Nyt moralistit ja muut besserwisserit, kaatakaapa ihan luvan kanssa oikein suurilla saaveilla paskaa niskaani ja te kohtalotoverini; jakakaa kaikki ikävät tunteenne minun kanssani, jotta saan voimaa taistella itseni irti tästä tilanteesta!
Olen siis kakkonen (ollut jo yli 2 vuotta) ja elämäni on suoraan sanottuna ihan helvettiä. Parhaimpina hetkinäni onnistun jopa itselleni uskottelemaan, että asianihan on kertakaikkiaan hienosti; saan ihania, intohimoisia ja helliä hetkiä rakastamaltani mieheltä. Parhaimpina hetkinäni tiedän tämän miehenkin rakastavan minua ja tiedän että vielä me saadaan toisemme, kunhan olen kärsivällinen. Sitä on ollut vihdoin viime aikoina ilmassa...Parhaimpina hetkinäni olen rakastuneempi ja optimistisempi kuin ikinä ennen, koko maailma hymyilee!
Mutta se musta hetki tulee myös aina yhtä varmasti kuin auringon nousu. Silloin tunnen itseni epävarmaksi, idiootiksi luuseriksi joka odottaa vuosikausia ihan turhaan. Vihaan itseäni, vihaan sitä miestä. Vihaan sitä mitä me tehdään. Vihaan sitä, ettei se ole vieläkään saanut aikaiseksi erota vaimostaan, jos kerran muka mua niin rakastaa. Pelkään juhlapyhiä, pelkään niiden lapsen syntymäpäivää, pelkään niiden hääpäivää, pelkään kaikkia niitä hetkiä kun voi olettaa heidän lähentyvän vaimonsa kanssa etääntymisen sijaan. Voin suorastaan pahoin kun mies lähtee yksin työmatkoille/seminaareihin/firmansa pikkujouluihin ja kuvittelen sen löytävän sieltä uuden pikku salarakkaan itselleen...Pelkään mitä siellä kehkeytyy ja sekoan mielikuviini.
Itse olen niin kovin rakastunut. Rakastuneempi kuin ikinä ennen, tunnen kohdanneeni sielunkumppanini. Olen kolmekymppinen, eronnut ja lapseton nainen. Hyvin koulutettu, hyvässä ammatissa. En oikeastaan millään lailla mikään luuseri. Rakastuin vain väärään mieheen ja nyt tahtoisin irti tästä suhteesta. Tämä vie minun mielenterveyteni sekä itsetuntoni ja itsekunnioitukseni. Olen jättänyt jo tämän miehen kaksi kertaa, mutta hän ei päästä minua pois. Aina tahtoo takaisin. Ikävöi, eikä osaa olla ilman minua. Mutta nyt en jaksa enää. Tunnen itseni ihan rikkinäiseksi, enkä tiedä mihin uskoa. Tunnen hänen rakastavan minua, mutta miksi mikään ei muutu?
Auttakaa siis kanssaihmiset! Suoltakaa nyt niin paljon sitä paskaa ja moralisointia niskaani kuin vain suinkin kykenette. Luen niitä kommenttejanne sitten ja psyykkaan itseni lopullisesti irti tästä miehestä.
Olen siis kakkonen (ollut jo yli 2 vuotta) ja elämäni on suoraan sanottuna ihan helvettiä. Parhaimpina hetkinäni onnistun jopa itselleni uskottelemaan, että asianihan on kertakaikkiaan hienosti; saan ihania, intohimoisia ja helliä hetkiä rakastamaltani mieheltä. Parhaimpina hetkinäni tiedän tämän miehenkin rakastavan minua ja tiedän että vielä me saadaan toisemme, kunhan olen kärsivällinen. Sitä on ollut vihdoin viime aikoina ilmassa...Parhaimpina hetkinäni olen rakastuneempi ja optimistisempi kuin ikinä ennen, koko maailma hymyilee!
Mutta se musta hetki tulee myös aina yhtä varmasti kuin auringon nousu. Silloin tunnen itseni epävarmaksi, idiootiksi luuseriksi joka odottaa vuosikausia ihan turhaan. Vihaan itseäni, vihaan sitä miestä. Vihaan sitä mitä me tehdään. Vihaan sitä, ettei se ole vieläkään saanut aikaiseksi erota vaimostaan, jos kerran muka mua niin rakastaa. Pelkään juhlapyhiä, pelkään niiden lapsen syntymäpäivää, pelkään niiden hääpäivää, pelkään kaikkia niitä hetkiä kun voi olettaa heidän lähentyvän vaimonsa kanssa etääntymisen sijaan. Voin suorastaan pahoin kun mies lähtee yksin työmatkoille/seminaareihin/firmansa pikkujouluihin ja kuvittelen sen löytävän sieltä uuden pikku salarakkaan itselleen...Pelkään mitä siellä kehkeytyy ja sekoan mielikuviini.
