Onko kukaan eronnut erilaisesta siisteys näkemyksestä?
Itse kamppailen jatkuvan ristiriidan kanssa järjestyksestä. Mieheni jättää tavaransa minne ne sattuu tipahtamaan ja ostaa/kantaa jatkuvasti lisää roinaa, eikä entisiä vie/poista mihinkään. Seinät siinä pullistelee ja tavarahelvetti, senkuin kasvaa!
On keskusteltu ja hän joka kerta lupaa, ettei enää osta ja lupaa siivota jälkensä jne...
Aivan turhaa, koska ei kykene pitämään lupaustaan. Tavaraa on kaikki paikat täynnä ja kaappitilat ei enää riitä. Keräily tapahtuu jo huoneisiin ja itse en tykkää asua varastossa.
Lisäksi hänen jäljiltään kaikki jää kuin viisivuotiaalta lapselta. Ruokailun jälkeen astiat ja ruoat on pöydillä, vaatteitaan hän ei saa vietyä likapyykkikoriin vaan ne tipahtaa siihen missä hän sattuu riisuuntumaan. Hän vaan tykkää levitellä tavaransa ympäri asuntoa ja itse kärsin siitä.
Olen yrittänyt opetella katsomaan sotkua "läpi sormieni", mutta silloin viihdyn enempi töissä, kuin kotona. Kuitenkin mieheni haluaa, että paikat on siivottu ja kohdallaan, mutta jokin tässä yhtälössä "mättää". Pitääkö minun muuttaa pois, että hän tajuaa asian vakavuuden vai onko jokin muu keino hänen kasvattamiseksi?
Itse kamppailen jatkuvan ristiriidan kanssa järjestyksestä. Mieheni jättää tavaransa minne ne sattuu tipahtamaan ja ostaa/kantaa jatkuvasti lisää roinaa, eikä entisiä vie/poista mihinkään. Seinät siinä pullistelee ja tavarahelvetti, senkuin kasvaa!
On keskusteltu ja hän joka kerta lupaa, ettei enää osta ja lupaa siivota jälkensä jne...
Aivan turhaa, koska ei kykene pitämään lupaustaan. Tavaraa on kaikki paikat täynnä ja kaappitilat ei enää riitä. Keräily tapahtuu jo huoneisiin ja itse en tykkää asua varastossa.
Lisäksi hänen jäljiltään kaikki jää kuin viisivuotiaalta lapselta. Ruokailun jälkeen astiat ja ruoat on pöydillä, vaatteitaan hän ei saa vietyä likapyykkikoriin vaan ne tipahtaa siihen missä hän sattuu riisuuntumaan. Hän vaan tykkää levitellä tavaransa ympäri asuntoa ja itse kärsin siitä.
Olen yrittänyt opetella katsomaan sotkua "läpi sormieni", mutta silloin viihdyn enempi töissä, kuin kotona. Kuitenkin mieheni haluaa, että paikat on siivottu ja kohdallaan, mutta jokin tässä yhtälössä "mättää". Pitääkö minun muuttaa pois, että hän tajuaa asian vakavuuden vai onko jokin muu keino hänen kasvattamiseksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ala elämään omaa elämääsi. Lopeta korjaamasta hänen jälkiään. Pidä itsestäsi huolta. Hän on kuin kakara, ja mitä enemmän otat hänen vastuutaan, sitä vähemmän hän ottaa oman vastuunsa kodista. Eli: sulje silmäsi hänen jäljiltään, sitten kun puhtaat vaatteet on loppu kun kaikki likaiset on ympäri kämppää hän toivottavasti havahtuu ryhdistäytymään, kun joutuu alkamaan toisen kierroksen likaisita vaatteista ja ottamaan jo kerran käytetyt sukat jalkaansa.
Sinulta vaaditaan tietysti paljon hermoja voidaksesi olla "näkemättä" kasoja siellä ja täällä. Mutta parhaammassa tapauksessa se auttaa.
