Petin miestäni ihastuttuani mukavaan miehen ,joka
myös ihastui minuun.Koin jotain aivan erillaista
ja uutta tunnetta,että joku halusi seuraani ja
olla kanssani. Nyt suhteen loppumisesta on monta kuukautta ja ymmärrän kipeää tekevän selkeästi mitä pahaa tein myös itselleni ,kun unohdin aviolupaukseni ja lakkasin tahtomasta rakastaa miestäni.Rukoilen joka päivä,ettei avioliittomme
loppuisi ,että perheemme selviäisi tästä kriisistä minkä minä aiheutin. Harkitkaa ,harkitkaa ennen kuin lähdette pettämisen tielle!!! Itse joudun turvautumaan nykyisin rauhoittaviin- ja nukahtamislääkkeisiin,psykologin apuun.Itken paljon,mielessä käy itsemurha päivittäin.Suren mielettömästi tekoani!Eikä tuskalleni tunnu loppua tuleva .Mieheni ei luultavasti kykene anteeksi antamaan,,,Huonokaan liitto ei anna oikeutusta teolleni,mikä vei mielenrauhani ja itsekunnioitukseni. Huomasin rakastavani ja kunnioittavani miestäni enemmän kuin ennen,kaikista riidoistamme ja loukkauksista huolimatta,,,Ei meistä kukaan ole yksin syyllinen huonoon avioliittoon,joten katsokaa peiliin ennenkuin teette mitään peruuttamatonta !
myös ihastui minuun.Koin jotain aivan erillaista
ja uutta tunnetta,että joku halusi seuraani ja
olla kanssani. Nyt suhteen loppumisesta on monta kuukautta ja ymmärrän kipeää tekevän selkeästi mitä pahaa tein myös itselleni ,kun unohdin aviolupaukseni ja lakkasin tahtomasta rakastaa miestäni.Rukoilen joka päivä,ettei avioliittomme
loppuisi ,että perheemme selviäisi tästä kriisistä minkä minä aiheutin. Harkitkaa ,harkitkaa ennen kuin lähdette pettämisen tielle!!! Itse joudun turvautumaan nykyisin rauhoittaviin- ja nukahtamislääkkeisiin,psykologin apuun.Itken paljon,mielessä käy itsemurha päivittäin.Suren mielettömästi tekoani!Eikä tuskalleni tunnu loppua tuleva .Mieheni ei luultavasti kykene anteeksi antamaan,,,Huonokaan liitto ei anna oikeutusta teolleni,mikä vei mielenrauhani ja itsekunnioitukseni. Huomasin rakastavani ja kunnioittavani miestäni enemmän kuin ennen,kaikista riidoistamme ja loukkauksista huolimatta,,,Ei meistä kukaan ole yksin syyllinen huonoon avioliittoon,joten katsokaa peiliin ennenkuin teette mitään peruuttamatonta !
Vastaukset 15
Vanhimmat
voi .."ääliö" ei ikinä pidä tuottaa tollaista tuskaa toiselle MIKSI KERROIT???
puhuttavan sanoista "omatunto" ja "rehellisyys"
Omatunto, sen kuuluukin kolkuttaa ja kaihertaa jos on pettänyt puolisoaan, mutta jos sen omantunnon puhdistamisen seurauksena on loukkaus toista kohtaan niin rehellisyyden nimissä kannattaisi jättää petetty puoliso tiedon tuskalta ja kärsiä itse omat mokansa.
Itseltäni romahti maa jalkojen alta kun puolsisoni rehellisyyden nimissä kertoi pettäneensä.
Entä sitten olisi pitänyt omana tietonaan ja kärsinyt itse omat tuskansa eikä heittänyt niitä minun päälleni, jotta omatunto puhdistuisi ja itsellä olisi helpompi olo.
Rehellisyyttä ei ole aina kertoa omia mokiaan jotka satuttavat puolisoa vaan rehellisyyttä on katsoa totuutta silmiin ja harkita kannattaako panna koko liitto pirstalaeiksi ja toinenkin osapuoli kärsimään mokasta joka tuli itse aiheutettua. Sanoisin, että äärettömän itsekästä tuollainen rehellisyys.
