Rahakysymykset

niin että mieheni oli pitkään työttömänä ja minä kävin osa-aikatyössä. Rahat oli koko ajan tiukilla ja minua ärsytti kun mieheni vaan löhöili kaikki päivät kun minä heräsin kuudelta joka aamu. Tuli vähän väliä kaikenlaista riitaa kun hän vaan laiskistui päivä päivältä. Suku ja perhe kyselivät koko ajan milloin mieheni aikoo mennä töihin, mutta töitä ei vaan ollut niin pienellä paikkakunnalla. Tilanne ajautui siihen että muutimme helsinkiin ja saimme molemmat töitä. Eipä ole enää sukulaiset kyselleet ja raha-asiatkin ovat paremmin. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Olemme molemmat vielä opiskelioita, joskin pian valmistumassa eli teemme molemmat sivutoimisesti töitä aina kun on mahdollisuus.

Olemme olleet yhdessä kuutisen vuotta, ja näiden vuosien aikana on sattunut jaksoja, jolla vain toinen on ollut (kesä)töissä ja toinen joutunut sinnittelemään opintotuilla. Ja näitä jaksoja on ollut molemminpäin, eli minulla on kokemusta sekä tienaavan, että vähemmän tienaavan roolista.

Raha-asioista emme ole koskaan riidelleet. Jo suhteen alussa, kun minun kesätyöni näytti epävarmalta, avomieheni sanoi, että niin kauan kun olemme yhdessä ruoka ei lopu pöydältä. Hän huolehtii minusta, ja olettaa, että minäkin huolehdin hänestä tarvittaessa. Ja näin olemme tehneet. Parisuhde, ja perhe, on yhteinen projekti johon molempien tulee osallistua, myös rahallisesti. Eli meillä rahat käytetään yhteiseen hyvään riippumatta siitä, kuka ne on tiennannut tai kenen tilillä ne makaa.

Sukulaiset eivät ole kertaakaan nälvineet kumpaakaan siipeilijäksi, enkä edes ymmärrä miksi. Jokaisessa suvussa ja perheessä tulee ajanjaksoja, jolloin tienaaminen ei ole tasavertainen ja sen luulisi jokaisen ymmärtävän.

Joskus exän kanssa eläessä minulla piukotti pinna kohtuullisen usein, koska exä jätti työt/koulutukset kesken ja karenssiahan siitä napsahti. Omien sanojensa mukaan hän ei kestänyt esim. jotain ärsyttävää opettajaa. Yritin ymmärtää tuota, koska olen itsekin koulukiusattu, mutta kyllähän se nakerti, koska itse olin aina töissä, kun töitä oli ja olin määräaikaiset työsuhteetkin aina loppuun asti. Hävetti vastailla sukulaisten kysymyksiin, että mitäs se sinun kaveri, onko töitä. Nämä raha-asiat olivat yksi syy eroon, niin pinnallista kuin se onkin.

Itse joudun kilomteritehtaalle viime kevättalvella taloudellisista syistä. Nykyinen siippa on onneksi jaksanut tukea minua ja lohduttaa. Valehtelematta olen kyllä pelännyt sitä milloin hän hermostuu tilanteeseeni. Tietysti tällä hetkellä olen töissä vuoden vaihteeseen asti, mutta hermoille käy nyt jo, onneksi siippa ei hermoile.

Exän kanssa tahtoi olla niin, että jos joltain sitä ylimääräistä rahaa piti jostain syystä kaivaa, minä olin se joka ne lystit kustanti. Onneksi olen sen suhteen jälkeen pystynyt elättämään hyvin itseni, eikä ole tarvinnut vielä toista riippaa kannatella. Nykyisessä suhteessa on se hyvä puoli, että saan asua siippani omistamassa asunnossa kohtuullisia kustannuksia vastaan, joten uskon saavani aina sen verran rahaa kasaan, että pidän itseni leivässä ja asunnossa.