Tämä tuska tuntuu lähes epätodelliselta.. Oma ensirakkauteni vihaa minua! Hän ei halua antaa minulle anteeksi onnettomien sattumien ja olosuhteiden puitteissa tehtyjä virheitä, eikä tehdä sovintoa kanssani, vaikka olen melkein anellut häntä..
Hän itse ei alunperinkään halunnut olla kanssani enempää kuin ystävänä. Niinpä elämääni ilmestyi toinen mies.. Silti hän tuntui kantavan minulle siitä kaunaa. Olisin itse ollut vielä valmis katsomaan uudelleen, mitä välillämme tapahtuisi, sillä olen aina tuntenut häntä kohtaan hyvin voimakkaasti. Mutta hän ei edelleenkään halunnut minua. Muutenkin mahdollisuutemme taisivat kulkea väjäämättä kohti tuhoaan. Viimeinen pisara hänelle oli se, että jouduin painostuksen alla valitsemaan hänen auttamisensa tärkeässä asiassa ja sen toisen miehen tapaamisen välillä. Valitsin varmaankin väärin, sillä ystäväni raivostui ja tunsi tulleensa hylätyksi.. Kaiken lisäksi toinen mies ei edes tullut tapaamaan minua. Tunnen pahasti epäonnistuneeni kaikessa, hänen mukaansa olemme niin erilaisia että elämämme eivät mitenkään sovi yhteen, ei parina, ei enää edes ystävinä..
Nyt kärsin unettomuudesta, on paha olo.. Päässä kiertää ajatus, olenko tosiaan niin paha ihminen että ansaitsen tämän..?
Hän itse ei alunperinkään halunnut olla kanssani enempää kuin ystävänä. Niinpä elämääni ilmestyi toinen mies.. Silti hän tuntui kantavan minulle siitä kaunaa. Olisin itse ollut vielä valmis katsomaan uudelleen, mitä välillämme tapahtuisi, sillä olen aina tuntenut häntä kohtaan hyvin voimakkaasti. Mutta hän ei edelleenkään halunnut minua. Muutenkin mahdollisuutemme taisivat kulkea väjäämättä kohti tuhoaan. Viimeinen pisara hänelle oli se, että jouduin painostuksen alla valitsemaan hänen auttamisensa tärkeässä asiassa ja sen toisen miehen tapaamisen välillä. Valitsin varmaankin väärin, sillä ystäväni raivostui ja tunsi tulleensa hylätyksi.. Kaiken lisäksi toinen mies ei edes tullut tapaamaan minua. Tunnen pahasti epäonnistuneeni kaikessa, hänen mukaansa olemme niin erilaisia että elämämme eivät mitenkään sovi yhteen, ei parina, ei enää edes ystävinä..
Nyt kärsin unettomuudesta, on paha olo.. Päässä kiertää ajatus, olenko tosiaan niin paha ihminen että ansaitsen tämän..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaipa hänellä silti taisi niitä tunteita olla, jos kerran noin vahvasti reagoi kun elämääsi tulikin toinen mies. Ihan selvästi mustasukkainen sen takia. Juuri noita tunteita, että nyt sä hylkäät hänet kun "kehtasit" ottaa toisen miehen elämääsi. Siltikin noi reaktiot on kyllä aika kummallisia. Ihan kun sun täytyisi olla aina paikalla ja hänen kanssaan, kun hän sitä haluaa.
Säkö olisit siis ollut valmis katsomaan mitään teidän suhteestanne tulee ihan parisuhde mielessä? Eikö käynyt mielessä kuinka erilaisia te olette? Mihin sä alunperin rakastuit hänessä?
Onkohan näin nyt sitten parempi?
Omasta mielestäni olisimme voineet onnistuakin yhdessä, jos toinen ei olisi ollut niin joustamaton suhtautumisessaan minuun.. Hän oli hyvin taitava ymmärtämään minua väärin! Ehkä minäkään en aina osannut kommunikoida hänen kanssaan oikein..
