Mitä sanoate miehestä joka joka aamu heräämisen jälkeen laittaa tietikoneen päälle ja alkaa surfamaan tai pelamaan. Ja sitten kun tulee töistä, aloitaaa pelaamisen tv-uutisten ja ruokailun jälkeen. Olen ollut 12.v naimisissa hänen kanssa ja meillä on tytär. Hän tekee pakolliset kotityöt, mutta kun pikkupokaa pyrkii taas tietskaria näpyttelemään. Emme keskustele enää mistään. Kun otan asian puheeksi, niin nalkutan ja liiottelen. Nukkumaan olen tottunut menemään jo yksin. Olen parisuhteessa, mutta yksin. Kokemuksia? Neuvoja?
Minä tai tietokone?
Susa
202525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ymmärrän täysin, että asia haittaa sinua, minullakin on samasta asiasta menneisyydestä kokemuksia, tosin ehk ähiueman lievemmässä muodossa. Tämän hetken "vihollisesta" eli tietokoneesta kannattaa tehdä ystävä, joka saattaa teitä taas lähemmäs toisianne: koska se on miehellesi (tällä hetkellä liiankin) tärkeä "ystävä", tee siitä myös sinun ystäväsi, eli teitä yhdistävä tekijä. Niinhän se kontakti yleensäkin lähtee käyntiin parhaiten, kun lähestyy toista sellaisen asian kautta, josta hän on kiinnostunut ja innostunut.
Itse olin edellisessä suhteessani melkeinpä mustasukkainen tietokoneelle (!), mutta kun sitten yhdessä kävimme kumpaakin kiinnostavilla sivuilla, tutkimme yhdessä asioita ja otimme selvää, tietokone ei enää erottanut vaan yhdisti meitä. Samalla pääsin myös syliin istumaan :) ja pääsin itseksenikin surffailemaan ihan "omilla" sivuilla. Luulen, että kumppanini myös arvosti saitä, että osoitin kiinnostusta hänen "harrastustaan" kohtaan.
Oletko kertonut miehellesi, että kaipaat häntä ja että arvostaisit suuresti sitä aikaa, joka nyt jää viettämättä yhdessä? Että arvostaisit sitä nimenomaan siksi että saisit olla hänen kanssaan, ei siksi että hän ei ole tietokoneen ääressä. Jos hän on kiinnostunut tietokoneestaan, et voi etkä loppujen lopuksi haluakaan sitä kiinnostusta poistaa, jos se asia tuottaa hänelle iloa? Mutta voit osoittaa paremmankin tavan viettää yhteistä aikaa, ehkä se vaatii pientä kekseliäisyyttä. Esim. voisit viedä hänelle koneen ääreen kahvia ja voileivän? Pieni muistutus siitä, että sinäkin olet olemassa ja että välität hänestä (vaikka sillä hetkellä ehkä vihaat tietokonetta...)
Onko mahdollista, että miehesi pakenee suhteenne ongelmia ja mahdollisia keskusteluja koneen ääreen? Ehkä hän ei ymmärrä, että koet jääväsi paitsi hänen seurastaan? Ehkä hänkään ei osaa toimia tilanteessa, kokee vaikeaksi hakea entistä läheisyyttä? Kannattaa antaa miehelle arvostusta, ei syytellä. Ja toisaalta myös arvostaa itseään, tarttua ongelmaan, sillä se ei itsestäänkään poistu. Olisiko jotkut teille kummallekin ajankohtaiset tai kumpaakin kiinnostavat nettisivut, joita voisitte yhdessä tutkia? Tai jokin aihe, josta etsiä kaikki mahdollinen mitä netistä löytyy...? Jos tämä ajatus tuntuu täysin mahdottomalta, olette tainneet melko lailla vieraantua toisistanne? Mutta etsi jokin keino kuroa välimatkaa umpeen, tee jotakin, älä anna tilanteen luisua käsistä. Jos miehesi ei ota ensimmäistä askelta, ota sinä. Jommankumman on otettava ensimmäinen askel. Hän toivottavasti ottaa seuraavan.
