Onko parisuhteenne kestänyt yk-joukoissa

Poikaystäväni para kaveri on ollut yk-joukoissa, eikä suhteetvalitettavasti kestäneet. Tosin olivat kaikki olleet lyhytaikaisia - vahvempi suhde olisi hyvinkin voinut kestää. Mies on kertonut maksullisista naisista tms. jota on tarjolla paljon mm. Kosovossa ja joiden luona palveluksessa olevat tiuhaan vierailee. Orpo ja turhautunut olo se on siellä miehelläkin, koska tekemistä on vähän ja kulta kotimaassa. Toinen tarina onkin sitten se, miten kotiin jäänyttä naista vaivaa yksinäisyys ja turhautuneisuus. Riippuu paljon varmaan perheestä ja kavereista. oma kokemus on kuitenkin se, että kunnon suhde kestää ja jutella asioista pitää avoimesti.

Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, mutta voin kuitenkin sanoa, että jos rakastatte toisianne aidosti, suhde kestää pitkänkin eron. Silloin punnitaan onko suhde vahvalla pohjalla. Luottamus on kuitenkin tärkeä, on pystyttävä luottamaan rakkaaseensa ehdoitta , tietenkin molempien. Jos se alkaa rakoileen, suhdetta on vaikea pitää kasassa.

Suhde kestää, jos haluatte sen kestävän ja teette sen eteen töitä. Lomia on noin kuukauden välein ja yhteydenpitomahdollisuudet hyvät! :) On ihan turha uskoa noita juttuja maksullisista naisista, ryyppäyksestä, jne. Rauhanturvaajat tekevät työtään siellä eikä moista käytöstä suvaita vaan lähetetään samantien kotiin! Oma suhteeni ja monien tuttavienkin suhteet kestivät varsin hienosti :) Suosittelen siirtymään rauhanturvaajien omaisille tarjoituetuille sivustoille/foorumeille. Täällä harvoin saa asiallista ja todellista tietoa rt-hommista... Jaksamista ja tsemppiä!!

Mieheni lähti Rauhanturvajoukkoihin viime marraskuussa ja kyllä vähän pelotti, että miten käy, kun oltiin oltu yhdessä vasta muutama kk, ennen lähtöä.

Mutta meillä ei ainakaan mitään isompia ongelmia ole tullut eteen.
Tottakai on ollut ihan mieletön ikävä ja välillä tosi raskasta,kun toinen ei ole lähellä.
Varsinkin mulla oli tosi vaikeeta siis henkisesti, aina silloin kun mieheni piti palata takaisin viikon loman jälkeen, loman viimeinen yhteinen yö meni aina valvoessa, kun ei pystyny nukkumaan ja sitten siitä eka viikko mieli oli ihan maassa, eikä oikeen mitään saanut aikaseksi.

Ja sitten on tosiaan se, että mitä siellä toisaalla tapahtuu, eikä siinä auta muu kuin luottaa toiseen ihan täysillä, eikä todellakaan pidä ottaa vakavasti kaikkia juttuja mitä kuulee.
Ja kyllä meillä on " mustasukkaisuutta" molemmin puolin, kylläkin ihan tervettä sellaista.

No, mutta sitä piti sanoa, että meidän suhde on syventynyt entisestään mieheni poissaolon aikana ja todella rakastamme toisiamme enemmän kuin mitään koskaan.

Muutimme talvella yhteen ja kesällä menimme naimisiin.
Siinä olikin vähän tekemistä, että saatiin sovitettua mieheni lomat, että oli hänkin sitten paikalla :)

Ja nyt hän sitten saapuu lopullisesti kotiin ensiviikolla. Todella mahtavaa! Loppuu se ainainen odottelu.

Minä koin tämän sillai, että tässä samalla mitattiin luonteen lujuutta, sekä tietty suhteen lujuutta.
Ja vaikka rankkojakin aikoja oli, koskien lähinnä sitä, kun oli niin ikävä toista ( ja tiedän, että miehellänikään ei aina mitään helppoa ollut ), niin tiesi, että toinen rakastaa ja ajattelee sinua, mikä taas antoi lisää voimia jaksaa.

Ja meillä oli aika kovassa käytössä sähköposti ja tekstiviesteillä tuli pommiteltua monta kertaa päivässä ja puhelimessakin puhuttiin aina kun mahdollista.

Että ole ihan luottavaisin mielin vaan, turha murehtia etukäteen.
Kannaattaa puhua miehesi kanssa kaikesta mikä askarruttaa, se ehkä auttaa.

Ainakin minulla ja me puhutaan kyllä yleensä heti jos joku asia painaa mieltä.

Kaikkea hyvää teille ja lämmintä syystalvea. :)

Itse olen saman kokenut ja mies on nyt toistamiseen seurustelumme aikana reissussa (ollut kerran ennen ku tapasimme). Välillä raskaalta tuntuu, mutta ku pitää omista rutiineista kiinni niin kyllä ne päivät hyvin kuluu.

Sillon ku mieheni lähti ensimmäisen kerran yk- hommiin niin aateltiin et jos suhde kestää reissun niin se kestää paljon muutakin. Kasvattaa molempia ja lujittaa suhdetta ainakin meillä.

Tsemppiä! =)