Totuus eron vaikeudesta...eroaa...ei eroa

1. valmistui diplomi-insinööriksi ja nuorempi on opiskelunsa ohessa 3. vuotta saman suuren yhtiön palveluksessa:
Onnellinen UUSIOperhe ja parempi `tynkä´ kuin riitaisa tvallinen perhe- mikä se on muuten nykysisin 2 1 vai 2 0 vai?

Voimia
vaikean asian päättämiseen, jonka vain ja ainoastaan sinä itse yksin voit tehdä
ja elämään!

Jos olet oikeasti elänyt tuon kaiken läpi ja oivaltanut kertomasi asiat, olet todella ottanut opiksesi. Oma mieheni kipuilee juuri samojen asioiden kanssa ja tekisi mieli hänelle sanoa, että huonosti sun käy, jos meidät hylkäät. Mun neuvoni ei vaan taida nyt olla oikeita, ei missään asiassa. Tuntuu surulliselta, jos ihan hyvä perhe rikotaan jonkin ihmeellisen tunteenmetsästyksen takia. Käy vain niin, että omat haluni kannustaa ja ymmärtää alkavat haalistua ja päivät ilman häntä - on ottanut etäisyyttä- alkavat tuntua aika mukiinmeneviltä. No man no cry, vaikka elämä sitten onkin vähemmän jännittävää.

kirjoitus! Kiitos sinulle!
Tämä antaa varmasti monelle meistä paljon ajattelemisen aihetta.

ihmisen kirjoitti:

kirjoitus! Kiitos sinulle!
Tämä antaa varmasti monelle meistä paljon ajattelemisen aihetta.

Vanha oppii hitaasti ja vaikeimman kautta. Vasta, kun tapasin nykyisen vaimoni ja jouduin pohtimaan kannattaako minun ollenkaan yrittää vakavaa parisuhdetta, ymmärsin tämän asian oikein.

eron syy kirjoitti:

Vanha oppii hitaasti ja vaikeimman kautta. Vasta, kun tapasin nykyisen vaimoni ja jouduin pohtimaan kannattaako minun ollenkaan yrittää vakavaa parisuhdetta, ymmärsin tämän asian oikein.

Sinä päivänä kun synnymme tähän maailmaan ja oikeastaan jo aikaisemminkin alkaa se, että meistä tulee yksilöjä ja sitä kautta vuosien aikana me moukkaudumme oman elämämme kokemuksien ja biologisen perintömme kautta siksi ihmiseksi joka nyt olemme. Eli millään emme voi tietää, miksi toinen tekee ja ajattelee asioita, emme vaikka olisi kyseessä oma puoliso. Älä siis odota että sinä ymmärrät häntä. Äläkä missään nimessä odota että hän ymmärtää sinua !! Tätä kautta pääset lähemmäs sitä ajatusta, että tärkeää on tuntea tai ainakin yrittää tuntea aina itsensä, muuhun ei ihminen kykene koko elämänsä aikana. Opi siis löytämään se sisäinen äänesi, jonka kautta löydät pitkän prosessein kautta uudelleen sen, mitä sinä haluat nyt ja lähitulevaisuudessa. Ja sano se ääneen rakkaimmillesi. Ja jos hän silloin kieltää asian ettekä te millään löydä kompromissiä, voidaan eroa lähteä harkitsemaan. Itse olen lukenut paljon kirjallisuutta asiasta ja nämä asiat ovat tuntuneet järkeviltä:se tuska mitä nyt koet on vain 10 % tekemissä sen asian kanssa mitä nyt käsittelet (= uskalla kurkistaa taaksepäin),olet aikoinaan valinnut kumppanisi tiedostamatta parantamaan tiettyjä "haavoasi" eli nyt haavasi ovat muuttuneet ja tarvitset uudenlaisen "hoitajan",kun pitäisi oppia olemaan itse itsensä hoivaaja. Helpompaa on aina erota kun kohdata itsensä pimeät ja vajaavaiset puolensa ja työstää niitä, useathan valitsevat mieluummin uuden kumppanin ja perheen ja hups samat ongelmat kohtaavat taas jossain vaiheessa. Ja mitä se rakkaus oikeastaan on ? itse olen ollut aina tietynlainen romantikko mutta eräs kirja nostatti mieleen uusia ajatuksia aiheesta. Siinä kerrottiin rakkauden olevan sitä, kun kahden ihmisen tarpeet ja keskeneäiset haavat ja unelmat kohtaavat eli se suuri ihmeellinen tunne on oikeastaan sitä kun saamme itsellemme tunteen siitä, että olemme löytäneet sen OIKEAN joka parantaa kaikki surumme ja hetkenhän tämä tunne toimiikiin. Mutta sitten astuu se arki eli huomaamme että eihän tuo saakaan tehtyä musta ehjää. Ja meidän ihmisten pitäisi tä

eron syy kirjoitti:

Vanha oppii hitaasti ja vaikeimman kautta. Vasta, kun tapasin nykyisen vaimoni ja jouduin pohtimaan kannattaako minun ollenkaan yrittää vakavaa parisuhdetta, ymmärsin tämän asian oikein.

Sinä päivänä kun synnymme tähän maailmaan ja oikeastaan jo aikaisemminkin alkaa se, että meistä tulee yksilöjä ja sitä kautta vuosien aikana me moukkaudumme oman elämämme kokemuksien ja biologisen perintömme kautta siksi ihmiseksi joka nyt olemme. Eli millään emme voi tietää, miksi toinen tekee ja ajattelee asioita, emme vaikka olisi kyseessä oma puoliso. Älä siis odota että sinä ymmärrät häntä. Äläkä missään nimessä odota että hän ymmärtää sinua !! Tätä kautta pääset lähemmäs sitä ajatusta, että tärkeää on tuntea tai ainakin yrittää tuntea aina itsensä, muuhun ei ihminen kykene koko elämänsä aikana. Opi siis löytämään se sisäinen äänesi, jonka kautta löydät pitkän prosessein kautta uudelleen tai ensimmäistä kertaa sen, mitä sinä haluat nyt ja lähitulevaisuudessa. Ja sano se ääneen rakkaimmillesi. Ja jos hän silloin kieltää asian ettekä te millään löydä kompromissiä, voidaan eroa lähteä harkitsemaan. Itse olen lukenut paljon kirjallisuutta asiasta ja nämä asiat ovat tuntuneet järkeviltä:se tuska mitä nyt koet on vain 10 % tekemissä sen asian kanssa mitä nyt käsittelet (= uskalla kurkistaa taaksepäin),olet aikoinaan valinnut kumppanisi tiedostamatta parantamaan tiettyjä "haavojasi" eli nyt haavasi ovat muuttuneet ja tarvitset uudenlaisen "hoitajan",kun oikeasti pitäisi oppia olemaan itse itsensä hoivaaja. Helpompaa on aina erota kun kohdata itsensä pimeät ja vajaavaiset puolensa ja työstää niitä, useathan valitsevat mieluummin uuden kumppanin ja perheen ja hups samat ongelmat kohtaavat taas jossain vaiheessa. Ja mitä se rakkaus oikeastaan on ? itse olen ollut aina tietynlainen romantikko mutta eräs kirja nostatti mieleen uusia ajatuksia aiheesta. Siinä kerrottiin rakkauden olevan sitä, kun kahden ihmisen tarpeet ja keskeneäiset haavat ja unelmat kohtaavat eli se suuri ihmeellinen tunne on oikeastaan sitä kun saamme itsellemme tunteen siitä, että olemme löytäneet sen OIKEAN joka parantaa kaikki surumme ja hetkenhän tämä tunne toimiikiin. Mutta sitten astuu se arki eli huomaamme että eihän tuo saakaan tehtyä musta ehjää. ja tämä kaikki tapahtuu meidän huomaamatta. Meidän ihmisten pitäisi tässä vaiheessa olla niin viisaita, että parantaisimme itse itsemme. Silloin kun ihminen tämän oppii,mikä lienee ikuista koko elämän kestävää oppimista, ihminen pääsee aika lähelle sitä että on läsnä tässä ja nyt ja nauttii siitä. Ja ehkä on valmis antamaan jotain myös jollekin toiselle. Tätä lukiessa varmasti huomaat miksi on paljon helpompaa ajatella että kun en vaan rakasta enää tai kun en vaan tunne mitään...sinun tulisi miettiä että miksi et, mitä sinä olet itseltsi jättänyt käsittelemättä, olethan puolisolle selittänyt kädestä pitäen mitä ovat toiveesi elämässä, tiedätkö itse mitä unelmasi ovat olleet ja ovat nyt ? Jos et tiedä, miten ihmeessä odotat jonkun toisen tietävän. Enempää tietämättä elämäänne, voisin sanoa, että eroajatukset ovat aina oireita oman minän tuskasta ja puolisollasi on useasti yllättävän vähän tekemistä asian kanssa. Olet risteyksessä: toisessa on matka itseensä mihin tie johtaa sitä et voi vielä tietää ja toinen tie jonka kyltti käskee sulkemaan silmät ja senkään tien loppua et näe, mitä valitset ? "Psykologi" vaikenee...kaikille ihanaa matkaa itseensä sieltä se onni lopulta löytyy mutta matka on pitkä ja mitään ei saa ilmaiseksi. Kantapään kautta olen oppinut ! Ja kyllä minä uskon yhä rakkauteen mutta osaan enemmän tulkita itseäni sen tunteen keskellä ja se on yllättävää kyllä rauhoittavaa ja hauskaakin !