Oleellista varmaan on se, että et voi asettaa miestäsi valintatilanteeseen "minä tai tietokone", sillä siihen hän ei suostu - veisit häneltä vapauden tehdä jotakin sellaista omaa "juttuaan", josta hän nauttii. Se ei tee suhteelle hyvää. Mutta "minä JA tietokone" olisi teille kummallekin mieluisa ratkaisu ja siksi ehkä paras tapa saada suhteeseen taas hyviä, yhteisiä hetkiä? Tässä vain ehdotuksena muutama ajatus, lue kriittisesti ja mieti voisiko sopia teidän tilanteeseenne? Onnea matkaan!
Vielä tuli mieleen, että onko itselläsi kiinnostavia harrastuksia? Jos yhtä suurella antaumuksella paneutuisit johonkin itseäsi kiinnostavaan asiaan, voisiko se herätellä miestäsi? Eli se, ettet olisikaan aina turvallisesti odottamassa ja "saatavilla", vaan ottaisit omat aikasi samalla tavalla kuin hän omansa. Ainakin suotuisassa tapauksessa tämä saattaisi herätellä toisen huomaamaan, ettei kumppani ole itsestäänselvyys. Kummallakin on oikeus omaan aikaansa, mutta yhteistäkin aikaa on tärkeä saada järjestymään. Mielenkiintoista on se, että miehesi ei malta tulla koneensa äärestä edes viereesi jakamaan kanssasi hetkiä ennen nukahtamista. Olisiko kyse siitä, että jokin asia on kasvanut sen verran suureksi ongelmaksi, että tietokone on miehellesi ainakin osoittain tekosyy välttää vaikeita tilanteita? Toivon, että saatte asian ajan kanssa ratkaistua parhain päin. Onhan teillä tytärkin, joka tarvitsee paitsi äitinsä myös isänsä huomiota ja aikaa. Hyvää jatkoa Sinulle!
Olen todellakin ilahtunut, kun jaksoitte vastata viestilleni. Etenkin viestien positiivisuus kannustaa. Jossain vaiheessa koin että olen ongelmani kanssa aivan yksin. Ýstävät eivät voi ymmärtää ongelmani vakavuutta, koska ulkopuolisille mieheni on "täydellinen".
Mieheni merkitsee minulle paljon, hän on henkilö jonka kanssa haluaisin viettää aikaa ehkä eläkepäiviin saakka. Saattapi olla että "vihollinen" eli tietokone on tietynlainen korvike hänelle, eli tapa katoa arkipäivän ongelmien keskeeltä. Onhan työstä aiheutuva stressi nykyaikana elämään kuululuva asia. Toisaalta olen ylpeä hänestä, koska hän ei ole vaan hyvä pelaamaan, hän myöskin tietää tietskareista paljon. Tietokone on minulle taas työväline ja hyvin tarpeellinen vempain. Mutta mieheni kanssa kiinnostumme hyvin erilaisista asioista. Hänen kiinnostuskohtteet ovat lähinnä tietokoneen tekniseen kokoopanoon liittyvät asiat ja yms.sotapelit, minä taas haen lähinnä tietoa, lähettelen postia yms. En voisi kuvitellakaan pelaavani jotan tyhmää sotapelia, josta tapetaan raasti vihollisia. Sehän ruokkii väkivaltaa ja aiheuttaa levottomuutta! Jokaisella tietenkin saa olla oma harrastuksena ja hyväksyisin mieheni harrastuksen ilomielin, ellei tuntisi itseni niin yksinäiseksi hänen vierellään. Toki, minullakin on harrastukset joista en voi luopua. Rakastan liikuntaa kaikissa muodoissaan. Olen houkutellut miestäni mukaan, mutta tuloksetta.
No, nyt rupesin selittäämään, tarkoitus oli kertoa, että kokeilen joka tapauksessa eri keinoja selvittääkseeni ongelman. Aloitan siitä että kerron hänellä miltä minusta tuntuu. Toivon että hän ottaa minun ajatuksia tosissaan, eikä vähättelisi niitä. Pelkään satuttaa itseni, koska olemme siitä asiasta keskustelleet jo useimman kerran parin vuoden aikana. Hetkeksi tilanne helpottuu, mutta sitten kaikki jatkuu vanhaan tapaan. Mutta yritän, koska haluan hyvän parisuhteen ja perheen.
