Juttu menee niin että minä teen kaikki kotihommat ja hoidan lapset ja olen (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvä puoliso. Mies elää siinä sivussa kuin pelkästään vain omaa elämäänsä.
Mitään ei tehdä yhdessä (no ehkä katsotaan telkkaria...).
Vapaa ajat mies yleensä viettää jossain juomassa. Saattaa viipyä useammankin päivän ja yöpyä puoli tuttujen luona.
Olen puhunut niin paljon (ja kauan) että tuntuu etten enää voi tehdä mitään että saisin miehen ymmärtämään!! Hetkellisesti hän voi ehkä luvata että seuraava vapaa ollaan perheen kesken jne.. Mutta niin ei kuitenkaan käy.
Onko enää mitään, mitä voin tehdä, vai jätänkö hänet???
Itse olen yrittänyt olla hyvä ja huomioinut
esim. laittamalla hänelle töihin viestejä, joissa kerron välittäväni ja vihjailemalla että odotan täällä iltaa siinä mielessä...jne. Mutta mies ei noteeraa näitä mitenkään, ei edes vastaa viestiin (ei muka kerkeä) mutta ei silti kotonakaan palaa asiaan! Joko lähtee kavereilleen tai sitten juo.
Seksiä harrastetaan enää kerran kuussa, mutta sitäkin useammin olen yllättänyt miehen pornoilemasta. Tämä todella satuttaa, mies ei edes yritä huomioida minua siinä mielessä, on kuin olisin hänelle ilmaa. Ihan sama mitä teen/puhun, mies ei reagoi mitenkään (ehkä vähättelee vain, "eihän tässä mitään hätää ole"-tyyliin)!!
Mies ei tunnu näkevän muuta kuin oman itsensä, haluaa aina päästä "helpolla", ei mitään "vaivannäköä", pienintäkään, tee minun eteeni.
Jotain siinä on vikana, kun hän ei näe toisten tarpeita/ei välitä vaikka suoraan nätisti sanottaiskin.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin tätä juttua, haluaisin vain normaalin hyvän ja tasa-arvoisen suhteen, "tee toiselle niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän"!!!!!
En jaksa enää tätä tunteetonta ja välinpitämätöntä suhdetta!!!
Vuosia sitten käskin hänen miettiä omissa oloissaan näitä ongelmia, hän meni ja petti minua kännissä!! Siitäkin syyllistetään minua ("mitäs käskit lähteä"!!!!)
Enkä usko että hänelle olisi toista naista, mutta siitä en mene takuuseen, etteikö näillä kännireissuilla olisi jotain yrittämistä....
Meiltä puuttuu myös luottamus (mies ilkeää epäillä minua, vaikka itse on se joka näitä juttuja tekee toiselle), eikä välillämme tunnu olevan sitä "jotain", mies vain välttelee minua, ei katso silmiin, ei tule lähelle eikä puhu. Kauheassa kännissä sitten voi tulla kourimaan, selvänä ei juurikaan hipaisekaan.
Kai tähän nyt pääasia tuli, mutta ei likimainkaan kaikki!!!
Kiitos jos jollain olisi joku hyvä neuvo, en kuitenkaan haluaisi erota, mutten tätäkään jaksa!
Mitään ei tehdä yhdessä (no ehkä katsotaan telkkaria...).
Vapaa ajat mies yleensä viettää jossain juomassa. Saattaa viipyä useammankin päivän ja yöpyä puoli tuttujen luona.
Olen puhunut niin paljon (ja kauan) että tuntuu etten enää voi tehdä mitään että saisin miehen ymmärtämään!! Hetkellisesti hän voi ehkä luvata että seuraava vapaa ollaan perheen kesken jne.. Mutta niin ei kuitenkaan käy.
Onko enää mitään, mitä voin tehdä, vai jätänkö hänet???
Itse olen yrittänyt olla hyvä ja huomioinut
esim. laittamalla hänelle töihin viestejä, joissa kerron välittäväni ja vihjailemalla että odotan täällä iltaa siinä mielessä...jne. Mutta mies ei noteeraa näitä mitenkään, ei edes vastaa viestiin (ei muka kerkeä) mutta ei silti kotonakaan palaa asiaan! Joko lähtee kavereilleen tai sitten juo.
