Mä en tarkoittanut etteikö voitaisi olla enemmän. Se mitä tein on vain kulissia - todellisuudessa haluan paljon enemmän. Toivottavasti ymmärrämme vielä toisiamme?
Toivottavasti ymmärrät
* in my word
311318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...voisi olla vaikkapa minulle, sen verran oikealta kuulostaa... ;)
Minähän olen heti valmis ottamaan sinut itselleni, kunhan ET OLE enään VARATTU! Ok?!?
Vähän aavistelinkin jotain ihan alusta asti. Oot kyllä aika epeli... :))) Ihana!
Mä kyllä ihan alusta asti jotain aavistelin. Oot kyllä aika epeli... :))) Ihana!
(PS. Jouduin lähettämään tän viestin toiseen kertaan, kun ensimmäinen ei ole ainakaan vielä tullut näkyviin.)
Mä kyllä ihan alusta asti jotain aavistelin. Oot kyllä aika epeli... :))) Ihana!
(PS. Jouduin lähettämään tän viestin toiseen kertaan, kun ensimmäinen ei ole ainakaan vielä tullut näkyviin.)
Vähän bugaa tämä systeemi.
kenkkuili tää tsydeemi minullekin ja seuraavana pv:nä kirjoitus oli sitten ilmestynyt tänne... Hämärää!
Mutta, mutta... Siitä vaan aloitetta tekemään, jos ja kun et ole enään varattu... Oot syötävän herkullinen namu! :P
Sun kulissi on ja on ollut se suurin syy, miksi en osaa/voi toimia. Onko ehdotuksia miten edetään?Tämän asian suhteen en osaa enää ajatella luovasti, jotta keksisin sopivan keinon.
Ja onhan minullakin ollut kulissit, joiden takana sitten kärvistelen onnettomana.
Miksei me voida ystävystyä normaalisti? Jos sun tunteet eivät kanna ystävyyden yli, niin se tarkoittaa, ettei niitä ole tarpeeksi.
Luulen että tarkoitat nyt, että en olisi tarkoittanut mitä sinulle sanoin. Mä todella tarkoitin, että ollaan ystäviä ja vaikka tässä sanon, että se on kulissia, niin en todellakaan tarkoita että valehtelin. Se, että sanoin sanomani olevan kulissia, tarkoittaa sitä, että vaikka tunteeni sinua kohtaan ovat valtavat, niin haluan niille vastakaikua vasta myöhemmin.
Jos siis se oli ongelma, että pelkäät minun tekevän jotain, mitä et halua, niin älä pelkää sitä. Me edetään täysin sun ehdoillasi. Voinko mä soittaa sulle?
No täällä sitä ootellaan! soita heti!0n jo kärvistelty tarpeeksi!!!
Totta kai voit soittaa mulle!
Jos mun puhelimeni ei pirise, tarkoittaa se sitä, että olen tässä puhunut väärän ihmisen kanssa.
Mutta jos nyt niin ihmeellisesti sattuisi käymään, että olisit se kuka sun haluaisin olevan, niin sun soittoasihan mä olen odottanut vaikka kuinka pitkään. Soita siis!
Totta kai mä haluun soittaa sulle... Se että en ole vielä soittanut sulle, johtuu vain siitä että sulla ei ollut puhelin päällä silloin kun oli se hetki johon olin ajatellut ajoittaa soittoni. Luulin että olisit osannut aavistaa sen... Mutta ei huolta, en aio antaa periksi. Jos olemme oikeat henkilöt, niin usko pois, tulet vielä kokemaan kaikenlaista ihanaa... :)
kuinka paljon olen miettinyt, että olisiko yhteydenottoni toivottava. Et varmaan ymmärrä sitä, etten ole uskaltanut lähettää sinulle edes tekstiviestiä, kun olen ajatellut, ettet ilahtuisi siitä. Viimeisenä olisin uskonut, että olisin voinut jopa soittaa.
