On ihan kamala ajatus, etten merkitse sulle enää mitään. Kovertaa sisintä, kun ajattelen vaikkapa aikaa viime talvena. Kuinka sä sanoit, että saan sut pilveen, sanoit, ettet ole koskaan tavannut ketään kaltaistani, että olen sun soulmate.
Miten asiat voi mennä näin pieleen kahden ihmisen kohdalla? Mä haluaisin itkeä, mutta luulen, että mä en enää edes osaa. Mä olen niin turtunut tähän tilanteeseen, ja nyt kun loppu on oikeasti tässä, olen epätoivoinen. Toivon, etten olisi ikinä ikinä lähtenyt tähän leikkiin sun kanssas. Jo ihan alkuun pari vuotta sitten sanoin, että poltan vielä siipeni sun kanssa, siksi jarruttelin tunteitani tietoisesti. Kun sitten aloit puhua rakkaudesta, ja elämää suuremmista tunteista, aloin uskoa, että ehkä tosiaan tunnet niin. Ja annoin itselleni luvan tuntea niin sinua kohtaan. Yritän etsiä syitä tähän, turhaan. Toivon, että päästäisit minut nyt oikeasti pois, kun et minua kuitenkaan halua. Olenhan jo huomannut, miten vaikea sinun on tehdä päätöksiä elämässäsi, et varmaankaan uskalla luovuttaa nytkään. Uskon vakaasti, että jos uskaltaa luopua jostain vanhasta, niin vastassa on jotain vielä parempaa. Mikähän voisi olla parempaa kuin sinä? En tiedä, mutta arvaan, että ihminen, joka kunnioittaa muiden tunteita. Vedä minut vessanpöntöstä alas, sano suoraan, ettei kiinnosta. Ole kiltti, äläkä leiki tunteillani enää, tiedät että se ottaa joka kerta yhtä koville. En enää jaksa kovin montaa kertaa käydä tätä läpi. Anna mun jo olla ja luovuttaa. Pliis.
Miten asiat voi mennä näin pieleen kahden ihmisen kohdalla? Mä haluaisin itkeä, mutta luulen, että mä en enää edes osaa. Mä olen niin turtunut tähän tilanteeseen, ja nyt kun loppu on oikeasti tässä, olen epätoivoinen. Toivon, etten olisi ikinä ikinä lähtenyt tähän leikkiin sun kanssas. Jo ihan alkuun pari vuotta sitten sanoin, että poltan vielä siipeni sun kanssa, siksi jarruttelin tunteitani tietoisesti. Kun sitten aloit puhua rakkaudesta, ja elämää suuremmista tunteista, aloin uskoa, että ehkä tosiaan tunnet niin. Ja annoin itselleni luvan tuntea niin sinua kohtaan. Yritän etsiä syitä tähän, turhaan. Toivon, että päästäisit minut nyt oikeasti pois, kun et minua kuitenkaan halua. Olenhan jo huomannut, miten vaikea sinun on tehdä päätöksiä elämässäsi, et varmaankaan uskalla luovuttaa nytkään. Uskon vakaasti, että jos uskaltaa luopua jostain vanhasta, niin vastassa on jotain vielä parempaa. Mikähän voisi olla parempaa kuin sinä? En tiedä, mutta arvaan, että ihminen, joka kunnioittaa muiden tunteita. Vedä minut vessanpöntöstä alas, sano suoraan, ettei kiinnosta. Ole kiltti, äläkä leiki tunteillani enää, tiedät että se ottaa joka kerta yhtä koville. En enää jaksa kovin montaa kertaa käydä tätä läpi. Anna mun jo olla ja luovuttaa. Pliis.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oma tarinani. Vain sillä erotuksella, että olin ikäänkuin se toinen tarinastasi ja se toinen halusi pelata minun tunteillani, jotka tiesi.
No, minä olin se, joka sen pelin vihelsi poikki. Totesin, että minulla on tieto todellisuudesta ja se, mitä täällä kerrottiin, ei auta minua. Minun on pakko jatkaa elämääni, joten on parempi, että menen pois. Se auttaa minua, se auttaa häntä. Näin minun on pakko uskoa, elämä jatkuu.