Itse olen niin kovin rakastunut. Rakastuneempi kuin ikinä ennen, tunnen kohdanneeni sielunkumppanini. Olen kolmekymppinen, eronnut ja lapseton nainen. Hyvin koulutettu, hyvässä ammatissa. En oikeastaan millään lailla mikään luuseri. Rakastuin vain väärään mieheen ja nyt tahtoisin irti tästä suhteesta. Tämä vie minun mielenterveyteni sekä itsetuntoni ja itsekunnioitukseni. Olen jättänyt jo tämän miehen kaksi kertaa, mutta hän ei päästä minua pois. Aina tahtoo takaisin. Ikävöi, eikä osaa olla ilman minua. Mutta nyt en jaksa enää. Tunnen itseni ihan rikkinäiseksi, enkä tiedä mihin uskoa. Tunnen hänen rakastavan minua, mutta miksi mikään ei muutu?
Auttakaa siis kanssaihmiset! Suoltakaa nyt niin paljon sitä paskaa ja moralisointia niskaani kuin vain suinkin kykenette. Luen niitä kommenttejanne sitten ja psyykkaan itseni lopullisesti irti tästä miehestä.
Vastaukset 50
Vanhimmat
kuolet lapsettomana ja yksinäisenä dementiaosastolla 82-vuotiaana höpisten muinoin rakastamasi varatun miehen nimeä ja uskottelet itsellesi, että kyllä se minua rakastaa. Tuolloin mies on kyllä jo haudattuna vaimonsa viereen. Kukaan ei sinua muista eikä kaipaa, mutta miehesi ja vaimonsa haudalla sentään käy lapset. Heh heh hee!
nainen edes pääsee naimisiin kuin sinä?hyi...olet kuvottava..
aloittajahan pyysi paskaa niskaan...
mitään voiteta.
Kun jouduin ykkösenä petetyksi,tietysti vihasin kakkosta ja miestäni ihan hirveästi.
Mutta kun eron jälkeen olen miettiny asioita voin sanoa että:säälin heitä jotenkin miten paljon pahaa jälkeä synty heidän suhteen takia.
Olen päässy jaloilleni ja käynyt läpi satoja kertoja jos en tuhansia.
Lopuksi olen oikeastaan ihan onnellinen että erosin sillä en olisi voinut nukkua samassa sängyssä enää tai asua sen miehen kanssa.
Mikäs sun on ollessa; hyvä työ, ei lapsia ja olet vapaa nainen menemään. Mikään ei sinua sido. Miksi piinaat itseäsi sen varatun miehen kanssa ? Hukkaat elämääsi tyttökulta. Ota nyt järki käteen ja hae vapaita miehiä ja perusta perhe jonkun vapaan kivan miehen kanssa. Ikääkin sulla on vasta 30, joten älä pilaa eläämääsi moisen äijän kanssa. Mies voi puhua eri asioita, mitä se ajattelee ja älä ole niin sinisilmäinen, että kaikkea menet uskomaan. Kusettaa se kumminkin sua. Ajattele vaimoa ja lapsia/lasta ja jätä se mies hyvän sään aikana. Kyllä sinunlaisesi naisen luulisi löytävän vapaitakin miehiä. Se mikä pitkistyy, se mutkistuu.
Eikä se sitä perhettään jättämässä ole, kunhan vain uskottelee niin sulle, että saa pitää sekä sinut että perheensä. Hankkiudu eroon nopeasti vielä kun voit. Nauti elämästä - vapaana, älä vangittuna.
Hei, älä enää odota ja anna elämäsi pyöriä sen miehen ympärillä. Itse odottelin myös pitkään ja ihan turhaan. Minutkin sitten lopulta petettiin ja jätettiin. Jonkin ajan päästä potin korjasi kolmonen. Minäkin rakastin niin paljon ja uskoin että mieskin rakasti. No, taisi rakastaa enemmän itseään. Petti sitten kaikki läheisensä, vaimon, lapset, niin ja myös minut.