No mutta ehkä kaikki tämä epätoivo, jonka olen tässä kokenut, on ollut tarpeellista siihen, että olen tajunnut kuinka vahvat tunteeni sinua kohtaan oikeastaan ovatkaan. Paras ystäväni ymmärsi tunteesa hänen ihastustaan kohtaan liian myöhään - minulla näyttäisi olleen parempi tuuri:)
No, toivottavasti et joudu vaikeuksiin, jos soittosi kohde en olekaan minä!
Minä kyllä toivon ja odotan soittoasi jos vain on pienikin mahdollisuus siihen, että siten saan häneen(sinuun?) yhteyden, uskallatko soittaa tuolla äskeisellä uhalla?
:)
En halua olla epätietoisuudessa enää hetkeäkään, soita tänään, niin en sitten odottele enää, jos oletkin joku muu..
Kyllä mä soitan vielä ihan kunnollakin... :)
lukea, kun mies ja kakkoshoito kirjoittelevat toisilleen. Tavatkaa nyt ihmeessää ja tehkää hommanne, niin päästään sitten siihen varsinaiseen asiaan eli perheiden hajalle repimiseen.
Vaikka olisin täysin varma, että odotat soittoani, niin ei se helpota sitä juurikaan. Eilenkin kun pirautin, niin käteni tärisivät varmaan vielä kymmenen kaksikymmentä minuuttia sen jälkeenkin. Sitten pitäisi vielä uskaltaa jotain järkevää sanoakin...huh! Lisämausteensa tuo vielä se, että mä en millään haluis mokata tätä juttua. :/ Sä oot oikeesti parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Älä oleta sitten, että hän tietäisi jotain, kun soitat uudelleen. Minulle nimittäin kukaan ei ole soittanut, joten en ollut se oikea henkilö. Tuuu bääd. Taidan itsekin luopua toivosta hänen suhteensa, menetetty mikä menetetty. Tuskin siinä koskaan mitään olikaan, kuvittelin vain.
Onnea vain sulle, vaikken tilanteestasi sen enempää tiedäkään.
Ihan kuin olisin kokenut tämän ennenkin... Mulle asetettiin aikaraja, jonka puitteissa mun olisi pitänyt soittaa jotta olisin saanut ihmismäisen kohtelun. Kun en omaa tyhmyyttäni uskaltanut soittaa (eri asia jos olisi ollut oikeasti jotain järkevää sanottavaa - olisin tietysti voinut soittaa ja jauhaa paskaa, mutta juuri sitä en uskaltanut tehdä) niin taas mua kohdellaan jonkun aikaa kuin ilmaa. Siis voi hemmetti!!!
Kuinkahan mä jotenkin veikkaan, että kun mä nyt sitten soitan ihan muuten vain, kuten aikomus oli, niin sitä sitten kummaksutaan ja ihmetellään että minkäs ihmeen takia mä oikein soitan. "Eihän me edes tunneta," saan kuulla, veikkaan?
Luennoillakaan en pääse viekkuun istumaan ja tekemään tuttavuutta, kun viereisillä paikoilla on aina joko muita mieskavereita tai vähintäänkin laukku ja takki, jotka näyttävät olevan paljon tärkeämpiä paikanvaltaajia kuin minä. Etenkin noille kahdelle viimeksi mainitulle mä oon aivan helvetin mustasukkainen. :)
.
Tulee jotain proxy erroria kokoajan eikä noi viestit tule näkyviin. Aiemmin ainakin tuli kuitenkin muutaman viestin jälkeen... Hmm...
Hei, ymmärsitköhän sä nyt väärin? Mä tarkoitin, että luulin sun soittaneen jo hänelle,kun puhuit siihen malliin! Ja mun puhelin ei ole soinut, joten päättelin, että kyseessä en ollut minä. Siis tässä menee jo käsitteet ihan sekaisin, kun ei tiedä kenen kanssa keskustelee...
Siis olisihan tämä nyt hyvin ihmeellistä ollutkin jos sinä sillä olisit ollut se ihminen, ketä kaipaan. Kuinkahan monta ihmistä täälläkin päivittäin luuraa?
