keskustelu HS:ssa jatkuu (jollette ole huomanneet seurata). Susanna kirjoittaa edelleen pahuksen hyvin. Kannattaisikohan hänen ryhtyä kirjailijaksi?
Voi kun tämän ihmiset tajuaisivat: "Jos yrittää laihduttaa vain pelkästään pienentämällä energian saantoa, seurauksena on se, että elimistö menee säästöliekille. "
Been there, done that. Oli hämmästyttävä kokemus kun kahden kuukauden kovan liikkumisen jälkeen ja syömisen rajoittamisen jälkeen ja jatkuvan näläntunteen jälkeen olin saanut hikiset kolme kiloa pudotettua ja kun siirryin vhh:lle, niin kilo viikossa lähti ilman sen kummempaa liikkumista ja reilusti syömällä!
Elimistö ei ole polttouuni! Ei ole mikään fakta usein toitettu: "jos syöt vähemmän kaloreita kuin kulutat niin laihdut". Herätkää (siis te, jotka ette ole vielä heränneet)!
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=370&threadID=35121&tstart=0&start=380
Laihtuminen ja näivettyminen
Susanna | 1.11.2006 10:26
Tässä keskustelussa on tullut esiin kaksi termiä: laihtuminen ja näivettyminen. Vaikka kyseessä onkin periaatteellisella tasolla sama asia (painon putoaminen), laihtumisella ja näivettymisellä on suuri käytännön ero.
Laihtuminen merkitsee hallittua painonpudotusta niin, että paino putoaa ensisijaisesti rasvakudoksesta. Näivettyminen puolestaan merkitsee sitä, että paino putoaa holtittomasti energiavajeen seurauksena niin, että seurauksena on puutosoireita sekä lihasmassan kato ja mahdollisesti osteoporoosi tai jokin muu aineenvaihdunnan häiriö.
Laihduttaminen on tekniikkalaji. Siinä ei ole kyse itsekurista, itsekidutuksesta, kieltäymyksestä tai treenistä. Kyse on siitä, että löytää omalle kohdalleen sopivan laihdutustekniikan. Jos yrittää laihduttaa vain pelkästään pienentämällä energian saantoa, seurauksena on se, että elimistö menee säästöliekille. Jos siitä yrittää vielä pienentää saantoa, seurauksena ei ole laihtuminen vaan näivettyminen. Jos samaan aikaan yrittää vielä treenata, käy kuin keskitysleirivangeille.
Liikunta on pahuksen tehoton tapa yrittää laihtua - koska yksi newtonmetri on yksi joule ja koska 10 N = 1 kg, siitä voi itse jokainen laskea, kuinka monta metriä pitää omaa elopainoa hilata ylöspäin, jotta saa kilojoulen energiaa kulumaan. Mutta liikunnan ansio on siinä, että se parantaa yleiskuntoa ja vastustuskykyä tadeille.
Vähähiilihydraattisella dieetillä on kaksi kiistatonta ansiota. Toinen on se, että paino putoaa lihasmassaa menettämättä, ja toinen on se, että painon pudotus on nopeaa. VHH ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille, ja varsinkin ketogeeniset dieetit voivat aluksi panna elimistön sekaisin. Mutta jos ylipaino on todella sairaalloista (vaikkapa painoindeksi yli 40), niin silloin kannattaa aina yrittää.
Voi kun tämän ihmiset tajuaisivat: "Jos yrittää laihduttaa vain pelkästään pienentämällä energian saantoa, seurauksena on se, että elimistö menee säästöliekille. "
Been there, done that. Oli hämmästyttävä kokemus kun kahden kuukauden kovan liikkumisen jälkeen ja syömisen rajoittamisen jälkeen ja jatkuvan näläntunteen jälkeen olin saanut hikiset kolme kiloa pudotettua ja kun siirryin vhh:lle, niin kilo viikossa lähti ilman sen kummempaa liikkumista ja reilusti syömällä!
Elimistö ei ole polttouuni! Ei ole mikään fakta usein toitettu: "jos syöt vähemmän kaloreita kuin kulutat niin laihdut". Herätkää (siis te, jotka ette ole vielä heränneet)!
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=370&threadID=35121&tstart=0&start=380
Laihtuminen ja näivettyminen
Susanna | 1.11.2006 10:26
Tässä keskustelussa on tullut esiin kaksi termiä: laihtuminen ja näivettyminen. Vaikka kyseessä onkin periaatteellisella tasolla sama asia (painon putoaminen), laihtumisella ja näivettymisellä on suuri käytännön ero.