Toivota miehelle hyvää loppuelämää. Yhteyttä ottaa saa vasta kun on ero vireillä. Toisaalta uskon että jonkin aikaa mietittyäsi huomaat, että ei tuollainen mies ole luotettava, epäilethän jo häntä nytkin. Itse ainakin olen oppinut, että sellainen mies joka ei pysy yhdessä parisuhteessa kerrallaan, ei sellaiseen voi luottaa, on epärehellinen joka suuntaan ja kyvyt ratkaista parisuhteen ongelmat ja elää normaalia arkea ovat olemattomat.
Nyt rohkeutta, kyllä sinä selviät, tiedän omasta kokemuksestani. Löydät vielä vapaan kunnollisen miehen ja perustat parisuhteen ja ehkä perheenkin rehelliselle pohjalle.
Meillä on jo isot lapset ja isin temput tässä paljastuivat heillekkin. Oli se kova paikka näille lapsille. Ikinä eivät olisi isästään uskoneet moista.
Ajattele kakkonen edes näitä lapsia, jos et vaimoa ajattele. Olet viemässä lapsilta isän ja kaikki muistot yhteisistä ajoistamme. Pilaat monien ihmisten elämän kaiken tullessa ilmi. Kenenkään elämä ei ole enää samanlaista kuin ennen. Sellainen haava jää, jota ei enää paranna mikään.
Jos sinulla on hivenkään itsekunnioitusta jäljellä, niin jätä se mies välittömästi. Älä ala perheenrikkojaksi !
kuvitella tilanteesi. Itse olen pettäjä ja nainen. Minun pettämiseni ei ollut pelkkä fyysinen kontaktí. Rakastuin mieheen, joka minut pelasti... kuitenkin asiat kulkivat eteen päin, 2vuotta kului... ja nyt elän oma mieheni kanssa omakotitalossa... Se ei tarkoita sitä että olisin täysin onnellinen, tai että olisin uudelleen rakastunut omaan mieheeni. (Päinvastoin, edelleen tunnen vahvasti toista miestä kohtaan ja kaipaan häntä, mutta en voi enää olettaa että hän odottaa, josko saisin liittoni joko kuntoon tai päätökseen.) Eli käytännön asiat alkoivat painaa enemmän kuin romanttinen suhde, vaikkakin se oli hyvin antoisa. Ennen toista suhdetta vihasin omaa miestäni, toisen suhteen aikana aloin vihata itseäni ja suhteen lopussa vihasin jo sitä toistakin miestä.
Mikään ei ole yksinkertaista. Elämässä täytyy kuitenki tehdä valintoja. Valinnat satuttavat, mutta kun terveellä järjellä tekee päätöksiä, niistä voi myös kantaa vastuunsa.
Sinun ei kuuluisi yksin tehdä ratkaisuja... Tarkoitan siis, että myös miehellä on vastuunsa. Se, että sinä olet "toinen nainen", ei pitäisi tehdä sinusta TOISARVOISTA! Sinä olet ihan yhtä tärkeä ja merkityksellinen, kuin miehen perheenjäsenet. Itse jollain tavoin odotin, että toinen mies olisi jättänyt minut. Mutta hän ei sitä tehnyt. Hän vain rakasti. Vilpittömästi. Itse vain en kyennyt siinä tilanteessa rakastamaan ketään, en itseäni, enkä kumpaakaan miestä.
Voisin näköjään kirjoittaa vaikka kuinka kauan... mutta parempi varmaankin lopettaa... Voimia sinulle! Ja miehellesi myös... sillä hänhän on sinun miehesi... omasta vapaasta tahdostaan!
kun työkaverini on ollut kakkonen samassa työpaikassa työskentelevälle miehelle. Kamalaa, kuinka nainen uskoo miehen jättävänsä yhä edelleen vaimonsa vaikka suhteen alkamisesta on kulunut jo yli 10 vuotta! Työkaverini paras elämänvaihe alkaa olla jo ohi, kun hän toivonmukaan ymmärtäisi alkaa elämään jo omaa uutta elämäänsä. Kaikki muut näemme, kuinka mies kusettaa tätä työkaveriamme... säälittävää.
ja voin sanoa että raskasta on kun kaiken päälle täälläkin haukutaan vaikka ei tiedetä mitään toisten elämästä.
Mutta olen itse tullut siihen tulokseen että en jatka jos mies ei osaa päättää mitä tekee ja parempi kun suhteemme loppuu kokonaan.
Yksinäiset pyhät ja muutenkin salailut on TODELLA RASKAITA juttuja.