miila1234 kirjoitti:

Sinä päivänä kun synnymme tähän maailmaan ja oikeastaan jo aikaisemminkin alkaa se, että meistä tulee yksilöjä ja sitä kautta vuosien aikana me moukkaudumme oman elämämme kokemuksien ja biologisen perintömme kautta siksi ihmiseksi joka nyt olemme. Eli millään emme voi tietää, miksi toinen tekee ja ajattelee asioita, emme vaikka olisi kyseessä oma puoliso. Älä siis odota että sinä ymmärrät häntä. Äläkä missään nimessä odota että hän ymmärtää sinua !! Tätä kautta pääset lähemmäs sitä ajatusta, että tärkeää on tuntea tai ainakin yrittää tuntea aina itsensä, muuhun ei ihminen kykene koko elämänsä aikana. Opi siis löytämään se sisäinen äänesi, jonka kautta löydät pitkän prosessein kautta uudelleen tai ensimmäistä kertaa sen, mitä sinä haluat nyt ja lähitulevaisuudessa. Ja sano se ääneen rakkaimmillesi. Ja jos hän silloin kieltää asian ettekä te millään löydä kompromissiä, voidaan eroa lähteä harkitsemaan. Itse olen lukenut paljon kirjallisuutta asiasta ja nämä asiat ovat tuntuneet järkeviltä:se tuska mitä nyt koet on vain 10 % tekemissä sen asian kanssa mitä nyt käsittelet (= uskalla kurkistaa taaksepäin),olet aikoinaan valinnut kumppanisi tiedostamatta parantamaan tiettyjä "haavojasi" eli nyt haavasi ovat muuttuneet ja tarvitset uudenlaisen "hoitajan",kun oikeasti pitäisi oppia olemaan itse itsensä hoivaaja. Helpompaa on aina erota kun kohdata itsensä pimeät ja vajaavaiset puolensa ja työstää niitä, useathan valitsevat mieluummin uuden kumppanin ja perheen ja hups samat ongelmat kohtaavat taas jossain vaiheessa. Ja mitä se rakkaus oikeastaan on ? itse olen ollut aina tietynlainen romantikko mutta eräs kirja nostatti mieleen uusia ajatuksia aiheesta. Siinä kerrottiin rakkauden olevan sitä, kun kahden ihmisen tarpeet ja keskeneäiset haavat ja unelmat kohtaavat eli se suuri ihmeellinen tunne on oikeastaan sitä kun saamme itsellemme tunteen siitä, että olemme löytäneet sen OIKEAN joka parantaa kaikki surumme ja hetkenhän tämä tunne toimiikiin. Mutta sitten astuu se arki eli huomaamme että eihän tuo saakaan tehtyä musta ehjää. ja tämä kaikki tapahtuu meidän huomaamatta. Meidän ihmisten pitäisi tässä vaiheessa olla niin viisaita, että parantaisimme itse itsemme. Silloin kun ihminen tämän oppii,mikä lienee ikuista koko elämän kestävää oppimista, ihminen pääsee aika lähelle sitä että on läsnä tässä ja nyt ja nauttii siitä. Ja ehkä on valmis antamaan jotain myös jollekin toiselle. Tätä lukiessa varmasti huomaat miksi on paljon helpompaa ajatella että kun en vaan rakasta enää tai kun en vaan tunne mitään...sinun tulisi miettiä että miksi et, mitä sinä olet itseltsi jättänyt käsittelemättä, olethan puolisolle selittänyt kädestä pitäen mitä ovat toiveesi elämässä, tiedätkö itse mitä unelmasi ovat olleet ja ovat nyt ? Jos et tiedä, miten ihmeessä odotat jonkun toisen tietävän. Enempää tietämättä elämäänne, voisin sanoa, että eroajatukset ovat aina oireita oman minän tuskasta ja puolisollasi on useasti yllättävän vähän tekemistä asian kanssa. Olet risteyksessä: toisessa on matka itseensä mihin tie johtaa sitä et voi vielä tietää ja toinen tie jonka kyltti käskee sulkemaan silmät ja senkään tien loppua et näe, mitä valitset ? "Psykologi" vaikenee...kaikille ihanaa matkaa itseensä sieltä se onni lopulta löytyy mutta matka on pitkä ja mitään ei saa ilmaiseksi. Kantapään kautta olen oppinut ! Ja kyllä minä uskon yhä rakkauteen mutta osaan enemmän tulkita itseäni sen tunteen keskellä ja se on yllättävää kyllä rauhoittavaa ja hauskaakin !

