Joku (nainen) kysyi minulta aiemmassa keskustelussa että "mitä sinä muka tiedät minun unelmistani?" Totta, en mitään.
En siis tiedä mitään yhden tuntemattoman naisen ajatuksista mutta naisten yleiset mieltymykset paljastuvat tilastoista, tiettyjen tv-sarjojen katsojaluvuista, naistenlehtien tilaajamääristä jne.
On varmaan hyvä aika ajoin miettiä millaista olisi oma unelmaelämä. Ikäänkuin tarkentaa aiempia käsityksiään ja tavotteitaan.
Onko sinun unelmasi pullantuoksuinen kotielämä lasten hyöriessä jaloissa, uranaisen meikattu kopistelu nykyaikaisessa toimistossa, vai kenties Kauniiden ja Rohkeiden tapainen kieroilu ja rahankeruu?
En siis tiedä mitään yhden tuntemattoman naisen ajatuksista mutta naisten yleiset mieltymykset paljastuvat tilastoista, tiettyjen tv-sarjojen katsojaluvuista, naistenlehtien tilaajamääristä jne.
On varmaan hyvä aika ajoin miettiä millaista olisi oma unelmaelämä. Ikäänkuin tarkentaa aiempia käsityksiään ja tavotteitaan.
Onko sinun unelmasi pullantuoksuinen kotielämä lasten hyöriessä jaloissa, uranaisen meikattu kopistelu nykyaikaisessa toimistossa, vai kenties Kauniiden ja Rohkeiden tapainen kieroilu ja rahankeruu?
Vastaukset 22
Vanhimmat
muihinkin tuotteisiin kuin tähän keskustelupalstaan ja naisen logiikkaan?
Monet saitit ovat kivaa aivovoimistelua työn lomassa ja joskus iltaisinkin. Addiktiosta en tiedä. En ole viihtynyt millään saitilla kovin pitkään. Tämänkin löysin vasta pari viikkoa sitten. Ja tuskin pyörin täällä enää kovin pitkään. Sen verran kiukkuista on ollut alotteideni saama palaute.
Sen sijaan naisen logiikkaan on miehen vähän pakko addiktoitua. Muuten ei keskustelusta tule mitään.
Unelmani on pullantuoksuinen kotielämä yhdistettynä kopisteluun työpaikalla.
Mut nythän mä sen hokasin *wirn*: Elän juuri sellaista elämää :))))
Hoida unelmaasi hyvin.
Tässä yhden kirjoittajan yksi vastaus.
Haluan elää melko yksinkertaista, rauhallista elämää, joka täyttyy mielekkäästä työstä, harrastuksista, matkustelusta sekä tuttavista.
En halua olla satakiloinen elefantti terveydellisistä syistä, enkä sitä olekaan. Muulla tavoin edellä mainittu elämä ei ole tähän astikaan ollut vatsaläskeistä tai niiden puuttumisesta kiinni. Edes tuttavia ne eivät kiinnosta.
Kiitän ja kuittaan.
Unelmaelämä, kaikkine syvyyksineen ja pinnallisuuksineen:
Ihana, miehen kanssa yhdessä suunnittelema talo. Moderni, erilainen, meidän ihan oma. :) Pihassa iso talli, missä kolme autoa. Kaksi harrasteautoa, ja yksi tavallinen talvipeli.
Perheessä kaksi lasta, mieluusti tyttö ja poika. Toinen on jo tulollaan, mutta en vielä tiedä kumpi. ;)
Terveyttä pitää olla. Olen yhden vakavan sairauden läpi käynyt, enkä itselleni tai läheisilleni ihan pian haluaisi vastaavaa.
Yhteiseloa perheen kanssa, läheisiä ystäviä. Aviopuolison kanssa järkkymätän tiimi ja luottamus. Arkiset kuviot tuovat turvaa, ja riittävästi romantiikkaa muistuttamaan valtavasta rakkaudesta. Kynttilöitä, läheisyyttä ja unelmista puhumista.
Mukava automatka kerran vuodessa ympäri Eurooppaa. Viikonloppuisin toisinaan ihanat juhlat, syystä tai toisesta. Sais laittaa kodin kauniiksi, kokata kunnolla ja nauttia ystävien tai sukulaisten seurasta.