Rakastuin hänessä hänen pohtivaiseen, syvälliseen ja tiedonjanoiseen luonteeseensa, myös hänen ulkonäköönsä -myönnetään- joka ei ehkä ollut maailman ihmeellisimmän adoniksen muotokuva vaan ehdottomasti persoonallinen. Rakastuin hänen vekkulimaiseen huumorintajuunsa ja hänen useinmiten ihanaan elämänasenteeseensa. Nämä ominaisuudet ikävä kyllä usein peittyivät hänen synkemmän puolensa alle, silloin kun hän poti huonoa omatuntoa. Hänen mielestään olin saanut hänet ihan sekaisin, pois uskontonsa asettamilta raiteilta.
Mies on siis uskovainen, ja hänellä on melko syvä velvollisuudentunto uskontoaan kohtaan. Harmikseni hän ei koskaan pitänyt minua *kunnollisena* kumppaniehdokkaana, vaikka olin itsekin kiinnostunut uskonnosta ja usein samoista asioista. Hänen silmissään olin yleensä vain turhamainen ja laiska hupakko, mikä ei ole mielestäni ihan totta. Hän ei myöskään tainnut pitää mitään taiteellista ihan oikeana työnä - vaikka hän joskus osoittikin uteliaisuutta harjoittamaani taidetta kohtaan. Silloin kun koetin tehdä sitä *oikeaa* ruumiillista työtä hänen kanssaan, hän oli tavallisesti tyytymätön suorituksiini, mistä johtunut hermostuneisuus sai minut tekemään vain enemmän virheitä. Siinä kannustuksen puutteessa oli hyvin vaikea jatkaa.
Kaiken lisäksi hän kuvitteli minun olevan joku miestennielijä. Minulla on ollut muitakin miespuolisia ystäviä, joista suurimman osan kanssa olen lähinnä vain jutellut messengerissä. Hän ei voinut tajuta, että vain hän oli minulle myös rakastettu, ellei muuten niin henkisesti. Pari kertaa hän oli todistamassa kun joku mies yritti iskeä minua. Hän ei ehkä huomannut että torjuin heidät hänen takiaan. Hän varmaan uskotteli itselleen, että olin maannut jokaisen näkemäni miehen kanssa. Mikä ei todellakaan ole totta! Päinvastoin olen ikääni nähden ja nykyajan länsimaiden vapaamman mittapuun mukaan vieläkin melkoisen kokematon miesten kanssa. Mutta hänelle eivät mitkään selitykset kelvanneet.
Minua raastaa se, että vasta näin jälkikäteen silmäni alkavat avautua kaikille väärinkäsityksille ja vaikeuksille, jotka kalvoivat ystävyyttämme. Rakkaus on tosiaan sokea, ellei tapauksessani lisäksi kuuro, mykkä, ja toivotonkin vielä.. En tiedä onko näin parempi, nyt tuntuu tosi pahalta, mutta kai aika sen lopulta näyttää..
Noista ajatuksista on hänen varmaan vaikea päästä yli. On varmaan joutunut ennenkin pettymään naisiin, kun on noin vaikeaa luottaa sinuun. Tai sitten on vaan sellainen, että naisen pitäisi hänen mielestään käyttäytyä aina kuin nunna. Kaipa se liittyy paljolti just tuohon hänen usko juttuunsa. Olisi varmaan tukahduttanut sut suhteessa ja määräillyt että et saa käydä enää baareissa ja muualla. Oletko menevää ja baareissa käyvää sorttia sitten? Törmäilet varmaan paljon flirttaileviin miehiin ja kenties vastaatkin flirttiin? Kaipa uskovaisen ja mustasukkaisen miehen on vaikea niellä noita juttuja. Nyt kun sulla on vielä se uusi mieskin, niin häntä kiukuttaa vielä enemmän. Ehkäpä hän halusi seurailla sua, katsoa mihin tilanne etenee ja edetä hitaasti, kun tämä ihastumis/rakastumis juttu taitaa olla vielä kumminkin aika tuore juttu?