Mukavaa, jos sait jotakin langan päätä noista ajatuksista. Eihän se kone tosiaan saa viedä ihmisen paikkaa. Olet varmaan ihan oikeilla jäljillä tuossa mitä ajattelit tehdä. Niinhän se on, että myönteinen, hyväksyvä ja kannustava asenne vaikeissakin asioissa (tai ehkä erityisesti niissä) tuo varmasti parhaan lopputuloksen ja avaa myös toisen paremmin keskustelulle ja ymmärtämään sinun kantaasi - tuo tavallaan toisesta ihmisestä sen parhaan ja kompromissikykyisimmän puolen esille. Jos kumpikin on puolustuskannalla, on vaikea keskustella. Entisessä suhteessani koneen paitsiossa oltuani kerroin miesystävälleni, että koen jääväni sivuun. Hän ei ollut ymmärtänyt tilannetta ja huomasikin sitten kyseellä pidempään koneen ääressä ollessaan että haittaako se minua (oli siinä kyllä ihan yhtä suurella antaumuksella silloinkin, mikä on ihan ok, mutta muisti huomioida minuakin välillä...). Jos miehesi pystyy vähentämään aikaa koneen ääressä, hienoa! Tosin se saattaa tapahtua vähitellen ja niin ehkä onkin paras, ettei tule turhaa sanomista ja pahaa mieltä? Jos ei pysty VAIKKA HALUAISI ITSEKIN, kyseessä on ehkä jo riippuvuus. Tosin, itsekin aika ahkerasti käytän konetta myös kotona, mutten tunnusta riippuvuutta...! Monilla miehillä tuntuu olevan aivan omanlainen suhteensa koneisiin ja vempeleisiin, jota on joskus vaikea ymmärtää, vaikka haluaisikin... Eihän siinä itsessään ole mitään pahaa ja tekninen yummärrys herättää myös ainakin minussa arvostustakin (ja tuskin miehetkään käsittävät intoamme vertailla huultenrajauskynien pehmeyttä ja sukkahousujen denierejä...). Mutta, jos ihmissuhteet kärsivät, on tosiaan jotakin tehtävä asialle, sillä koko perhehän siitä lopulta kärsii, myös mies itse. Ellei nyt, niin myöhemmin, jos suhde viilenee. Pienestä lumipallosta kun kasvaa iso lumipallo. Eli jotakin lämpöä suhteeseen kannattaa varmaan puhaltaa. Keksi vaikka joku mukava "reissu" jonnekin paikkaan, vaikka sitten ihan lähellekin, josta tiedät miehesi nauttivan, vaikka ravintolaan illalla syömään. Mutta ehkä kannattaa siellä välttää tietokoneaihetta... ja keskittyä nauttimaan siitä, että saa olla rakkaansa kanssa yhdessä, vaikka sanat hiukan takkuavaisivatkin?Keksit varmasti jotakin! :) Olisi mukava kuulla, miten asia lähtee ratkeamaan.
Onneksi me olemme kumpikin tietokoneihmisiä miehen kanssa :) On varmaan vaikeaa kun toisella on tiivis harrastus, oli se sitten mikä tahansa. Olen onnellinen että meillä tämä harrastus on yhteinen, olisi varmaan vaikeaa jos mies olisi kaikki illat jossakin muualla, esim. urheiluharrastuksessa ja minä istuisin illat yksin kotona.
Juuri niin kuten on jo "neuvottukin" fiksusti, että ala sinäkin harrastaa jotain tosi mukavaa johon voit paneutua. Ja miksi et kiinnostuisi myös tietokoneella puuhastelusta?
Meillä on tietokone ja nettiyhteys ollut jo vuosia. Miehen kanssa pelaamme ja surffalemme myös paljon yhdessä. En voisi kuvitella olevani enää ilman konetta. Ja yksi kone onkin täysin riittämätön, sillä aloitan pian gradun teon eli tarvitsen konetta miltei jatkuvasti. Siitä on tullut ikään kuin perheen jäsen, joka saa pian kaverin.