Työ olisi mielenkiintoinen, mutta ei niin stressaava, että se pitäis tuoda kotiin. Ja töitä olisi molemmilla. Rahaa olisi mukavasti, vaikka suunnattomille miljoonille en keksisi käyttöä. Vanhalla tyylillä tilannetta voisi kuvailla keskiluokkaiseksi, tai jotain aavistus enemmän.
Haluaisin olla hymyilevä ja lämmin, ja minustahan se on kiinni. Pullantuoksuinen äiti en varsinaisesti halua perinteisessä mielessä olla, vaikka ruuanlaitosta tykkäänkin. Kuljen korkkareissa, ja joskus on mukava syödä ravintolassakin. Lapset ovat kuitenkin aina valtavan tärkeitä, enkä perhettä uhraa minkään asian takia.
Niin, haluan vain onnellisen elämän. Ja jos kaikki muu menee mönkään, niin haluan kestävän parisuhteen.
Suurinpiirtein tuollainen paketti tämänpäivän naisen tavoitteena on. Ei ehkä kuitenkaan niin monta miljoonaa kuin sinun toiveissasi, ei ainakaan heti aluksi.
Jos sallitaan tähän miesnäkökulma niin paketti on miehelle työläs (vaikka sitä kuinka "yhdessä" rakennettaisiin). Ja vielä toinenkin kommentti samasta näkökulmasta: nainen jättää usein miehelle vain toteuttajan ja maksajan roolin. "Yhdessä" toteutetaan vain naisen unelmaa.
Olemme yhdessä jo kaksi asuntoa remontoineet. Omakotitalo on vielä haave, mutta toteutunee muutaman vuoden sisällä. Remontteja olemme todellakin tehneet molemmat. Kyllä minulla maalisuti ja vasara kädessä pysyy. Talonrakennukseen palkataan sitten ulkopuolistakin väkeä. Ja kenen rahoillako? Molempien. Molemmat tuo rahaa taloon. Yhteen mennessä aikoinaan minun omaisuuteni oli suurempi kuin miehen, ja tulot ovat suunnilleen samat. Mies usein naureskelee uravalinnalleen, että minusta tulee hänen elättäjä, kun hän saa harrastella sitä, mistä todella tykkää. :) Kyllähän minun alallani palkat ovat yleensä suurempia.
Haaveet ovat yhteisiä mieheni kanssa. Eivät vain minun höpötyksiäni. Talo on mieheni unelma siksikin, koska hän on arkkitehti. Haluaa toteuttaa itseään.:)
Mitä autoharrastukseen tulee, niin minä meillä esim. öljyt vaihdan, mutta siitä ei puhuta miehen kavereille. Heh. Suuret entisöintityöt hoitaa mies, mutta ei aviomies, vaan isäni. Hänelle taas se on unelmaa, rakas harrastus. Ei siis rasite. Koskaan en ole pyytänyt, vaan hän itse tarjoutuu.
Oho, kylläpäs jollakin voikin olla samanlaiset unelmat! Melkein kuin suoraan omaa tekstiäni. Ainoastaan siinä oli ero, että autoilla ei ole minulle niin väliä. "Hyvä" menopeli riittää :) Se on enemmän miehen harrastus. Hänelle sen suonkin 100%. Olen itse myös kernaasti rakennushaalareissa, naulaan, sahaan, maalaan.. jopa enemmän kuin mies. Se on lähes terapiaa ja rakas harrastus!
Ah... :)
Yllättävää kyllä, olen kanssasi samaa mieltä ,Hombre.
Täytyy sanoa, että olen ollut onnekas sen suhteen että muutama unelma on jo ehtiny toteutumaan nuoresta iästä huolimatta. Olen 24v. nainen ja asun itse rakennetussa omakotitalossa rakastamani miehen kanssa.
Lapsia ei vielä ole, niitä tulee sitten kun niiden aika on.
Itse en odota miehen täyttävän toiveitani, vain sen suhteen että rakkaus säilyisi hänen puoleltaan arjesta ja ongelmista huolimatta. Sillä ongelmia tulee aina.
