Meni jokin aika sitten viiden vuoden suhde poikki ja nyt vasta säpsähdin, että minulla ei ole tällä hetkellä kovinkaan paljon hyviä ystäviä. Jotenkin moniin sinkku yms. ystäviin ja kavereihin on tässä pitkän parisuhteen aikana tyhmästi tullut pidettyä yhteyttä koko ajan vähemmän. Oma moka, mutta ehkä johtuu siitä, että tyttö/naisystäväni oli minulle samalla myös paras kaveri jonka kanssa pysty tekemään kaikenlaista. Toki meillä oli myös yhteisiä ystäviä, lähes kaikki kyllä myös parisuhteessa eläviä, joten heidän kanssaan ei nyt ole luonnollisesti enää niiiin paljon tekemisissä kuin ennen. Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitenköhän saisí uusia ystäviä, joiden kanssa käydä leffassa, syömässä, urheilemassa, baarissa, laskettelemassa yms. tavallista, että saisi täytettyä parisuhteen jättämän aukon elämässään? Ja kehtaako vanhoille kavereille soitella nyt taas pitkästä aikaa heti kun parisuhde loppunut? Tiiän kyllä, että vastaavaa virhettä en tee seuraavassa suhteessa, tosin juuri nyt en vielä halua aloittaa seurusteluakaan.
parisuhde loppui, tarvitsee ystäviä
man22
11825
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ollut hyvin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Minulla meni noin vuosi sitten poikki suhde joka kesti neljä vuotta. Itse olin myös jättänyt ystäväni vähemmälle huomiolle vuosien saatossa ja mietin samoin kuin sinä nyt että voinko silti ottaa heihin nyt uudestaan yhteyttä. Päätin kuitenkin tehdä niin. Olihan se alku tietenkin hieman vaikeaa, oli jotenkin syyllinen olo että en ollut paljon yhteyttä heihin pitänyt, mutta toisaalta sitten meillä olikin yhtäkkiä paljon puheenaiheita. Oli niin paljon ehtinyt tapahtua puolin ja toisin... Joten ota heihin ihan rohkeasti vain yhteyttä!=)
Ja esim. harrastusten myötä on helpompi tutustua uusiin ystäviin...
Tajuaks sä yhtään mitä hyväksikäyttöä tuollanen on.... Ko jos akka tai ukko löytyy kainaloon ni hyvät ystävät voi unohtaa käyttökelvottomina kierrätykseen... Sitä saa mitä tilaa... On se niin helvetti, ettei parisuhteessa elävä voi olla olla ystävä vanhan rakkaan sinkkuystävän kanssa (vaikka todellakin voi, henk.koht kokemuksia) Musta tuollanen käytös on lähinnä säälittävää, eikö sulla oo tosiaankaan ollu tippaakaan omaa elämää, vaan oot eläny vain muijas kautta. kyllä mulla ainaki kurkkua ois kuristanu sataan otteeseen.. Mä luulen, et nää vanhat ystävät ei katokkaan suhun päin, sitä saa mitä tilaa! Ehkä sun ois pitäny osata kaivata ystäviäs paljon aikasemmin... ei ystävyys oo hyväksikäyttöä ja ilmasta seuralaispalvelua leffassa ja raflassa käyntiin... lakkaa tuijottamasta omaa napaas ja kasva mieheksi
Ei se noin mene aina, että se seurusteleva on vain siihen syyllinen. Mitenkäs ne ystävät, jotka itse muuttuvat passiivisiksi, kun kaveri alkaa seurustella? Ystävyys myöskin on kaksipuolista, joten ei siitä vain toista osapuolta voi syyttää.
Itse seurustelen, nykyään jo asumme yhdessä, ja mieheni ystävät olivat ennen myös minun ystäviäni, heidän kautta tutustuinkin mieheeni. Mutta jostain syystä on käynyt niin, että osa heistä itse vetäytyi muihin seuroihin silloin kun me aloimme seurustella. Ok, se in ymmärrettävää silloin alkuvaiheessa, kun pariskunta on niin sydämiä silmissä, että halutaan olla koko ajan toisten kanssa. Silloin ei siis ole ihmekään, että kaverit "jättävät rauhaan". Nykyään he kyllä edelleen ovat tekemisissä mieheni kanssa, mutta minua selvästi syrjitään. Yksi ystävä yhdessä vaiheessa jopa tahallaan yritti erottaa meidät. Itse haluaisin, että olisimme muidenkin kanssa tekemisissä, kuin vain toistemme.
Eli pointtini on se, että eipä ole häävejä ystäviä nekään, jotka eivät voi hyväksyä ystävänsä elämänmuutoksia, kuten juuri sitoutumista. Luonnollistahan se on että ihminen etsii kumppanin, eivät ystävät voi kaikkia tarpeita tyydyttää. Seurustelu ei kuitenkaan sulje pois ystäviä - kunnon ystävät pysyvät mukana elämän muutoksissa!
Ei se noin mene aina, että se seurusteleva on vain siihen syyllinen. Mitenkäs ne ystävät, jotka itse muuttuvat passiivisiksi, kun kaveri alkaa seurustella? Ystävyys myöskin on kaksipuolista, joten ei siitä vain toista osapuolta voi syyttää.