Kysele käytettyjä koneita ja ala sinäkin "harrastajaksi" ja hyötykäyttäjäksi. Mene perustoimintoja opettavalle kurssille jne. Netissä on kivoja keskustelupalstoja ja chatteja. Hanki juttuseuraa ja sähköpostikavereita, joille voit kirjoitella päivittäin. Kerää ruokaohjeita, runoja, musiikkia omiin kansioihisi. Lue päivä- ja viikkolehdet sähköisessä muodossa. Täytä nettiristikoita ja pelaa tieto- ja taitopelejä, jos toimintapelit yms. eivät kiinnosta. Osallistu kilpailuihin. Tai opettele vaikka käyttämään jotain kuvankäsittelyohjelmaa. Niiden käyttömahdollisuudethan ovat rajattomat. Pidä erilaisia muistioita, esim. taloustapahtumat, päiväkirja, vuotuinen marjasato poiminta-ajat ja paikat, osoitteet ja puhelinnumerot. Aloita opiskelemaan verkkokursseilla. jne
Olisi kiva kuulla miten aiot/olet ongelman selvittänyt.
En nyt puhu itseni puolesta, mut ehkei kaikkia kiinnosta tosiaan tietokoneet, muussa tarkoituksessa kuin sähköpostin lähettämises. Ja jos ihminen kaipaa läheisyyttä ja toisen huomiota, kuuluu sellainen mielestäni suhteeseen myös ilman "kolmatta pyörää". Tietysti tämä yhdessä pelailu tai oman harrastuksen keksiminen ovat hyviä apukeinoja, mutta mielestäni ne yksinään eivät riitä vain ajavat ihmisiä erilleen. Asioista pitää pystyä puhumaan. Ja jos hän yhtään sinusta välittää, täytyy hänen pysytyä tekemään kompromisseja. Ehkä voisitte varata yhden tai kaksi iltaa viikossa vain teidän käyttöönne tai että olisitte lapsen kanssa kolmisin. Jos idea ei todellakaan saa kannatusta, vaikka omat mielipiteesi olet kertonut(huom kertonut, et syytellyt). Laita hänet valitsemaan! Presidentti kekkosen vaimon sanotaan aikoinen sanoneen miehelleen; Minä tai ruoholeikkuri! Ruohonleikkuri oli saanut lähteä...
En tarkoita että konetta pitäisi hävittää, mutta sen käyttöä voi varmasti vähentää...
Mulla on aivan samanlainen ongelma kun susalla...tosin se on jo mennyt niin pitkälle, että meille tuli ero toissapäivänä...ehdimme olla pari vuotta yhdessä ja ongelma oli koko ajan esillä...kärsin siitä koko suhteen ajan, kärsin siis koko ajan, mutta rakkaus piti yhdessä. Itse olen hyötykäyttäjä, käytän töissäni ja opiskeluissani konetta, käytän joskus chattia ja sähköpostia päivittäin. ex-mieheni kuului taas pelaajiin, irckaajiin tms. Hän laittoi koneen päälle töistä päästyään ja lopetti puoli yhdeltätoista...jos halusin seksiä, minun piti hakea hänen koneelta, koska en aikaisen aamuherätykseni takia voinut odottaa niin myöhään että hän tulee nukkumaan...hän tuli kyllä pyydettäessä, mutta hyvin nihkeesti sammutti koneen. Me ei juteltu enää loppuaikoina mistään ja en viitsinyt enää edes puhua hänelle asiasta, koska olin monesti siitä kertonut että olen yksinäinen, mutta hän sanoi, että ei pysty muuttumaan, ja jollei tälläisenä kelpaa, niin voi voi...ja piti sitä siis nalkutuksena. Loppuaikana en vain jaksanut enää odottaa häntä ja pytämällä pyytää olemaan kanssani. Olisin ollut valmis yrittämään korjata asia, mutta mies ei halunnut muuttua ja mielestäni ei kokonaan koneista tarvi luopua, mutta niiden käyttöä olisi voinut vähentää, se ei käynyt...myös minä yritin kiinnostua enemmän tietokoneista ja peleistä, mutta kun ei kiinosta niin ei kiinnosta. Ei minun mielestäni kannata liikaa keksiä omaa tekemistä, vaikkakin on hyvä tehdä niin siinä määrin, että mies huomaa millaista se on...mutta jos molemmilla on liikaa omaa tekemistä, se vain erottaa paria. Yritin pyytää elokuviin, yritin pyytää lenkille, mutta aina sain yksin mennä...minun mielestäni meidän oli parempi erota kokonaan, koska mies ei ollut innokas edes yrittämään muuttua. aina sanotaan että toista ei voi muuttaa mutta itseään voi...minä muutin itseäni, mutta se ei riittänyt, kyllä siinä tarvitaan molempien panosta. En tarkoita nyt missään nimessä että susan pitäisi erota miehestään, varmasti siihen löytyy ratkaisu, koska heillähän on lapsi ja paljon pidempi suhde...mutta meillä ei ollut lapsia ja lyhyempi suhde...mä en vaan jaksanut enää...vaikka miestäni edelleen rakastan ja tulen pitkään rakastamaan vielä...ja jos ihan tarkkoja ollaan, ottaisin hänent varmasti takaisin, jos hän vain yrittäisi edes muuttua!!!! mulla on kova ikävä, mutta se ikävä on jatkunut jo melkein kaksi vuotta, tosin nyt se on paljon isompi...tekisi mieli heitellä koko tietokone p***aksi, mutta se on suht kallis kuitenkin ;) Voimia sinulle susa, yritä olla fiksumpi kuin minä ja keksiä ratkaisu ongelmaan, sillä minä en sitä keksinyt ja nyt saan olla surullinen...;) toivottavasti voitte elää yhdessä eläkepäivinäkin ;)
Niinpä! Kaikkia ei kiinnosta... Joudun työssäni tuijottamaan tietokonetta 8 tuntia 5 päivänä viikossa, joten vapaa-ajallani tekisin mieluiten jotakin muuta.