Mukavaa lukea tekstiä, josta huomaa, että kirjoittaja on todella pysähtynyt miettimään asioita. Näinhän se on, että ensin täytyy rakastaa ja ymmärtää itseään ennenkuin pystyy rakastamaan toista ihmistä.
Kaikkea hyvää elämääsi Miila!

Miilalta kirjoitti:

Mukavaa lukea tekstiä, josta huomaa, että kirjoittaja on todella pysähtynyt miettimään asioita. Näinhän se on, että ensin täytyy rakastaa ja ymmärtää itseään ennenkuin pystyy rakastamaan toista ihmistä.
Kaikkea hyvää elämääsi Miila!

nöyrä kiitos ! Ja kaikkea hyvää myös sinulle !!

miila1234 kirjoitti:

Sinä päivänä kun synnymme tähän maailmaan ja oikeastaan jo aikaisemminkin alkaa se, että meistä tulee yksilöjä ja sitä kautta vuosien aikana me moukkaudumme oman elämämme kokemuksien ja biologisen perintömme kautta siksi ihmiseksi joka nyt olemme. Eli millään emme voi tietää, miksi toinen tekee ja ajattelee asioita, emme vaikka olisi kyseessä oma puoliso. Älä siis odota että sinä ymmärrät häntä. Äläkä missään nimessä odota että hän ymmärtää sinua !! Tätä kautta pääset lähemmäs sitä ajatusta, että tärkeää on tuntea tai ainakin yrittää tuntea aina itsensä, muuhun ei ihminen kykene koko elämänsä aikana. Opi siis löytämään se sisäinen äänesi, jonka kautta löydät pitkän prosessein kautta uudelleen tai ensimmäistä kertaa sen, mitä sinä haluat nyt ja lähitulevaisuudessa. Ja sano se ääneen rakkaimmillesi. Ja jos hän silloin kieltää asian ettekä te millään löydä kompromissiä, voidaan eroa lähteä harkitsemaan. Itse olen lukenut paljon kirjallisuutta asiasta ja nämä asiat ovat tuntuneet järkeviltä:se tuska mitä nyt koet on vain 10 % tekemissä sen asian kanssa mitä nyt käsittelet (= uskalla kurkistaa taaksepäin),olet aikoinaan valinnut kumppanisi tiedostamatta parantamaan tiettyjä "haavojasi" eli nyt haavasi ovat muuttuneet ja tarvitset uudenlaisen "hoitajan",kun oikeasti pitäisi oppia olemaan itse itsensä hoivaaja. Helpompaa on aina erota kun kohdata itsensä pimeät ja vajaavaiset puolensa ja työstää niitä, useathan valitsevat mieluummin uuden kumppanin ja perheen ja hups samat ongelmat kohtaavat taas jossain vaiheessa. Ja mitä se rakkaus oikeastaan on ? itse olen ollut aina tietynlainen romantikko mutta eräs kirja nostatti mieleen uusia ajatuksia aiheesta. Siinä kerrottiin rakkauden olevan sitä, kun kahden ihmisen tarpeet ja keskeneäiset haavat ja unelmat kohtaavat eli se suuri ihmeellinen tunne on oikeastaan sitä kun saamme itsellemme tunteen siitä, että olemme löytäneet sen OIKEAN joka parantaa kaikki surumme ja hetkenhän tämä tunne toimiikiin. Mutta sitten astuu se arki eli huomaamme että eihän tuo saakaan tehtyä musta ehjää. ja tämä kaikki tapahtuu meidän huomaamatta. Meidän ihmisten pitäisi tässä vaiheessa olla niin viisaita, että parantaisimme itse itsemme. Silloin kun ihminen tämän oppii,mikä lienee ikuista koko elämän kestävää oppimista, ihminen pääsee aika lähelle sitä että on läsnä tässä ja nyt ja nauttii siitä. Ja ehkä on valmis antamaan jotain myös jollekin toiselle. Tätä lukiessa varmasti huomaat miksi on paljon helpompaa ajatella että kun en vaan rakasta enää tai kun en vaan tunne mitään...sinun tulisi miettiä että miksi et, mitä sinä olet itseltsi jättänyt käsittelemättä, olethan puolisolle selittänyt kädestä pitäen mitä ovat toiveesi elämässä, tiedätkö itse mitä unelmasi ovat olleet ja ovat nyt ? Jos et tiedä, miten ihmeessä odotat jonkun toisen tietävän. Enempää tietämättä elämäänne, voisin sanoa, että eroajatukset ovat aina oireita oman minän tuskasta ja puolisollasi on useasti yllättävän vähän tekemistä asian kanssa. Olet risteyksessä: toisessa on matka itseensä mihin tie johtaa sitä et voi vielä tietää ja toinen tie jonka kyltti käskee sulkemaan silmät ja senkään tien loppua et näe, mitä valitset ? "Psykologi" vaikenee...kaikille ihanaa matkaa itseensä sieltä se onni lopulta löytyy mutta matka on pitkä ja mitään ei saa ilmaiseksi. Kantapään kautta olen oppinut ! Ja kyllä minä uskon yhä rakkauteen mutta osaan enemmän tulkita itseäni sen tunteen keskellä ja se on yllättävää kyllä rauhoittavaa ja hauskaakin !

