Olen 26v, koulut ja tutkinnot takana, pitkä? työura edessä. Mutta asun edelleen yksin ja syy on kai se että kemiat eivät ole osuneet kohdalleen miesten kanssa joita olen kohdannut ja tapaillut.
Olen jo hiukan huolestunut, siis ikäni puolesta. Haluan naimisiin ja haluan lapsia. Kauanko sitä mr. Oikeaa kannattaa odottaa? Pitäisikö minun sittenkin ottaa joku mies josta pidän (mutta en rakasta)?
Olen jo hiukan huolestunut, siis ikäni puolesta. Haluan naimisiin ja haluan lapsia. Kauanko sitä mr. Oikeaa kannattaa odottaa? Pitäisikö minun sittenkin ottaa joku mies josta pidän (mutta en rakasta)?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mieti, mitä elämältä haluat ja mitä tarvitset.
Elät vain yhden kerran, haluatko käyttää sen odottamiseen? Hollywood-romantiikkaa löydät vain valkokankaalta ja sitä jalat altaan vievää tunnetta saatat joutua odottamaan koko ikänsä. Toisaalta on väärin mahdollista puolisoasi kohtaan, jos otat hänet vain päästäksesi naimisiin ja saadaksesi lapsiasi.
Et voi elää elämääsi kenenkään muun kautta. Löydä elämääsi tarkoitus itsestäsi, älä toisesta ihmisestä - tai hänen odottamisestaan. Vain siten voit tulla onnelliseksi.
...kokemuksia sellaisilta naisilta jotka ovat valinneet "järkiavioliiton" kun "sitä oikeaa" ei ole tullut vastaan.
Voiko "järkiavioliitto" toimia?
Suurin osahan avioliitoista on noita että ollaan otettu vaan joku kun ei parempaakaan löydetty. Joka muuta väittää, pettää vain itseään. Jos haluat parisuhteen niin siitä vaan. Itse olen viihtynyt koko ikäni yksin, on asunnot ja työt ja vapaa-aikaa. En vaihtaisi niitä mihinkään puolivillaiseen suhteeseen.
Itsekin etsin aikoinani "sitä oikeaa", mutta jostakin syystä en häntä löytänyt. Sitten kohtalo johdatti eteeni miehen, josta näin heti, että hän on sellainen rehti suomalainen mies, johon voi luottaa ja turvata. Se ei siis ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta suurta kiinnostusta ja kunnioitusta, johon rakkaus ja välittäminen sitten myöhemmin tulivat mukaan.
Kannattaa ottaa mies josta pitää mutta ei rakasta. Esim. mä en ole koskaan saanut niiltä vastarakkautta joita olen eniten halunnut. Turha kurottaa kuuta taivaalta. Elämä on paskaa joka tapauksessa.
...ota semmoinen mies, joka pitää sinusta ja jopa rakastaa sinua. :)
Niin tökeröltä kuin se kuulostaakin, kannattavinta on ottaa kumppani, joka rakastaa sinua ja josta itse pidät.
tarkoitat siis kumppania jonka uskot rakastavan sinua ja josta pidät.
joka 'pystyy' rakastamaan minua ja jota minä saatan rakastaa...
Mietin näitä sanavalintoja, voisi ne olla muitakin.
Tää olisi tietenkin ideaali. Siksi olen edelleen ilman miestä, koska mies on lähtenyt yleensä 'leikkiin' samoilla kriteereillä vissiin kuin minäkin: Sillä, että toinen vaikuttaa pitävän minusta...
1) Pitää olla puhtaat kortit. Ei saa teeskennellä mitään muuta kuin on. Pitää luottaa siihen, että toinen hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
2) Pitää osata ottaa huomioon, että elämä tuo kokemuksia JA vie myös jotain. Näitä asioita pitää ARVOSTAA JA OTTAA HUOMIOON. Monet ei sitä sitten osaakaan. Kaikki kokemukset saatetaan laskea esim. VAIN miinukseksi... Käsittääkseni semmoiset etsii niitä huomattavan nuoria kumppaneita itselleen.
3) Ei kannata tavoitella enempää kuin on mahdollista saada. Pitää tuntea itsensä, osata katsoa itseään REALISTISIN silmin.
4) Toiselta ei voi vaatia sellaista, mihin ei itse pystyisi. Puntit pitää olla jollain lailla tasan... Tähän kohtaan mielestäni kuuluu tämä kommenttini, ettei minun luokseni ole asiaa kellään pappa-look miehellä, koska itse olen viellä aika vaudikas nainen.
5) Odottaa voi, vaikka koko elämän, sitä oikeaa. Minulle riittää edes yksi hetki, kun tunnen 'todellisen yhteyden' toiseen... En halua mitään korvikkeita tai jotain tyyliin 'tyydyn tähän, kun en muutakaan näytä löytävän...'. Minun kanssani mies on mukana satasella.
6) Minä olen iloinen ja surullinen, joskus. 'Nautin' tämänhetkisestä elämästäni täysin siemauksin. Otan maljani täytenä (jos ymmärrät, mitä tarkoitan)
Vuosi sitten olisin voinut kirjoittaa juuri niin kuin sinä nyt. Täytän piakkoin 27, eli melkoisen samassa tahdissa on eletty. :)
Mutta, juuri kun olin luopumassa toivosta ja tyytymässä johonkin vain mukavaan, niin kohtasin elämäni miehen. Sen jälkeen kaikki on edennyt vauhdilla, mutta ei hirvitä. Kaikki tuntuu niin luonnolliselta yhdessä. Naimisiin mennään kahden kuukauden päästä, reilun vuoden seurustelun jälkeen. Ehkäisyä emme enää käytä, tervetuloa lapset! En voi sanoin kuvailla miten upelta tuntuu! Mies kokee samoin. Hän on kolme vuotta vanhempi, ja oli täysin varma ennen minun kohtaamista, ettei "sitä oikeaa" ole olemassakaan. Olipa sittenkin.
En osaa neuvoa sinua, mieti mitä haluat. On aina olemassa se riski, ettet löydä tosi rakkautta. Minä en ainakaan sinua arvostelisi, jos rakentaisit parisuhteen muiden arvojen varaan. Vähintään yhtä tärkeää kuin rakkaus, on suhteessa luottamus. Jos löydät edes sen, niin on paljon syytä olla onnellinen.
Muista:
Onnellinen on hän joka rakastaa.
Onnellisempi on hän, joka rakkautta saa.
Onnellisin on hän, joka rakkautta saa siltä jota hän rakastaa.
Kaikki vaihtoehdot ovat tuhansittain pahempia, kui n tuntea itsensä yksinäiseksi ja vajaaksi sen takia.
helvetissä ota ketään, joka ei "kolahda". Kyllä muksuja voi tehä viä lähempänä neljääkymmentäkin ja kannattaa nauttia vapaudestaan vielä kun voi. Kannatan itse sen "oikean" löytämistä, ei mitään korvikkeita!
ei kannata odottaa. itse menetin toivoni jo 18vuotiaana teininä. ja eipä ole senkään jälkeen kuulununna.