Miehelleni koneen tuijottelu töissä ei riitä, sitä pitää tehdä myös kotona. Väkivaltapelejä (onko edes muita?), nettikeskusteluja ja -pornoa. Suhteemme alussa sentään teimme kaikkea kivaa yhdessä, nyt ei enää.
Enpä osannut pienenä tyttönä kuvitella, että tietokone voi tuhota suhteeni rakkaimpaani... Niin taitaa kuitenkin käydä. En jaksa enää kilpailla koneen kanssa - uskon että maailmassa on jotakin parempaa. Tsemppiä ja uskoa parempaan myös muille, joille tämä tarina on tosi.
kaipaa läheisyyttä ja huomiota niin saako niitä muka enemmän silloin jos kumppani riistää itseltään aikaa harrastuksestaan? Tuskinpa. Ne eivät ole vaihtoehtoja. Aika menisi kaikkeen muuhun.
Jos ja kun mieheni osoittaa minulle hellyyttä otan sen avosylin vastaan, muttei tulisi mieleenkään lähteä vaatimaan lisää huomiota! Spontaanisuus ennenkaikkea. Tässä kohdin ajattelen myös itseäni: Ellen vaadi miestä pomppimaan minun tahdon mukaan hänkään ei voi sitä minulta vaatia! En voisi sietää sitä, että mieheni alkaisi rajoittaa ajankäyttöäni minulle tärkeistä asioista.
Entäs tämä miesten yleinen lause; ai sori, en mä tajunnut, hyvä kun sanoit miltä susta tuntuu. Oman kokemukseni mukaan miehiltä ei kannata jäädä vaan odottelemaan niitä juttuja joita toivoisi tapahtuvan, ne eivät ole ajatustenlukijoita.
Minunkin mieheni heitti syksyllä tällaisen lauseen; "ai eikö sun mielestä oo yhteistä aikaa se jos tehdään töitä samassa huoneessa, molemmat omilla koneilla???" Hänen mielestään se on yhdessäoloa, ei minun mielestäni.
Meillä myöskin sama homma. Itse hoidan kaikki kotityöt ja käyn koulua vielä samalla. Jätkä vaan tuijottaa tietokoneen ruutua aamusta iltaan. Ja jos erehtyy sanomaan jotain liiasta koneen käytöstä niin heti suuttuu! Välillä meinaa hermot mennä. Mutta ei voi mitään! Tsemppiä vaan kaikille samasta kärsiville!
joo kuulehan tuosta mutta jos sitä aamut istuu kouluhommien parissa illat harkkatoitä tehen kattoo vaki saitit ja silleen niin minkäs sille voi...olis ottanu jonku muun vaihteeksi kesäisin en käytä konetta lähen aamulla laitan pahan hajuset huosut jalkaan, tulen illalla naama mustana vaatteen öljyssä yms. takasin semmosta se tämä minun elo vaan ny näyttäs olevan
Auttakaa uteliasta!