Minulla on unelmana työ, jota ei tarvitsisi kotiin tuoda. En ole urakeskeinen, sellainen ei kiinnosta. Haluan työn joka maksaa harrastukseni, ja työn joka maksaa säästöön niin, että voisin (tai voisimme)piipahtaa ulkomailla silloin tällöin.
Oikeastaan haluan tavallisen elämän, ihania ystäviä ja ihania sukulaisia, ja molempia jo on.
En toivo pahoja vastoinkäymisiä, niitäkin on jo ollut: sairauksia ja sellaisia.
Unelmani on vain, että kaikki menisi hyvin. Yksinkertaista.
Elämän merkityksen löytäminen omasta itsestään, ei toisen kautta. Arjen tylsyyden hyväksyminen ja siitä nauttiminen silloin tällöin. Ihmisten kunnioittaminen, olivat he millaisia tahansa. Toimeentulo sopivasti ilman velkaa, mutta ei myöskään liikaa tuloja. Työn tekeminen niin hyvin kuin pystyy, oli se sitten mitä tahansa. Lopuksi helppo ja kivuton kuolema.
Tässä kieteytyy myös minun unelmani. Ja matkalla olen minäkin vielä.
Unelmani on menestyminen mahdollisimman hyvin työelämässä. Perheestä ja lapsista en välitä, mutta mies on kiva olla (ei pakko, tulen toimeen ilmankin). Matkustelu on ihan jees myös ja itsensä sivistäminen muutenkin kuin työn puitteissa.
sinäpä sen sanoit paremmin kuin itse taisin.
- olla onnellinen
- rakastaa ja olla rakastettu
- olla terve tai edes olla parannettavissa jos sairastun :) tai ainakin saada oikean lääkityksen, samaa toivon myös läheisille
- käydä mielekkäässä työssä
- elää ja kokea asioita, tuntea elämä arvokkaana sellaisena kuin se on
- haluan olla avoin uusille asioille
- saada nauraa joka päivä
- kokea fyysistä läheisyyttä ja hellyyttä, rakastella usein ;)
- hyviä ystäviä
Ulkoisilla kulisseilla ei niin ole väliä. Jos perusasiat on kunnossa, eli nuo yllämainitut, voi elää ja asua monella eri tavalla. Mulle tärkeät asiat tulevat siis pääpiirteissään näistä asioista.
- asua jossain muualla kuin Suomessa, jossain edes vähän lämpimämmässä paikassa
- tehdä työtä, jossa on tolkkua
- jos nyt kerran unelmoida saa, niin olisi kiva olla suhteessa, jossa olisi hyvää seksiä, paljon naurua ja keskustelua, ei välttämättä tarvitsisi asua yhdessä
- rahaa sen verran, että tulee toimeen, asuu mukavasti ja matkustaa pari kertaa vuoteen
- sellainen työ, että jää aikaa tehdä käsitöitä ja urheilla
- asunnossani saisi mieluusti olla takkaa, edes jossain vaiheessa
olen pohjattoman väsynyt työhöni. Juuri nyt unelmaelämääni kuuluisi seuraavia asioita, ja tarpeeksi:
- rakkaus, rakas mies rinnallani kuten tähänkin saakka
- ystävyys, saisin pitää ystäväni kuten tähänkin saakka
- lapsi(a)
- lemmikkieläimiä
- rikkaus, ei tarvitsisi käydä töissä jos ei haluaisi. Rahan vähyydestä johtuvia ongelmia ei olisi.
- matkustelu, vielä on monta paikkaa näkemättä
- hyväntekeväisyys. Jollain järkevällä asiallahan ne päivät pitäisi kuluttaa lasten lisäksi, kun töissäkään ei olisi pakko käydä, joten tekisin mielelläni hyväntekeväisyystyötä
Olisin varmaankin elänyt unelmani silloin, kun
- tutut lapset muistaisivat minut aina kivana tätinä, jonka luona oli kiva käydä
- Lapseni rakastavat minua vielä sittenkin kun olen vanha ja avuton
- rahaa olisi jättää perinnöksi asti ( elämisen jälkeen;)
- kädenjälkeni jäisi jollain lailla talteen, työn tai harrastuksen kautta tuleville sukupolville.
