Vaimo ilmoitti, että muuttaa vuokra-asuntoon, jotta saa etäisyyttä suhteeseemme ja miettimisrauhan mitä haluaa tulevaisuudelta. En ymmärrä, että pitää muuttaa, jotta voisi asiaa pohdiskella. Onkohan jokin muu syy vai se, että ei kehtaa suoraan jotain asiaa ilmoittaa. Kertoi, että ei rakasta minua tällä hetkellä, johtuen siitä että en ole ottanut häntä huomioon ja ollut elänyt itsekkäästi ajettelematta hänen elämää. Voiko rakkaus loppua tällaiseen?. Nyt kun ajattelen asiaa, niin onhan hän oikeassa tässä itsekkäässä asiassa, mutta tekee kyllä aikamoisen kovan päätöksen. Meillä on 3 lasta, jotka jäävät pääsääntoisesti minun luokse asumaan. Itseäni epäilyttää ulkopuolinen suhde, mutta en ole asiaa häneltä kysynyt. Aika näyttäää sitten tämänkin asian oikeellisuuden. Olo on kyllä, kuin puulla olisi päähän lyöty.
Vaimo haluaa "etäisyyttä"
Matto jalkojen alta
186501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
miehelleni että muuttaisin vähäksi aikaa pois kotoa, halusin miettimis aikaa ja osoittaa miehelle ettei se yksin lasten kanssa pärjääminen niin helppoa ole, mies valitsi sitten että muuttaa itse pois.
Eikä takana ollut minulla muuta kuin se että mies tajuaisi etten ole itsestäänselvyys ja kodinkone, jota voi käyttää piikanaan.
Meillä mieheni osoitti minulle ovea samoin perustein. Asiaa ei auttanut yhtään, että mies on poissa kotoa PALJON ja että itselläni oli todella rankka kausi töiden suhteen.
Olin väsynyt ja stressaantunut. Ja lopulta mies näytti ovea, kun en juuri niinä päivinä, kun hän oli kotona jaksanut välttämättä riehakasta avioseksiä.
Minä ehkä olin ajattelematon jättäessäni hänet vähemmälle huomiolle, mutta hän oli ITSEKÄS ottaessaan huomioon vain hänen tarpeensa. Minulle ei riittänyt edes lohduttavaa olkapäätä stressin helpotukseksi, vaan kuului vain vittuilua siitä, että kuka on itsensä tähän tilanteeseen laittanut.
En tiedä. Harkitsen vakavasti tämän "oman ajan ottamisen" jättämistä pysyväksi olotilaksi. Itsekäs ihminen tuskin muuttuu, enkä minäkään pysty aina olemaan se joustava osapuoli.
Nyt minun (kuin sinunkin) pitäisi tyytyä satunnaisiin huomion rippeisiin. Hatuttaa. Eikä huvita. Jos tätä jatkuu kauan, palaan todellakin takaisin sinkkuelämään.
Minäkin luulin joskus, että itsekäs muuttuu. Ei hän muuttunut. Jätti puille paljaille. Vuosia olen ollut kuin jumissa tunteiden vuoksi. Tänä kesänä yritin vähän olla yhden kaverin kanssa, mutta vanhat tunnesolmut aiheutti hirveästi kipua. Siksi pidän miehet etäällä.
Ensimmäiseksi varmasti tuleekin puulla päähän lyöty olo. Toivottavasti toiseksi huomaat, että vaimollasi on sinulle ASIAA.
Joskus se välimatka on niin kovasti tarpeen. Vaimosi saattaa huomata, että ei halua olla sinun kanssasi yhdessä tai sitten hän huomaa, että ei halua olla sinusta erossa.
Yritä jaksaa. Uskon, että asianne kääntyvät parhain päin. Joskus se pieni etäisyys voi olla juuri se, mitä tarvitaan elinikäiseen hyvään liittoon.
Rakkaus voi todella päättyä toisen välinpitämättömyyteen ja itsekkyyteen. Se johtuu siitä, että rakkautta pitää ruokkia. Jos välität niin näytä se vaimollesi nyt ja aina. Näytä se joka päivä ja kaikin keinoin. Jos et tiedä, millä keinolla välittämistä voi näyttää, kysy sitä vaimoltasi ja kuuntele vastaus. Antaminen on myös saamista, huomaat sen pian.
Perhe-elämä ei oikein salli oman elämän elämistä. Tiedät varmasti mitä on joukkuepeli. Siinä yhdenkin puuttuminen vaikuttaa kaikkiin pelaajiin. Kun maalivahti puuttuu, ei auta, vaikka muut rehkisivät täysillä. Perhe-elämä on juuri sitä joukkuepeliä, jossa jokaisella pelaajalla on yhtä tärkeä rooli. Jos jääkiekkopelissä maalivahti lähtee tämän tästä tekemään piruetteja kaukalon laidalle, ei siitä hyvää seuraa.
