Eli kahteen viikkoon ei oltu nähty (inttipoikia tämä armaani), hän meinasi ottaa jotain viikon verran lomapäiviä, miksi niitä nyt kutsutaankaan, en ole perillä armeija asioista. Intoili jo että pian taas nähdään, kauhea ikävä on jne. Vaikka mitä lirkutuksia kuinka ihana päästä taas lähelle.
Mutta eipä niin käynytkään, ei miehestä kuulunut mitään. Puhelimeen ei vastaa eikä viesteihin. Varsin rehellisen oloiselta tyypiltä ainakin vaikutti. Kyseli haluaisinko olla seurustella vakavamminkin, ilmeisesti hän halusi, tai antoi olettaa niin. Mietin mitä ihmettä on tapahtunut. Ehkä jokin onnettomuus? Mutta ennemmin uskon että minua on huijattu, ei hän minusta välittänyt oikeasti.
Sairastan vaikeaa masennusta ja keikun itsemurhan partaalla aika ajoin. Olin kyllä jo parempaan päin, eikä masennustani huomaa ulospäin enää niin että olisin todella masentavaa seuraa. Kerroin ongelmistani tälle tyypille, hän sanoi että ymmärtää millaista se on, seurannut sivusta ennenkin ja omalla kohdallakin ollut jonkinasteista masennusta. Sanoi että haluaa auttaa miten vain voi.
Nyt sitten olenkin yhtäkkiä täysin hämmentynyt. Hirveä masennusaalto iski, aloin väärinkäyttää lääkkeitäni, niitä on kolmea eri sorttia. Alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. En ole ennen käyttäytynyt näin holtittomasti. Kaikesta putosi pohja pois. Maailma muuttui taas mustaksi ja valheelliseksi, epäluottevaksi, vaaralliseksi ja vieläpä kunnon rysäyksellä. Otan noita mömmöjä päivittäin niin että olen tokkurassa, vaikea kirjoittaakaan kun en näe selvästi. Minusta on hirveää miten ihmisiä voidaan noin julmasti huijata. Masentuneelle henkilölle parisuhteet ovat tosi vaarallisia. Mitä teillä miehillä jotka tällaista teette pyörii päässää? Ei se ole pikkujuttu että toiseen sattuu. Ja erotahan voi nätistikin.
Jos mies haluaa pelkkää seksiä, miksei hän sano sitä? Minulla ei olisi ollut seksisuhdetta tai jotain vapaamuotoisempaa suhdetta vastaan mitään ja hän tiesi sen. En ole määräilijä tai toista kahlitseva, että mies olisi tuntenut tukehtuvansa seurassani. Miksi mies lupailee turhia, vielä sairaalle ihmiselle ja sitten vain katoaa? Luultavasti lähti pitämään hauskaa kavereidensa kanssa ja tarkastelemaan muuta lihatiskin tarjontaa. En ole edes yhtään vihainen, vihloo vain sisintä ihmisten julmuus niin paljon että tahtoisin tappaa itseni. Nykyisellä lääkeholicoctaililla tahtoni voi mennä hyvinkin läpi..
Mutta eipä niin käynytkään, ei miehestä kuulunut mitään. Puhelimeen ei vastaa eikä viesteihin. Varsin rehellisen oloiselta tyypiltä ainakin vaikutti. Kyseli haluaisinko olla seurustella vakavamminkin, ilmeisesti hän halusi, tai antoi olettaa niin. Mietin mitä ihmettä on tapahtunut. Ehkä jokin onnettomuus? Mutta ennemmin uskon että minua on huijattu, ei hän minusta välittänyt oikeasti.
Sairastan vaikeaa masennusta ja keikun itsemurhan partaalla aika ajoin. Olin kyllä jo parempaan päin, eikä masennustani huomaa ulospäin enää niin että olisin todella masentavaa seuraa. Kerroin ongelmistani tälle tyypille, hän sanoi että ymmärtää millaista se on, seurannut sivusta ennenkin ja omalla kohdallakin ollut jonkinasteista masennusta. Sanoi että haluaa auttaa miten vain voi.
Nyt sitten olenkin yhtäkkiä täysin hämmentynyt. Hirveä masennusaalto iski, aloin väärinkäyttää lääkkeitäni, niitä on kolmea eri sorttia. Alkoholia ja lääkkeitä sekaisin. En ole ennen käyttäytynyt näin holtittomasti. Kaikesta putosi pohja pois. Maailma muuttui taas mustaksi ja valheelliseksi, epäluottevaksi, vaaralliseksi ja vieläpä kunnon rysäyksellä. Otan noita mömmöjä päivittäin niin että olen tokkurassa, vaikea kirjoittaakaan kun en näe selvästi. Minusta on hirveää miten ihmisiä voidaan noin julmasti huijata. Masentuneelle henkilölle parisuhteet ovat tosi vaarallisia. Mitä teillä miehillä jotka tällaista teette pyörii päässää? Ei se ole pikkujuttu että toiseen sattuu. Ja erotahan voi nätistikin.
