Seurustelin 4 kk elämäni mahtavimman naisen kanssa. Koin todella palavaa rakkautta. Suhteen aikana hän sanoi, että potee syyllisyyttä siitä, että ei tunne yhtä voimakkaasti. Hän sanoi todella pitävänsä minusta, mutta vastaavaa järjen vievää rakkauden paloa hän ei tunne. Tämä sai minut levottomaksi ja rauhattomaksi. En tiennyt oikein miten asiaa käsitellä. Taidettiin ahdistua kumpikin osaltamme. Sitten viikko sitten hän päätti, että on parempi ettemme enää tapaa. Heti ilmoituksen jälkeen hän tapasi uuden miehen, johon sanoo olavansa ihastunut ja jonka kanssa haluaa alkaa rakentamaan elämäänsä. Kävin todella syvällä ja vieläkin sattuu. Moneen päivään en ole edes pystynyt syömään saatikka nukkumaan. Kuitenkin toivotin hänelle vilpittömästi onnea uuteen suhteeseen vaikka rakastan häntä silmittömästi vieläkin ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan. Haluan hänelle vain parasta hänen elämäänsä, enkä olla hänen onnensa tulppa. Teinkö oikein? Onko tällainen antinarsismi tervettä?
Annoin linnun lentää
MrTTT
204058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
teit oikein ja toimit ainoalla oikealla tavalla.Eikai sitä nyt toista voi alkaa riivaamaan ja pakottamaankaan.
Löydät vielä jonkun itsekkin...varmasti.
En minä riivaamista enkä pakottamista halua. Jotenkin vain tuntui, että toinen luovutti liian helpolla ja hyppäsi liian äkkiä uuteen kelkkaan, johon annoin täyden hyväksyntäni. Jos seuraavana päivänä tapaa uuden siitä, kun on halunnut erota, tuntuu jotenkin liian nopealta ja harkitsemattomalta toiminnalta.
nopeasti uuden koska sinä et ollut hänelle se oikea. Ei se ole harkitsemattomuutta, vaan sitä että se toinen oli parempi.
todennäköisesti ei kestänyt olla kuitenkaan yksin... siksi rupesi uuteen suhteeseen... pääse helpommalla, kun ei tarvitse kohdata omia tunteitaan...
Ei välttämättä ollut harkitsematon teko. Hän on saattanut pohtia näitä asioita jo pitkään mielessään, ja ehkä hän on tavannut tämän uuden jo hieman aiemmin. Tämän uuden tapaaminen vahvistanut hänen käsitystään siitä, että sinä et ole se oikea hänelle. En usko, että ratkaisu oli mitenkään helppo kumppanillesi. Vaikea tilanne, jos kuitenkin välittää toisesta, mutta tuntee, että se ei riitä.
Joka tapauksessa sinä olet tehnyt ihan oikein. Pitää uskoa siihen, että jostain löytyy se ihminen, jonka tunteet ovat lähempänä omiasi.
Ymmärrän hyvin tilanteesi, olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa itsekin. Niin pahalta kuin se tuntuukin, exäsi on irrottaunut henkisesti suhteestanne jo jokin aika sitten. Tilaa on ollut jo uudelle suhteelle. Moni tekee niin että pysyy epätyydyttävässä suhteessa kunnes on tavannut uuden ihmisen ja voi hypätä heti uuteen suhteeseen. Se on halveksittavaa mutta valitettavasti yleistä. Pisteet sulle asiallisesta suhtautumisesta. Kaikella ystävyydellä sanoisin että jatka elämääsi eteenpäin ja jätä suhde taaksesi. Kuulostaa siltä että niin hänkin on tehnyt sun suhteesi. Voimia!
varmasti uuden rakkauden..Sitä toivon sulle.