.. on tapahtunut jo silloin kun on petetty. petos vaan tehdään vielä rumemmaksi valehtelemalla ja salailemalla. joutuu kierteeseen josta ei ole ulospääsyä. ja kaikki tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. siinäs sitten ollaan sekä pettureita, juonittelijoita että valehtelijoita. "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" - sanotaan!
vain paskahousu ja itsekäs mulkku jättää kertomatta. pääsee itse vähemmällä kun ei tarvitse katsoa aiheuttamaansa pahaa todella silmiin.
Ja vielä. kertomatta jättäminen ei anna sille toiselle osapuolelle vapautta valita onko sellaisen ihmisen kanssa joka pettää vai ei. Minä en ainakaan olisi. Joten jos minun mies ei kertoisi, ja tietämättäni olisin petturin kanssa, jonka kuitenkin jättäisin heti, kun kuulisin - onhan sekin nyt vähän perseestä ja suhde perustuu valheeseen, tavallaan. Näin ollen, minun ajatusmaailmani mukaisesti pettäjä, joka ei tunnusta, ajattelee vain itseään.
tarkoitin
minun niskaan ,kun ei jaksanut itse kantaa tekostensa taakkaa.
Eihän se totuuden kertominen tässä loukkaa, vaan se mitä on tullut tehtyä. Eikä elämässä aina voi olla tuottamatta tuskaa toiselle. En hyväksy sitä, että valhetta pidetään parempana vaihtoehtona tuskantuottamiselle.
Älä tee mitään, mitä et haluaisi kenenkään tietävän sinun tehneen.
Tunnustat syntisi Jumalelle ja miehellesi. Nöyrry ja otat vastaan anteeksiannon. Tämä paikka ei ole mikään rippituoli, vaikka jotkut niin luulee.
"Itken paljon,mielessä käy itsemurha..." Lopeta itkut! Rukoilet veren voiman elämäsi ylle ja elämä vielä hymyilee. Siunaten!
Tuntuu, että haluaisit anteeksiantoa kun sinua niin kovasti kaduttaa ja ryvet itsesäälissä.
Luultavasti miehesi voi vielä huonommin, mutta sinä yrität kerätä sympatiat.
Keskity nyt heti siihen mieheesi ja teidän parisuhteeseen, niin jotain voi olla vielä pelastettavissa.
Et varmaan pysty edes vastaamaan miehesi kysymyksiin, koska heti alat itkemään ja siitä ei suhde parane.
anteeksi itsellesi, kokoa itsesi uudelleen. Siitä alkaa uusi elämä, joko miehesi kanssa tai ilman häntä. Tyrkytän sinulle yhtä omaa mottoani "molempi parempi". Jos tapahtuu niin kuin haluaa, hyvä. Jos tapahtuu niin kuin ei halua; siitäkin löytyy hyvät puolensa. Usein vielä jälkeenpäin toteaa "onneksi ei tapahtunutkaan niin kuin halusin".
Minäkin söin lääkkeitä ja kävin terapeutilla. Ei auttanut. En päässyt eroon syyllisyydestä kuin eroamalla (minä halusin erota). Nyt olen jo uudessa suhteessa ja silti vielä kadun mitä tein..
mitäs raati sanoo tilantesta, että vaimo petti vuosia, kärysi, mutta ei tunnu katuvan?
On ikäänkuin sitä mieltä, että kun hän on ollut oikeutettu moiseen, kun kotona on niin kamalaa.
Minusta se ei titty ihan nin kamalaa ole ollut.
Ei alko-ongelmia, tehdään yhdessä ja perheellä asioita, jne.
Mutta tietty- jos vertaa uutta suhdetta jossa on ihastunut ja kohdellaan kuin kuningatarta sellaiseen yli 20 v vanhaan parisuhteeseen, jossa on ollut alamäkiäkin, niin toki, onhan se kamalaa?
Nyt on mennyt 3 kuukautta katsellessa, että mitä tekisi, eikä vaimosta löydy oikein minkäänlaista katumusta edelleen, minusta välittämisen merkkejä tulee myös aika niukasti...tosin kaikki yhteydet tähän suhteeseen on poikki edes.
kyllä tässä usko alkaa loppumaan ja vaihtoehtoina "molempi parempi", kuten joku sanoi, on kumpikin ihan hyvä...
mitähän tässä pitäisi tekemän?
