kun puhun parisuhteen eron syistä.
Mielestäni toimivassa parisuhteessa ei ole
ihastuksia kolmanteen osapuoleen.
Se on jokin "immuniteetti" suoja, kun suhde on
kunnossa, sen "suojan" turvin voi olla vaikka
maailman äärissä, jutella vaikka millaisen
naisen/miehen kanssa, eikä se johda
puhelinumeroiden vaihtoon, eikä jatkoille menoa.
Ei edes ole mitään erityistä syytä hakeutua vastakkaisen
sukupuolen kanssa juttutuokioon.
Sitten monesti kun ero tapahtuu ja jos kuviossa
on kolmas osapuoli, syyllistetään ainoastaan
hyvin usein se pettäjä.
Siinä pitäisi myös ajatella, että jotain
parisuhteessa on ollut vialla jo paljon ennen
kuin kolmatta osapuolta on ollut.
Ehkä se suoja on kadonnut jo kauan sitten.
En puolustele, enkä hyväksy parisuhteessa
uskottomuutta millään tavalla perusteltuna tekona
mutta silti puhun sen maagisen "suojan" puolesta
joka tasapainoisessa parisuhteessa vallitsee.
Mielestäni toimivassa parisuhteessa ei ole
ihastuksia kolmanteen osapuoleen.
Se on jokin "immuniteetti" suoja, kun suhde on
kunnossa, sen "suojan" turvin voi olla vaikka
maailman äärissä, jutella vaikka millaisen
naisen/miehen kanssa, eikä se johda
puhelinumeroiden vaihtoon, eikä jatkoille menoa.
Ei edes ole mitään erityistä syytä hakeutua vastakkaisen
sukupuolen kanssa juttutuokioon.
Sitten monesti kun ero tapahtuu ja jos kuviossa
on kolmas osapuoli, syyllistetään ainoastaan
hyvin usein se pettäjä.
Siinä pitäisi myös ajatella, että jotain
parisuhteessa on ollut vialla jo paljon ennen
kuin kolmatta osapuolta on ollut.
Ehkä se suoja on kadonnut jo kauan sitten.
En puolustele, enkä hyväksy parisuhteessa
uskottomuutta millään tavalla perusteltuna tekona
mutta silti puhun sen maagisen "suojan" puolesta
joka tasapainoisessa parisuhteessa vallitsee.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olet varmasti oikeilla jäljillä. Minä ainakin tunnen itseni helvetin yksinäiseksi läheisyyden kadottua suhteessamme ja kaipaan sitä edelleen kuitenkin, sekä seksiä. Miehen kanssa asiat eivät vaan suju, riitelyä ja inhoa, jos toinen koskettaa. Olen todennut etten rakasta enää, mutta mies ei suostu eroon. Pelkään että ihastun vielä johonkuhun toiseen yksinäisyyttäni, ja sitten ongelmat vasta alkaakin.
Kaipa sinä *vaimolta* tiedät, että avioerohakemuksen voit viedä ihan itse maistraattiin. Ei siinä mieheltä lupaa tarvita! Sen kun menet ja teet, turha uikuttaa, kun itse siinä pysyt!
Kyllähän se niin on, että tuo "suoja" on perustellusti oltava hyvässä suhteessa olemassa. Mutta kaipa sitä voi yhteyksiä pitää vastakkaiseen sukupuoleen vaikka puhelimitsekin ilman, ettäkö olisi pettämisestä tai mistään sellaisesta kyse? Onhan ystäviä jokaisella oltava.
Ja sitten, ap kirjoittaa:
" Siinä pitäisi myös ajatella, että jotain parisuhteessa on ollut vialla jo paljon ennen kuin kolmatta osapuolta on ollut."
Juu, ehkä näin, mutta mikä se semmoinen parisuhde on? Eikö siinä ole kysymys kahdesta ihmisestä, jotka sitä parisuhdetta tekevät. Eli ei vika ole suhteessa vaan ihmisissä!
kun et ymmärrä ap. kirjoittajan tekstiä,
vaan saivartelet turhaa :)
"Kyllähän se niin on, että tuo "suoja" on perustellusti oltava hyvässä suhteessa olemassa. Mutta kaipa sitä voi yhteyksiä pitää vastakkaiseen sukupuoleen vaikka puhelimitsekin ilman, ettäkö olisi pettämisestä tai mistään sellaisesta kyse? Onhan ystäviä jokaisella oltava."
Nimenomaan. Eihän kukaan ole heti pettämässä puolisoaan jokaisen juttututtunsa kanssa. Joittenkin kanssa vaan on enemmän keskusteltavaa kuin toisten, oli se siten samaa tai eri sukupuolta.
