettänyt minua varsinaisesti (ainakaan jäänyt kiinni), mutta on pettänyt luottamukseni moneisti. Hän on valehdellut monista asioista, se lisää mustasukkaisuuden ja epäluottamuksen tunnetta aika lailla.
Mustasukkaisuushan on yleinen ongelma, yllättävän moni siitä kärsii. kukaka naapuri tai työtoveri sitä haluaa muille kertoa ja näyttää, minulle se on häpeällinen tunne ainakin. Sanoisin, että vaikeinta elämässä, mitä olen kokenut (vaikka paljon olen kokenutkin) - jatkuvaa piinaa, epätietiosuutta, epäilyä, ahdistusta, epävarmuutta, tuskaa, pelkoa, syyttelyä, riitaa.. Se on vaikea tunne minulle ja miehelleni. En ole mustasukkainen tahallaan, en voi sille mitään. Ihan tosi, olen monta kertaa päättänyt, ei enää.. en kuitenkaan osaa olla epäilemättä, kysyä, missä tänään olet käynyt, ketä tuttuja naisia nähnyt, nähnytkö paremman näköisiä naisia.. Minulla aiknakin on itsetynto-ongelmia. Nousseet kai pintaan mieheni härnäämisien vuoksi, johtuvat kai kotioloista, joissa ei kannustettu, haukut sai joka päivä ja kuulla kehut pikkusiskon paremmuudesta.
On myös aika jännää, että jos mieheni katselee jonkun nuoren, mielestäni hyvännäköisen naisen perään pidempään, olen mustasukkainen. jos nainen ei mielestäni ole hyvännäköinen, ei minua haittaa, vaikka halaisivat... Pornon katselua en voi mieheltäni sietää.
Kävin muutama vuosi sitten vuoden ajan terapiassa ja sain lääkityksen. Olo helpottui aikalailla. nyt erinäisten asioiden vuoksi tunne on taas pinnalla ja aloitin terapian uudelleen tällä viikolla.