Seksiä harrastetaan enää kerran kuussa, mutta sitäkin useammin olen yllättänyt miehen pornoilemasta. Tämä todella satuttaa, mies ei edes yritä huomioida minua siinä mielessä, on kuin olisin hänelle ilmaa. Ihan sama mitä teen/puhun, mies ei reagoi mitenkään (ehkä vähättelee vain, "eihän tässä mitään hätää ole"-tyyliin)!!
Mies ei tunnu näkevän muuta kuin oman itsensä, haluaa aina päästä "helpolla", ei mitään "vaivannäköä", pienintäkään, tee minun eteeni.
Jotain siinä on vikana, kun hän ei näe toisten tarpeita/ei välitä vaikka suoraan nätisti sanottaiskin.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin tätä juttua, haluaisin vain normaalin hyvän ja tasa-arvoisen suhteen, "tee toiselle niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän"!!!!!
En jaksa enää tätä tunteetonta ja välinpitämätöntä suhdetta!!!
Vuosia sitten käskin hänen miettiä omissa oloissaan näitä ongelmia, hän meni ja petti minua kännissä!! Siitäkin syyllistetään minua ("mitäs käskit lähteä"!!!!)
Enkä usko että hänelle olisi toista naista, mutta siitä en mene takuuseen, etteikö näillä kännireissuilla olisi jotain yrittämistä....
Meiltä puuttuu myös luottamus (mies ilkeää epäillä minua, vaikka itse on se joka näitä juttuja tekee toiselle), eikä välillämme tunnu olevan sitä "jotain", mies vain välttelee minua, ei katso silmiin, ei tule lähelle eikä puhu. Kauheassa kännissä sitten voi tulla kourimaan, selvänä ei juurikaan hipaisekaan.
Kai tähän nyt pääasia tuli, mutta ei likimainkaan kaikki!!!
Kiitos jos jollain olisi joku hyvä neuvo, en kuitenkaan haluaisi erota, mutten tätäkään jaksa!
Vastaukset 16
Vanhimmat
laittaa luimistelemaan ja välttelemään. Salailua.
tilaa ...
Juttu menee niin että minä teen kaikki kotihommat ja hoidan lapset ja olen (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvä puoliso. Mies elää siinä sivussa kuin pelkästään vain omaa elämäänsä"
Niin noin se menee monella,naisista tulee kodinhoitaja hoitaa kaiket ja lapset.
Mies saa ja jatkaa elämäänsä kuin olisi vielä sinkku.
tarkempi niiden ihastusten suhteen niin kyl se siitä...
Me koulutetaan täällä online 24h päivässä...
Enää mitään halua. Kaikki on jo saavutettu, tilanne on muuttunut arkiseksi ja sinusta on tullut vakikalustoon kuuluva osa. Sinä olet äiti, kodinhoitaja, kokki sekä makuualusta. Mies voi keskittyä tekemään kaikkee sitä mitä itse haluaa ja et tuntee itsensä tyytyväiseksi.
Tilanteeseen ei ole mitään tehtävissä ellet jollain poppakonsteilla saa miestäsi ymmärtämään et mikä on suhteen tila. Voi olla kyllä et tuo kaikki on jo myöhäistä joten saattaa olla et ei ole kuin kaksi vaihto-ehtoa, hopeet jakoon tai tyydyt omaan osaasi. Kuitenkin kumpikaan ratkaisu ei ole helppo eikä yksinkertainen.
....mitä SINÄ haluat.
Mieti sitä.
Tämä on sinun elämääsi ja sinä päätät, millaista se on. Kuuntele itseäsi.
Jos tuo kaikki tosiaan menee noin kuin kirjoitit niin neuvo on tämä: Anna yksi ja tasan yksi mahdollisuus miehelle. Jos ei tartu sihen niin lähde!