Tunteet, niin. Se on luku erikseen. Minun on pakko ajatella todellisuutta, totuutta. Ainoa yhteinen tekijä on tunteet. Muuhun emme koskaan pystyisi. Miksi roikkua jossain kertomassa tunteista, koska ne kulkevat mukana ilmankin.
Sielunkumppanuus ei katoa sillä, että lopettaa olemasta täällä. Mikä on, se pysyy. Jos joskus on tarkoitus tapahtua jotain, se tapahtuu. Antaa siis elämän rullata omalla painollaan, turha hoputtaa tapahtumien kulkua. Saattaa pahimmassa tapauksessa vain tuhota kaiken.
Näin ajattelen, toivottavasti sinä saat lohtua näistä sanoista. Minä itse lohduttaudun tällä. Kaikkea hyvää sinulle!
ENNENKUIN OLEMME YHDESSÄ. PISTÄ SE NYT JO PIKKUHILJAA SIIHEN PÄÄHÄSI! MINÄ RAKASTAN JA HALUAN VAIN SUT!!! SÄ JOKO TUUT TÀI VIKISET JA TUUT...MINÄ AION SINUT OTTAA MIEHEKSENI JA AION OLLA KOKO LOPPUELÄMÄNI SINUN KANSSASI...VIELÄPÄ SENKIN JÄLKEEN! Näin ajattelee rakastunut nainen joka ei luovuta ennenkuin haudassa...ÄLÄ LUOVUTA SINÄKÄÄN!!!
Oletko mies vai nainen? Ja mistä päin?
Kuvitteletko voivasi pakottaa jonkun rakastamaan? Hulluhan sie olet!! Tuon kun sanot ääneen, niin kaikki juoksee karkuun!!! Tuolla ei kyllä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä vaan olet sairas!!! Hae nyt nainen hyvä apua ja jätä se miesparka rauhaan!!!
Tuo kuulostaa sitäpaitsi vähän siltä, että ko.mies ei tosiaan halua olla sun kanssa!!!
Saa väkisin rakastamaan...
Eikä rakkaus syty odottamalla...
Olisipa tuo ollut 'mieheni' kirjoittama. Ihmeellinen helpotuksen tunne on kyllä ollut koko päivän, kun sain eilen laitettua s-postia hänelle. Tiesin jo etukäteen, että siihen tuskin mitään vastausta saan. On jotenkin ihmeellisen rauhallinen olo. Tyyntä myrskyn edelläkö? Ehkä, mutta juuri nyt nautin tästä. Illalla voi olla toisin. En haluaisi luovuttaa, mutta joskus on pakko tehdä ratkaisuja oman edun nimissä. En halua vielä reilu kolmikymppisenä hoitoon..... varsinkaan miehen vuoksi.
ketään pakota rakastamaan. Tein vaan selväksi etten aio luovuttaa niin helpolla kuin hän. En tietenkään sano ääneen sitä hänelle...kunhan möykkään pahaa oloani täällä!
Kyllä hän haluaa ja minä haluan mutta kun asiassa on niin paljon muutakin=(
Vai?
Mutta asia on järjestyksessä. Perjantaina tehtiin piste tälle hommalle. Vaikealta tuntuu, pari vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja siinä oppii tuntemaan ihmistä. Näissä asioissa on sääli, että samalla kun 'menettää' rakastamansa ihmisen, menettää myös ystävän. Ainakin minun tapauksessani. Ei tässä iässä enää niin helposti tutustu ihmisiin, ja jos helmiä sattuu kohdalle, niistä yrittää pitää kynsin hampain kiinni. Mutta, kohtalo valitsi toisin, ja tässä ollaan. Sydänsuruisena ja ilman hyvää ystävää.
Menikö nyt perille? Mua ei enää kiinnosta! Haistata mulle paskat ja muutu tunteettomaksi mua kohtaan. Sano mulle suoraan päin naamaa että olet vittuuntunut ja haluat eroon musta.