Kertomus

kotimaan matkasta.
Viime kesä oli kaverilleni ja minulle "juhlakeä". Oli 20. peräkkäinen vuosi, kun olimme lähdössä perinteiselle kesävaellukselle upeisiin Kilpisjärven maisemiin. Sitä varten olimme jo edellisenä talvena tehneet erikoissuunnitelman ja päättäneet uhrata matkaan hiukan enemmän rahaa, sekä lentää yksityisellä vesitasokoneella suoraan Kittilästä Suomi-neidon käsivarren päähän, Norjan rajan tuntumaan ja viettää siellä perinteistä juhannusta.
Itse menin sitten Kittilään muilla kyydeillä, mutta Kaverini tuli sinne Finnairin sinivalkoisilla. Sinne asti menikin kaikki suunnitelmien mukaan, mutta sitten aloimme ihmetellä, kun kaverini matkatavaroita (rinkka kaikkine tunturi- ja vaellusvarusteineen) ei kuulunut eikä näkynyt. Hihna vain pyöri tyhjänä edessämme. Alkoi iskeä paniikkia päälle, sillä olihan läheisessä rannassa kone ja lentäjä meitä odottamassa. Siitä sitten kävelimme lähtöselvitystiskille ja aloimme selittää asiaamme. Emme oikein alkuunkaan päässeet, kun virkailija löi kaavakkeen eteemme ja sanoi, että täyttäkää tämä. Yritimme siinä selittää hänelle jatkokuljetussuunnitelmaamme, mutta ei hän suostunut kuuntelemaan meitä ollenkaan. Täytimme siinä kaavakkeen ja palautimme sen virkailijalle ja saimme kuulla, että pari vuorokautta voi mennä, ennen kuin tavarat tulevat. Kaverillani oli matkavarusteet yllään, (T-paita, farkut ja kävelykengät) joten emme voineet ajatellakaan nyt menevämme suoraan erämaahan. Sitten sovimmekin vesitason kipparin kanssa, että hän lennättää meidät Kilpisjärvelle, jossa odotamme kadonneita matkatavaroita. Näin sitten teimme, juhannusaaton, joka meidän piti perinteisesti tunturissa viettää, synkistelimme hotellin pihapiirissä. Kahden vuorokauden kuluttua saapuivat sitten vihdoin kadonneet varusteet. Täksi ajaksi jouduimme hommaamaan omaan laskuumme majoituksen ja samoin tuli ylimääräisiä syömisiä ym. siellä. Teimme sitten kuitenkin vaelluksemme ja kotiin päästyämme lähetimme noista ylimääräisistä majoituksista ja ruokailuista korvauspyynnön Finnairille. Yritimme saada myös jonkinlaista korvausta tuosta pieleen menneestä "elämyslennosta" tunturijärvelle.
Tuli sitten aikanaan vastaus Finnairilta. Tyly sellainen. "Näitä sattuu, emme ole korvausvelvollisia". Aina tähän asti olen ihaillut Finnairia ja ollut erittäin tyytyväinen saamiini palveluihin, mutta - nyt en ole enää.
Tavallisina työtä tekevinä kansalaisina olimme joutuneet säästämään puoli vuotta tuota "elämysmatkaa" varten, joka sitten, kiitos Finnairin, meni totaalisesti pieleen. Eikä mitään anteeksipyyntöjä, tai korvauksia, vain tyly "emme ole korvausvelvollisia".
Kyllä jäi paha maku suuhun.
Paikalliselta taksikuskilta Kittilässä saimme kuulla, että viime kesänä oli useampana päivänä viikossa Finnairin lennoilla Kittilässä vastaavia tapauksia, eli ihmiset tulivat lomalle, mutta matkatavarat huitelivat muissa maisemissa.