Minä en katsoisi moista, kerran karjaisin että " Tämä ei ole hotelli"...mutta kun ei sekään auttanut ja tunsin eläväni täysin yksin suhteessamme, lähdin siitä. Enkä ole katunut !
Onnea vaan Sinulle, pidän peukkuja!
Sitä saa, mitä tilaa. Olet saanut, nauti siitä.
Jos miesmakusi oli sellainen, niin rypekää molemmat siinä paskassa.
Itsehän sitä halusit.
Miksi toista mollaat.
Nauti nyt elämästäsi.
Ex-rakas oli laiska tekemään yhtään mitään. Minä olin työttömänä, joten siivosin parikin kertaa päivässä hermoja lepuuttaakseni.
Vaimon pyykkeihin en saanut koskea. Vaatekasoja lojui joka puolella.
Lapset halusivat kotieläimiä, jotka he tietenkin lupasivat hoitaa. Vaimo uskoi, minä en. Enemmistön päätöksellä talossa alkoi vilisemään jos jonkinlaista otusta.
Lammikoita ja paskaa tuli kuin säkistä kaatamalla.
Kukaan ei tehnyt elettäkään eläinten hoitamiseksi. Paitsi minä.
Pinnani alkoi kiristyä. Vaimo piti tavallisen saarnan kuinka hän saa yksin tehdä kaikki kotityöt. Vähänkö v*tutti, kun mielestäni hän ei tehnyt muuta kuin pesi omat vaatteensa ja jätti nekin säännöllisesti lojumaan epämääräisiin kasoihin vaikka meillä olisi ollut iso vaatehuone, jonne ne olisi saanut edes pois silmistä.
Tein siivouslakon, että työni huomattaisiin. Viikon päästä talo oli kuin pultsarien kimppakämppä. Toisen viikon päästä hermoni pettivät. Sanoi vaimolle, että katso nyt minkä näköistä täällä on! Kuivuneita lammikoita oli kymmenkunta ja sitä itseään keskellä olohuoneen mattoa.
Aloin siivoamaan. Ette arvaa kuinka lujassa on lattiaan kiinni kuivanut p*ska!
Lakolla ei ollut muuta vaikutusta kuin että silloin ex rakkaani taisi päättää lähteä.
Hyvä niinkin.
Nyt on taas siisti koti.
Lasten käynnin jälkeen tosin on kuin trombi olisi vieraillut, mutta sen siivoaa vartissa, kun ei tarvitse liotella eritteitä.
Kyllä nämä ominaisuudet ovat nähtävissä jo seurusteluaikana, jos vain haluaa nähdä.
Silloin sillä ei tuntunut olevan merkitystä.
Merkillistä, kuinka sitä uskoo jaksavansa ymmärtää toisen puutteita koko elämänsä.
Olisin kai jaksanutkin, mutta sitä en saa tietää.
Miettikkää hyvät ihmiset, jotka seurustelette "juhlivan" ihmisen kanssa. Hänhän on juoppo!
Moni pienempikin asia voi pitkässä juoksussa vetää vieterin poikki.
Onneksi lähes kaikesta voi kiittää ja syyttää vain omia valintojaan, joten en kadu.
Nauttikaa elämästä! Niitä on tasan yksi per nenä.
sitä seurusteluaikana huomannut. Nimittäin hän asui kotonaan ja siellä paikat oli aina kunnossa. Jälkeenpäin ole kuullut, että äitihän se siivoaa ja miehet menee vaikka ostoksille, viettämään aikaa.
Muutoin hän on aivan ihana mies, kun vaan tuon kodin siisteyden saisi ymmärtämään ja sen ettei tarvitse ostaa tavaroita, huvin vuoksi.
Itselle siisti koti on tärkeä ja se, että tavarat ovat paikoillaan, eikä pitkin lattioita.
Kunpa olisi joku "viisasten kivi"!
kuulostaa.
Minä lähdin kun ei muutosta tullut.
Tuttua, niin tuttua.