Minusta vaimosi on aika fiksu, koska hän tekee jotain muutoksen eteen. Poismuuttaminen ei todennäköisesti ole ensimmäinen yritys muuttaa olosuhteita, mutta ne edelliset yritykset ovat menneet hukkaan.
Kun vaimosi ottaa sitä etäisyyttä, sinäkin saat sitä samalla. Sinä voit myös miettiä, haluatko jatkaa avioliittoa, jossa et ole ilmeisesti ollut täysillä mukana. Vai kiinnostaisiko privaatimpi elämä vapaana miehenä?
On pitkälti sinustakin kiinni, onko tuo etäisyys teitä erottava vai yhdistävä tekijä.
Jos vaimollasi on joku toinen, edellä olleita neuvoja ei silti kannata jättää huomioimatta. Osoita, että hänen kannattaa valita sinut!! Toinen mies on vain osoitus siitä, että vaimollasi on tarve tulla rakastetuksi ja rakastaa. Älä sinä anna kenenkään toisen täyttää paikkaasi vaimosi sydämessä vain ajattelemattomuuttasi.
Kiitos viestistäsi. Oli ilo lukea viestisi, kun ymmärrät asian päälle. Minä niemenomaan en halua, että asettuisin poikkiteloin hänen päätökselle. En voi pitää rakastamaani henkilöä pakolla pitää ja siksi katsokin, että tämä on ainoa mahdollisuus mahdollisesta jatkosta hänen kanssaan. Olen tehnyt itsetutkiskelua ja aion tehdä tälle huonolle tavalle muutoksen ottamalla
myös muut huomioon. Rakkautta ja huomiota olen nyt näyttänytkin, mutta ymmärrän että se on valitettavasti nyt jo yksipuolista. Yritän jaksaa tätä tehdä, vaikka vaikeaa se on, koska toinen ei näin tee. On ilmeiseti niin, että mies tajuaa, ainakin minä, että toinen on tärkeä ja häntä rakastaa vasta kun voi olla myöhäistä. Olen työni ja harrastuksieni, myös lapsien takia paljon poissa ja olen unohtanut että rakkautta pitää työstää ja vaalia. Minua ei kiinnosta sinkkuelämäja voi olla vaikeaakin tuntea olo yksinäiseksi. Ainoan hyvän puolen tästä voin kuitenkin löytää. Se on se, että ainakin molempien elämä muuttuu. Muutos on tehtävä, jotta voisi saavuttaa paremman elämän.
Kirjoituksesta päätellen, olet elämää nähnyt, järkevä ihminen, kiitos tuesta.
Sama juttu täälläkin! Vaimo haluaa miettimisaikaa. Rankan lapsiperheen arjen jälkeen tuli vissiin kolmenkympin ikäkriisi ja menojalka alkoi vipattamaan, vielä kun kerkiää... Aina kyllä vaimo on saanut luvan mennä tuulettumaan kun on halunnut, mutta ei vissiin enään kiinnosta ukon kanssa elää saman katon alla.
Kaikki arjen työt ollaan kyllä tasapuolisesti tehty, mutta kieltämättä pakostakin lapsiperheessä parisuhteen hoito jää vähemmälle ja näin etäännytään toisistaan... Rankat ajat on tulossa. Säälittää miten lapset asiaan suhtautuu.
että annoin, annoin annoin ja mies otti, otti, otti... mitään ei antanut takaisin, ei koskaan kaunista sanaa, ei elettä, ei kuunnellut toiveitani, aina kaikki muu oli tärkeämpää (kaverit, kalja, toiset naiset) kuin perhe, puoliso, lapset, yhteinen elämä.
Nyt sitten ihmeissään pyörittelee silmiään kun sanoin että en jaksa enään, kun en koskaan saa hellyyttä, rakkautta, huomiota. Minä olisin tyytynyt siihen että mies edes silloin tällöin olisi vaikka taputtanut pepulle ja sanonut kyllä sinä olet ihana, mutta ei, olin itsestäänselvyys joka kuului kalustoon, joka ei koskaan valittanut, tai jos valitti ne valitukset saatettiin sulkea pois, teki ruuat, hoiti talouden, pesi pyykin, maksoi laskut yms yms...kaikki työt kotona, mies vain lensi vapaalipulla rinnalla.
Joo, mun vaimo 40v, kuten mminäkin. Vaimolle olen maksanut paljon matkoja. Keväällä viikon välimeren risteilyllä, laivamatkoja, konsertteja ulkomailla jne.. Itse en ole yritykseni takia paljon mukana olla, ehkäpä siinä se syykin?
Sama vika "rahikaisella" Kovin lokakuu ollut mun elämässä ja joulut ja muut tulossa. Suoraan samoen vituttaa tää oma tyhmyys, kun ei ole ottanut sitä aikaa vaimon kanssa, jos se nyt siitä on todellakin ollut kiinni. Toivon sulle tsemiä.
