Hoh hoijaa.. kahden vuoden toipumisajan jälkeen treffit (kahvikupin ääressä) ja heti mies kolahti muhun, yllättävää kyllä. Olin havaitsevinani mielenkiintoa hänenkin puoleltaan, mutta viesteihini ei ole vastannut koko viikonloppuna kun kirjoitin ja kiitin kivasta illasta ja ilmaisin kiinnostukseni jatkoa ajatellen..
Näin kai sitten voisi päätellä ettei häntä sitten kiinnosta enempää. Otan kumminkin vielä kerran yhteyttä ja kysyn suoraa ettei tule väärinkäsityksiä :)
Mutta probleema on miten vähästä sitä alkaa itseään epäilemään, omaa viehättävyyttään ja tapojaan yms. kun tuntee että on ns. arvioinnissa että kelpaako toiselle. AIVAN VÄÄRÄ tapa ajatella mutta en voi sille mitään että alkaa nämä ajatukset päässä pyörimään..
Onko teitä semmoisia jotka voivat jättää asian taakseen tuosta vaan varsinkin jos olisi itsellä kiinnostusta toiseen.. että uutta putkeen sitten jos ei kelpaa yhdelle ..???
Näin kai sitten voisi päätellä ettei häntä sitten kiinnosta enempää. Otan kumminkin vielä kerran yhteyttä ja kysyn suoraa ettei tule väärinkäsityksiä :)
Mutta probleema on miten vähästä sitä alkaa itseään epäilemään, omaa viehättävyyttään ja tapojaan yms. kun tuntee että on ns. arvioinnissa että kelpaako toiselle. AIVAN VÄÄRÄ tapa ajatella mutta en voi sille mitään että alkaa nämä ajatukset päässä pyörimään..
Onko teitä semmoisia jotka voivat jättää asian taakseen tuosta vaan varsinkin jos olisi itsellä kiinnostusta toiseen.. että uutta putkeen sitten jos ei kelpaa yhdelle ..???
Vastaukset 8
Vanhimmat
mites se menikään, .." nyt tiedät että kelpaat kaikille.." vai miten se meni, en saa nyt mieleeni, mutta kuitenkin, joskus sanoitukset ovat niin osuvia..
.. Stop, en rakastua saa, se tietää vain surua...
Miten te oikein tutustuitte? Jos menitte treffeille melkein ventovieraina niin eihän se ole ihme jos toista kiinnostaa enemmän kuin toista.
Anteeksi että taas mainostan tuota uutta Nettideittailijan eloonjäämisopusta... minusta ovat oikeassa kun sanovat että ennen treffejä olisi hyvä tutustua mahdollisimman hyvin ja vaikka jättää ne treffit väliin jos se siihenastinen tutustuminen ei tunnu kaikin puolin myönteiseltä. Ihmisen pettymystenkestokyky on yleensä rajallinen, se raja voi tulla vastaan liian äkkiä jos innostuu helposti ja tapailee vääriä tyyppejä ja sit se onkin masennus päällä...
Olipa osuvasti kirjoitettu. Itselläni on muutama kokemus nettideiteistä. En ole kuitenkaan tässä suhteessa suurkuluttaja, mutta ehkä minulle tämäkin jo liikaa. Kukaan näistä 6 miehestä vuoden aikana ei ole sytyttänyt kipinää sen suuremmin. Aina kun lähtee treffeille on toive, että jospa tästä tulisi jotakin ja jokainen kerta on ollut pettymys. Olen päättänyt jättäytyä sivuun näistä deittinettreffeistä. Luotan ennenkaikkea nopeaan intuitioon joka syntyy kun tapaa hieman odottamatta toisen ihmisen. Täytynee uskoa, että sellainen hetki ja tilaisuus tulee...
...vaihtoehto ja voihan siinä käydä tuuri. Ainakin niin että "kemiat" kohtaavat ja pikalempi leiskuaa, vaikka mikään muu ei sitten kohtaisikaan kun tutustutaan paremmin. Toinen on vaikka kissahullu ja toinen vihaa elukoita yleensä ja katteja erityisesti, pariudu siinä sitten! Suosittelen kumminkin vilkaisemaan tuota kirjaa ennen kuin päättää lopullisesti luopua nettideittailusta. Vaikka mieli ei muuttuisikaan 180 astetta, niin se on yllättävän mukavaa lukemista vaikka huvin vuoksi.:=)
Sinulla voisi olla kirjailijoita kiinnostavia kokemuksia, jos kerran kuudet toiveikkaat tärskyt on vuoden aikana ollut. Peltosen meiliosoite on [email protected] ja Werklen [email protected], jos haluaisit kertoa kokemuksistasi luottamuksella kuten ne kirjassa pyytävät. Sinultahan näkyy teksti syntyvän helposti. Nämä tarinathan ovat jokaisella erilaiset...
Mä olen sitä mieltä että jos aikoo säilyttää jonkinlaisen mielenterveyden aktiivisesti treffaillessa, pitää ymmärtää toi tutustuminen ja arviointivaihe asiaan kuuluvana juttuna, eikä ottaa sitä henkilökohtaisesti, teethän itsekin samaa. Sitten kun on todettu että kolisee, voi ne kriteerinsä unohtaa ja alkaa opetella hyväksymistä.
Ja btw, tosta viehätysvoimasta... Mä uskon että eri ihmisten viehätysvoima toimii eri tavoin ja erilaisiin ihmisiin. Muhun esim. naiset harvoin ihastuu nopeasti, vaikken rumana itseäni pidäkään, tod.näk siksi että olen aika varautunut. Mutta kun pääsen juttelemaan syvällisempiä, huomaan että monella alkanut silmät loistaa ;) Kun olen tullut tuosta tietoiseksi, ei mua enää haittaa se etten ole ekana vuorossa kun tytöt hakee tanssikaveria. Mun viehätysvoima toimii eri lailla...
Uskon että itseensä tutustuminen on koko elämää ajatellen hyvä juttu ja oppii senkin että kaikkiin ei voi tehdä vaikutusta, mutta joihinkin takuulla voi, omalla tavallaan.
tuli mieleen, että onko nettitreffeihin aina suhtauduttava niin valtavan vakavasti. Mitä jos sopisikin jo etukäteen, että "nämä eivät sitten ole treffit". Käytin itse aikoinaan tuota tapaa, eli tutustuin ihmiseen deittipalstan kautta mutta sovimme vain että lähdemme ulos yhdessä, ilman mitään sen kummempia sitoumuksia. Parhaassa tapauksessa se olisi voinut johtaa elämänkumppanuuteen, toiseksi parhaassa kaveruuteen ja huonoimmassakin tapauksessa olisi ainakin voinut viettää mukavan illan uudessa seurassa (tai ainakin illan alun, vaikka toinen sitten olisikin halunnut lähteä omille teilleen loppuillaksi.
Pakko kyllä myöntää että pettyisi tuossa tilanteessa.Oon sellanen mies ettei kaikki naiset tosiaankaan viehätä ja harmitus tulee juuri siitä että uskoo ettei törmää enää sopivaan.