Tähän aiheeseen liittyen on sopiva tilaisuus kysellä kuinka monessa "perheessä" on niin päin että NAINEN istuu konen ääressä ja mies on siitä hieman tai vähän enemmän pulttaantunut?
Olenko ainut nainen, joka käyttäytyy puolison mielestä noin kun edellä on kerrottu. Meillä tosin se ei ongelmaksi asti ole juuri koitunut ainakaan mun mielestä tietenkään, mutta otan miestäni koko ajan enemmän ja enemmän huomioon. Joten ei se oo vielä hermoja menettäny kokonaan, eikä menetäkkään mikäli musta riippuu.
sama ongelma johti eroon... tämä rakas nörttini sanoi ettei hänellä ole tarpeeksi antaa aikaa minulle jota tarvitsen joten katsoimme parhaimmaksi erota... toivon että hän pian ymmärtää ettei tietokone ole koko maailma että on sitä muuallakin, oikeita elämyksiä... erostamme on kulunut jo 8 kuukautta, ja eilen hän otti minuun yhteyttä, jotenkin vaikutti että hän flirtaili minulle, mutta se voi olla vain mielikuvitukseni tuotetta.. olsin valmis jatkamaan, mutta ehkä vain pelkkänä kaverina... en osaa sinua harmi kyllä neuvoa, mutta mielestäni ansaitset enemmän läheisyyttä, lähde etsimään sellaista!
Hanki pleikkari, jota voitte pelata kaikki yhdessä! Taitaa muuten suhteenne kariutua jos miehesi ei edes tajua, että suhteen eteen on tehtävä muutakin kuin pakolliset kotityöt, hankkikaa yhteistä tekemistä ja kokeile muuta kuin sitä nalkuttamista, yllätä miehesi kutsumalla hänet vaikka treffeille! Mutta muista hän tarvitsee myös sitä omaakin aikaa....älä aina vaadi seuranpitämistä!
Meillä mies herää aamulla ja menee koneelle.Tulee vasta illalla pois.Kone on auki 24h jatkumona...Nyt tuosta luin hänelle teidän juttuja niin rupesi vaan uhoamaan että muuta pois sitten jne.Koska ottaa kaiken nalkutuksena jne. Hänen mielestään se on yhteistä aikaa kun hän istuu koneella kaverit toisessa päässä..tai sitten yksin.Ja kun minä sillä välin siivoan,pyykkään,teen ruuat jne. Kannan hänelle aamupalasta lähtien kaikki ruuat eteen koneelle.Viikonloppuisin hänellä on myös kodin ulkopuolinen harrastus josta minulle ei paljoa asioita kerrota...vituttaa...tunnen itseni rumaksi ja tyhmäksi,epäkiinnostavaksi....enpä olis vielä n.5 vuotta sitten uskonut et parikymppisenä elämä voisi olla tälläistä.
Miks ihmeessä sä kannat safkatkin miehes nokan alle??? Tos tilanteessa on nyt kyl jotain kieroa! Mä ainakin kunnioitan itseäni ja parisuhdettani sen verran etten mikskään palvelijaks suostuis, mikä sä nyt oot sorry vaan! Miehes on tosi itsekäs ja sä suostut tollaseen, haloo...et ois antanu tilanteen mennä noin pahaks, eihän sun mies osaa sua edes arvostaa!
ajattelua näyttä olevan joillakin ihmisllä... Helppo on sanoa, että mitäs annoit tilanteen mennä tuommoiseksi, jätä se dorka etc. voi ku asiat vois tejdä nuin yksinkertaisesti!
Mun avopuoliso aukaisee aamulla tietokoneensa ennen töihin lähtöä, istuu 8h töissä koneen äärellä, kun hän tulee töistä, hän menee taas kkoneelle ja istuu siinä yö yhteen. Yhdessä viettämämme aika on n.1/2h päivässä kun hän käy sohvalla syömässä kun katson telkkaria.
Olen yrittänyt puhua enkelten kieltä, itkeä, huutaa, kannustaa, uhkailla, mennä peleihin mukaan, hankkia harrastuksia...etc etc etc, mutta ilman tulosta. Rakastan miestäni kovasti (miksipä muuten olisin tässä). Hän on älykäs, hauska, luotettava yms.mutta niin olen minäkin ja koen ansaitsevani enemmän. Ja minusta on turhaa enää tässä vaiheessa tulla jeesustelemaan, kuinka ei saisi viedä toiselta harrastusta, joka on niin rakas. On hiukan eri asia haluta PARIsuhteelta edes hieman lämpöä ja hellyyttä.
