Entä sitten kun tämä kaikki aikanaan loppuu?
Useimmat meistä eivät ehkä enää koskaan tapaisi. Tämä palstalla eläminen on ollut kuitenkin yhteinen kokemus. Mutta ehkäpä vuosien kuluttua, kun aika on sopivasti hämärtänyt väittelyiden katkerat muistot. Kun aika on kullannut kaiken sen kauniin ja merkityksellisen mikä sai meidät syttymään.
Silloin me saattaisimme kokoontua yhteen lyhyeksi hetkeksi. Aivan samoin kuin toiset menevät luokkakokouksiin, kokeakseen miltä tuntuu istua vanhassa pulpetissa.
Menisimme sinne samalla paikalle, mistä kaikki aikoinaan alkoi. Silloin me viimeisen kerran laittaisimme tutut nimimerkit ruudulle. Sanoisimme ne lauseet toisillemme, jotka joskus jäivät lausumatta. Muistelisimme poissa olevia, miettisimme missä he nyt ovat ja mitä heille kuuluisi
Ehkä silloin, viimeistään silloin, olisimme valmiit myöntämään. Että meidän kaikkien keskuudessa vallitsi aikoinaan sanaton ennakkoluulo, kaikkia yhdistävä salainen vakaumus, että elämä sellaisena kuin me sen täällä näimme, olikin vain pelkkä vääristynyt peilikuva todellisuudesta. Ja sen merkitys meille, oli vain yhdistää.
Katsoisimme silloin toisiamme viimeisen kerran ja hyvästelisimme, ja ehkä lupaisimme pitää yhteyttä. Painaisimme virtuaalipeukaloitamme yhteen, valan merkiksi, jonka pitäisi sitoa meidät muistamaan. Kuitenkin sisimmässämme tietäisimme, ettei se tulisi olemaan helppoa.
Vuosia myöhemmin kirjautuessamme verkkopankin sivuilta pois, ohimennen vilkaisemme tyhjää galleriasivua, joka ei ole päivittynyt vuosiin, sen jälkeen onkin aika unohtaa…Vai onko?
Sitten joskus..
23
1861
Vastaukset
- animattiN
jumala sentään kun tuli haikea olo. Ei kait tää nyt viellä poispyyhiydy koko palsta tai siis hiljene. Niin ja pelittääks tää taas kunnolla. Toi chatti on meinaan joskus niin nopeatempoista jutteluu ettei meikäläinen meinaa pysyy peräs. ;)
Ei saa vielä tuntea haikeutta eikä ikävää. Sen aika on ehkä sitten joskus, jos silloinkaan. Joskus sitä tulee pysähdyttyä ja mietittyä kuinka tästä eteenpäin.
- kahjovaakutin
itse en ketään kaipaa kovin kauaa, en livessä enkä palstoilla. Tietysti tulee ajatelleeksi ja joskus tehdään avauksia tyyliin ”missä se ja se on”, mutta ei sen enempää. Tällä vanhalla kaartilla on yhteisiä muistoja palsta-ajoilta, mutta ne ovat vain palstakirjoittelua, ei muuta. Jos olisin lähtenyt mailituttavuuksiin, ehkä ajattelisin asiaa henkilökohtaisemmalla tasolla, mutta nyt en. Palstat elävät omaa elämäänsä, kirjoittajia tulee ja menee, ja jos ei tule niin palsta kuihtuu ja porukka menee muualle. Ei sen kummempaa dramatiikkaa. Sitä en kiellä etteikö olisi kirjoittajia jotka jäävät mieleen suoruutensa, äkkipikaisuutensa, huumorinsa, lempeytensä, ytimekkyytensä tai minkä tahansa ansiosta.
Joskus mietin sitä mitä palstoillakin on usein pohdittu, mikä saa kirjoittamaan ja pitämään tietyn joukon yhdessä. Onko se tarve saada hyväksyntää, kuulua johonkin ”joukkoon”, vai tuottaa muille hyvää mieltä, saada vastakaikua ajatuksilleen vai mitä?- Hedis pp
*kysyy haikeena*
Minun tulisi sinua kovin ikävä..... - kahjovaakutin
Hedis pp kirjoitti:
*kysyy haikeena*
Minun tulisi sinua kovin ikävä.....en puhu yhden ihmisen hyväksynnästä, vaan hyväksynnästä yhteisöön, tiettyyn kirjoittajien joukkoon.
Tietysti hyväksyn sinut kalsareilla ja ilman (löysitkö ne jo?). Virtuaali-ikävä ei käsittääkseni kestä kovin kauaa, ainakaan omalla kohdallani, enkä usko että sinäkään kovin pitkään haikailisit. Mukava kuitenkin kuulla että joku ikävöi :))) Kyllä mäkin sua ihan vähän *myöntää pitkin hampain* - Hedis pp
kahjovaakutin kirjoitti:
en puhu yhden ihmisen hyväksynnästä, vaan hyväksynnästä yhteisöön, tiettyyn kirjoittajien joukkoon.