Jos mies haluaa pelkkää seksiä, miksei hän sano sitä? Minulla ei olisi ollut seksisuhdetta tai jotain vapaamuotoisempaa suhdetta vastaan mitään ja hän tiesi sen. En ole määräilijä tai toista kahlitseva, että mies olisi tuntenut tukehtuvansa seurassani. Miksi mies lupailee turhia, vielä sairaalle ihmiselle ja sitten vain katoaa? Luultavasti lähti pitämään hauskaa kavereidensa kanssa ja tarkastelemaan muuta lihatiskin tarjontaa. En ole edes yhtään vihainen, vihloo vain sisintä ihmisten julmuus niin paljon että tahtoisin tappaa itseni. Nykyisellä lääkeholicoctaililla tahtoni voi mennä hyvinkin läpi..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Surullinen viesti...Elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa,ei sitä kannata edes teoriassa,saatikka sitten käytännössä ruveta sydänsurujen takia suunnittelemaan lopettelemaan...Elämä on liian kaunis ja ainutkertainen siihen,sinun elämäsi.
Masennus on kurja sairaus,mutta siitä voi toipua täysin.Vie vain aikaa.Mutta voi sitä iloa ihmisten silmissä,kun ovat selättäneet sairauden ja siinä sivussa muutamat riippuvuussuhteet!Muutaman tuollaisen olen elämäni aikana tavannut.
Tsemppiä!
Ah, se vasta olikin elämää ;)
No minulle kävi armeija-aikana niin, että tapasin yhden tytön vapaalla ollessa. Soiteltiin ja nähtiin mutta sitten hän ei enää soitellutkaan. Mielestäni meillä meni aika mukavasti, eikä minulla ollut silloin enää kovinkaan paljon inttipäiviä jäljellä. Vasta viimeisillä viikoilla sain kuulla, että minua oli yritetty tavoitella, mutta olin ollut aina jossain menossa (en tarkoita vapaita, niitä ei koskaan voinut tietää varmasti etukäteen).
Armeijassa, jos jossain voi tapahtua kaikenlaista ennakoimatonta, joten ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätelmiä ennen kuin saa yhteyden ja tietää mistä on kysymys.
Tiedetäänhän se että kaikenlaisia kulkijoita riittää täällä. Julmuuksia tapahtuu päivittäin.
Kiitä onneasi ettei kerinnyt syvempää suhdetta vielä syntymään vaan jätkän sitoutumiskammo tuli näinkin nopeasti esille.
Lopeta itsesi sääliminen.
Sillä aiheutat vaan vahinkoa itsellesi.
Jokainen on oman onnensa seppää eikä pidä odottaa
toisen ihmisen tekevän sinua onnelliseksi.
Mieti mitä itse voit tehdä oman onnellisuutesi eteen?
Olet jo varmasti todennut mitä lääkkeet ja viina sínulle tekevät?
Sitäkö haluat?
Seuraavan jätkän likaiset temput satuttavat jo vähemmän.
kokemuksista oppii.
Muuta vaihtoehtoa ei ole kuitenkaan kuin luottaa
toiseen ihmiseen.
Siinä ei ole mitään pahaa.
Hänen ongelmansa on se jos ei ole luottamuksen arvoinen.
Sinulle se oli vain pettymys eikä varmasti ensimmäinen.
Pettymyksen jälkeen osaat paremmin iloita iloisista asioista joita et huomasi jos et ikinä joutuisi pettymään.
"What would there be as the river of sadness turns into sea?"
Auts aika kova osuma. Mitä se elämä intissä on. Kiire odottamaan, toisille se on tosi rankkaa ja stressaavaa, kun koko ajan pitää olla menossa ei minnekään ja puuhaa järjestetään ihna vain sen takia ettei joutoaikaa jäisi.
Illalla sitä on sit niin väsyny että ei oikein jaksa enää keskittyä ja kun vilkasee puhelinta ja siinä näkee 10 viestiä ja 7 vastaamatonta puhelua iskee sellainen turhautuneisuus. "EIKÖ IHMISET YMMÄRRÄ ETTÄ MÄ OON INTISSÄ!!?" Ja sit antaa puhelimen olla koskemattomana kaapissa. Menee seuraava päivä, samaa kiirettä ja stressiä, nyt on puhelin taskussa ja se surahtaa vähän väliä viestin saapumisen merkiksi. Se alkaa jo ärsyttää kun ei sitä asiaa ei ymmärretä... Intissä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta selata puhelinta koko ajan. Itteeni ainaki rassas se jatkuva viestittely.