Itse seurustelen, nykyään jo asumme yhdessä, ja mieheni ystävät olivat ennen myös minun ystäviäni, heidän kautta tutustuinkin mieheeni. Mutta jostain syystä on käynyt niin, että osa heistä itse vetäytyi muihin seuroihin silloin kun me aloimme seurustella. Ok, se in ymmärrettävää silloin alkuvaiheessa, kun pariskunta on niin sydämiä silmissä, että halutaan olla koko ajan toisten kanssa. Silloin ei siis ole ihmekään, että kaverit "jättävät rauhaan". Nykyään he kyllä edelleen ovat tekemisissä mieheni kanssa, mutta minua selvästi syrjitään. Yksi ystävä yhdessä vaiheessa jopa tahallaan yritti erottaa meidät. Itse haluaisin, että olisimme muidenkin kanssa tekemisissä, kuin vain toistemme.
Eli pointtini on se, että eipä ole häävejä ystäviä nekään, jotka eivät voi hyväksyä ystävänsä elämänmuutoksia, kuten juuri sitoutumista. Luonnollistahan se on että ihminen etsii kumppanin, eivät ystävät voi kaikkia tarpeita tyydyttää. Seurustelu ei kuitenkaan sulje pois ystäviä - kunnon ystävät pysyvät mukana elämän muutoksissa!
Kyllä tää asia on just niin mustavalkoinen... ja yksinkertainen.. Ehkä nää kaverit "jätti rauhaan" teät just sen takia, että te itse ette pitäny yhteyttä ja sitoutumiseltanne ette vaan yksinkertaisesti enää osannu huomioida muita... Nää ystävät on varmaan kokenu tulleensa hylätyiksi ja hyväksikäytetyiksi... Joo ystävät hyväksyy tottakai seurustelun ja sitoutumisen, mutta ei se tarkoita sitä, että kerran pari kuukaudessa enää voidaan treffata ja vain velvollisuuden tunteesta. ja puheenaiheena vain oma mies, ja mitkään entiset omat mielenkiinnon aiheet ei enää kiinnosta vaan heistä on tullu ME... Aivanko joillaki ihmisillä lakkais oma aivotoiminta siinä vaiheessa kun aletaan seurustelemaan....
Juuri siksi asiaa täällä kysyinkin, että kehtaako ottaa yhteyttä ja nähtävästi ei siis kannata ottaa, kiitos tiedosta. Minähän sanoin, että tyhmästi tein ja kaduttaa enkä tiedä mikä siihen oli syynä. Yksi syy voi olla se, että silloisista kavereistani suurin osa kävi baareissa joka viikonloppu ja enää ei vaan jostain syystä parisuhteen aikana tehnyt yhtään mieli notkua baareissa ja vetää hirveitä kännejä. Enemmän tuli sitten oltua niiden kavereiden kanssa, jotka olivat myös parisuhteessa.
No jos mä oisin sun vanha ystävä, ni tuskin nappais kuulla susta jut nyt, ko perisuhtees on loppunu... Vai ei baarissa haluttanu enää hillua ja tää ois ollu se syy hylätä vanhat sinkkuystävät... Tuskin nää sun ystävät yötä päivää siel baareis notkuu ja sitäpaitsi onko miehet niin säälittäviä tapauksia, ettei ne osaa/halua/ käydä baareis viettämässä sosiaalista elämää ko kulta on kainalossa... Eli sulle ainut syy käydä baarissa on pillun perässä juokseminen.. Ja by the way kuka käskee vetää baaris juntti kaatokännit....
Noh käytiinhän me jonkin verran kultani kanssa baareissa eikä vedetty kaatokännejä, kun ehkä joskus. Ja kyllähän sitä välillä tuli sinkkuystävien kanssa käyty urheilemassa, katottua leffoja ja käytyä ehkä yhdellä kaljalla, mutta ei mua viikonloppusin niiden kanssa niin huvittanu lähteä baariin, kun kaikki muut joi päänsä täyteen, en mä ainakaan nauttinu olostani selvänä niiden seurassa, eikä siinä pysty kauheesti sosiaalista elämää viettämään, kun muut ovat ihan päissään. Ja kaverini kävivät oikeesti joka viikonloppu baareissa ja viikolla sitä on kaikilla sitten mukamas niin paljon kiireitä yms. ettei ehtinyt näkemään silloin pahemmin. Onpas sulla negatiivinen asenne koko aihetta kohtaa, vai yleensä miehiä kohtaan vai ootko muuten vaan kypsynyt johonkin?;)
Joo kieltämättä asenne on negatiivinen, koska mua riepoo niin hulluna tää ihmisten tekopyhä hyväksikäyttö ystävyyteen, eli ystäviä ei tarvita ko aletaan seurusteleen.. Onneksi itsellä on niin harvinainen onni ollu, et mun ystävät aattelee mun kans samalla tapaa ettei sen kullan kaa tarvi kyhnätä koko aikaa ja et omakin elämä täytyy säilyttää ja omat aivot... Tuskin nää sun kaverit niin helvetin jurrissa baarissa on, et jostain ois saanu juttukaveria ja kai sä muitaki tyyppejä ihmisten ilmoilla tunnet, ko nää sun ex lähimmät ystävät....
Toivon mukaan sait jo uusia ystäviä. Ihmisuhteissa on liikaa eroja ja pettymisiä. Mutta onneksi on myös niitä jotka nostavat muihin ajatuksiin....
Oon itte neljäkymppinen ja kovin seurallinen, ja valitetavasti tahtoo ystävät jäädä kun seurustelee. Mutta oon kyllä huomannu että ne jotka ovat todellisia ystäviä, niihin voi otta yhteyttä millon vaan, eikä tunnu siltä kun olis omaa lehmää ojasta korjaamassa. En tiedä onko näin myös miehillä mutta kyllä hädässä mun mielestä ystävä tunnetaan.