Ystävyyttämme ei ehtinyt kestää kuin pari vuotta, joten juttu on melko tuore vielä.. Saattoihan olla että hän halusi edetä hyvin hitaasti. Edellisen kumppaninsa kanssa hän oli ollut aluksi vain ystäviä. Voi olla että puhuessaan aina vain ystävyydestä hän halusi rakentaa vakaata pohjaa jollekin enemmälle. Tai sitten ei, en kai saa koskaan enää tietää.. Soimaan itseäni kärsimättömyydestä.
Jos olisimme voineet seurustella, hän olisi hyvinkin todennäköisesti vaatinut minulta säännönmukaista elämää kaikkine hartauksineen. Joskus minusta tuntui, että rakastin häntä niin paljon että olisin ollut vaikeuksistakin huolimatta valmis siihen kaikkeen. Joskus taas tunsin täydellistä voimattomuutta ja riittämättömyyttä.
Hänellä oli myös pari vaikeaa eroa takanaan. Kai hän silti piti edellisiään parempina, vaikka nämäkin riitelivät hänen kanssaan, eivätkä aina jaksaneet asettua hänen muotteihinsa. En oikeastaan ole edes mitään hirveän menevää tyyppiä. Silloin tällöin haluan jossakin yökerhossa tai vastaavassa käydä tanssimassa. En juo alkoholiakaan. Joskus olen tykännyt flirttailla muille miehille, mutta sekin vähä taisi olla hänelle liikaa. Luulin että jos näytän että minulle olisi muitakin ottajia, se ehkä sysäisi asioita etenemään. Miksen tajunnut että uskovainen mies tietysti näkee sen aivan toiselta kantilta?
Sen toisen miehen juttu tietysti eniten ärsytti häntä. Hän jopa soitteli jonnekin ottaakseen tyypistä selkoa. Viime aikoina sanoin hänelle totuudenmukaisesti moneen kertaan, etten ollut tavannut sitä toista enää pitkiin aikoihin. Mutta ehkä oli jo myöhäistä selitellä enää mitään. Olin kai jo tehnyt kaikki virheeni.
Minä halusin vain rakastaa häntä.
Mitä jos kirjottaisit hänelle vaikka kirjeen ja käyt pistämässsä postiluukusta? Tuskin tekstiviestiin saa mahtumaan kaikkea mitä sulla on sydämelläsi? Sähköpostiakin voi lähettää. Avaudut oikein kunnolla ja vaikka et vastausta enää saisikaan, niin oletpahan ainakin kertonut hänelle melkein kaiken mahdollisen.
voisin vielä jotakin koettaa tehdä, vaikka viedä sen kirjeen.. Olen lähettänyt hänelle pari sähköpostia ja soitin hänelle hiljattain. Puhuimme melkein puoli tuntia, mutta en tiedä johtiko se mihinkään. Hän ei vieläkään aio muuttaa mieltään. Sanoi että olen valintani tehnyt, eikä halua nähdä enää minua..
Toivon niin valtavan paljon että saisimme vielä edes ajan kuluessa sovittua.. Jos voisimme jatkaa edes ystävinä, niin kuin ennenkin, olisin todella onnellinen.. En ole vielä valmis vain unohtamaan ja jättämään asiaa sikseen. On liian paha olo että minulla olisi sellaista voimaa. Jos minulla ei ole enää mahdollisuuksia, olen ainakin omalta puoleltani yrittänyt tehdä sovintoa..
Kiitos kun sain purkaa tunteita ja kun vastailit minulle.
Koitahan pärjäillä siellä ja yritä ottaa rennosti.
Minulle on käynyt ihan samoin,valitsin kahdesta.
Toinen loukkaantui sydänjuuriaan myöden.Ei vastaa
puhelimeen ja meiliäkin olen kirjoittanut-turhaan.
Mikään ei auta eli olen ajatellut että olkoon.Silti paha mieli.