mitkä ovat oleellisimpia oivalluksia ja ahaa-elämyksiä, joita olet elämässäsi saanut? ..ja mitä niistä on seurannut käytännössä? :)
Oleellisimmat oivallukset?
lempi
241169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ehdottomasti paras oivallus ja samalla ahaa-elämys on se ,kun huomasin,ettei näin helvetin tyhmiin kyselyihin kannata vastailla ja tuhlata kallista aikaansa.
Minkäs takia muuten vastasin tuohon kysymykseesi???
tarkoitus on kyllä pikemminkin käydä keskustelua asioista ja lisätä omaa ymmärryskykyä.. kehittyä yhdessä muiden ihmisten kanssa hauskalla tavalla:)
Kysymykset sinänsä eivät ole mikään itseisarvo. Ja itseasiassa se, että vastaavat aiheet ylittävät ärsytyskynnyksesi ovat ehkä vastaus siihen miksi tuhlasit kallista aikaasi vastaamiseen..? joskus jopa miettimisen arvoisia.
On se sitten merkillistä, että jos jotakuta nämä kysymykset häiritsevät, niin ei voi hypätä yli. Lempikin kun kirjoittaa aina rekatulla vakionickillä.
ilmeisesti sama tapaus, jolla on enemmänkin tarve kommentoida jotain ilkeätä aina välillä.. Yksi syy miksi aina kirjoitan samalla nimimerkillä, kun ihmetellyt itse välillä noita aggresioita.
:) sitäpaitsi jos kyselisin eri nimimerkeillä sama ihminen, joka tuossa kommentoi voisi jopa osallistua keskusteluun - joka on kai tämän palstan perimmäinen tarkoitus.. teidän miesten logiikan ymmärtämisen lisäksi ;)
ne on sellaisia sanattomia ja ajatuksettomia hetkittäisiä "pieniä valaistumisia" joita ei pysty jälkikäteen oikein mitenkään selittämään. sitä vain tajuaa että "niin se onkin!" ja sitä kestää yleensä vain hetken aikaa. toisaalta, se on luultavasti vain jokin hetkittäinen aivohäiriö.
olet kokenut sellaisia? :) .. ja tuota teoriaa mukaillen, onkohan ihmiskunnan suurimmat oivallukset tehty mielenhäiriössä? :)
Ahaa-elämyksiä, joiden aikana normaalit uskomukset, käsitykset, odotukset, toiveet ja pelot menettävät yhtäkkiä merkityksensä ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa, tuoreena. Turha vähätellä aivohäiriönä, vaikka se sellainen olisikin.
no niitä tulee useimmiten, ellei ainoastaan, perimmäisten kysymysten äärellä. ahaa-elämyksenä mitään muuta sen kaltaista ei ole, mutta käytännön hyötyä ei muistaakseni ainakaan minulle ole koskaan ollut.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että kun toisaalle kumartaa, niin toisaalle pyllistää. Kaikille ei voi olla mieliksi, eikä ole tarpeenkaan. Muutenhan olisi kenenkään arvostamaton jees jees-mies.
Toinen on, että täytyy tehdä niin kuin itsestään hyvältä tuntuu. Koskaan ei kenenkään kiitollisuus ole suurempaa kuin itsensä tuntema marttyyrius.
Kolmas on, etten minä voi olla vastuussa kenenkään muun onnesta, eikä kukaan voi olla vastuussa omastani.
Ja mitä tästä kaikesta on seurannut käytännössä? Näköiseni elämä, joka on elämisen arvoista. Läheisenikään eivät valita, mutta ulkopuoliset asiaa tuntemattomat saattavat väittää itsekkääksi omaan napaan tuijottajaksi.
tietyllä tavalla tuosta tulee ehkä yhdistelmänä mieleen se, että hyväksyt itse oman elämäsi ja muiden hyväksyntä on tavallaan itseisarvona tarpeetonta, mikä on tietysti hyvä juttu :)
Luulen, että jos ihmiset kuuntelisivat enemmän omaa sisäistä ääntään niin kuin oikeasti olisi vähemmän "turhaa" uhrautumista ja esimerkiksi vaikka kiitollisuus ja avunanto olisivat aika terveellä ja aidolla pohjalla :) ajatuksia?
Tuli tuosta vielä mieleeni, että ylensä ihmiset mielellään tekevät epäitsekkäästi asioita läheistensä mieliksi. Jos mieliksi tekeminen on kovin vastenmielistä, niin harvoin siitä saatu kiitos vastaa sen aiheuttamaa uhrautumista. Siitä syntyy marttyyreitä.
Lisään tähän muutaman, kun on nuo omat ajatukset niin samansuuntaisia, että turha enää toistaa uudelleen.