Moi,

Meillä on 'tilanne päällä' ja jos sinulla on antaa kirjallisuusvinkkejä, linkkejä tms, josta pääsemme eteenpäin tilanteessamme, olen kiitollinen.

Alkuperäinen kirjoitukseni löytyy allaolevasta linkista, jotta tiedät mitä oikein kysynkään, hieman ehkä liian vähän kertova, mutta itse/parisuhteen tutkiskelun paikka on...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000021011871

Neuvot tarpeen kirjoitti:

Moi,

Meillä on 'tilanne päällä' ja jos sinulla on antaa kirjallisuusvinkkejä, linkkejä tms, josta pääsemme eteenpäin tilanteessamme, olen kiitollinen.

Alkuperäinen kirjoitukseni löytyy allaolevasta linkista, jotta tiedät mitä oikein kysynkään, hieman ehkä liian vähän kertova, mutta itse/parisuhteen tutkiskelun paikka on...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000021011871

Siis nimimerkkisi on tietenkin Miila, joka näin aika turhana korjauksena tähän tuotakoon huomioduksi ;)

Neuvot tarpeen kirjoitti:

Moi,

Meillä on 'tilanne päällä' ja jos sinulla on antaa kirjallisuusvinkkejä, linkkejä tms, josta pääsemme eteenpäin tilanteessamme, olen kiitollinen.

Alkuperäinen kirjoitukseni löytyy allaolevasta linkista, jotta tiedät mitä oikein kysynkään, hieman ehkä liian vähän kertova, mutta itse/parisuhteen tutkiskelun paikka on...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000021011871

Kirjallisuutta on aiheeseen paljonkin, mutta kun "tilanne on päällä" sitä haluaa jotain käytännön vinkkejä ja työkaluja eikö vaan ?

