Olemme kaksi terveydenhoitajaopiskelijaa, jotka ovat tekemässä tutkielmaa abortista ja siihen liittyvistä asioista. Jos sinulle on tehty abortti, olisimme kiinnostuneita kuulemaan kokemuksestasi. Voit kertoa esim. seuraavista asioista: *minkä ikäinen olit?
*olitko parisuhteessa? oliko päätös abortista yhteinen? * monennellako viikolla raskaus keskeytettiin? miten? * Miksi päädyit aborttiin? * Keskustelitko jonkun läheisen ihmisen kanssa asiasta? * saitko tukea? *oletko katunut päätöstäsi? *Seurasiko toimenpiteestä esim. masennusta tai muita henkisiä ongelmia? Vastaa nimettömänä mielellään sähköpostiin ( [email protected]) Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, kiitos avustasi! =)
*olitko parisuhteessa? oliko päätös abortista yhteinen? * monennellako viikolla raskaus keskeytettiin? miten? * Miksi päädyit aborttiin? * Keskustelitko jonkun läheisen ihmisen kanssa asiasta? * saitko tukea? *oletko katunut päätöstäsi? *Seurasiko toimenpiteestä esim. masennusta tai muita henkisiä ongelmia? Vastaa nimettömänä mielellään sähköpostiin ( [email protected]) Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, kiitos avustasi! =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
varmasti saatte näin vakuuttavaan "tutkimukseen" lukuisasti yhteydenottoja - jaa'a, mikähän takahikiän ala-aste tämä oppilaitoksenne mahtaakaan olla... Tutkimukset tehdään omalla nimellä oppilaitoksen nimi ilmoittaen.
varmasti saatte näin vakuuttavaan "tutkimukseen" lukuisasti yhteydenottoja - jaa'a, mikähän takahikiän ala-aste tämä oppilaitoksenne mahtaakaan olla... Tutkimukset tehdään omalla nimellä oppilaitoksen nimi ilmoittaen.
Olin 17-vuotias kun minulle tehtiin abortti. Asiasta eli siitä, että olin raskaana kerroin ensimmäiseksi isolle siskolleni, sen jälkeen vasta uskaltauduin kertomaan äitilleni. Hän kuitenkin suhtautui asiaan paremmin kuin uskalsin odottaa...Sitten me puhuttiin yhdessä siskon ja äidin kanssa, että mitä tehtäisiin!!He kertoivat mielipiteensä ja sanoivat, että päätös olisi kuitenkin yksinomaan minun!!Raskaaksi tulin yhden illan jutusta, ja edes vielä tänä päivänäkään se äijä ei tiedä mitä tapahtu, en nähny mitään syytä kertoa sille!!Muutaman päivän minä sitten mietiskelin asiaa ja varasin ajan lääkäriin!!Keskustelin lääkärin kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin abortti, kun koulutkin on vielä kesken...Noh päädyin sitten aborttiin!Ennen aborttia olin tosi itkuinen ja masentunut ja olin aika lailla omissa oloissani. Tuntui pahalta kun lääkäriltäkään ei saanut minkäänlaista tukea, enkä sitten muuallakaan käynyt juttelemassa asiasta...se minua on näin jälkeenpäin vaivannut, että miksi hoitajat sairaalassa suhtautuivat minuun niin kylmästi ja miksi aborttiin tuleva sijoitetaan samalle osastolle missä onnelliset äidit ja isät hoitelevat vastasyntyneitä vauvojaan!!Itkuhan siinä tuli moneen otteeseen, kun sivusta katseli!!!Jälkeenpäin on kaduttanut ehkä hieman, nyt olen ollut kolmisen vuotta parisuhteessa ja koulutkin on loppusuoralla...ollaan siis jo yritetty lasta vuoden verran, mutta ei tulosta!!Mielessäni olen ajatellut, että mitä jos en voikaan enää saada lapsia...Abortti minulle tehtiin raskausviikolla 8. Minut nukutettiin ja sitten suoritettiin kaavinta!! Kokemus oli kamala, hoitajista sairaalassa ei ollut mitään tukea, onneksi sentään äiti ja sisko olivat olemassa!!!Abortin jälkeen olin muutaman päivän pois koulusta, makasin omassa sängyssä ja itkin!!!Aikaa toipumiseen henkisesti kului useita viikkoja, ja kuukausittain asia tulee aina välillä mieleen!!!
T:tuleva kolleega