Olen nyt ollut (vasta) n. 2½ kk poikaystäväni kanssa yhdessä. Alussa n. kuukauden ajan hän kehui minua kauniiksi, sanoi aina että on ollut ikävä tms. Hänellä on paljon harrastuksia ja kavereita, eli aikaa ei paljon ole. Mutta alussa tapailimme n. 3-4 kertaa vkossa. Nyt tapaamme ehkä 1-2 kertaa! Tällä viikolla emme ole nähneet ollenkaan koska hänellä on ollut niin paljon muuta menoa! Epäilin aluksi, jos hän vaikka pettäisi minua, tai välttelisi. Tiedän nyt kuitenkin että hän on puhunut aina totta, koska kertoilee aina kuinka kivaa harrastuksissa on ollut jne.
Harmittaa kuitenkin, koska hän on 18-vuotiaaksi melko lapsellinen, eli ei oikein ole vielä kypsä suhteeseen. Hän ei enää puhu minulle kauniita sanoja (on itseasiassa alkanut arvostella välillä!) ja kun sanon "mul on ollut ikävä sua. Rakastan sua", tämä vain sanoo "aha" tai on ihan hiljaa ja antaa vain pusun. Suuseksi tms. kyllä kelpaa, mutta kun pyydän häneltä tyydytystä minulle, tämä vain keksii erilaisia tekosyitä että ei voi tyydyttää minua! Viimeksi hän sanoi aika painostavan lauseen "eikös ole tärkeintä että minä olen tyytyväinen". Suutuin tästä lauseesta, ja kyllä hän siitä lepyttelikin. Suhteeseen kuuluu se, että välittää toisesta, näyttää tunteensa JA että kummalakin on hyvä olo!
Prkl huomenna kyllä puhun pojan kanssa kunnolla... En kuitenkaan halua jättää häntä (tai toiste päin) koska hän on muuten todella ihana. Olen ehdottanut että voisimme joskus tehdä jtn. kivaa yhdessä mutta ei ole oikein innostunut kuin maata vain huoneessa ja jutella tms. Mutta en minä tässä suhteessa kauan jaksa olla, jos pojalta ei löydy ollenkaan arvostusta minua kohtaan!
Mitä mieltä olette? Kypsyvätkö miehet todellakin noin hitaasti, että eivät osaa vielä elää kunnon suhteessa 18 vuotiaana? Alussa kyllä tuli kaikkea ihanaa pojan suusta tms. mutta nyt ovat kadonneet johonkin. Miten saisin ihanat sanat takaisin, japojan arvostuksen? Puhua kyllä aion huomenna... Ellei tule taas joku ihmeellinen tekosyy olla tulematta. Miten usein teidän poikien mielestä pitäisi nähdä tyttöystävää?
Harmittaa kuitenkin, koska hän on 18-vuotiaaksi melko lapsellinen, eli ei oikein ole vielä kypsä suhteeseen. Hän ei enää puhu minulle kauniita sanoja (on itseasiassa alkanut arvostella välillä!) ja kun sanon "mul on ollut ikävä sua. Rakastan sua", tämä vain sanoo "aha" tai on ihan hiljaa ja antaa vain pusun. Suuseksi tms. kyllä kelpaa, mutta kun pyydän häneltä tyydytystä minulle, tämä vain keksii erilaisia tekosyitä että ei voi tyydyttää minua! Viimeksi hän sanoi aika painostavan lauseen "eikös ole tärkeintä että minä olen tyytyväinen". Suutuin tästä lauseesta, ja kyllä hän siitä lepyttelikin. Suhteeseen kuuluu se, että välittää toisesta, näyttää tunteensa JA että kummalakin on hyvä olo!
Prkl huomenna kyllä puhun pojan kanssa kunnolla... En kuitenkaan halua jättää häntä (tai toiste päin) koska hän on muuten todella ihana. Olen ehdottanut että voisimme joskus tehdä jtn. kivaa yhdessä mutta ei ole oikein innostunut kuin maata vain huoneessa ja jutella tms. Mutta en minä tässä suhteessa kauan jaksa olla, jos pojalta ei löydy ollenkaan arvostusta minua kohtaan!
Mitä mieltä olette? Kypsyvätkö miehet todellakin noin hitaasti, että eivät osaa vielä elää kunnon suhteessa 18 vuotiaana? Alussa kyllä tuli kaikkea ihanaa pojan suusta tms. mutta nyt ovat kadonneet johonkin. Miten saisin ihanat sanat takaisin, japojan arvostuksen? Puhua kyllä aion huomenna... Ellei tule taas joku ihmeellinen tekosyy olla tulematta. Miten usein teidän poikien mielestä pitäisi nähdä tyttöystävää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tyyppihän etsii vain omaa tyydytystään, jos ei edes halua liikkua ulkosalla kanssasi. Onkohan se edes kertonut kavereilleen, että "seurustelee"? Ansaitset parempaa, olet nuori, älä haaskaa aikaa moiseen, parempiakin löytyy.