Eli kannustan kyllä lopettamaan eikä kannata tuhlata elämäänsä kun mies ei eroa kuitenkaan ainakaan minun tapauksessa ja empä taitas siihen ruljanssiin lähteä jos eroaisi.
Kokemusta on avioerosta.
kokenut mitä on kotona kun miehellä toinen eli ne pitkät pyhät hän on kuin hermoraunio.
Mikään yhteinen ei kiinnosta ja iloiseksi muuttu vasta kun arki tuli ja pääs tapaamaan kakkostaan.
Eli molemmissaa päissä elämä on helvettiä.
Joo sait sinä kakkonen meillekin perhehelvetin aikaan. Eli yhtä helvettiä on tämä elämä ollut, kiitos sinun. Epäilyt kytivät jo kauan ja tiesin sinun olemassaolostasi, mutta mitään ei mies myöntänyt eikä kieltänyt koskaan. Seurailin jutun kehittymistä ja nyt todisteet puhuvat puolestaan.
Silti haluaisin keskustella kanssasi kakkonen ja kysyä sen totuuden, sillä ei tuosta ukonrähjästä ole enää miestä sitä totuutta kertomaan. Etsippä kotinumeromme sieltä kataloogista ja pirauta.
varma kuka täällä kirjoittaa kakkosena? Meitä lukijoita/kirjoittajiahan on satoja ympäri suomen ja tarinat ovat kait melko samanlaisia!! Voi tsiisus!!
kuka kakkosena kirjoittaa? Lukijoita/kirjoittajia on satoja ympäri suomen ja näitä salarakkaustarinoita on tuhansia samanlaisia... voi tsiisus, mikä onneton yritys saada kakkonen ottamaan yhteyttä!
et ole sellanen kakkonen jonka kohtasin mieheni uskottomuuden paljastuttua.
Eli kakkonen soitti ja puhuimmen,hän sano että lopettaa sillosen mieheni kanssa varmasti ja uskoi täysin.
Aloitin alusta mieheni kanssa kunnes paljastu parin vuoden päästä että sama kakkonen oli jatkanu salaa suhdetta mieheeni.
Eli ei kannatata uskoa aina mitä vaan.
näin on ja olen joskus ihmetelly kun joku alotus on kuin omasta elämästäni!
vaan kommentoin ihan realistiselta pohjalta. Itse en voisi kuvitellakaan olevani kakkonen ja pilata elämääni sellaisella... tunnevammaisten hommaa.
Olipa viisas kakkonen, kun otti heti käskystä yhteyttä... heh heh
kun katsoo miehensä peliä vierestä. Pettää kerran, pettää toisenkin kerran....
Annoin näet ukon rauhassa puuhata ja keräsin kaikki todisteet pikkuhiljaa kokoon ja sitten kaikki kerralla niskaan koko potti, kun faktaa oli, niin oli. Heh tulipa kalpeaksi kuin lakana.
sinä sillä voitit? Hyvän mielen?
mies palaakin kakkosen luota ja kun vaimo tietää petoksen,mikään ei palaa ennalleen.
En koskaan unohtanut ja mies pettii uudelleen siitä tuli kierre jossa mies sano että olen syyllinen kun epäilin koko ajan vaikka syytä olikin.
sä sitten roikut tollasen kanssa? Itsehän olet valinnut että liittoa jatkat... älä valita, jos tiedät mitä ukkos touhuaa, etkä tee asialla mitään.
Kuuntelin kerran radiosta ohjelmaa, jossa kerrottiin kuinka paljon naiset tarvitsevat terapiaa koska ovat miehen "kakkosia". En moralisoi, mutta toivon, että huomaat ajoissa mitä elämässä todella kannattaa tavaoitella.
Voimia ja määrätietoisuutta saavuuttaksesi sen!!
psykologilla kun todella ahdisti kakkosen rooli mutta en saanu poikki ja vastau oli:se ei ole oiken olla varatun kanssa.
varattua miestä vaivaa?
Kun haluaa kylvää pahaa oloa,eikö hän ymmärrä tekojaan.
Mitä se on menettämässä. Silloin porataan ja ollaan niin katuvaisia että. Moraali taitaa isiltä puuttua.
Jos tapaatte varatun miehen kapakassa ja mies antaa teille kännipäissään kännykkänumeronsa ja tietonsa, niin miksi otatte yhteyttä mieheen, jonka jo tiedätte varatuksi ?
Mikä fiiraa päässä, kun aloitatte tekstareiden ja sähköpostien lähettelyn silti, vaikka kyse on varatusta miehestä ?
