elikka. olen aupairina ja koko aika on ollut vahan kamalaa aina kun olen ollut "toissa". olen vihannut melkein joka ikista arkipaivaa, paitsi niita jolloin perheen isa ei ole talossa.
nyt tilanne on vain tulehtumistaan tulehtunut. olen kai ollut niita hyvia sisuisia aupaireja. teen paljon kotitoita ja lasten vahtiminen on vahemmalla. olemme kuitenkin jo kahdesti puhuneet asiasta, viime kerralla sain 10 euron korotuksen viikkopalkkaani ja aamulla lapsista huolehtimisen sijasta saan aloittaa kotityot heti tai nukkua pitempaan.
no mutta ei asiat sitten parantuneet kuitenkaan muuten, vaikka pari paivaa tuntui etta hyvin menee. en ole syonyt vanhempien kanssa yhdessa paivallista (lapset syovat aikaisemmin) moneen viikkoon. viime viikolla kerran kun koko "perhe" soi yhdessa kun aidilla oli syntymapaivat. tanaankin perheen isa kysyi etta miten tahdon tehda illallisen kanssa. kerroin etten syo lasten kanssa ja han sanoi etta haluaa syoda vaimonsa kanssa kahdestaan koska heilla ei kuulema ole ollut tarpeeksi aikaa viime aikoina.
ei tunnu enaa kovin perheenjasenelta viela lisaksi kun otetaan huomioon miten minulle on aina puhuttu kuin TYONTEKIJALLE, PIIALLE, aina tyoaikanani.
no nyt olen paattanyt vaihtaa perhetta, koska viimeiset kaksi paivaa on ollut koko paivat ja yot yhta itkun pidatysta.
perhe on kuitenkin ihana. perheen aiti on kerrassaan loistava ja suhtautuu minuun aina ystavallisesti vaikka oltaisiinkin puhuttu jostain todella vaikeasta. perheen isa taas tuntuu olevan kiva aina kun haluaa. mutta monesti naureskelee mielipiteilleni, syyttaa minua myos omista virheistaan (halla kerran jai pojan koululaukku kotiin kun lahti viemaan poikaa kouluun...) enka voi vaan asua taman herran kanssa enaa pitempaan,
miten asiasta puhua ja onko tahan oikeaa ratkaisua? talla hetkella lahto on itselleni se oikea. koska me emme vaan voi asua saman katon alla taman miehen kanssa. reilut kaksi kuukautta on nayttanyt sen.
tulee vaan kamala ikava lapsia ja perheen aitiakin. kuinka olette selvinneet tallaisista tilanteista.
itse olen aivan lopussa ja mietinkin viela kaiken lisaksi etta mista uutta puhtia uuden perheen etsimiseen?...
se oikeastaan ainoa vaihtoehto koska lentoliput on taalta kotiin ja takaisin jo jouluksi...
kaikki kokemukset ja rohkaisut tervetulleita!
nyt tilanne on vain tulehtumistaan tulehtunut. olen kai ollut niita hyvia sisuisia aupaireja. teen paljon kotitoita ja lasten vahtiminen on vahemmalla. olemme kuitenkin jo kahdesti puhuneet asiasta, viime kerralla sain 10 euron korotuksen viikkopalkkaani ja aamulla lapsista huolehtimisen sijasta saan aloittaa kotityot heti tai nukkua pitempaan.
no mutta ei asiat sitten parantuneet kuitenkaan muuten, vaikka pari paivaa tuntui etta hyvin menee. en ole syonyt vanhempien kanssa yhdessa paivallista (lapset syovat aikaisemmin) moneen viikkoon. viime viikolla kerran kun koko "perhe" soi yhdessa kun aidilla oli syntymapaivat. tanaankin perheen isa kysyi etta miten tahdon tehda illallisen kanssa. kerroin etten syo lasten kanssa ja han sanoi etta haluaa syoda vaimonsa kanssa kahdestaan koska heilla ei kuulema ole ollut tarpeeksi aikaa viime aikoina.