Niistä en ole kiinnostunut.
Kyllä kaikki tietävät että seurustellaan. Taitaa olla vain laiskuutta, kun muuten poika liikkuu vapaa-ajallaan niin paljon... Enpä tiedä. Huomenna kysyn suoraan sen tunteista ja sit jättää jos jättää. Mieluummin itken viikon putkeen kuin koko elämäni eläisin tällaisen sian kanssa. Odotan luultavasti vain että poika aikuistuisi...
...teoriassa ikä tuo mukanaan kypsyyttä, valitettavasti vain ei aina käytännössä. Jännää että vedit itse yhtäläisyysmerkit sanojen parempi ja vanhempi välille. Jos et tykkää vanhemmista, niin eiväthän ne sitten ole SINULLE parempia. Etsi vain itsesi ikäistä, löytyy heistäkin helposti parempia. Yritätkö pitää kiinni tästä nilviäisestä vain siksi, että ei tarvitsisi olla ilman seurustelukaveria?
Moni 18v on poikanen vielä. Kaverit/harrastukset ovat tärkeintä. Eivät ole edes miettineet, mitä seurustelu tarkoittaa.
Ihmettelen, mitä ihanaa hänessä on. Jos katsoi tuota kirjoitustasi, niin enpä keksi montaa asiaa. Menee omia menoja, ei halua tehdä sinun kanssa mitään, tulee kun huvittaa, ei edes tyydytä sinua, arvostelee. Kai hän on kanssasi, koska tyttöystävä kuuluu olla, mutta suhteesta hän ei tiedä mitään.
ala olla valmiita sitoutumaan vasta 26 vuoden jälkeen. Ihan pentuhan tuo on. Ei tuossa iässä ole vielä järkevääkään sitoutua.
Taidat haluta jotakin sellaista mitä poika ei pysty, kykene tai halua antaa. Mitä se "ihanaa" on jota poika sinulle tarjoaa?
Onnea kuitenkin yritykseen, ja toivottavasti pojan käytös muuttuisi.
jos mies sanoisi mulle, että mua ei tarvitse tyydyttää, niin kyllä äijällä läski tummuisi. tai jos ei viitsi antaa vastakaikua sanoille "mä rakastan sua", niin ei elämän kevät.
kaikki eivät todellakaan ole tuollaisia. ehkä sitten, kun on oltu 40 vuotta naimisissa, mutta se on eri asia.
jätä se "mies". olkoot kavereittensa kanssa ja harrastakoot jotain muuta, varsinkin jos seksin harrastaminen ei tunnu kiinnostavan.
Sukupuoleen katsomatta n.18 vuotiaina ollaan vielä aika lapsia - itsensä haku on kesken, tulevaisuuden suunnitelmat usein avoinna jne. Harva tuossa iässä kykenee nk. vakavaan seurusteluun - jolla ei muuten loppujen lopuksi edes hirveästi tekemistä sen kanssa, kuinka usein nähdään ennen yhteenmuuttamista.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen selkeäämin huomaa, ettei vielä parin kuukauden jälkeen juuri tunnusteta rakkautta, tykkäämistä kylläkin. Siinä ajassa ei toista edes ehdi oppia tuntemaan niin hyvin, jotta tietäisi, että kyse oikeasti rakastamisesta, ihastumisesta kylläkin ja ehkä rakastumisesta. Jos poika ei tunne rakastavansa, eikö olisi myös häneltä väärin sanoa näin?
Suhde vaatii molemminpuolisuutta. Oletko aivan varma, ettet painosta poikaa liikaa, se karkoittaa iästä riippumatta. Mene viikko-pari yhtä tiivisti omia menojasi kuin poikaystäväsi ja katso, mitä tapahtuu. Ehkä hän on tottunut jo siihen, että hoidat yhteydenpidon ja tapaamisten järjestämisen, älä siis hetkeen tee näin.
Suhde on muutakin kuin seksiä. Mutta jos tuntuu, ettei poikaystäväsi osaa ottaa sinua huomioon, kannattaa oikeasti pistää hänet kiertoon. Etenkään jos keskustelu ei tuo muutosta tilanteeseen.
Tuo tyyppihän ei ihan selvästi ole kiinnostunut sinusta ollenkaan. Sillä on luultavasti jo toinen nainen kierroksessa, tai ainakin sille on herttaisen yhdentekevää, oletko sinä mukana kuvioissa vai et. Tee itsellesi palvelus ja hankkiudu eroon tuosta itsekkäästä kiviriipasta.
Pyysin tulemaan meille. Ja arvatkaa mitä! Tämä ensin lupasi, ja sitten yllättävästi muisti että on luvannut olla kaverinsa kanssa! Vittu mikä paskiainen... Jankattiin siinä hetki, kunnes suuttunein tekstarieni ansiosta poika tulee meille kohta... Ja saa kyllä kuulla kunniansa! Ennen olen ollut epävarma suhteen lopettamisesta koska pidän pojasta, mutta tuo oli viimeinen pisara! Vai muka luvannut kaverille jo. Paskat sanon minä!