Minusta jos rakastaa jotain todella paljon niin on valmis taistelemaan sen eteen että saisi toisen pään kääntymään.. ei ole oikein rakkautta jos sanoo että okei mene sitten.. minusta on rakkautta viekotella vokotella ja väsyttää toinen.. silloin voi toisenkin tunteet alkaa leiskua rakkautta kun näkee että toinen välittää eikä halua tuosta noin vain luopua.. sitten kun on kaikkensa yrittänyt eikä toinen taivu niin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa että ainakin yritti..sitten kyllä uskoo ettei se ollut rakkautta
En rupea roikkumaan kenenkään perässä. Sitähän tuo niin sanottu 'taisteleminen' olisi. Kyllä jutun vapaaehtoisuuteen pitää perustua. Ainoa asia mitä olen miettinyt on se, että pitäisikö odottaa, jos toinen huomaa tehneensä väärän ratkaisun.
En minä epätoivosta odottamaan jäisi. Naisystävien saanti ei ole koskaan ollut ongelma minulle. Päinvastoin, joskus heitä on pitänyt karkuun juosta. Mutta kun sitä tällä iällä haluaa jo muutakin kuin pelkkää sänkyseuraa.
Mutta niinkuin kaikki muut ovat kehottaneet, lienee paras vain laittaa jäitä hattuun ja antaa ajan hoitaa tämä tuska pois, ja henkisesti luopua toisesta. Harmittaa vain kun tietää, että noin palavaan rakkauteen tuskin koskaan enää törmää.
Mulle on käynyt aikalailla samalla tavalla kuin sulle.Itse olen nainen ja seurustelin exäni kanssa vajaa 2 vuotta.Kun hän jätti minut niin annoin hänen suosiolla mennä vaikka rakastin häntä todella paljon.Turhaa taistella vastaan vääjämätöntä.Toivoin kuitenkin aikani että hän tulisi vielä takaisin.Niin ei käynyt ja niin järkenikin sanoi.Nyt olen ollut sinkku jo jonkin aikaa ja välillä jopa nautin sinkkuudestani.Silti toisinaan yhä edelleen ajattelen ja kaipaan häntä...bittersweet life...
Voimia sulle!Koita jaksaa...sä tapaat vielä jonkun joka on sun arvoisesi.
Järki minullakin sanoo ettei hän koskaan takaisin tule, mutta sydän toivoo niin kuitenkin. Kun jätää portin auki, luopuminen tuntuu vaikeammalta.
Ehkä asia olisi helpointa käsitellä kun olisi eronnut täydessä sodassa ja vihassa. Silloin tietäisi, että se on siinä.
Pakko sanoa, että nämä asiat saa ison ja raavaan miehen polvilleen ja nöyräksi. Tulee täydellinen avuttomuuden tunne, kun asioille ei voi mitään. Kunpa tämän tuskan saisi edes muutettua fyysiseksi kivuksi, niin olisi huomattavasti helpompaa.
sait...
Toivoisin niin kovin, että eräs ajattelisi minusta samoin... Että vaikka jouduinkin hänet jättämään, niin silti rakkaus säilyisi... Että vielä joskus, kun saan omat asiani selvitettyä, minullakin olisi mahdollisuus onneen... Hänen rakkauteensa.
Puhut veliseni asiaa. Itselleni on käynyt samoin, mutta valitettavasti seuraukset ovat olleet toisenlaiset. Kyynistyminen, tuo peikoista pahin. Itse en voi sille tunteelle mitään, se herää henkiin viimeistään silloin, kun tulee karikkoja vastaan. Eespäin, eespäin tiellä taistojen..=)
Vähän samoin pelkään itsellenikin käyvän. Pitää oikein keskittyä, ettei sille polulle käänny. Kyynisyydessä saa suojahaarniskan päälle, eikä silloin satu eikä tunnu mikään. Tosin muista tulee sitten helposti niitä ihmisraunioita.
