Tässäpä taas kerran, samaa tuttua tarinaa, että mistähän sitä löytäisi kumppanin. Itsestään kun on tullut pohdiskeltua, niin pitääpä vähän pohdiskella näin "ääneenkin".
Elämäntilanteeni on pääpiirteittäin sanottuna sellainen, että on hyvä työpaikka, toimeentulo kohdallaan, talo järven rannalla, uudehko auto, terveys ok jne jne. Mutta mitäpä siitä? Onhan se kiva niin, mutta tosiaan, mitäpä siitä, kun kuitenkin se tärkeä lenkki puuttuu. Näihin 28 vuoteen on mahtunut monenlaisia kokemuksia, niin seurustelun sarallakin, mutta yksikään suhde vaan ei ole toiminut 3,5 vuotta pidempään, ts. kaikkiin on tullut loppu syystä tai toisesta.
En ole mielestäni vaipunut epätoivoon oikean kumppanin löytymisen suhteen, vai liekö se epätoivoa että pohtii ja kirjoittaa tällaisia? Ei kai.
Viimeisen suhteen päättymisestä on reilu vuosi, ja se vuosi on kyllä ollut ihan hyvää aikaa yksinkin, olen matkustanut paljon rakentaen työuraa, päivät ovat olleet niin työntäyteisiä ja vapaa-aika mennyt kaikkiin muihin touhuihin, ettei yksinäisyyttä ole hirveästi ehtinyt murehtimaan. Mutta nyt talven näyttäessä merkkejään yksinäisyys alkaa tuntua ankealta. Tällainenkin lähes täyden kuun ilta, pakkasta, lumet maassa, järvet jäässä, sauna lämmin... kaikenlaista mukavaa olisi katseltavaksi ja tehtäväksi toisen kanssa.
Baareissa en ole ikinä erityisemmin tykännyt ravata, ja vaikka joskus on tullut ravattuakin ja bongattua sieltä kiinnostava nainen, niin samalla tavalla nekin suhteet ovat osoittautuneet toimimattomiksi kuin esim. netin kautta alkaneet suhteet. Niin, eihän sen väliä mistä suhde alkaa, samalla tavallahan ihmiset ovat ihmisiä.
Ajattelin äsken laatia nettiin johonkin deitti-palveluun ilmoituksen, mutta mitä siihen kirjoittaisi että herättäisi aitoa kiinnostusta, eikä kuitenkaan sössisi kaikkea esimerkiksi tekemällä ilmoituksen epätoivoiseksi? Vai olisikohan parempi olla miettimättä yhtään mitään ja luottaa että ensimmäiset ajatukset ovat parhaat.
Niin, mitäpä tässä tekisi. Ehkäpä ei muuta kuin unta kalloon! Tulipahan vähän avauduttua.
Elämäntilanteeni on pääpiirteittäin sanottuna sellainen, että on hyvä työpaikka, toimeentulo kohdallaan, talo järven rannalla, uudehko auto, terveys ok jne jne. Mutta mitäpä siitä? Onhan se kiva niin, mutta tosiaan, mitäpä siitä, kun kuitenkin se tärkeä lenkki puuttuu. Näihin 28 vuoteen on mahtunut monenlaisia kokemuksia, niin seurustelun sarallakin, mutta yksikään suhde vaan ei ole toiminut 3,5 vuotta pidempään, ts. kaikkiin on tullut loppu syystä tai toisesta.
En ole mielestäni vaipunut epätoivoon oikean kumppanin löytymisen suhteen, vai liekö se epätoivoa että pohtii ja kirjoittaa tällaisia? Ei kai.
Viimeisen suhteen päättymisestä on reilu vuosi, ja se vuosi on kyllä ollut ihan hyvää aikaa yksinkin, olen matkustanut paljon rakentaen työuraa, päivät ovat olleet niin työntäyteisiä ja vapaa-aika mennyt kaikkiin muihin touhuihin, ettei yksinäisyyttä ole hirveästi ehtinyt murehtimaan. Mutta nyt talven näyttäessä merkkejään yksinäisyys alkaa tuntua ankealta. Tällainenkin lähes täyden kuun ilta, pakkasta, lumet maassa, järvet jäässä, sauna lämmin... kaikenlaista mukavaa olisi katseltavaksi ja tehtäväksi toisen kanssa.
Baareissa en ole ikinä erityisemmin tykännyt ravata, ja vaikka joskus on tullut ravattuakin ja bongattua sieltä kiinnostava nainen, niin samalla tavalla nekin suhteet ovat osoittautuneet toimimattomiksi kuin esim. netin kautta alkaneet suhteet. Niin, eihän sen väliä mistä suhde alkaa, samalla tavallahan ihmiset ovat ihmisiä.
Ajattelin äsken laatia nettiin johonkin deitti-palveluun ilmoituksen, mutta mitä siihen kirjoittaisi että herättäisi aitoa kiinnostusta, eikä kuitenkaan sössisi kaikkea esimerkiksi tekemällä ilmoituksen epätoivoiseksi? Vai olisikohan parempi olla miettimättä yhtään mitään ja luottaa että ensimmäiset ajatukset ovat parhaat.
Niin, mitäpä tässä tekisi. Ehkäpä ei muuta kuin unta kalloon! Tulipahan vähän avauduttua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yläpuolella olevaan avaukseen juuri kirjasin ylös joitakin paikkoja, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin, jos tuntuu että kaikki aikaisemmat on käytetty. Aitoa mielenkiintoa kyseisiä asioita kohtaanhan se kuitenkin ennen kaikkea vaatii.
Itse vierastan nettiä nimenomaan seuranhakupaikkana (sen sijaan se on hyvä tapa tutustua samojen asioiden harrastajiin). Olen siinä uskossa, että aivan liian moni on jäänyt siihen nettikoukkuun, että he eivät pysty lopettamaan hakemista. Seuraavan ilmoituksen tai seuraavan vastauksen takana voi olla aina joku vielä vähän parempi, joten haku jatkuu ja jatkuu...
Seesteisen viestisi perusteella en epäile yhtään, etteikö Se Oikea sinuakin jossain odottaisi. Ehkä hän ei vain juuri tällä hetkellä ole Suomessa tai on muuten sellaisessa tilanteessa, että kohtaamisenne tulee tapahtumaan vasta hieman myöhemmin. Lycka till!
Laita se oma ilmoitus suunnitellen. Tuota jospa vastaat myös naisten ilmoihin. Voi olla että tunnet jo jonkun sopivan lähipiirissäsi. Tutustu myös paremmin ihmiseen -se vaatii kauan että edes tietää vähän minkälainen toinen on.
Ai että oikein vuosi sinkkuna. Entä jos minulla on jo monta vuotta.
Oikea tulee kun on aika.