Itken varmasti eroa tämän jälkeen mutta eiköhän uusi poika tule kuitenkin pian kuvioihin. 17 kun on, niin uusia tulee vielä varmasti tulevaisuudessa :D
En pilaa elämääni kusipään vuoksi, joka ei arvosta minua!!!
Niin sitä pitää. Kerro miten kävi.
Siinä alussa katsoin häntä hieman totisena, mutta poika näytti oikein iloiselta! Ei hän ollut mitään mielestään tehnyt väärin! Hieman pilkallisesti kysyin "Olikos kiva viikko?" Ja niin hän kertoi oikein iloisena kiireisestä viikosta. Lepyin hieman, koska hän ei ainakaan ollut keksinyt tekosyitä (ja tiedätte kyllä naiset että kun mies näyttää iloiselta, se tarttuu hieman. Miten voi olla vihainen, kun toinen on ihan ulkona asiasta?). Ja oli hän kuulema pariin otteeseen aikonut tulla meille mutta ei ollut ehtinyt. En kaikkea viitsinyt sanoa pojalle, koska itketti jo valmiiksi ajatus erosta. Kysyin siis suoraan "Välität sä musta? Tai tykkäätkö edes?" Ja hän vastasi, hieman huvittuunena "No totta kai mä tykkään susta. Tai en enää niin paljon ku ennen mut tykkään kuitenkin." Taisi hän lopuksi vielä mutista siihen tykkäämisen vähenemiseen että ei mikään ihme tai jtn. vastaavaa. Eli siihen osuin oikeaan, että pojan kiinnostus on laskenut hieman... Ja sen kyllä huomaa!
En nyt tiedä onko asiat paremmin vai huonommin. Sain tietää sen mitä olin ajatellutkin, mutta ilta johti siihen että juteltiin taas ihan normaalisti asioista ja juteltiin jopa hieman henkilökohtaisista asioista (mikä oli minun kannalta tyhmää, kun nyt tiedän että pojalla ei ole suuria tunteita minua kohtaan). Mutta juttelun aiheen vuoksi näin miten hänestä paljastui ns. suojelusvietti minua kohtaan :D Puhuimme aika vakavia asioita ja poika halusi selvästi olla ns. suojeliani (ette nyt ymmärrä tuota kun ette tiedä keskustelun aihetta mutta se ei ole nyt pääpointtina). Mutta halauksia tms. entisiä koskettelujaame ei ollut tänä iltana. Poika sanoi siihen malliin asioita että luultavasti tyrkytän itseäni liikaa... Ja oli aika etäinen. Heti kun yritin vähän halata, hän liikahti siihen malliin että ei halunnut kosketusta. Pusua en sitten edes yrittänyt antaa. Se on paha juttu, kun itse olen sellainen ihminen joka tykkää koskettelemisesta kun jutellaan tms.. Ja kun hän lähti, ekaksi hän ei halunnut pusuani, mutta lopulta hän teki vaivaantuneena hellän pusun. Siitä jäi hieman pahat fiilikset...
Mitä mieltä olette nyt? Kannattaako edelleenkin jättää, kun tiedän että poika välittää ja tykkää minusta, mutta ei kuitenkaan rakasta palavasti? Miten saisin sen kiinnostuksen takaisin? Asiaa parantaa ehkä se, jos en yritä tapaamisia ennen vknloppua (saa hieman tilaa jos kerta olen tyrkky... En ainakaan itse ole mielestäni mutta en kai sitten vain näe sitä) ja katson sitten että ottaako poika yhtään yhteyttä minuun. Kysyin muuten myös sitä, että tehdäänkö jotain muuta välillä. Vaikka ulkona. Ja se kävi hänelle. Mikäköhän on ollut kun ei ennen ollut niin innoissaan. Otin muuten senkin puheeksi kun tapaamiset hoidan yleensä minä, ja tämä vastasi "kyllähän mäkin teen niin! En ehkä nyt lähi aikoina mutta olen kuitenkin." Niin, alussa kaikki olikin eri tavalla! Nyt en tiedä mitä tekisin. En ole enää ns. vihainen pojalle, mutta silti on inhottava tietää ettei hän tykkää minusta enää niin paljon...
Poika ei halunnut vain loukata tunteitasi sanomalla suoraan, että ei enää kiinnosta. Tee testi: älä ole se yhteyttä ottava osapuoli vaan odota hänen yhteydenottojaan, ja katso tuleeko niitä.
Jos tyyppi "ei enää tykkää niin paljon kuin ennen", niin se odottaa vain jonkun kiinnostavamman ilmaantumista kuvioihin. Taidat valitettavasti olla hätävara...