Siinä tulee sellainen ahdistunu olo kun toinen pommittaa tekstarein ja toinen ei ehdi/jaksa vastata. Etenki jos ne viestit on vielä sellaisia joihin pitäis vastata fiksusti rakkaasti ja rakentavasti niin en yhtään ihmettele että puhelin hiljaisuus jatkuu.
Kirjoita tuntemuksesi vaikka paperille ja laita mieluummin perinteistä postia joukko-osastoon. Sellainen tavoittaa miehen paremmin kuin s.postit tai puhelut... Ne enimmäkseen vain ahdistaa.
Anna tilaa... Älä ahdistele, Ymmärrän kyllä että siviilissä ollessa illat on pitkiä ja päivät tylsiä ilman toista. EIkä intistä noin vain viikonlomia (ainakaan meidän aikaan) oteta. Hyvä jos päivän silloin toisen tällöin pystyi ottamaan ettei jää koulutuksesta pahasti jälkeen.
Sit kun se loma tulee...
Mitä ihminen kaipaa kun on katsellut samoja sataa naamaa päivästä toiseen ja nukkuu 10 miehen kanssa 30 neliön yksiössä. Ekana tulee mieleen että tekee mieli nähdä vähän muitakin ihmisiä kuin vain inttikavereita, ja toinen on että pitää nähdä se sama inttiporukka yöelämässä siviilit päällä. Tyttöystävän ylläpito inttiaikaan vaatii kompromisseja molemmilta ja jaksamista etenkin tyttöystävän puolelta. Poika saattaa nukkua ekan päivän viikonlopun vapaastaan ja toisen päivän hän tahtoo ottaa olutta, se onki jo sunnuntai ja siinä pitää nähdä perhe ja tyttökaveri joten paineet ei oo helpot lomillakaan.
Ei se mies välttämättä sika tai paska ole... Hänkin on vain ihminen ja sosiaalisten suhteiden pitäminen kurkkusalaatissa on raskas taitolaji.
Miksi sä olet noin pahaan masennukseen vaipunut? Onko elämä ja miehet potkineet liikaa päähän vai missä mennään? Älä nyt vielä toivosi menetä. Ehkäpä hänellä ei ole saldoa, tai sitten on muita kiireitä, intissä vauhti päällä ja sen sellaista. Voi tietty olla, ettei hän tuntenutkaan oloaan hyväksi liian masentuneen ihmisen seurassa. Mutta odottele nyt vielä ja katsele mitä tuleman pitää. Pidä meidät ajantasalla.
Vaistoni osui oikeaan. Miestä ei vain enää kiinnostanut. Hänen ei kuulema tarvitse selitellä päätöksiään. Vaikeinta tässä on kestää se etää minua johdettiin täysin harhaan, että olen jotain ainutlaatuista hänelle. Esim kyseli haluaisinko olla "ihan hänen oma" ja kaikkea muuta lässynlässyä. Nyt sitten kuulemma emme olleet yhdessä missään vaiheessa. Äijä suuttuikin vielä minulle kun sanoin miten törkeää sellainen huijaaminen on. Otin sitten yliannoksen lääkettä että saisin nuijanukutuksen ja ukko toivotti hyvää yötä. Ei aitoa välittämistä ole olemassakaan, vain niin pitkään kun toisesta saa hyötyä irti. Nyt tunnen itseni ihan raiskatuksi, rumaksi ja tyhmäksi.
Tälle masennukselle on monta syytä mutta ei jaksa selitellä. Tämä päivä onneksi mennyt suurimmaksi osaksi taju kankaalla. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun mies huijaa tuolleen. En ymmärrä miksei voi sanoa jos ei halua vakavaa suhdetta, miksi pitää oikein vakuutella haluavansa sellaista? Nyt kun vielä olisin raskaana ni siitähän se ilo irtoaisi, toivottavasti en ole siis. Kyllä elämä on yhtä juhlaa saatana sentään...
sinua yhtään, mutta tuollaisia ikäviä kokemuksia miehistä on melkeinpä jokaisella naisella. Et ole siis ainoa. Kyllä se elämä siitä vielä sutviintuu parempaan suuntaan. Älä syö niitä pillereitä liikaa.
työpaikkaa ja asuinkuntaa kertomatta mulle mitään.. laitoin sille itse jättöviestin, ei ole vastaillut.