Kyllä tämä elämä on niin absurdia...
juttu. Koko ihmisiän aikana ihmisen sydän ei suostu rakastumaan kuin korkeintaan 3kertaa. Kaikki muu on vain ihastusta,joka hälvenee hyvin pian. Nuorempana aina luuli rakastuneensa,se oli vain ihastus..Sinulle tulee vielä aika...
ensin erosin pitkästä suhteesta monen vuoden harkinnan jälkeen. Siinä loppuvaiheessa vastaan tuli mies, jonka kanssa sitten lopullisesti erottuani seurustelin vuoden. Sitten hän ilmoitti, että haluaa olla vapaa ja yksin, ja ettei ole selvinnyt omasta erostaan. Ei siis kyennyt sitoutumaan- eikä kykene ikinä, jollei selvitä asioitaan kunnolla. Minä olin valmis yrittämään, sitoutunut olemaan ja tietoinen myös siitä,että ruusunpunainen alkuhuuma ei jatku kovin pitkään. Se mitä en suhteesta halunnut enkä halua, on olla ns. varamiespalvelu ja paikalla silloin kun hän tarvii, luopuen, siirtäen aina omat harrastukseni, asiani muuhun ajankohtaan. Jos olin erimieltä asioista, se oli aina riitelyä! Minun olisi pitänyt olla hajuton, mauton ja väritön. No, suurin viha alkaa olla takana. Tosin luottamus on mennyt- jo hyvin kauan sitten- ja saattaa vaikeuttaa jatkossa suhteiden solmimista. Jopa näiden nettisuhteiden.
mikä minua oikeen vaivaa!erosin edellisestä avioliitosta ja löysin uuden aika pian todella hyvästä ystävästäni.kaveruudesta lähti,olimme kumoikin eronneet miltei samoihin aikoihin ja kai tuimme toisiamme ahdistavassa tilanteessa.ystävyys muuttui rakkaudeksi,menimme kihloihin ja saimme ihanan lapsen jota toivoimmekin.oltiin umpirakastuneita.raskaus ei edennyt ongelmitta,tuli ongelmia seksin suhteen(minun puolelta).olin yllättynyt,vaikka viriili ennen raskautta olinkin.sama jatkui synnytyksen jälkeen,seksi ei maistunut.rakastan edelleen sitä miestä,mutta en voinut pitää häntä siinä tilassa kun itselle ei seksi maittanut ja päästin hänet menemään vasten hänen omaa tahtoaan.luulen,etten ole oikein toipunut edellisestä avioliiton purusta tai raskaus teki jonkinlaisen tepposen minulle.tai en ole valmis täydellisesti sitoutumaan.hän on monta kertaa pyytänyt minua astumaan avioon kanssaan,mutta aina jänistän ja pelkään käyvän taas samoin kuin edellisen suhteen.taidan olla tyhmä kun jätin sellaisen miehen joka ei pettänyt vaikeinakaan aikoina?nyt omakin sydän itkee,mutta aika parantaa haavat molemmilta.en halunnut puuttuvan seksin vievän meiltä vielä ystävyyttä.lasta saa tavata niin paljon kuin haluaa.
nimeltä Jälleenrakennus ja saman tyypin toinen kirja parisuhteen rakentamisesta. Ammattilaisista on apua!Ei tarvi tuollaisen takia pilata koko elämää!
semmoisesta kysymys, että naisystäväsi on etsinyt sinussa vaan ystävää ei rakastettua ja kun hän on sen tajunnut, niin hän on katkaissut suhteenne.Nyt hän on sitten löytänyt sellaisen jossa hän on tuntenut, että kemiat pelaa ja ihastunut tähän uuteen. Sinun kannattaa päästää hänestä irti. Anna linnun lentää matkoihinsa. Löydät vielä uuden, mutta älä ole liian kiihkeä tunteissasi.
Vaikka se teki kipeää, mutta annoin hänelle mahdollisuuden oman elämänsä ja onnensa hoitamiseen.Aika näyttää kuin hän on päätöksessään onnistunut.Elämä jatkuu, ehkä joskus "täydellisenä" tai ainakin sen haaveilemisena,katsotaan...