Miten saan selville oletko se sinä? Millä etukirjaimella sun nimes alkaa tai kehitä jotain vastaavaa, josta voin päätellä jotain. Vai laitatko meiliosoitteen, niin tsekataan toisemme sitä kautta?
"Eilenkin kun pirautin"
Joo, muistin ihan oikein, näköjään. Musta tuntuu, että olet nyt tuossa huumassa huomaamatta realistisia seikkoja, jotka osoittaa, ettei me tunneta. Jos olet jo kerran soittanut, niin puhelu ei ole tullut mulle.
Haluatko nyt selvittää tämän jutun, en haluaisi päästää tilaisuutta menemään hukkaan jos on pieninkin mahdollisuus, että siellä on Hän?
meidän suhteessa on just se, että mä en tiedä mitä mä voin olettaa. Sen verran olen jo sultakin saanut korvilleni, että mä en oleta enää yhtään mitään. Meidän suhde oikeassa elämässä on juuri se mitä olet sanonut ja sen mukaan olen yrittänyt toimia, vaikka itse elättelenkin (ja ehkä sinäkin elättelet?) toiveita enemmästä.
Jos et ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen - minä en ole - niin ehkä meidän kannattaisi jotenkin yrittää selvittää nämä solmut ja alkaa tapailla.
Niin ja jos sä sillä yhdellä yritit sanoa, että pidät mua ystävänäsi, niin kiitos samoin. Ymmärsin sen. :) Jos sen sijaan yritit sanoa, että sulla on toinen, niin pyydän että sanoisit sen hieman selvemmin. Mä kyllä ennemmin uskon että maa on litteä kuin että tarkoitit sitä. :p
Näyttäisi siltä ettet ole hän. Vastasit varmaan aiemmin 'ystävyys'-palstalla olevaan mun viestiin nimimerkillä "haluan". Siitä ajattelin tuon h:n tulleen.
Huhhuh, onneksi en sitten sanonutkaan mitään. Uskoin nimittäin oikeasti että olisit ollut hän. Ellei hän sitten ole tuo 'tikkutukka'... Voe helevete mä sanon näitä mun ihmissuhde kiemuroita...
Tsemppiä kuitenkin sulle!
Tämä ei nyt sitten ollut sulle 'h', vaan Hänelle. Tiedän että Hän lukee nämä ja tämä on se meidän kanava mitä kautta me kommunikoimme - toivottavasti ei kovin pitkään. Näyttää sitä kuitekin väärinkäsityksiäkin tapahtuvan.
Tosi mukavalla tavallapa jätit keskustelun. Mulle asia ei ainakaan selvinnyt, mutta jos kerran olet niin varma, etten ole oikea ihminen, niin okei. Tosin päätellen sun olettamuksista ja olettamatta jättämisistä, en kyllä luottais sinuna sun arvailuihis ja päätelmiin. Tai sitten tiedät enemmän faktoja kuin minä. Osasta sun juttujas aloin jo luulla.. kuulosti niin tutulta tekstiltä, ihan kun joku olisi joskus kirjoitellut samanmoista, mutta sattuma se siellä taas kerran ilmeisesti.. vai sun vihje?
Tunnustan kyllä, että vastasin siellä toisaalla haluan- nimellä, se oli oikeastaan sellainen ilmaan heitetty toive jostain. Mutta tähän, kun vastasin, en muistanut nimimerkkiäni. H tarkoitti tässä yhteydessä viittausta mun nimeen. Toivottavasti se nyt varmisti sulle, että olen väärä henkilö. Toivottavasti sitten _tiedät varmasti, että Hän näitä lukee ja osaa kohdistaa ne itselleen. Sinuna en jättäisi asiaa sen varaan. Tee jotain, siinä mun neuvo sulle. Tämä oli mun päivän hyvä työ, toimiminen Amorin välittäjänä, enempää en nokkaani tähän soppaan työnnä, sen verran henkisesti rasittavaa tällainen onko/eikö ole –arvailu on.