Tämä viaton alku johtaa kumminkin muuhun peliin ajan myötä. Tätä peliä te pelaatte miehen ehdoilla eli tapaatte silloin, kun miehelle sattuu sopimaan.
Miehellä on vaimo ja lapset ja te änkeätte vain väkisin sotkemaan kaiken. Mahtaa teillä olla suuri nautinto. Itsekunnioitusta teillä ei sitten olekkaan.
eli missä on miehen vastuu?
Usein he valehtelee että on eroamassa ja hakevat lohtua kun on niin kauheeta elämä nyt.
Eli pitäkää kurissa itse miehenne.
mieleen... että oletko ajatellut, että ihan niillä toisilla naisillakin, kuten miehelläsikin, voi olla tunteet tuossa pelissä mukana...?
Töitä tekee, viikonloput ryyppää, viikollakin ottaa yömyssyjä, ei ole läsnä missään, vaikka on, vaimo hoitaa huushollin ja lapset ja passaa herralle puhdasta vaatetta päälle ja saa palkakseen vuosien työstä - pettämisen.
Varattu mies pyysi puhelinnumeroni ja hän oli se joka alkoi yhteyttä pitämään vaikka sanoin että en halua koska olet naimisissa.
Vonkasi viikkokausia ja sanoi että tietää mihin on ryhtymässä.Niin annoin sitten lopulta periksi.Suhde on kiva,tuo piristystä arkeeni ja mitään muuta en mieheltä halua kuin seksiä silloin tällöin.En änkeä mihinkään väliin ja jos mies jää kiinni vaimolleen,se on yksin hänen ongelmansa ei minun.SIinä vaiheessa lopetan suhteen ja mies setvikööt itse perhesuhteensa.Minua ei haittaa miehen perhe eikä se että menemme hänen ehdoillaan,se sopii minulle erittäin hyvin.En jaksaisi miestä joka notkuisi nurkissa jatkuvasti.Jos suhde alkaa ahdistaa tai kyllästyttää minua,lopetan sen.Niin yksinkertaista se on.
Elämäsi pelkkänä panopuuna. Kun tulella leikkii, niin siinä voi käydä huonosti. Itsepähän olet osasi valinnut.
omaa napaa ajattelee. Mikäli sinunlaisiasi horoja ei olisi,niin ei olisi niin paljon sitä pettämistä.
Hävettää myöntää, olin samassa tilanteessa parikymppisenä. Mies lupaili kaikkea ja olin niin ihastunut. Mahtavia hetkiä ja reissattiin paljon.
Vaimo oli kotona lasten kanssa. Olin vaan niin naivi, minua oli petetty ja ajattelin ettei uskollisia miehiä olekkaan. On vaan häntäheikkejä ja minä kusetan niitä omalla tavalla.
Vaimo alkoi odottaa uutta vauvaa...eli erosta ei ollut tietoakaan... vaikka lupauksia annettiin.
Tämä mies ehdotti minulle jopa lapsen tekemistä !
Ihan uskomatonta peliä !
No vaimo alkoi odottaa vauvaa ja se sai minut tajuamaan viimein, että tämä on peliä ja minä vihellän sen loppuun nyt.
Kyllähän se saatana soitteli ja aneli... lähetteli lahjoja..
Kuulin sitten jälkikäteen miehen pokanneen saman taloyhtiön muijan kakkoseksi. Tämä muija soitti vaimolle siinä vaiheessa kun alkoi odottaa muksua
tälle äijälle..
Luojan kiiton en koskaan, en koskaan edennyt sen pidemmälle kuin 6kk.
Nyt yli 34 v olen naimisissa hävettää vieläkin se sekoilu.
Täytyy vaan tehdä itsensä kanssa sopimus, osata antaa itselleen anteeksi ja jättää se mies. Suhdehan perustuu valheelle ja se mikä ei kestä päivänvaloa, se ei perusta tulevaisuuteen..
Jos olet sinkku, lapseton ja hyvä työ !!! Niin anna hyvä ihminen palaa... se mieshän elää sinun
kauttasi sinun vapauttasi... kun itse on varattu..
Tärkeintä on löytää se oma mielenrauha.. vaikka taivas putoaa niskaan, niin olet sitä mitä olet.
Mietippä jos hän olisi sitten sinun miehesi ?
Luottaisitko häneen työmatkoilla ? Tulisiko tsekkailtua eri asioita, josta hän voisi jäädä nyt kiinni omalle vaimolleen.. ??
