Ikää on kertynyt 28 vuotta, työskentelen siistissä sisätyössä ja elän avoliitossa helsingissä.
Nyt on mitta täyttynyt! Vaaka näytti 102kg ja olo on aivan kamala! Olen aina ollut pyöreä, mutta en ole ikinä painanut näin paljon ja olo ei voisi olla kurjempi fyysisesti tai henkisesti! Ylipainoa on rutkasti ja tunnen itseni niin rumaksi!
Tämä olo ei tee hyvää edes parisuhteelle.
Haluaisin alkaa laihduttamaan, mutta tarvitsisin varmaan toveria tai tovereita, kannustusta ja ties mitä. En tiedä oikeasti mistä aloittaisin!
Nyt pyydän apua! Toivon, että saisin sitä teiltä!
Nyt on mitta täyttynyt! Vaaka näytti 102kg ja olo on aivan kamala! Olen aina ollut pyöreä, mutta en ole ikinä painanut näin paljon ja olo ei voisi olla kurjempi fyysisesti tai henkisesti! Ylipainoa on rutkasti ja tunnen itseni niin rumaksi!
Tämä olo ei tee hyvää edes parisuhteelle.
Haluaisin alkaa laihduttamaan, mutta tarvitsisin varmaan toveria tai tovereita, kannustusta ja ties mitä. En tiedä oikeasti mistä aloittaisin!
Nyt pyydän apua! Toivon, että saisin sitä teiltä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun vaakani näytti jotakuinkin samoja lukemia vielä kaksi vuotta sitten ja tunsin itseni myös lihavaksi ja rumaksi. Lisäksi kunto oli tosi huono ja tuntui, että pelkästään puhumisesta tuli hiki.No se rupesi tökkimään tosi paljon ja päätin, että nyt riitti. Aloin liikkumaan pikkuhiljaa. Ensin aloitin lenkkeilyn, tosin ekalla kerralla kilometrikin tuntui tuskalta, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti ja kuntokin kohosi tosi joutuisasti. Samalla rupesin muuttamaan ruokavaliotani terveellisempaan suuntaan. Aloin syödä usein ja vähän kerrallaan. Salaatit tulivat ruokavaliooni ja muutenkin valitsin kaupasta aina kevyemmän vaihtoehdon. Suosin myös kuitupitoisia tuotteita. Parin kuukauden lenkkeilyn jälkeen aloin myös harrastaa uintia. Puolessa vuodessa painoni tippui 17 kiloa ja siitä pikkuhiljaa niin että tällä hetkellä painan noin 65kg. Ruokavalio on pysynyt edelleen kevyenä ja olen jatkanut säännöllistä liikuntaa. Nyt on paljon pirteämpi olo ja ihan kiva katsoa peiliinkin. Tsemppiä
sinulle. Aloittaminen on vaikeaa, mutta yritä kuitenkin se kannattaa. Äläkkä odota enää ja muuten yksin liikkuminen on tosi rentouttavaa koska voi ajatella ihan omia juttuja.
Jos aloittaminen tuntuu vaikealta ja tarvitset kannustusta urakkaan, suosittelen että varaudut maksamaan laihduttamisesta. Itse liityin keväällä Kiloklubiin, ja olen omasta mielestäni saanut rahoillani juuri sitä mitä olen tarvinnutkin. Netissä toimii myös Keventäjät, joka on käsittääkseni samalla idealla toimiva juttu.
Harkitse myös jos haluat lähteä Painonvartijoihin. Joillekin tuo tuntuu sopivan, vaikka minusta se kuulostaa kovin kalliilta ja paljon pahaakin olen kuullut.
(nyt joku taas kirjoittaa, että "miksi maksaa lahtumisesta". No siksi, kun minä ainakin saan rahallani apua ja tukea jota tarvitsen).
Tsemppiä urakkaan - ajttele lahduttamista elämäntapamuutoksena, sillä nykyisiin elämäntapoihin ei ole enää paluuta ;)
Nyt kannattaa kääntyä siihen puolisoon päin, ja ruveta yhdessä pikku hiljaa muuttamaan elämäntapoja terveellisempään päin. Parisuhteellekin tekee ihmeitä yhteiset lenkit ja muu toiminta. Vaikka puolisolla ei olisikaan ongelmia painonsa kanssa, hän varmasti tukee mielellään ponnistelujasi.