Ennen kuin avaatte yhtäkään kirjaa tulee teidän molempien tehdä yhteinen ihan vaikka kirjallinen sopimus siitä mihin asioihin te yhdessä sitoudutte ja mikä on kaiken tekemisen ja keskustelun tavoite. Kirjoittakaa paperille vaikkapa lause sellainen ihannelause, joka kuvaa sitä ihannetilannetta mihin te kaikella pyritte. sopimuksessa täytyy määritellä kauanko asiaan sitoudutaan ja esim. ollaan rehellisiä jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että jos ihannelauseenne sisältää toiveen yhteisestä tulevaisuudesta, tässä vaiheessa ne kolmannet pyörät jätetään varikolle 100 %. Muutenhan ei hommassa ole mitään järkeä. Ja ei se ole reilua sille kolmannellekaan.

Kumpikin osapuoli lukee ensin kirjat yksikseen ja sitten yhdistätte voimat. Aloittakaa Bruce Fisherin "rakennamme parisuhdetta" joka aloittaa ajatusprosessia. Syvemmälle ajatuksiin vie Henrix Harvillen "kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu". Tämän kirjan pitäisi jokaisen meistä lukea !! Ihmiselle jolla vaikeuksia pohtia asioita kirja voi jopa tuntua pelottavalta; mutta lue vaikka pakolla loppuun avoimella mielellä ja lupaan, että näet elämän eri valossa. Fisherillä on muitakin kirjoja kuten "jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Tätä kirjaa voi kuitenkin lukea ihan missä tahansa vaiheessa. Voi kun tälläisen kirjapaketin olisimme saaneet sen vihkiraamatun sijaan :) Fisherin metodilla pidetään myös eroseminaareja, niistä löytyy tietoja netistä. Perheterapeutilla käymistä kannattaa tietenkin jatkaa.

Lopuksi joudun vielä sanomaan sen, että ihminen omaksuu ja hyväksyy asioita kerros kerrokselta ja siksi kaikki tapahtuu niin valtavan hitaasti, että se tuska tuntuu sietämättömältä. Mutta me ihmisethän olemme viisaita, kyllä me opimme eikö ? Tsemppiä !

miila123 kirjoitti:

Kirjallisuutta on aiheeseen paljonkin, mutta kun "tilanne on päällä" sitä haluaa jotain käytännön vinkkejä ja työkaluja eikö vaan ?

Ennen kuin avaatte yhtäkään kirjaa tulee teidän molempien tehdä yhteinen ihan vaikka kirjallinen sopimus siitä mihin asioihin te yhdessä sitoudutte ja mikä on kaiken tekemisen ja keskustelun tavoite. Kirjoittakaa paperille vaikkapa lause sellainen ihannelause, joka kuvaa sitä ihannetilannetta mihin te kaikella pyritte. sopimuksessa täytyy määritellä kauanko asiaan sitoudutaan ja esim. ollaan rehellisiä jne. Ja sanomattakin lienee selvää, että jos ihannelauseenne sisältää toiveen yhteisestä tulevaisuudesta, tässä vaiheessa ne kolmannet pyörät jätetään varikolle 100 %. Muutenhan ei hommassa ole mitään järkeä. Ja ei se ole reilua sille kolmannellekaan.

Kumpikin osapuoli lukee ensin kirjat yksikseen ja sitten yhdistätte voimat. Aloittakaa Bruce Fisherin "rakennamme parisuhdetta" joka aloittaa ajatusprosessia. Syvemmälle ajatuksiin vie Henrix Harvillen "kaikki se rakkaus mikä minulle kuuluu". Tämän kirjan pitäisi jokaisen meistä lukea !! Ihmiselle jolla vaikeuksia pohtia asioita kirja voi jopa tuntua pelottavalta; mutta lue vaikka pakolla loppuun avoimella mielellä ja lupaan, että näet elämän eri valossa. Fisherillä on muitakin kirjoja kuten "jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Tätä kirjaa voi kuitenkin lukea ihan missä tahansa vaiheessa. Voi kun tälläisen kirjapaketin olisimme saaneet sen vihkiraamatun sijaan :) Fisherin metodilla pidetään myös eroseminaareja, niistä löytyy tietoja netistä. Perheterapeutilla käymistä kannattaa tietenkin jatkaa.

Lopuksi joudun vielä sanomaan sen, että ihminen omaksuu ja hyväksyy asioita kerros kerrokselta ja siksi kaikki tapahtuu niin valtavan hitaasti, että se tuska tuntuu sietämättömältä. Mutta me ihmisethän olemme viisaita, kyllä me opimme eikö ? Tsemppiä !

Mainiota, kiitos!