Olen jopa sortunut kehuskelemaan, kuinka baareissa ja kaduilla tullaan aina ylistämään kuinka kaunis olen ja kertomaan poikaystävieni entisten kavereiden rakkauden tunnustuksista jne. jotta saisin hänet tajuamaan etten ole itsestäänselvyys.
Hän vannookin suurta rakkauttaan ja sitä, ettei haluaisi kuvitellakaan elämää ilman minua, mutta eläähän nytkin ilman minua!
Halusin korostaa, että tämä asia voi olla erittäin tuskallinen ja repivä ja, että ihmisillä, jotka eivät ole ajautuneet siihen, on tunteetonta tulla moralisoimaan itsekeskeisyydestä "typeryyksien vaatijalle".
En ole vielä päätöstäni tehnyt. Haluan vielä yrittää suuren rakkauden tähden, mutta en tiedä kauanko pystyn elämään näin.
Vaikka keskustelu onkin käyty jo aikapäiviä sitten ajattelin että jos joku muu näitä vanhoja myös lukisi.. tuli niin oma elämä mieleen se miten itse on tullut toimittua ja mitä on tullut opittua..
Toinen istuu koneella ja siinähän ei ole mitään vikaa, harrastus siinä missä muutkin...? vai? Mitään pahaa siinä nyt ei ainakaan voi olla...
Niin missä menee hyvän ja terveen raja?
Mutta entäpä jos kyseessä on riippuvuus ja ehkä samalla parisuhteessa myös syöksykierre jota pilotti itse ei näe ja toinen huutamisellaan vain jyrkentää - toinen valittaa ja eikun atklle pakoon lisää ja lisää - syvemmälle ja kovempaa..
Alkusyitä riippuvuudelle on monenlaisia niinkuin on ihmisiäkin mutta mikä on varmaa on se että itse riippuvainen on viimeinen joka itsellensä saati muille tunnustaa että jokin on pielessä. Oli miten oli, se liika tietokoneenkäyttö passivoi niin pirusti.
Eli millä kierre poikki? Varmaahan on että toisen osapuolen yksinpuhelu aka nalkuttaminen ei asiaa auta. Asiasta pitää saada aikaan oikea keskustelu, sellainen missä on kaksi keskustelijaa ja selkeitä argumentteja eli paljon ajatusta, vaikeaa muttei mahdotonta.
Vaihe yksi on että toinen pitää saada ymmärtämää että haluaisit enemmän hänen aikaansa.. ehkä kertoa miltä sinusta tuntuu - hyljätyltä ja arvottomalta, kakkoselta tietokoneelle..? Kerro sitten mitä sinä haluat ja kuinka sen haluat. Kerro se niin että tulkinnan varaa ei jää mutta muista että haet kompromissia et voittoa.
Mutta se oli vasta vaihe yksi, vaihe kaksi on uudelleenehkäisy.. ja se on se vaikeampi juttu. Mutta ilman sitä vene voi olla pian taas täynnä vettä kun pohja jäi paikkaamatta. Pilotti pitää siis saada itsekin sanomaan että raja oli tullut ylitettyä ja se itse myös nähdään. Sitä ei saavuteta sillä että sanat laitetaan suuhun vaan ohjaamalla sanomaan ja ymmärtämään itse. Muista että huutaminen ja syyttäminen eivät ole rakentavaa. Asioista pitää pystyä puhumaan. Jos toisesta välitää niin silloin myös auttaa - silloin auttaa myös itseään siinä sivussa.
Niin monelle silmät aukeavat kun ollaan ääritilanteessa jo liian pitkällä.. Itselle tuli ero ja kylläpä nyt ottaa päähän kun asian näkee uudessa valossa.
Pari linkkiä joista lisää infoa -
Itsediagnoosi tietokoneen edessä istuvalle:
http://www.warningsigns.info/computer_addiction.htm
Tietokoneaddiktiosta, paljon linkkejä:
http://www.rider.edu/~suler/psycyber/cybaddict.html
Parisuhdevinkki nettilehtitohtorilta:
http://magazines.ivillage.com/redbook/experts/relat/qas/0,12838,166964_288240,00.html