Yksi asia, mikä voi olla ongelmallista miehen kanssa asuessa, on ruokailu. Jos jakaa aina ruoan puoliksi ison äijänkörilään kanssa (mikä lihotti minua muinoin 10 kiloa vuodessa) niin väkisinkin paino nousee. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota.
Ei kannata kieltää itseltään mitään, niin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä "retkahduksista". Itsesyytökset ovat omiaan käynnistämään ahmimiskierteen. Kaikkea kohtuudella, ja pienin muutoksin eteenpäin. Syömisen muuttaminen on yleensä helppoa, kaupassakäynnin muuttaminen ei. Kannattaa siis kaupassa panostaa vähän enemmän aikaa ostosten miettimiseen.
Välitavoitteet kannustavat eteenpäin. Aloita vaikka 5-10% painonpudotuksesta, josta palkkiona saat seksikkään alusasun (tämän luulisi motivoivan miestäkin auttamaan). Älä palkitse itseäsi ruoalla, vaikka muuten voit toki sallia itsellesi herkkujakin. Yleensä suuri syy paino-ongelmiin voi olla ruokaan liitetyt tunnereaktiot (palkkio, lohdutus jne.).
Kiitoksia paljon vastauksistanne!
Yllätyin kuinka positiivisia ja kannustavia ja fiksuja viestejä oli tullut!
Miehelle eilen manasin lihavaa olemustani, häntä tilanne ei tunnu harmittavan tms. Ei näe ongelmana, että olisin pyöreä. Mutta olen varma, että hänkin katselisi mieluusti hoikempaa versiota naisestaan.
Olen aina tosiaan ollut pyöreä ja muodot sen mukaiset. En ikinä haluisi ollakkaan liian laiha, vaan sopivasti 'lihaisa' ja tähän pyrinkin!
Olen välillä yrittänyt laihduttaa, mutta se on ollut kuuri luontoista ja pianhan ne kilot ovat tulleet takaisin+ lisäkiloja.
Taidan olla ikuinen laihduttaja!
Ongelmani on se, että pidän ruoanlaitosta ja rakastan kokeilla erilaisia reseptejä jne.. nyt pitäisi löytää uusi harrastus ja se olisi hyvä olla esim. urheilu. Olen vähän perso hyvälle ruoalle.
Mies on aina käynnyt salilla ja katsonut mitä syö jne.. eli kun mainitsin hänelle laihdutuksesta eilen oli ihan possitiivisella mielellä ja kannusti tottakai!
Nyt pitäisi vaan saada itsensä täyteen motivaatiota ja aloittaa urakka! Ongelmana näen vaan, sen että ulos ei koiransäällä tee mieli! Pidän kävelu lenkeistä ja mielelläni menenkin ulos ja kuuntelen samalla musikkia tai radiota ja kävelen.. mutta kurjalla koiranilmalla pysyn mieluusti kotisohvalla.
Pidän uimisesta ja uimahalli onkin 200m päässä, eli tästä voisi saada hyvän liikuntamuodon itselleen. Samassa paikassa on myös sali.
Olen huomannut mainitsemasi ruokailun tuoman ongelman ja minä käyn kaupassa ja minä teen 80%:sesti meillä ruoankin.. eli tulee syöpöteltyä liikaa.
Olen yrittänyt noita välitavoitteidenkin tekoa, mutta jostakin syystä lopahdan hiukan ennen sitä, kun sen tavoittaminen on vaikeata/työlästä tai heti sen saavutettuani.
Jostakin se laihduttaminen nyt pitää aloittaa.. olen tänään ottanut evääksi kasvissosekeittoa ja itse tehtyä sämpylää.. jne.. mulla on sellasia pv:iä viikossa kun syön terveellisesti, mutta välistä repsahtaa olantakaa. Uskoisin, että liikuntaa lisäämällä saisin tähän elämään enemmän sisältöä.
Aloitan laihdutuksen joka pv ja tuntuu että joka pv lopetan myös sen.
Jatkovastauksestasi tuli vielä mieleen pari juttua. Se, että pidät ruoanlaitosta, on hyvä asia. Itsetehty ruoka on aina terveellisintä. Nyt vaan kokeilemaan uusia, vähärasvaisempia ja runsasproteiinisempia reseptejä. Rasvan vähentämistä oleellisempaa kuitenkin on turhien sokerien karsinta, koska niillä elimistöllä ei ole mitään käyttöä.