Vaarana on, että taas romanttisessa mielentilassa alan vastailemaan sulle jossain toisessa yhteydessä, niin että pidähän varasi, ja muotoile niitä juttujasi sen mukaan! :)
Tsemii vaan ittelles, *tuhahdus.
No sähän suutahdit... Mä luulin että se tuli kummallekin selväksi, että jos et silloin illalla puhelua saanut, niin mä en ollut toivomasi henkilö etkä sä ollut mun toivoma henkilö.
Se miksi mä tänne kirjoittelen, johtuu siitä että mä todellakin vain kuvittelen hänen lukevan tätä. Enhän mä tietenkään varmaksi voi sitä sanoa. Tosielämässä mä olen kuitenkin jo lähes kaikkeni tehnyt, mitä voin hienovaraisesti tehdä, mutta hän ei anna edes tutustua itseensä. Tulee mieleen vain yksi, mitä en ole vielä tehnyt ja se on se, että pyytäisin häntä ulos. Vaan en tiedä voinko tehdä sitä, kun me ei hänen mukaansa _virallisesti_ edes tunneta toisiamme??? Olen yrittänyt olla häntä kohtaan hienotunteinen, mutta kuitenkin suora ja silti olen saanut kerta toisensa jälkeen korvilleni.
Tänne kirjoitin nyt vain ja ainoastaan sen vuoksi, että välitän hänestä todella paljon - enemmän kuin mistään. Syynä oli hänelle lähettämäni sähköpostiviesti. Minulla oli tuona päivänä kauhea ikävä häntä ja olin odottanut tapaavani hänet. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja päätin sähköpostin kautta tunnustaa ihastumiseni. Meidän suhteemme tosielämässä kun on senluontoinen, etten sitä aivan suoraan olisi voinut sanoa, niin minun piti kertoa se hänelle tavalla joka ei pelottaisi häntä pois (kuten minua aiemmin oli neuvottu). Minulla oli kuitenkin pienen pieni (todella todella pieni) syy uskoa, että myös hän kaipaisi minua - esimerkiksi juuri sinun haluan-nimimerkillä kirjoittamasi vastauksen perusteella sekä muutaman muun. Enhän tietenkään voinut siihen luottaa ja sen perusteella muotoilla sähköpostiviestiäni toisin, vaan päätin kirjoittaa "todellisen" viestin tänne.
Jos olisi ollutkin niin, että olenkin ollut näiden viestien suhteen väärässä eikä kaipaisikaan minua, niin hän ei olisi tietenkään osannut myöskään yhdistää tätä viestiä minuun. Minä en olisi koskaan ilman hänen lupaansa paljastanut kulissiani (en voisi pettää hänen luottamustaan) ja olisimme olleet "normaalisti" kavereita, vaikka olenkin ihastunut häneen.
Mutta jos nyt olisikin ollut niin jännä ja uskomaton yhteensattuma, että olinkin ymmärtänyt oikein ja hän oli kaivannut minua (mitä en kyllä enää usko). Silloin hän olisi ehkä saattanut pettyä viestiini todella syvästi. Sitä en hänelle olisi halunut ja siksi lähetin hänelle tällaisen viestin. En tiedä miten muuten olisin voinut tunnustaa ihastukseni pelästyttämättä häntä kuitenkaan pois luotani???
Kuvittelin lisäksi, että paras osoitus siitä, että olen hänen suhteen tosissani olisi ollut se, että hyväksyn hänet myös normaaliksi ystäväkseni, jollei muuhun olisi mahdollisuutta. Mutta kun ei niin ei.
Haluaisin sittenkin varmistua, että voisitko kuitenkin olla Hän? Jospa tehtäisi se vaikka sähköpostin välityksellä? Saisit sinäkin varmistuksen, niin ei enää epätietoisuus kalva mieltäsi.
[email protected] (ei siis blackheim ;)
Kenenkään tarvii sitten kommentoida asiattomasti tätä tilannetta. Jos luulette tuon tekstin perusteella mun olevan vainoharhainen, niin kieltämättä itsestäkin alkaa tuntua siltä. :/ Mutta kun toivossa on niin hyvä elää.
.