Mulla oli ihan hyvä suhde, arkipäiväistynyt niin kuin on normaalia, mutta ihan ok. Tapasin erään kiinnostavan miehen, jonka kanssa koin sielunsukulaisuutta ja niin vain oma mies alkoi tuntua tylsältä eikä sen kanssa ikinä saanut mitään kiinnostavia keskusteluja aikaiseksi. Vähitellen ihastuin tähän toiseen mieheen. Mies ei ollut minuun ihastunut, mutta olin jo niin hänen pauloissaan, että lopetin seurusteluni ja jättäydyin odottamaan jos tämä kiinnostava mies innostuisikin minusta. Ei innostunut vaan jopa muutti kauas pois. Entinen mieheni löysi pian uuden naisen, mutta minä olen yksin. Ei ole nyt sitä sielunsukulaista eikä poikaystävääkään.
sinulla tämä kirjoituksesi:
"Mutta kaipa sitä voi yhteyksiä pitää vastakkaiseen sukupuoleen vaikka puhelimitsekin ilman, ettäkö olisi pettämisestä tai mistään sellaisesta kyse? Onhan ystäviä jokaisella oltava. "
Kerro kuinka moni Avio/Avopuoliso hyväksyy
puolison vastakkaista sukupuolta olevan ns.
ystävän? Heitä joku prosenttiluku, kuinka moni
sen hyväksyy.
Äläkä viiti käyttää kopiointia minun tekstistä, vaan kirjoita ihan ite, jos osaat, jooko???
On helpomi ketjun lukijan seurata keskustelua, kun lainaamalla nostaa sen asian esiin, jota kommentoi.
Pronettilukuja ei ole, kun en ole asiasta tieteellistä tutkimusta tehnyt. Ja sitä paitsi en ole lainkaan kiinnostunut siitä miten toiset asiaan suhtautuvat. Itse olen sitä mieltä mitä kirjoitin.
Tuosta et voi syyttää kuin itseäsi.En usko että suhteenne on ollut kovinkaan kummoinen jos olet pystynyt ihastumaan johonkin toiseen.
Ymmärrän alkuperäistä siinä mielessä, että terveessä suhteessa ei tarvitse pelätä pettämistä.
Tosin rivien välistä on luettavissa jonkinasteinen kollektiivinen syytös kumpaakin kohtaan parisuhteen huonosta hoidosta, jos jompikumpi pettää. Ei se nyt minusta ihan niinkään mene. Jos pettäminen tms. käy mielessä, on viimeistään silloin vastuussa hoitaa suhteensa kuntoon/päätökseen. Jos whinettää petettyään huonosta parisuhteesta, niin haloo! Silloinhan on ollut pitkään tietoinen suhteen huonosta tolasta, eikä ole tehnyt asialle mitään.
Vielä tarkennan, ihastumisessa parisuhteen ulkopuolelle ei ole sinänsä mitään pahaa, sehän on inhimillistä. Miten sen sitten tulkitsee ja miten lähtee purkamaan tilannetta on sitten toinen tarina.
Kyllä se minusta näin on.
Ei kunnollisessa parisuhteessa sellaista rakoa ole johon toinen mies/nainen pääsisi.Toimivassa suhteessa ollessa ei anna itselleen lupaa antautua ihastumisen tai haaveiden vietäväksi.
Jos parisuhteesta saa kaiken mitä tarvitsee niin silloin ei mitään ihastumisia sun muita juttuja edes tapahdu.Vaikka kolmas osapuoli kuinka yrittäisi niin sille tekee lopun jos todella haluaa.Ei ole mitään selityksiä että näin vain kävi enkä voinut sille mitään.Itsehän sen antaa tapahtua!!!
Yks vaan kirjoittaa "Jos parisuhteesta saa kaiken mitä tarvitsee niin silloin ei mitään ihastumisia sun muita juttuja edes tapahdu."
Tässäkö lienee sitten parisuhteittemme pieleen menemisen perimmäinen syy?! Että odotamme kumppanimme antavan meille kaiken sen mitä tarvitsemme? Ei se kuulkaa mene niin - kaikkia tarpeitamme emme saa yhden ihmisen taholta tyydytettyä. Ja sitäpaitsi, myös itse on oltava valmis antamaan kumppanille sitä mitä tämä haluaa...
Eli tällä perusteella AINA on suhteissa olemassa kolmannen pyörän mentävä reikä ;-)
Tässä on totuus!!!!
"Ei se kuulkaa mene niin - kaikkia tarpeitamme emme saa yhden ihmisen taholta tyydytettyä. Ja sitäpaitsi, myös itse on oltava valmis antamaan kumppanille sitä mitä tämä haluaa...
Eli tällä perusteella AINA on suhteissa olemassa kolmannen pyörän mentävä reikä ;-)"
... jos niin vain haluaa asian esittää.