Kirjoita paperille hyvät ja huonot puolet...
Tsemppiä syksyyn.... Ei yksi naimisissa oleva mies pidä maailmaa pystyssä, varsinkaan kun se ei ole oma.
mieheni petti ja ei lopettanu kakkos-suhdetta.
Kuten aloittaja aloin myös varatun kanssa suhteen heti eron jälkeen mutta voin sanoa jos olisin tienny mitä on olla kakkonen en olisi eronnut koskaan.
En ole ykkönen enkä kakkonen enää.
mieheni petti ja ei lopettanu kakkos-suhdetta.
Kuten aloittaja aloin myös varatun kanssa suhteen heti eron jälkeen mutta voin sanoa jos olisin tienny mitä on olla kakkonen en olisi eronnut koskaan.
En ole ykkönen enkä kakkonen enää.
minulta sillä erolla, että olen se vaimo, jonka mies menee vieraisiin. Meillä on lapsia ja rakastan kuitenkin miestäni, vaikka hän käyttäytyy kohtaani huonosti.
Minustakin on tullut epäileväinen ja epävarma liittoamme kohtaan hänen jo kerran jäätyään vieraista kiinni. Eniten mitä haluaisin on se, että mieheni ymmärtäisi tunnustaa tilanteensa ja lähtisi tiehensä meitä kiusaamasta ja ettei hän koko ajan seläntakana pimittäisi ja valehtelisi asioita.
Ihmettelen miksi te kakkoset omasta vapaasta tahdostanne haluatte aloittaa suhteenne tällaisiin miehiin. Kuten sinun on käynyt, niin käy myös muille kakkosille useimmiten. Tämä mies ei tule jättämään vaimoaan. Ei tietenkään, jos vaimo ei laita lähtemään. Hän kuitenkin laittaa sen ykkösen kaiken edelle - kuitenkin.
Ainoa mitä sinulta kakkonen haluaisin, ole rehellinen ja lopeta yhteydenpidot ja ilmoita vaikka vaimolle, että saat näin miehen sinusta eroon. Mikäli näin et tee, niin ota se mies itsellesi, äläkä päästä sitä enää kotiin
kuin minulta, mutta sillä erotuksella, että olen se vaimo, jota petetään ja haluaisin, että mieheni jättäisi kakkosen ja valitsisi minut ja perheemme.
Ihmettelen miksi vapaa nainen järjestää itsensä tilanteeseen, jossa roikkuu varatussa miehessä. Sanot, että sinulla on vaikeaa ja jopa vihaat tilannetta. Sanon sinulle, että et tiedä mitään siitä pahasta mielestä ja vihasta mitä minä koen, kun mieheni pettää kakkosen kanssa ja pelkään, etten enää kohta jaksa ja joudun rikkomaan perheemme tämän vuoksi.
Se on pientä mitä sinä joudut kestämään, kun itse olet myös syypää tähän tilanteeseen, me petetyt vaimot/miehet emme pysty vaikuttamaan tilanteeseen ja joudumme kestämään mitä tilanne tuo tullessaan. Mikäli tilanne kotona on jo siinä vaiheessa, että tällainen on jo tiedossa, niin ei ole myöskään perheenjäsenillä helppoa. Vaikka liitto on ollut ehkä "kunnossa" ennen petturuuden tuloa julki, niin se ei enää sen jälkeen ole.
Tiedän omasta kokemuksestani, että mies ei tule jättämään vaimoa, jos vaimo ei sitä tee. Ei hän sinun luoksesi tule, jos et sitä vaadi. Silloinkin voit ehkä menettää hänet, mutta parempi se, kuin elää tuollaisessa.
Omasta puolestani olisin enemmänkin kuin tyytyväinen, jos saisit mieheni. En halua jatkaa pettäjän ja valehtelijan kanssa. Teiltä kakkosilta puuttuu se rohkeus kertoa totuus ja tämän vuoksi joudutte elämään toisen armoilla kunnes hän teidät jättää
Miten ihmeessä naiset ovat suhteessa varattuun mieheen vuosikausia. Hetken hullaantumisen jotenkin käsittää, mutta vuodesta toiseen jatkuva salailu on kyllä nöyryyttävää.
Elää toisen naisen ja perheen varjossa. Niinkuin ap-kirjoittaja osuvasti kuvasi juhlapyhiä, syntymäpäiviä, parin hääpäivää. Miettiä sitä, miten rakastamani mies viettää lomaa ulkomailla vaimonsa kanssa , miten mies rakastelee vaimonsa kanssa, hellii tätä ja lapsia ja jne.