Siinäpä se pääpiirteittäin olisi... ja tietysti sitten se terveys, rakkaus, raha, auto, talo, onnelisuus, pullantuoksu, hyvä seksi, nätti puutarha, kodinhoitaja/siivooja, puutarhuri (hyväkroppainen) jne..............
Mutta se menisi jo saivarteluksi!
Kootaanpa unelmaelämäni suosikki-tv-sarjojen pohjalta.
Lapsuuteni vietän kauniilla Prinssi Edwardin saarella unelmoiden. Siirryn viettämään sinkkuelämää Suomeen alkoholisoituneena ja miesten kanssa sekoillen á la Kumman kaa. Kun kyllästyn Helsingin baarielämään, lennän Lontooseen jatkamaan samaa menoa ja kaikki on niin Absolutely Fabulous. Kun Eurooppa on nähty muutan New Yorkiin sinkkuilemaan hienostuneempaan tyyliin; ravaan näyttelynavajaisissa, uusimmissa trendiravintoloissa ja tuhlaan satoja dollareita kenkiin. Eräänä kauniina päivänä tapaan komean poliisin, jonka myötä elämäni muuttuu liiankin realistiseksi NYPD Bluen tahtiin. Jengiläinen ampuu mieheni ja päätyy suorittamaan tuomiotaan Oziin. Tässä vaiheessa sanoudun irti rankasta elämästäni ja suuntaan kimaltelevaan ja hörhelöiseen unelmien kaupunkiin, Los Angelesiin. Tapaan kuuluisan muotitalon pojan, jota tavoittelen seuraavat 20 vuotta, ylisuojelevan äitinsä puolestaan yrittäessä kaikin keinoin estää suuren rakkauteni täyttymisen. Lopulta päädyn naimisiin keltaisen, möhömahaisen ja kaljun ukon kanssa Springfieldin esikaupunkiin. Perustamme mieheni kanssa hautaustoimiston kotiimme, jonka alakerrassa poikani hoitavat ruumiit hautajaiskuntoon. Tyttäreni on pössyttelevä valokuvaaja ja toinen pojistani homo. Ajoittain hirviöksi muuttuva mieheni murhaa tyttäreni ja FBI:n agentti Dale Cooper saapuu selvittämään suurta mysteeriä näkyjensä avulla. En jaksa enää välittää edes siitä, että hiukseni ovat siniset.
Toivon olevani lähitulevaisuudessa tiedotustyyppisissä työtehtävissä, ja aikuisikäisenä naisena (perheettömänä).Nykyaikainen koti ja terveys tuon lisäksi, ja kaikki on siinä.Voi hyvin!
...nääs? Vaikutat niin tutulta juttuinesi, kun päässäsi pyörii vain naisjutut. Samanlainen tapaus pyöri Soneran Elleissä vuosia höpöttelemässä naisten paino-ongelmista ym.
olisi just nyt, että jospa istuisinkin omassa tuvassa hirsimökissä juomassa aamukahvia. Just tällä hetkellä. Naapuriin saa olla matkaa mieluusti vaikka kaksikymmentä kilsaa, ei haittaisi, mutta kunhan ei olisi ihan näköetäisyydellä. Ympärillä kangasmetsää, kalliota, ja mieluusti jonkinlainen vesistökin olisi kiva olla näköetäisyydellä.
Ja Hombre on täysin oikeassa siinä että hiukan on hankala saavuttaa tätä unelmaa, rehellisellä työnteolla ainakaan. Ja se rahellinen työnteko usein tarkoittaa kasvukeskuksien läheisyyttä jolloin koko unelma karkaa aivan saavuttamattomiin.
Siinä taas on väärässä monikin mies että toteuttamisen hankaluus on syy olla unelmoimatta, tai että naisen unelmat on jokin toimintakäsky jota pitää lähteä sokkona toteuttamaan. Jokaisella on perheessä ääni käytettävissä, jopa lapsillakin usein ainakin puolikas sellainen. Jos huomaat joutuneesi liian tiukkaan tilanteeseen niin syytä on kyllä itsessäsikin. Turha sysätä vastuuta toiselle yhteisistä päätöksistä, tai jos päätös ei ollut mielestäsi yhteinen niin syytä itseäsi kun et saanut suutasi ajoissa auki.