Mrs Paste Copy
Niin... ettekö tajunneet ironiaa? Eli peiliin katsomista tarkoitin, kun tuosta kolmannen pyörän mukaan mahtumisesta kirjoitin.
samalla linjalla olin jatkavinani :-).
ja samalla puhuit totta!
"Ei edes ole mitään erityistä syytä hakeutua vastakkaisen
sukupuolen kanssa juttutuokioon."
No kuules kun ei edes tarvitse hakeutua vaan joka päivä joudut eri tilanteissa niin työssä kuin vapaa-aikana. Et voi välttyä siltä, jos et ihan erakkona asustele. Mutta muutoin olet tismalleen oikeassa noine ajatuksinesi. Ja siinä immuunisuojassa voitkin sitten turvallisesti toimia tuolla ihmisten seassa, koska olet itse tiedät mitä haluat ja et ole jakamassa puhelinnumeroasi tai hotellihuonettasi heti jonkun tyypin kanssa. Toisin sanoen olet luotetava kimppani.
Ei teoriasi pidä ollenkaan paikkaansa. Kyllä lopullinen vastuu aikuisella ihmisellä omasta käytöksestä on VAIN ja AINOASTAAN sinulla itselläsi.
Teoriasi mukaan kaikki itselle epämukavaksi koettu vapauttaisi sinut vastuusta teoistasi. Mahdoton ajatus.
hei haloo! tästähän juuri on kysymys, että vastuu on itsellä.
mieltä kanssasi. Avioliittoa kestänyt yli 20 vuotta, eikä ole ollut tarvetta edes minkäälaiseen flirttiin, ei minulla eikä miehelläni. Mutta, meillä on todella hyvä ja toimiva liitto, eikä rakkauskaan ole mihinkään kadonnut, päinvastoin kasvanut.
... ihanan luottavainen. Jatka tuohon tyyliin. Kuinka moni hyväuskoinen aviovaimo on ennen sinua väittänt ettei minun miehen vaan koskaan :-).
ole moisesta onnesta päässyt osalliseksi. Ei millään pahalla...Sen kun vain tietää ja tuntee, ettei siihen väliin kukaan muu mahdu.
sinä taidat olla katkera yksineläjä, joka ei
osaa, eikä ymmärrä parisuhde asiasta yhtään
mitään. Ole vielä enenmän katkera .. heh :)
... mutten silti ole naivin luottavainen, en voi koskaan sano ettei koskaan. Eihän tuota tarvitse muuta kuin ympärilleen katsoa ja kuunnella.
Olen suurperheen äiti ja elän ainakin tällä hetkellä onellista parisuhdetta. Mutta silti ei voi koskaan leuhkia että "näin hienosti meillä". Sillä kuinka monelle naiselle miehen uskottomuudesta on ollut enakko-oireita. Eiköhän se useimmille tule ihan yllätyksenä. Toisin sanoen ei saa olla liian omahyväinen vaan kiitollinen siitä mitä on tässä ja nyt.
yllätyksenä, kyllä. Mutta jos suhde todellakin on onnellinen, siinä saa kuka tahansa keikistellä kuinka lystää, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa. Katkeroituneelta tuo kirjoitussavysi hieman tuntuu...
onnellisuus lapsimäärän mukaan?????
Siinä vilinässä ymmärrän, jos toisen uskottomuus jää huomaamatta.
.. hieman heikko, koska mielestäni et ollenkaa saanut kiinni sitä mitä yritin sanoa, mutta eise mittää, onnellista loppuelämää sullekkin kaikesta huolimatta :-).
onko se suoja sitä alkuihastusta ja intohimoa, sitten kun suhteeseen tulee arki suoja pikkuhiljaa ohenee ja jos jompikumpi suhteessa on alttiimpi tulee kuvioihin näitä kolmansia pyöriä milloin missäkin muodossa.
Alttiudella tarkoitan esim. itsetunto-ongelmia, "liiallista" sosiaalisuutta, ihailun tarvetta (narsismi), lyhytjännitteinen ihminen kaipaa tapahtumista jne.
Kirjoituksista huomaa hyvin ketkä ovat uskollisia ketkä eivät.Huomaa myös ketkä ovat kohdanneet onnellisen parisuhteen ja ketkä eivät.
No jos näet tämän, niin laitahan nikki-lista ja kerro. Katsotaan osuuko kohdalleen.
Oma suhteeni ei toimi, se on ahdistava ja parannusta ei näytä olevan tulossa. Ja katselenkin muita miehiä nykyisin, koska oma ei ole mulle hyvä, vaan syyllistää seksittömyydestä, itse ei näy tilannetta yhteisenä asiana.Meillä ei ole aikaa olla yhdessä.Minulla on kuitenkin voimakkaat tarpeet tunnetasolla, ja hän ei kykene niitä tyydyttämään.