hei!olen seurustellut 2 vuotta poikaystäväni kanssa ja nyt joo kauan aikaa mulla on ollut todella paha olo suhteessamme sillä rakastan miestäni ihan tajuttoman paljon ja katson häntä edelleen joka päivä kuin olisin vasta rakastunut.mutta sitten ahdistus tulee siitä että mies ei tee samoin.hän on kokonaan jo arkistanut suhteemmme ja tuntuu ettei hän välitä läheskään yhtä paljon kuin minä ja ei ole valmis uhraamaan läheskään yhtä paljon tämän suhteen eteen..hän ei esim arvosta enää yhtään öitä vieressäni ja koti-iltoja kanssani.ainakin tuntuu siltä vaikka itse kyllä väittää rakastavansa jne.
tuntuu etten pysty kohta olemaan tässä suhteessa sillä ahdistaa niin paljon rakastaa hätnä ja haluta olla lähellä kun toiselle riittää paljon vähmepi!minulle tämä suhde on todella tärkeä mutta en ole varma kuinka kauan jaksan tätä.mitä teen?
tuntuu etten pysty kohta olemaan tässä suhteessa sillä ahdistaa niin paljon rakastaa hätnä ja haluta olla lähellä kun toiselle riittää paljon vähmepi!minulle tämä suhde on todella tärkeä mutta en ole varma kuinka kauan jaksan tätä.mitä teen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ahdistaa kun joutuu oikein toiselta välillä kysymään, että vieläkö rakastaa, vai pitäisikö harkita muita vaihtoehtoja.. Aina väittää rakastavansa, mutta jotenkin kalvaa se tunne, kun sitä ei mistään huomaa..
Yritän välillä halata, saan vastaukseksi että "noniin, riittäiskö jo".. Tai koskettaa ohimennen, vastauksena "mitäs tökit"..
Jättämistä harkitsin, kun en kestä hyvin hellyyden kipeänä tollaista kylmyyttä.. Mutta kun en vaan pysty siihen.. Haluan niin kovin vain hänen läheisyyttään, en halua siis muita..
Neuvoja en osaa antaa, mutta itse vaan sinnittelen, koska uskon, että rakkaus kuitenkin voittaa kaiken, enkä kestä ajatusta elämästä ilman häntä..
olen ollut mieheni kans reilu 6v,kihloissa jne..
munkin mieheni on välillä välipitämätön ihan kun mua ei oiskaan,nukkuu kauvenpana musta,jos kiusaan sohvalla sitä se sanoo mitä röhötät siinä jne..ei suutele seksiä vaihtelevasti,meillä on nyt kauhee tressi molemmilla kun jäätiin työttömiksi,ollaan aina vaan yhessä.mäkin oon täs punninnut vaihtoehtoja mitä teen.voimia sulle,toivotaan että saamme kaikki suhteemme entiselleen.minäkin rakastan miestäni ylikaiken,kunpa se rupeis sen tajuun.
en minäkään pysty jättämään vaikka pahalta tuntuukin..kun on löytänyt sellasen ihmisen jota rakastaa yli kaiken ja haluais sen kanssa elämän perustaa niin ei sitä niin vain jätetä..
tuntuu vaan niin turhalta kärsiä yksin ja koko ajan.joka päivä kun katson miestä tuntuu että miten ihana se onkaan mutta silti ahdistaa kun tuntuu ettei saa vastaavia tunteita..
Miehet ja naiset nyt vaan on erilaisia. miehet panostavat rakastumisvaiheen jälkeen vähemmän parisuhteeseen kuin naiset. näin on. aina. vaihtamalla se ei välttämättä kovin paljoa parane.
toki on erilaisia ihmisiä. toiset tykkäävät tunteiden esiin tuomisesta sanoin ja kosketuksin. toiset eivät.
vakka kantensa valitkoon
sitä, että mies sanoo rakastavansa sinua? Taidat itse ajaa toiminnallasi miehen muualle.
Etkö tajua, että ei miehen ole pakko tunte, kuten sinun, eikä sinun ole pakko tuntea kuten miehen ja usko pois, ajan vieriessä roolit varmasti vaihtuvat ja muistele silloin tätä aikaa.