Seuraava saattaa kuulostaa vähän hullulta: Älä syö liian terveellisesti ja älä välitä repsahduksista. Negatiivisten mielikuvien yhdistäminen ruokaan yleensä vaan pahentaa tilannetta. Jos ajattelee että nyt taas tuli repsahdettua (mikä tapahtuu helposti jos syö pelkkiä porkkanoita), niin manaa helposti elämäntapamuutoksensa pilalle. Koita ennemmin omaksua ajattelutapa, että hittoako siitä yhdestä suklaalevystä, kun muuten olen syönyt paremmin kuin ennen. Suosittelen tekemään ruokavaliomuutokset erittäin hitaasti ja vähitellen, niin ne jäävät varmemmin pysyviksi.
Uinti on loistava liikuntamuoto, varsinkin ylipainoiselle, koska nivelet eivät rasitu ja koko kroppa tulee käyttöön. Punttisali on myös hyvä idea, koska lihaksen lisääminen kuluttaa läskejä. Ehkäpä se mies innostuisi suunnittelemaan sinulle aloittelijan treeniohjelman! Ja niin kamala sana kuin hyötyliikunta onkin, sillä voi tehdä suuria muutoksia. Jos kokeilisi rappusia hissin sijaan, edes parin kerrosvälin verran, tai en soitakaan työkaverille vaan menen käymään...
Jos ulosmeno räntäsäällä ketuttaa, ihan ilman välineitä voi kotona tehdä juttuja. Kyykyt ja askelkyykyt ovat loistavia, ja etunojapunnerruksia ei voita mikään. Jos niitä ei aluksi jaksa tehdä, niin yrittäminenkin riittää. Määrää ja vaikeusastetta voi lisätä pikku hiljaa.
Unohdin ihan sen (mielestäni) tärkeimmän: Unohda laihduttaminen. Hoida kuntoasi ja terveyttäsi ja huomaat siinä vahingossa laihtuvasi. Aseta ensimmäiseksi tavoitteeksi esimerkiksi liikunnan lisääminen 1-2 uintikertaan viikossa. Älä tuijota sitä, mihin vaakaa osoittaa, vaan sitä, miten paljon vähemmän hengästyt kuin ennen.
Tiedätkö tähän mä just aattelinkin pyrkiä ja olen vähän tätä jo pohjustanutkin =)
Sulla on oikeesti tosi viisaita kommentteja!
Millanen ihminen sieltä löytyy?
Kiitos kehusta :)
Tällainen ihminen:
Lapsena olin pullero ja huonokuntoinen, enkä pitänyt liikunnasta. Aikuisuuden kynnyksellä löysin yhden ihanan harrastuksen avulla urheiluaddiktin itsestäni, ja laihduin vahingossa 5kk:n aikana 7 kiloa. Ensimmäinen oikea poikaystäväni sai minut lopettamaan tuon harrastuksen ja lihomaan (tähän viittasin jo aiemmin). Tai oma vikahan se oli, mutta häneen liittyi...
Nyt olen taas löytänyt kipinän itsessäni, ja haluan vain kehittyä pidemmälle kuin koskaan ennen.
Ravitsemuksesta olen kiinnostunut siksi, koska minulla on edelleen epäterve suhtautuminen ruokaan (palkitsen sillä itseäni, joskus syön aikani kuluksi). Koulutukseni takia olen kiinnostunut erityisesti tähän kaikkeen liittyvästä psyykkisestä puolesta.
Olen kauhean iloinen jos voin auttaa muitakin tekemään samanlaisia oivalluksia, joita itse olen kokenut.
Tsemppiä uusien elämäntapojen opetteluun :)
Tässä olisi yksi hyvä kirja, joka kannattaa ostaa vaikka omaksi: http://www.docendo.fi/?p=showproduct&product=951-846-239-9
"Aloitan laihdutuksen joka pv ja tuntuu että joka pv lopetan myös sen."
Lopeta se laihduttaminen. Syö kunnollista ruokaa tarpeeksi,niinkuin sua tossa neuvottiin. Hanki kotiin jumppapallo,kuminauha,käsipainot ja opaskirja...jumppaa siis kotona. Ja se uinti...kyllä sä pystyt.
Ja lopeta se laihduttaminen! HETI! Syö hyvää ruokaa,mutta vähennävähennävähennä...sokeria ja jauhoja ja makkaraa..kun ennen laitoit viisi juustosiivua,höylää nyt yksi. Kun ennen joit kolme lasia maitoa, ota nyt yksi. Kun otit viisi perunaa,ota nyt neljä..jnejne.
eli otat äkkiä minuun yhteyttä..sen jälkeen ovat unta vain "läskit"