Omalla kohdalla yritin myös neuvotella ex-miehen kanssa tuosta siisteysasiasta, mutta kun se ei tehonnut, niin asuin myös välillä poissa, että mies tajuaisi tilanteen vakavuuden. Paluuni jälkeen tilanne pikku hiljaa ajautui taas entiseen. Erosimme ja sitä päätöstä en ole katunut. Tosin tuo siisteys ei ollut ainoa syy eroon.
Ja uuden miehenkin olen tässä välissä löytänyt ja erityisen tarkkana olen ollut juuri tuon siisteyden suhteen. Avoliittoon muutamme vuoden vaihteessa ;)
Meillä meni jakeluun tuo siisteysasia siivouslakon myötä. Toista viikkoa jätin tiskit, pyykit jne. pesemättä ja sotku olikin sitten melkoinen ;-). Tämän jälkeen homma sujui paremmin ja mies osallistui kotitöihin. Ero tuli muista syistä, mutta hän tajusi tuon siivousasian ihan täysin vasta kun muutti omaan kämppään. Totesi vain yksi kerta ettei ollut tajunnut kuinka paljon siivoamista kodissa on ylipäänsä ; ). Kyllä tunnustus lämmitti mieltä ; ).
Epasiisti koti on luotaantyontava, mutta pure hammasta ja niele kiukkusi:
Tasta paivasta alkaen et korjaa mitaan hanen tekemisiaan. Peset vain omat pyykkisi ja pidat omista vaatteistasi huolta. Ruoka-aikana kaytat paperi lautasta itsellesi jonka aterian paatyttya viet roskiin.
ALA:
-pese astioita
-pese hanen vaatteitaan
-silita hanen paitojaan
-laita hanen vaatteitaan komeroon tai kaappeihin
-petaa hanen sangynpuolikasta
-jarjestele mitaan sanomalehtia tai mitaan tavaroita,
-pese kylpyhuonetta (Parin-kolmen viikon paasta han tulee liuksatumaan suihkussa, vannon sen)
Kotisi tulee ennenpitkaa nayttamaan kaatopaikalta, mutta sulje silmasi. Ajattele ettei tata kesta kuin enintaan puolivuotta.
Vie puolet tavaroista hyväntekeväisyyteen. Ei mihinkään myyntipöytään, niin miehelle vielä parempi herätys.
Tee sitä talon tyhjäystä pala palalta. Annat sillä hänelle sopivasti aikaa. Tyhjäät ensin eteisen komero nro 1 ja ennen kuin avaatkaan sitä päätät että tasan puolet pois. (Muuten saatat alkaa potemaan syyllisyyttä.)Kaksi laatikkoa viereen ja tuumasta toimeen. Viet tavarat heti hyväntekeväisyyteen.
Jos ei muuta auta, niin oma työmääräsi helpottuu huomattavasti ja saat hyvän mielenkin kun tiedät lahjoittaneesi johonkin tarkoitukseen.
Sitä paitsi jos vuodesta toiseen näkee samat tavarat ympärillään, alkaa sekin masentaa. Kyllä sitä kaipaa uudistusta ympärillään.
Ymmärrän sinua, etä alkaa ahdistamaan. Itselläni mies joka ei vuosia taaksepäin olisi malttanut luopua mistään tavaroistaan vaikka ei niitä tarvinnutkaan ja minä siirtelin niitä siivotessa paikasta toiseen ja tein tuplatyön. Sitten aloin vain viemään tavaraa pois ja nykyisin vuosien sulattelun jälkeen hän on itsekin tajunnut kuinka se elämää helpottaa.
1. Kamaa kannetaan toisesta ovesta sisään ja toisesta ULOS. Vie roskiin pussi päivässä, jopa oppii roinaa haalimaan.
2. Isompi asunto, jos kamaa on pakko kerätä - tulee kalliimmaksi kuin tavaran hankkimisen vähentäminen.
3. Siivoojan palkkaaminen - ehkä mies myös haluaa sitten siivota omat roinansa pois siivoojan jaloista?
4. Jos mies on muuten rakas, niin ei kai siitä possusta tällaisen takia luovuta?
Miksi naiset aina rakastuvat... :)