Vuosia kestävässä tälläisessa suhteessa on mielestäni jotain patologista. Miehellä narsistisia piirteitä, jotka saavat vastakaikua kakkosen ihailusta, ja naisella jotain nautintoa, että häntä alistetaan. Onhan ihmisiä, jotka pitävät siitä, että heitä ruoskitaan.
Minulla on sellainen kuva, että pariskuntien erot tulevat, kun suhde paljastuu jokseenkin alkuvaiheessa. Sitten kun vuosia on kulunut, ei edes mies arvosta kakkosta muuna kuin vaihteluna ja osaksi totuttuna tapana. Ja, jos nainen on jättämässä miestä, mies kokee sen loukkauksena ja mieluimmin pitää yllä suhdetta, kunnes sen itse lopettaa.
Ei ole kakkosen osa helppo. EI.
kun olin aviossa piti kakkosta vuosia kunnes paljastu ja jatko suhdetta senkin jälkeen,uhkaillen minua silloista vaimoaan jos eroan siitä.
Kun sitten pakenin salaa ja erosin tämä ex-ni jatkaa saman naisen kanssa jonka kanssa minua petti ja rakentaa uutta kotia hänen kanssa.
Tässä esimerkki että kakkosen kanssa voi tulla elämä autuaaksi ja unelmat toteutuu kun vanha vaimo on saatu pois jaloista.
onhan poikkeuksia tietysti, jos pari on ollut todella rakastunut ja rakkaus vaimoon kuollut, mutta kyllä se vaan pitkittyneissä salasuhteissa tälläista on. Kun ihastumisen huuma on ohi ja rakkaus omaa vaimoa kohtaan säilynyt, kyllä siinä sivullinen jää.Ja se kaksi vuotta näkyy olevan aikalailla maaginen raja.
Salasuhdekkin voi olla totuttu tapa ja vaihtelu.Ja ajansaatossa siitä kärsii se kakkonen, jos on uskollinen tälle varatulle.
Ei kaikki tapaukset ole samanlaisia. Mies eli minun kakkosen kanssa sellaista elämää jota hänen olisi kuulunut elää vaimonsa kanssa. Juhannukset, uusi vuosi, vappu jne vietettiin minun kanssani ja samoin harrastukset ja lomailut. Eivät vuosikausiin olleet enää lomailleet yhdessä tai yleensäkään tehneet mitään muutakaan. Majailivat saman katon alla, yhteiset lapset, mutta ei juurikaan muuta yhteistä. Ei edes halua viettää yhteistä aikaa ja ymmärtääkseni se oli molemminpuolista. Tuollaiset liitot pitäisi jonkun ulkopuolisen tahon lopettaa, kyllä kylmästä liitosta kärsii lapsetkin. No, olin itse tuolloin nuori ja sinisilmäinen, mutta elämä kakkosena oli ensimmäinen ja viimeinen.
ei saa koko miestä mutta eihän ykkönenkään saa miestä pitää yksin.
Änkeätte itsenne varatun miehen elämään ihan pakolla. Eikö teillä ole omaa elämää elettävänä. Tuotatte pahaa oloa ja kärsimystä monille ihmisille. Arvostatteko edes itseänne ? Tiedättekö mitä on itsekunnioitus ja moraali ? Mies juttelee teille mukavia kännipäissään ja kertoo teille muka niin onnettomasta elämästään ja te uskotte kaiken.
Säälinkö takia riiputte siinä varatussa ? Onhan niillä vapaillakin miehillä munat olemassa, jos pelkkä seksi kiinnostaa. Vapaan kukon munassako ei ole sitä viehätystä, mitä te sairaalloisesti etsitte vain varatuilta.
Te petätte tässä eniten itseänne. Luulette olevanne miehelle tärkeitä, mutta olette vain alhaisia tungettelijoita - loisia.
Olin kakkosena puolitoista vuotta ja sitten heitin ehdot pöytään.
Meillä oli erona se verrattuna teidän tarinaan että aina kun yritin hakea muuta seuraa vapaista miehistä tai tehdä treffejä, niin tämä mies vain jotenkin aina ilmestyi paikalle eikä antanut mulle mahdollisuutta irtaantua hänestä. Vaikeaa se olikin, kun olin niin rakastunut häneen.
Hän myöskin halusi mut aina mukanaan firman juhliin, saunailtojen loppubileisiin jne joten mun ei tarvinnut siitä olla huolissaan että hän vielä muitakin olisi vokotellut minun lisäkseni.