ei tunnu enaa kovin perheenjasenelta viela lisaksi kun otetaan huomioon miten minulle on aina puhuttu kuin TYONTEKIJALLE, PIIALLE, aina tyoaikanani.
no nyt olen paattanyt vaihtaa perhetta, koska viimeiset kaksi paivaa on ollut koko paivat ja yot yhta itkun pidatysta.
perhe on kuitenkin ihana. perheen aiti on kerrassaan loistava ja suhtautuu minuun aina ystavallisesti vaikka oltaisiinkin puhuttu jostain todella vaikeasta. perheen isa taas tuntuu olevan kiva aina kun haluaa. mutta monesti naureskelee mielipiteilleni, syyttaa minua myos omista virheistaan (halla kerran jai pojan koululaukku kotiin kun lahti viemaan poikaa kouluun...) enka voi vaan asua taman herran kanssa enaa pitempaan,
miten asiasta puhua ja onko tahan oikeaa ratkaisua? talla hetkella lahto on itselleni se oikea. koska me emme vaan voi asua saman katon alla taman miehen kanssa. reilut kaksi kuukautta on nayttanyt sen.
tulee vaan kamala ikava lapsia ja perheen aitiakin. kuinka olette selvinneet tallaisista tilanteista.
itse olen aivan lopussa ja mietinkin viela kaiken lisaksi etta mista uutta puhtia uuden perheen etsimiseen?...
se oikeastaan ainoa vaihtoehto koska lentoliput on taalta kotiin ja takaisin jo jouluksi...
kaikki kokemukset ja rohkaisut tervetulleita!
Vastaukset 12
Vanhimmat
et missa pain olet au pairina ja minka maalainen perhe sulla on?
ranskassa, pariisissa,
englantilainen perhe.
niin perheen isa tekee siis toita kotoa kasin. joten sen vuoksi joudun olemaan hanen kanssaan ekstrapaljon.
asia olisi tietysti eri, jos han kavisi toissa jossain muualla... ehka?
mutta tuntuu etten paivalla, illalla, milloinkaan, voi tassa talossa olla rauhassa ilman etta tuntuisi, etta joku hengittaisi niskaan joka asiasta minka teen.
siis apua!EI VOI OLLA TOTTA,IHAN SAMA JUTTU MULLA.
tulen lasten ja äidin kanssa toimeen..mutta perheen isä..
halveksii minua,ilkeilee,vittuilee kaikkea mahdollista!joten todellakin ymmärrän sinua paremmin kun hyvin!!ihana löytääsielunsisko!!!!
itse ajattelin jouluun asti sitkutella mutta sitten saa riittää.
ihanaa!
justiinsa taalla istuskelen sangyllani ja etsin uusia aupairperheita. vaikeaa vaan loytaa tahan aikaan vuodesta!
mutta joulun jalkeen aion kylla olla viimeistaan muissa ympyroissa...
oletko jo jutellut asiasta vanhemmille?...
mina en ole. se tassa vaikeinta onkin kun ei oikein tieda miten asian ottaisi aidin kanssa puheeksi. han tuntuu luulevan etta kaikki on hyvin ... ja tottakai luuleekin, kun en ole ottanut tata lahto-aiettani viela puheeksi.
viimeisilla kerroilla kun esimerkiksi aivan "riideltiin" tuon isan kanssa, han sanoi minulle tosi pahasti ja pahoitin mieleni, niin tama perheen paa ei ollut edes jutellut asioista vaimonsa kanssa.
ja kun otin asian puheeksi oli vaimo etta "minahan tasta en ole kuullutkaan... ??" ja perheen isa tuli jalkeen pain selittelemaan etta "kyllahan minun oli tarkoitus ottaa se puheeksi.."
pahinta onkin minusta tuo _vittuilu_ koska tuntuu etta han tekee sen aivan tahallansa, jotenkin siita nauttiakseen, eika sen takia, etta olisin oikeasti tehnyt jotakin todella vaarin tai huonosti.
teen taalla mielestani niin parasta tyota kun pystyn. ja he ovat itsekin myontaneet etta olen ehka paras aupairi jota heilla on ollut.
.
.
.