Eli mietteitä oravanpyörästä:
- työ ei tekemällä lopu
- asiat vaan ottaa oman aikansa
- asioilla on kuitenkin tapana järjestyä
- möhliä saa, mutta ei samalla tyylillä kahdesti
Tuohon sun marttyyri- juttuun. Kiittäminen ja kiitokseen vastaaminen ovat aika tärkeitä juttuja myös. Ainakin meikäläistä kiitellään niin harvoin, että kun saa kiitosta, siitä menee ihan hämilleen. Melkein sama reaktio, jos joku olisi haukkunut. Ja se ei taas kannusta kiittämään..ainakaan meikäläistä.
:-)
heh.
Takaisin oravanpyörään..
sinulla on hyviä ajatuksia :) ..huomaatko käytännössä, että nuo oivalluksesi vaikuttavat arkeesi? :)
..tosin kyllä mielelläänkin tekee usein asioita. Ja sitä vähän tuolla tarkoitinkin, että pitää tunnistaa omat voimavarat, että turhaumilta vältytään :) Kiitos on kuitenkin aina kiitos - ja usein voi olla pieniäkin asioita suurista puhumattakaan, millä ihmiset vaikka huomioivat toisiaan. Ja joskus ne pienetkin asiat ovat tärkeitä, eli riittää vaikka joissain tilanteissa, että osoittaa toisille ihmisille jotain tärkeätä, ilman että tarvitsisi varsinaisesti "uhrautua" yli omien voimien :)
Elämässä kannattaa vältellä valtavirtoja. Samaan asiaan voi pyrkiä, mutta turha mennä siihen "pisimpään jonoon", jos kulman takaata nokkeluutta käyttäen pääseen "nopeampaan nonoon".
Tyopaikka, opiskelupaikka, asunto
Se, että aina pitää olla oma itsensä, ja jos se ei miellytä muita niin ei voi mitään...Lisäksi se, että luuserit kannattaa jättää rannalle ruikuttamaan ja jatkaa itse matkaansa...
Likaiset sukat, jotka jäävät usein sängyn viereen. Olen aina kuvitellut, että joko hammaskeiju tai kotitonttu pöllii ne ja pesee, mutta ottaa siitä hyvästä toisen sukan itselleen.
Asia ei suinkaan ollut näin, sillä kerran yllätin rakkaan avoikkini roudaamasta sukkia pyykkikoriin.
Joten looginen johtopäätökseni on, että pesukoneessa syntyy linkousvaiheessa pyörrevoimien vaikutuksesta minikokoinen sukkia syövä musta aukko.
Tämän aukon tapahtumahorisontti on niin pieni, että siitä mahtuu kerrallaan ainoastaan yksi sukka.
Kyllä tiede on kiehtovaa.
looginen ajattelukyky hämmästyttää johdonmukaisuudellaan! Tuonhan täytyy sitä paitsi olla aivan totta!
Tietääkö kukaan minne tuonne mustaan aukkoon voi osoittaa palautuspyynnön imuun joutuneista ja voiko esim pyytää takaisin kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana kadonneet vai palautusaika expired kenties?
Hieno oivallus Scale! :)))
Niitä "oivalluksia" ei ikävä kyllä muista selkeästi jälkeenpäin. Harmaa arki peittää kaikki "hienot oivallukset" alleen. Joten niiden vaikutus lienee jäänyt alitajuisiksi, joskin ajan kanssa niistä luultavasti jotain seuraa. Tai sitten ei.
..juuri vaikuta mahdollisesti sen arjen myönteiseen kehitykseen? ;)
Oivallus voi myös johtaa epäedulliseen kehitykseen, luonnollisesti. Riippuu oivalluksesta.
oivallukseni taisi olla nuorena neitokaisena, kun hokasin, että sehän on yks vitun hailee, et mitä muut ihmiset ajattelee touhuistani. Uskontoon ja henkiseen kasvuun liittyviä ahaa-elämyksiä olen myös kokenut.
On vaan duunia ja minä olen siellä töissä sen aikaa kun olen. Työasiat puidaan työaikana eikä sen jälkeen.
Sit kitaran soitossa tulee aina sellaisia loksahduksia "että näinhän tää menee" ja sit moni tekninen ja rytmillinen asia helpottuu huomattavasti.
Ai niin ja jokaiseen vikaan on olemassa aina syy, mut sitä pitää vaan osata etsiä oikeasta paikasta. Se ei aina ole helppo tehtävä.
..ja usein on myös niin elämässä, että mikäli ilmenee vikaa jossain asiassa niin taustalla oleva syy on se, mitä kannattaa puida eikä keskittyä pelkkään oireeseen :)