Minulla asia on toisinpäin. Toinen nainen on kuviossa (jos nyt venäläistä nettirakkautta sellaiseksi voi sanoa; miehen mielestä ihaninta maailmassa tällä hetkellä). Mies haluaa irtioton puolisosta, arjesta, lapsista, elämästään. Vihdoin sitten vuokrasi asunnon ja käy siellä mietiskelemässä ja lähettelemässä tekstiviesteja venäjälle.
Kertokaapa äidit, jotka olette joutuneet samankaltaiseen tilanteeseen: Mies toki tarvitsisi havainnollista oppia siitä, mitä on olla kotihengetär työpäivän jälkeen, mutta en voiut silti lähteä lasteni luota. Tuntui, että isän sekoilun vuoksi nämä tarvitsevat entistä kipeämmin sen ihmisen, jolla heidän elämänsä kouluineen ja harrastuksineen on oikeasti hanskassa. Tyttären sanoin "tarvin sen, joka osaa letittää hiukset aamulla". En halunnut rankaista lapsia enää enempää, halusin antaa heille niin paljon turvaa kuin sirpaleinen sydämeni kykenee ja koin että lähtemällä ja antamalla miehelle rauhaa harkita jätän lapseni pulaan.
asuntoonsa, lopeta palvelu miehelle, älä pese miehen vaatteita, älä laita ruokaa...
Kaippa se pian näkee mitä satoa korjaa
Todella selvät merkit.
Anna kenkää, anna otta todella pitkä etäisyys se on pettänyt jo sinua.
JOku haraa vielä vastaan ettei halua kahta miestä pitää muttta toinen jo on.
jos kolmen lapsen äiti haluaa muuttaa pois kotoa ja jättää lapset, hänellä on toinen mies. Lapset ovat naiselle niin tärkeitä että vain mies voi mennä heidän edelleen. Siis siksi aikaa kun rakastumisen vaihe kestää eli max 1000 päivää. Sen jälkeen nainen varmasti katuu sitä mitä tuli tehtyä. Miehet tulevat ja menevät mutta lapset ovat ainutkertaisia ja heillä on vain yksi äiti.
Taitaapi vaimollasi olla toinen, etäisyyden ottaminen valitettavasti tarkoittaa juuri sitä, itselläni kävi samoin ja tiedän kyllä miten paskalta se tuntuu..Naisilla on aina jokin kriisi menossa tai ainakin tulossa..silloin tarvii ottaa etäisyyttä ja joku pölkkypää liaaniksi joka voidaan hylätä kun olo paranee..
Etäisyyden ottaminen ei todellakaan aina tarkoita että on joku toinen!!!
Mä ja mun mies ollaan ja ottamassa etäisyyttä mun pyynnöstä, eikä mulla todellakaan oo ketään toista! Enkä ees haluu ketään toista! Mun elämä voi olla ihan hyvä ilman miestäkin, ei miehet naisen elämästä mitään onnea ja autuutta tee kuten tälläkin palstalla ollaan huomattu.
Älä yleistä, vaik omalla vaimollas toinen olikin.
Olet poikkeus joka vahvistaa säännön, vissiin kriisi sinulla kuitenkin on?..mistäs moinen katkeruus mies-sukupuolta kohtaan? minusta hyvä parisuhde on aikuisiän elämän suola ja sokeri..
Joo, en oo katkera... Ehkä me palataan viel yhteen tai jos ei, nii ehkä mä joskus tapaan viel miehen joka saa mut onnelliseks... kuka tietää. Mut jos tästä tulee lopullinen ero, haluun päästä rauhassa siitä yli enkä langeta heti ensimmäisen miehen syliin. Kaikki aikanaan... Yksinkin voi olla, en haluu ketään vaa siks et joku pitäis olla. Ja tiedän et ihan mahtavia miehiäkin on olemassa!!!
No, ihmissuhde on tahdon asia. Mukava kuulla että olet kuitenkin jollakin lailla "sinut" itsesi kanssa, itselläni asiat eivät ole valitettavasti aivan yhtä hyvin :( sydän kaipaa vieläkin entistä kumppania vaikka toivoa yhteen palaamisesta ei ole..
niin, että mies otti etäisyyttä ja kas toinen nainenhan se sieltä löytyikin. Ero tuli. Olen paljon miettinyt asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että se, joka sitä etäisyyttä ottaa ei pysty eroamaan reilusti ja jäämään yksin. Hän haluaa itselleen ns. helpon eron eli uuden sylin mihin mennä heti. Erohan on aivan eri juttu sille, joka menee suoraan toiseen suhteeseen. Ja tuo etäisyyden otto ja meen mietiskelemään -juttu on minusta vain uuden suhteen varmistelua, koska uusi suhdehan on alkuun vähän epävarmaa. Ei ole varmuutta siitä jatkuuko se kuinka pitkään. Ja jos loppuu lyhyeen, aina voi sitten mietiskellä itsensä takaisin kotiin.
En halunnut nyt sinua latistaa, mutta tälläisiin ajatuksiin olen tullu omasta kokemuksestani ja lähipiiriä seuranneena.