Jos olet joulun aikoihin jo vaihtamassa perhettä, niin kannattaa mahdollisimman pian ottaa asia puheeksi, ettet riitaannu perheen äidinkin kanssa. Olisi reilua antaa heille aikaa etsiä uusi auppari, mikäli sellaisen haluavat taikka lapsille hoitopaikan. Vanhemmat eivät varmasti ilahdu jos viimetipassa ilmoitetaan että au revoir! Pahoittelen, että kohdallesi on osunut epämiellyttävä perhe, toivottavasti viihdyt seuraavassa paremmin! :)
meilla on kuukauden irtisanomisaika. ja huomenna puhun perheen kanssa asiasta kunhan vain olen oman äitini kanssa jutellut että olisikohan mahdollisuutta ehkäpä kuitenkin jäädä suomeen... lentolippurahat vaan taitavat väkisin mennä hukkaan! :(
tähän aikaan vuodesta on vaikea saada perhettä ja en tiedä haluaako kukaan loppuunpalanutta aupairia. vaikka kuinka yritän olla pirteä niin tuntuu että on mieli maassa ja into kadonnut.
mä vaihdoin perhettä 3kk:n jälkeen, juttu vaan meni niin, et en tullu lainkaa toimeen sen äitin kans..... olin jo luovuttaas ja palaamas suomeen, mut päätin sittenki, et muutaman kuukauden ainaki koitan josai uudes perhees ja ny oon tää uudes perhees, tullaan koko porukka hyvin toimeen ja oon ollu tää kuukauden ja ainaki ens vuoden helmikuuhun aion tää olla....
yritä säkin löytää jostain perhe, misä voisit olla ees pari kk (kaikki ei välttämättä ees tarvi ku hetkeks apua, niinnku tää mun nykyne perhe), niin saat vähä itseluottamusta takasi ja mieliki kohenee pikku hiljaa..... :D
mut tsemiä sulle, mitä ikinä teetki..... :D
pidän sua niin rohkeena kun saat sanottua tosta tolle sun perheelle.
mä oon ite meinannu miljoona kertaa sanoo,mutta miks en vaan saa sanotuks??miks oon tällänen nössöilijä!!!:D ärsyttävää.
mullaki on täällä tää vittuilu pahinta..ja aina ku oon isän kaa samas paikas ni vaan välttelen sitä parhaani mukaan.halusin ollailmaa sen kohdalla,se kohtelee mua NIIN ilkeesti.enkä oikeesti liiottele.
mutta oikeesti tsemppiä sulle!!!
[email protected]
vertaistuki on aina tervetullutta :)
ota rohkeasti vain asia puheeksi. kenenkaan ei tarvitse kestaa epainhimillista kohtelua ollenkaan! minulla on onneksi ollut paivittaisena tukena oma aiti jonka kanssa olen ahkerasti puhunut puhelimessa ja veljeni tyttokaveri. niiden avulla olen uskaltanut ottaa asiat puheeksi kun he ovat sanoneet, ettei tuollainen ole hyvaksyttavaa eika tavallista.
jotain taytyy olla ihmisella pielessa jos 40-vuotias aikuinen mies joutuu purkamaan turhautumiaan puolet nuorempaan aupairiin, joka loppujen lopuksi on vieras talossa. ja kokemassa muutenkin jotain mullistavaa ja uutta.
mä en ikinä menis auppariksi perheeseen jossa äiti tai isä (tai molemmat) on kotona päivät. tietäähän sen että siinä ei mitään saa tehdä rauhassa ja että siinä aivan varmasti hengitetään niskaan. vähän skarppia nyt perheen etsintään. älkää missään nimessä menkö järjestöiden kautta jos niissä ei itse saa valita perhettä!!!
Tule Englantiin:)
Kay kattoon mol.fi:n sivuilta hakemus Au Pair/Kelly Hannon&Brendan Gilna.
Suosittelen suuresti tuota perhetta ja hakemuksia voi myos laittaa mailiosotteeseen suoraan Kellylle(englanniksi) : [email protected].
elikka unohin siis pistaa niiden mailiosotteenki sinne!:)