Laihtuminen merkitsee hallittua painonpudotusta niin, että paino putoaa ensisijaisesti rasvakudoksesta. Näivettyminen puolestaan merkitsee sitä, että paino putoaa holtittomasti energiavajeen seurauksena niin, että seurauksena on puutosoireita sekä lihasmassan kato ja mahdollisesti osteoporoosi tai jokin muu aineenvaihdunnan häiriö.
Laihduttaminen on tekniikkalaji. Siinä ei ole kyse itsekurista, itsekidutuksesta, kieltäymyksestä tai treenistä. Kyse on siitä, että löytää omalle kohdalleen sopivan laihdutustekniikan. Jos yrittää laihduttaa vain pelkästään pienentämällä energian saantoa, seurauksena on se, että elimistö menee säästöliekille. Jos siitä yrittää vielä pienentää saantoa, seurauksena ei ole laihtuminen vaan näivettyminen. Jos samaan aikaan yrittää vielä treenata, käy kuin keskitysleirivangeille.
Liikunta on pahuksen tehoton tapa yrittää laihtua - koska yksi newtonmetri on yksi joule ja koska 10 N = 1 kg, siitä voi itse jokainen laskea, kuinka monta metriä pitää omaa elopainoa hilata ylöspäin, jotta saa kilojoulen energiaa kulumaan. Mutta liikunnan ansio on siinä, että se parantaa yleiskuntoa ja vastustuskykyä tadeille.
Vähähiilihydraattisella dieetillä on kaksi kiistatonta ansiota. Toinen on se, että paino putoaa lihasmassaa menettämättä, ja toinen on se, että painon pudotus on nopeaa. VHH ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille, ja varsinkin ketogeeniset dieetit voivat aluksi panna elimistön sekaisin. Mutta jos ylipaino on todella sairaalloista (vaikkapa painoindeksi yli 40), niin silloin kannattaa aina yrittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..että laihtumisessa on aina kyse energiavajeesta. Se on fakta. Ja itse laihdutin syömällä niin, että suurin osa energiasta tuli hiilareista.. eikä tullut mitään häiriötiloja ym. Ja nopeasti putosi paino. Eikä elimistö mene säästöliekille jos syö tarpeeksi. Että sellasta.
Asiat eivät toki ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia, mutta liika tieteellistäminenkin haiskahtaa selittelyltä ja vastuunpakoilulta.
Polttouunista aasinsillalla sanontaan (tuli jossain muualla esiin tänään) "keskitysleirillä ei ollut ylipainoisia". Vaikka siellä tuskin kauheasti alakarppailttiin...
"Susannan" ongelma IS:ssäkin oli hän liiallinen tiedenaisuutensa. Se peitti alleen todellisia ongelmia, ja teki kirjoituksista usein aika pinnallisia teorialuentoja. Siitä huolimatta Suskin kanssa oli kiva keskustella, koska hän oli aina asiallinen. Tosin IS:n valvotuilla sivuilla asiallisuus on muutenkin aika hyvin hanskassa, toisin kuin täällä.
on siitäkin fiksu, että hän noudattaa vhh:ta vain lyhyitä aikoja kerrallaan, silloin kun pari plösökiloa on päässyt yllättämän.
Suski on myös kirjoittanut, että VHH teki hänestä miesmäisen näköisen, ja siksi hän ei suosittele sitä naisille varsinkaan pitkäaikaisesti noudatettaeksi.
Susannan kanssa tulimmekin aikoinaan yhteisymmärrykseen asiasta, että esim. miehelleni ja minulle vhh ei olisi hyvä vaihtoehto. Hänelle kylläkin, ainakin toistaiseksi.
ihan keskenännekö olette jutelleet?
oli ja on toki mukana moniakin keskustelijoita. Toisin kuin täällä, siellä myös tietää kenen kanssa puhuu, eikä yksi ihminen voi kirjoittaa useammalla nikillä tai nimettömästi. Susanna, minä ja pari muuta keskustelimme enemmän kuin monet muut, ihan niin kuin tälläkin palstalla usein käy.
laita nyt linkki siihen keskusteluun niin voimme tarkistaa asian.
koska se oli, siitä on vähintään kolme-neljä vuotta. En edes muista millä nimimerkillä silloin kirjoitin. Susanna oli silloinkin kuitenkin "Susanna".
uuuh! hah hah hah haaaa!