Sinulla on varmaankin vielä halua elää täyttä elämää hyväksyttynä ja rakastettuna kumppanina jollekin. Tai sitten vaikka yksin, mutta silloinkin voit elää vain itsellesi ja lapsillesi tarvitsematta huolehtia ihmisestä, joka ei välitä sinusta.
Jos ei anna ei saa. Näin sen tulee mennä. Joskus voi olla niin, että toinen on heikko ja tarvii tukea enemmän, mutta miehesi kuulostaa ylikypsältä teinipojalta, joka tekee mitä tykkää. Huhhuh!
Minä olen jättänyt yhden tuommoisen taakseni ja löytänyt onneksi maailman kultaisimman, auttavaisimman, välittävimmän ja ihanimman kumppanin juuri minulle. Voin sanoa jopa olevani onellinen, minäkin, joka en olisi sitä ennen uskonut.
Tee ratkaisusi ennen kuin alat todella uskoa olevasi niin huono, ettet ole rakastamisen arvoinen.
mieti millaisen parisuhteen mallin annat lapsillesi. He varmasti huomaavat isän kylmyyden äitiä kohtaan puhumattakaan ryyppyreissuista, ja jos vain nielet sen, tyydyt siihen ja katkeroidut vähitellen, niin millaista esimerkkiä lapset siitä omaksuvat? Että sellainen naisen osa on ja mies saa olla niin kuin lystää? Perheen ilmapiiri ei kuulosta kovinkaan lämpöiseltä ja se tekee tuhoa niin sinuun kuin lapsiinkin.
Miehesi käytös kuulostaa sellaiselta, että on varmaan ikävä kyllä turhaa odottaa että hän tuosta muuttuisi rakastavaksi ja huomaavaiseksi puolisoksi. Hänellä ei selvästikään ole halua, motivaatiota eikä kiinnostusta panostaa suhteeseenne. Hän on huomannut, että vaikka hän käyttäytyisi kuinka huonosti tahansa niin sinä osoitat kaikesta huolimatta huomiota ja rakkautta, hoidat kodin ja kaiken valmiiksi. Eli miksipä nähdä vaivaa? Älä alistu tähän, ansaitset parempaa.
aiemmin ja nyt et usko et hänellä muita ,aivan varmaan on , on niin selvät merkit , mut älä usko jos et halua ,tsemppiä!
Mikä miehesi käytöksessä viestii rakkaudesta sinua kohtaan? Jos ei mikään, niin mikä teitä pitää yhdessä? Tottumus? Läheisriippuvuus? Omaisuus?
Miksi sinun on niin vaikeaa tunnustaa tosiasiat ja tehdä niiden pohjalta oikeat, vaikkakin kipeät ratkaisut?
Printtaa tuo puheenvuorosi ja anna se kirjeessä hänelle. Laita loppuun vielä kysymys että mitä minun pitäisi tehdä... Anna miehelle muutama päivä aikaa pyöritellä asioita päässään ja ota sitten asia esille varovasti, Kuitenki sillai että mies ei koe itseään ahdistetuks nurkkaan....
En tiedä muutakaan keinoa. Täältä käsin asiaa on vaikea auttaa. TOki jokin yhteinen harrastus auttaisi asiaa, mut teillä on jo muutenki paljon petrattavaa yhteisessä elämässä.
lapset hoitoon ja matkalle.
En tiedä, mitä miehesi haluaa mutta luettuani tuon jäin ihmettelemään - mikä sinut pitää tuossa suhteessa. Vähän saman suuntaista kokenut itsekin ja voin sanoa, että näin sinkkuna 10 x helpompi elää. Vaikka olisi yksinkin. Joten kannattaa ajatella vaihtoehtoa - järjestyykö toimeentulo ja asunto yksin eläen. Tämä neuvoksi.
Et kai sä tällaistakaan enää kauaa kestä? Puhe ja huuto ei näytä tehoavan. Mies ei ota kuuleviin korviinsakaan. Vähän on vaikea tilanne. Ehkä kannattaisi sittenkin alkaa miettimään pikkuhiljaa sitä eron mahdollisuuttakin.
Kenkää - jos ei hyvällä, niin siten pahalla.
Perhe on perhe - piste.
siinäpä tuo tulikin