Kuitenkaan hän ei halunnut jättää silloista kihlattuaankaan, kun sillä oli kuulemma asiat niin huonosti ja perheen jäsen sairas ja lemmikki kuoli ja plaa plaa... Ei halunnut kuormittaa enää pahaa oloa sille.
Yritin kuitenkin itku silmässä jatkaa muuta elämääni ja löysinkin erään mielenkiintoisen vapaan miehen joka alkoi piirittämään minua päivittäin.
Kun tämä varattu mies huomasi tilanteen ja näki kuinka kovaa muhun sattui tilanne, niin se jotenkin herätti hänet. Sanoin hänelle samalla ehdot, että nyt ei voi tämä touhu enää jatkua näin ja että hän loukkaa jo niin kovin minua sekä kihlattuaan... olipa päätös niin tai näin, niin johonkuhun tulee sattumaan ja kovin mutta päätöksen aika on nyt. Meidät oli myös nähty yhdessä ja luultavasti kihlattu oli sen jostain kuullut, mutta eipä reagoinut mitenkään... rakasti miestä mutta ei jättänyt.
Eipä siinä enää kauaa mennyt kun mies kertoi kihlatulleen että heidän suhteessaan ei ollut enää mitään pelastettavissa. Oli kyllästynyt ikuiseen tappeluun joka asiassa.
Näinpä minä sain miehen itselleni ja onnellisia ollaan oltu jo pari vuotta. Yhdessä asutaan ja tunteet on vaan syventyneet. Meillä on yhteinen harrastus, biletämme yhdessä ja nautimme arjesta.
Aina ei tietenkään näin käy, mutta toivon onnea irtautumiseen. Se on hemmetin vaikeeta, mutta sun on pakko omaa hyvinvointiasi miettiä.
Heitä ehdot tai sitten vaan lähde. Silloin se selviää, rakastaako mies sua ollenkaan.
Pilasit elämämme. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Olisit edes ajatellut lapsia ? Luottamus isään on mennyt. Isä ei ole heille enää se sama isä. Oliko pakko etsiä varattu perheenisä kuuntelijaksi murheillesi ? Toivottavasti omatuntosi edes soimaa, kun luet tätä ja ymmärrät tekosi ja sen seuraukset. Me jatkamme silti perheenä yhdessä ja kokoamme palaset yhteen takaisin vaikka liimalla. Hyvää loppuelämää vaan sullekkin ja jätä vastedes ukkomiehet rauhaan.
Miehes varmaan ihan syytön koko asiaan?? Useesti kakkonen ei edes tiedä alkuunsa olevansa kakkonen... että silleen. Hyvä vaan kun lapset menettäneet uskonsa isäänsä. Sen on äijä ansainnut kun ei muulla osaa ajatella kuin kullillaan. Meni sitten kakkonen lastenkin ohi. Kertoopa miehestä jotain se. Kärsiköön ja oppikoon, mut älä sinä naista syytä jos miehes on petturi. Senkun piipität minkä kerkeät.
SUN MIEHES TEKI PÄÄTÖKSEN! SUN MIEHES PETTI! SUN MIEHES!!!!!!
...että sä ikinä, koskaan pääset tosta tilanteesta pois. Olisit jo päässyt, jos olisit halunnut. Luulen, että jollain tasolla kuitenkin nautit huonosta kohtelusta ja räytymisestä. Ja siitä tarpeellisuuden tunteesta, jonka saat siitä, että mies ruinaa itsensä aina takaisin.
Eihän se nyt herranen aika ole yksin siinä teidän suhteessanne. Ei se jatku pelkästään toisen tahdosta. Sä oisit voinut ihan hyvin sanoo ei, jos et muka halua jatkaa tätä tilannetta. Epäilen, että saat kynnysmattona olemisesta jotain olennaisia kiksejä, kun voit tuommoisessa suhteessa väittää olevasi rakastunut.
...juurikin niin helvettiä, kuin haluat sen olevan. Itsestäsi on aika paljon kiinni, millaisen siitä teet tai annat toisten tehdä.
Hyviä kommentteja! Pyytäisin vielä saada lisää niitä näkökulmia, kuinka paska hyväksikäyttäjä tämä mies on. Omat puutteeni ja näkemyksenihän tiedän, tahdon vakuuttua vielä sen miehen kaksinaamaisuudesta. Kiitos kiitos!! t. alkuperäinen kirjoittaja