Järjestä vähän "laatuaikaa" teille kahdelle, romanttinen vapaaviikonloppu jonnekin, kylpyläreissu, mökkireissu tms. Kynttilöitä, hyvää ruokaa, kahdenkeskinen kävelyretki, kiireetöntä yhdessäoloa. Kerro kuinka paljon olet sitä kaivannut. Kannattaa ainakin yrittää!
oon kyllä yrittäny järjetsää laatuiaikaa ja yllätyksiä ja olla hyvä tyttöystävä mutta kaikki lomareissut päätyy riitelyyn tai siihen että mulla on paha mieli.yritän usein olla näyttämättä pahaa mieltäni mutta se on aika hankalaa..lisäksi tuntuu turhauttavalta järjestää kaikkea ihanaa miehelle kun ei koskaan saa itse mitään yllätyksiä eikö lomia hänen puoleltaan..
Meillä samoin. Valitettavasti. Kaikki hyvin muuten, muistaa sanoa että rakastaa, soittaa joskus päivällä töihin, mutta kotona ei aikaa meille ole. Illat saan olla ihan yksin kun hän on netissä taukoamatta. Hän istuu pitkälle yöhön koneella kun minä nukun yksin meidän sängyssä. Vastaavasti nukkuu pitkälle päivään, jonka jälkeen tietokone on loppupäivän ohjelmassa. Nytkin hän oli koneella näin myöhään (kello kaksi yöllä), itse olin mennyt nukkumaan jo kymmeneltä. Heräsin ja aloin miettimään sängyssä jaksanko oikeasti tällaisen suhteen missä yhdessä ei tehdä mitään, toinen ei huomioi, halua olla minun kanssa.. En. En ole ajatellut jättäväni ja ero satuttaisi maailman eniten. Mutta miksi jäädä kärsimään loppuelämäksi. Sitä vain kovettuis sisältä ja muuttuis itsekin ilottomaksi ja passiiviseksi. Kavereiden kanssa hän voi jutella illan mesessä päivästä toiseen ja pelata pokeria..mulle ei ole aikaa vaikka olen muuttanut hänen luo 800km päästä, jättänyt perheeni sukuni..näin..
Cause I can't make you love me
if you don't
You can't make your heart feel
something it won't
Here in the dark
in these final hours
I will lay down my heart
And I'll feel the power
but you won't
No, you won't
Cause I can't make you love me
if you don't
I'll close my eyes
then I won't see
the love you don't feel
when you're holding me
Morning will come
and I'll do what's right
just give me till then
to give up this fight
and I will give up this fight
(Bonnie Raitt - I can't make you love me)
monet nämä jutut.
Tommy Hellsten on kirjoittanut näistä ja monenlaisista ongelmista hyviä selkeitä ja oikein mielenkiintoisia juttuja kirjoissaan. Suosittelen !
Naiset niittautuvat joskus ihan liikaa mieheen, kun mielestään sopivan ovat löytäneet.
Harva mies on sellaista tyyppiä, joka keskittyy samalla lailla vain suhteeseen niinkuin monet naiset. Mitään ulkopuolista ei ole.
Ehkä se alkaa jotenkin ärsyttää ja tulee tiedostamaton halu rimpuilla pois ja etääntyä siitä kyhnäämisestä.
Kokeilkaa naiset joskus samaa miesten taktiikkaa.
Harrastakaa omia juttujanne, jos teillä harrastuksia on, tapailkaa ystäviänne, nähkää maailma ulkopuolellannekin, älkääkä istuko koko ajan kotona odottamassa huomiota ja paijauksia.
Kyllä sitä sitten alkaa tulla, kun mies joutuukin tavoittelemaan teidän huomiotanne ja odottamaan edes joskus teitä !
Älkää olko niin itsestäänselviä, se lakkaa kiinnostamasta.
Yhdessäolon ei ole tarkoitus olla peliä ja taktiikkaa, mutta joskus niitä voi käyttää hyödykseen saadakseen asiat muuttumaan paremmalle tolalle.
Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja !