Tarpeeksi kauan kun aiheutin mielipahaa rakkaalleni ymmärsi hän viimein sanoa että nyt riittää.
Tosin itselläni on sellainen olo etten halua luopua hänestä ja sattuu ajatuskin elää ilman hänen seuraa. Mutta nyt on pakko toivottaa hänelle onnea elämässään ja yrittää itsekkin selvitä tästä ylitse.
Silloin kun menee hyvin pitäisi sitä osata arvostaa ennenkuin asiat menee päin mäntyjä, itse ymmärsin asian liian myöhään..
Tosin itselläni on sellainen olo etten halua luopua hänestä ja sattuu ajatuskin elää ilman hänen seuraa. Mutta nyt on pakko toivottaa hänelle onnea elämässään ja yrittää itsekkin selvitä tästä ylitse.
Silloin kun menee hyvin pitäisi sitä osata arvostaa ennenkuin asiat menee päin mäntyjä, itse ymmärsin asian liian myöhään..
Vastaukset 10
Vanhimmat
..täälläkin.Tervetuloa seuraan,noh seuraavassa suhteessa ehkä jo tajuaa et suhteen eteen täytyy tehdä töitäkin :) silloinkin kun asita on hyvin
life goes on but without you!!!
täällä myös astui tänään voimaan avoero.
Asunto myyntiin ja pitkä (todella pitkä) yhteiselo jää taakse. olen osittain huojentunut, ja suurelta osin tosi surullinen. Yritin monta vuotta -toinen ei. siinäpä se (piste)
Mä tajusin aina, et suhteen eteen täytyy tehdä hommia ja teinkin. yksin ei jaksa kukaan taistella. Voin nostaa itselleni hattua tästä suhteesta, tein kaikkeni, annoin kaikkeni.... ja rakastin - p a l j o n.
I'm sorry for blaming you for everything I just couldn't do...
and I've hurt myself.
Itse muutan pois sunnuntaina joten vielä hetken voi olla yhteisessä asunnossa, tai olisko että joutuu, kun tuntuu ettei silmien vuoto lopu millään..
Tiedän että töitä pitää tehdä että suhde pysyy hyvänä, mutta tais olla sitten minulle liian hankalaa pitää tämä suhde kunnossa. Toisesta en haluaisi päästää irti, rakastan häntä mutta en nauttinut suuhteestamme.
Elämä on perseestä.
asunto on myynnissä. Pitkä suhteemme loppu. Ahdistaa olla yhteisessä kodissamme enää päivää/yötäkään. Asioiden hoito vie kuitenkin aikansa ja itkulle ei näytä tulevan loppua, ennenkuin pääsee yhteisestä kodista pois. Kaikki siellä kodissa muistuttaa....ihan kaikki. Niinkuin kodin ulkopuolellakin, itku tulee, joka paikassa jopa kaupassa. Rakastan häntä ja itse en olisi halunnut erota , koska meillä ei ollut niin suuria ongelmia, etteikö oltaisi voitu päästä niistä. Mutta mieheni rakastui toiseen, eikä vanha elämä enää kiinnosta pätkääkään. Haluaa uuteen elämään, kuten ilmaisi asian. Muutan niin pian kuin vaan mahdollista, koska tästä ei yksinkertaisesti muuten selviä. Pitää yritää ajatella vaan ja ainoastaan omaa elämää ja yrittää olla muistelematta mennyttä yhtään.
Odotan vain päivää, etten enää tunne häntä kohtaan kuin haalistuneen muiston tai en yhtään mitään. Voi sitä onnen päivää, mutta taitaa kestää minulla aika kauan. Onneksi minulla on maailman parhaat ystävät. Toivottavasti sinullakin.
..Miltä tuntui kun rakkaus täytti sydämmen,se päivä on vielä uudestaan edessä vain henkilö on toinen.
Joten koitetaan jaksaa koska hyvää kannattaa odottaa.