Ilmeisesti vaimosi ihastuksessa on kysymys ikäkriisiin liittyvästä vaiheesta, jossa 20 vuotisen suhteenne tylsyys alkaa oireilla... Näin minä sen näkisin - voin tietysti olla väärässä :).
Ihastuin itse pari vuotta sitten toiseen mieheen. Se oli todellista intohimoa, mutta kovin pitkälle ei menty. Silti tuntui siltä, että olisi pitänyt mennä; ei vain voinut, koska meillä meni mieheni kanssa "ihan hyvin". Jos olisin mennyt pidemmälle, en taatusti olisi kyllä katunut! Pelkästään nynnerön luonteeni vuoksi niin ei tapahtunut...
Kotonanne ei mielestäsi ole kamalaa. Ok. Jos niin ajattelee, ei meilläkään. Mutta jokin kumma vimma ajaa minua silti pois kotoa eikä mikään ole mukavampaa kuin muiden miesten huomio. Osittain se johtuu siitä, että mieheni on aina kotona. Tekee töitä kotona ja istuu olohuoneessa "harrastamassa" :). Ei sellaista vain jaksa. On tullut mieleen, että hänellekin tekisi hyvää olla ihmisten ilmoilla ja vaikka ihastua johonkuhun toiseen. Hänellä lienee kuitenkin erilainen ikäkriisi. Aika eriskummallista oli, kun vanhin lapsemme kehotti kerran minua hankkimaan uuden miehen "saat jonkun paremman koska tahansa - isällä ei ole omaa elämää!" Olen itsekin pohtinut, olenko sittenkin viettänyt reilut 20 vuotta väärän miehen kanssa... Ei millään viitsisi myöntää eikä kieltää. Molempi parempi :D???
Onko sinulta pyydetty tekoa anteeksi? Siis oma-alotteisesti tai ymmärtämällä tehneensä virheen.
Jos on anteeksi pyydetty, niin oletko antanut anteeksi (vai sanonut antavasi). Anteeksi anto ei ole yhden päivän juttu. Siihen menee aikaa ja on annettava anteeksi molemmille, myös itselle. Se vaatii myös miettimään omaa "syyllisyyttä", kannattaa pyytää anteeksi omiakin mokia (niitä mitättömän tuntuisia).
Hyväksyä toinen virheineen ja erheineen, se on kova juttu. Siis asia käsitellään, korkeintaan kaksi viikkoa, sitten siitä ei muistuteta. Virheen tehneelle pitää antaa mahdollisuus puhua tämänkin jälkeen, mutta anteeksi antajan on annettava asian olla, siis oikeesti. Siihen sitä oikeaa rakkautta tarvitaan.
Ei ole väärin luottaa. Epäluulo tekee "petturi aina petturin". Lopeta katselu, unohda menneet virheen ja ala rakentaa uudestaan kaikkea yhteistä mitä olikaan tai voi olla. Siis tee perhe uudestaan, koska hän ei siihen juuri nyt kykene. Uusi alku vie sitten hieman erinäköiseen lopputulokseen, älä välitä siitä.
Eräänä vaihtoehtona ottaisin esille pitkän sairasloman molemmille. Vuokraatte asunnon jostain kaukaa siksi ajaksi 2-3kk. Menette sinne lomalle, hoitakaa terveyttä yhdessä. Keskustelkaa toiveista ja haaveista, muistelkaa miksi menitte yhteen. Ehkä se "niin kamalaa" tulee esiin siinä sivussa, sitä ei sitten kannata kysellä.
Kirjoituksesi viestit ovat aika selkeät. Pitkä suhde on kuolemassa, mutta ei vielä kuollut täysin. Vaikuttaa siltä, että vaimosi pysyy vierelläsi vain mukavuudenhalustaan tai jeesustelunsa vuoksi (suvulle, mahdollisille lapsille parempi olla eroamatta).
Sinä et liioin ilmaise kovin suurta välittämistä tai epätoivoa. Tunteet siis kadonneet.
Sinun täytyy yksinkertaisesti miettiä, millaiseksi haluat elämäsi muodostuvan. Jos nykyinen riittää, mikäs siinä. Kaksi aikuista ihmistä on yhdessä, koska se on tuttua ja toimivaa. Jos ei riitä tai haluat elämältä jotakin uutta, on toiminnan aika.