Nyt kun luin juttusi, palautui koko kulunut vuosi kuin elokuvana. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Asunnon myynnin jälkeen uuden etsintä, toisen naisen rooli perhekuviossa vaikkei minulla enää jakoa näissä...itku tuli minullakin hallitsemattomasti, bussissa työmatkalla, kaupassa, koiralenkillä....Ystävien merkitys oli todella suuri, että olen tolpillani...anteeksianto tuli yllättävän pian, en kylläkään ääneen asiaa hänelle sanonut, mutta hiljaa itse mietin, että annan anteeksi, ettei minua enää rakasta, mutta haluaa parastani..niin paljon pahempia asioita on maailmassa...eikä hän tahallaan tätä mielipahaa aiheuttanut. Mutta kyllä sinä heräät, siihen tuntemattoman miehen silmäpeliin työmatkaliikenteessä...niin minäkin heräsin ja aloin hengittää vapaammin. Koen nyt, vuoden jälkeen nollapisteestä, että minulla on merkitystä, olen kiinnostava...Mutta nytkin maha solmussa ikävästä, kysymyksestä; Miksi kaikki meni pieleen,...itkuhan tästä pirahti. Mutta kaikesta huolimatta, elämä ei voisi olla paremmin.
Mutta mä mokasin ja ihan oikeasti en osannut tarpeeksi. Luulin vain, että exällä on huono jakso meneillään. Olisin tehnyt asialle jotain, jos olisin tiennyt hänen tunteistaan. Mutta en tiennyt enkä osannut toimia oikein. Nyt on liian myöhäistä.
Time after time. I will always love you. Bye my love.
Kun lukee teidän kirjoittamia juttuja, joistakin heijastuu meidänkin parisuhteen ongelmat. Meillä ongelmana on luottamus. Kummallakaan ei ole ulkopuolista suhdetta, mutta muita virheitä tulee tehtyä. Esim. itse olen tullut työkaverin saunaillasta siinä kunnossa kotiin "alkoholi", että en muista missä kunnossa olen ollut tai mitä olen sanonut. Sitten kun seuraavana aamuna kyselet, että mitä olet tehnyt, et saa suoraa vastausta. Kuinka siinä sitten korjaat virheitäsi.
Minä olen ajatellut olevani tulossa hulluksi, kun en pysty hillitsemään itseäni, vaan purskahtelen itkuun vähän väliä. Töissä, bussissa, kaupungilla... Tämmöstä tää on ollu koko syksyn.
Suhteessa molempien pitää yrittää. Yksin suhdetta ei voi saada toimimaan ja nyt opin sen, ettei pidä yrittääkään, ei ainakaan näin kauan ja kovasti. Jos ollaan liian erilaisia, niin pitää uskaltaa antaa toisen - ja itsensä - mennä. Ja jollei toinen rakasta, niin sitä ei saa muutettua, ei edes päällään seisomalla.
Jäin itse asumaan yhteiseen asuntoon. Tällä hetkellä tuntuu maailman huonoimmalta ratkaisulta.
Toivoisin aikakonetta, että voisi hypätä tämän paskan ajan yli siihen pisteeseen, kun elämä tuntuu taas omalta ja mielekkäältä. Ainoastaan sillä voimalla jaksaa, että tietää sen päivän vielä tulevan.
Itse tiedän valitettavasti "markkina-arvoni" enkä usko uuteen rakkauteen omalla kohdallani, mutta toivon, että saan oman elämäni muuten mielekkääksi. Nyt aluksi pitää pakottaa itsensä toimimaan. Yksinkin voi onneksi elää ihan hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Ja kun aika parantaa nämä haavat, yksin ollessa ei toivottavasti enää tarvitse tuntea itseään jatkuvasti niin kelpaamattomaksi, rumaksi ja arvottomaksi kuin huonossa suhteessa.
Voimia kaikille, kyllä se tästä. Suosittelen muuten jotain uutta, aikaa vievää harrastusta. Jotain sellaista, jota voi harrastaa yksin, mutta kuitenkin toisten kanssa niin, että ei ole mahdollisuutta pelkästään velloa omissa ajatuksissa. Lukeminen illalla sängyssä niin kauan, että silmät lupsahtavat kiinni, ehkäisee ikäviä valveillapitäviä ajatuksia. Ja ystäviin kiinni vaan: olkoonkin, että onnelliset, esikoisiaan odottavat ja omakotitaloja rakentavat kaverit eivät välttämättä ihan voi tätä tilannetta tajuta, mutta jo pelkästään puhuminen jonkun kanssa ihan mistä tahansa muistakin asioista helpottaa ja karkottaa yksinäisyyttä.
Piti hieman tutkia millaiset mietteet oli eron hetkellä.
Sanontaan aika parantaa haavat pitää uskoa vaikka kuinka tuntuu vaikealle, koska kyllä se aika tuo helpotuksen oloon.
Kyllä vieläkin on vaikeaa kun muistelee millaista oli mutta nyt siihen osaa suhtautua jo viisaammin. Ehkä vielä joskus löytyy toinen joka valloittaa sydämmeni;)