Tietysti hyväksyn sinut kalsareilla ja ilman (löysitkö ne jo?). Virtuaali-ikävä ei käsittääkseni kestä kovin kauaa, ainakaan omalla kohdallani, enkä usko että sinäkään kovin pitkään haikailisit. Mukava kuitenkin kuulla että joku ikävöi :))) Kyllä mäkin sua ihan vähän *myöntää pitkin hampain*Katsos kun tiedät että pidän sinusta niin sinunkin on helppo pitää minusta vähäsen, ja kun olen vielä niin helppo tapauskin.
Niksinurkassa on kalsaritietämystä. - kahjovaakutin
Hedis pp kirjoitti:
Katsos kun tiedät että pidän sinusta niin sinunkin on helppo pitää minusta vähäsen, ja kun olen vielä niin helppo tapauskin.
Niksinurkassa on kalsaritietämystä.vai helppo tapaus? En ole varma olenko tyytyväinen vai enkö. Olen vastannut kysymykseesi kalsareista, siis kysymystä ei ollut mutta vastasin siihen miksi sitä ei ollut.
- Hedis ekk
kahjovaakutin kirjoitti:
vai helppo tapaus? En ole varma olenko tyytyväinen vai enkö. Olen vastannut kysymykseesi kalsareista, siis kysymystä ei ollut mutta vastasin siihen miksi sitä ei ollut.
siis kysymys mistä loppuviimeksi on kysymys.
Kun en oikein keksi, kysypä sinä minulta jotain. - kahjovaakutin
Hedis ekk kirjoitti:
siis kysymys mistä loppuviimeksi on kysymys.
Kun en oikein keksi, kysypä sinä minulta jotain.että kuka kalsarit vei? Vitsivitsi, en tietenkään kysy sellaista koska tiedän jo. Kysyn siis, mikä olisi sellainen asia mitä sinun olisi vaikea kestää? Elämä tuo joskus lähes kestämättömiä murheita, mutta niiden yli kuitenkin päästään. Mikä olisi sellainen, jonka yli sinun olisi vaikeinta päästä? *henkevänä*
- Hedis pp
kahjovaakutin kirjoitti:
että kuka kalsarit vei? Vitsivitsi, en tietenkään kysy sellaista koska tiedän jo. Kysyn siis, mikä olisi sellainen asia mitä sinun olisi vaikea kestää? Elämä tuo joskus lähes kestämättömiä murheita, mutta niiden yli kuitenkin päästään. Mikä olisi sellainen, jonka yli sinun olisi vaikeinta päästä? *henkevänä*
läheiselle satuva ikävä asia tulee ensimmäiseksi mieleen.
Ehkä tämä täällä kirjoitteleminen tarjoilee meille ihastuttavaa vaihtelua. Me nauramme, kisailemme ja välillä käymme nokkapokkaa. Tämä on kuin laiva joka ei koskaan saavu satamaan, emme edes sitä tosissamme toivoisikaan. Kyllä tässä kaikessa täällä on jotain taikaa.
Vaikka itse et ketään kaipaisi, niin ehkä joku kaipaa sinua.- kahjovaakutin
Waffen-ss kirjoitti:
Ehkä tämä täällä kirjoitteleminen tarjoilee meille ihastuttavaa vaihtelua. Me nauramme, kisailemme ja välillä käymme nokkapokkaa. Tämä on kuin laiva joka ei koskaan saavu satamaan, emme edes sitä tosissamme toivoisikaan. Kyllä tässä kaikessa täällä on jotain taikaa.
Vaikka itse et ketään kaipaisi, niin ehkä joku kaipaa sinua.aloin tuntemaan syyllisyyttä. :(
En kerta kaikkiaan ole sen tyyppinen ihminen, joka kaipaisi ketään kovin pitkään. Livessä minulla on ystäviä, jotka ikävöivät jo etukäteen, jos joku on lähdössä matkoille tms. En osaa ajatella asiaa niin, ehkä sen takia että viihdyn yksin ja tarvitsen aika paljon yksinoloa. Mutta tuo mitä sanoit, että ehkä joku kaipaa minua, se pysäytti. :)))
- Kuunkulkija-
tuo artikkelisi. Vaikka virtuaalisekoilu ei ole minulle kaikki elämä olen muodostanut päässäni jokaisesta nimimerkistä lihaa ja ystävällisyyttä olevan yksilön joiden kanssa on ollut erittäinkin hassun hauskaa ja antoisaa vaihtaa ajatuksia vaikka petäjänkuoresta siihen mitä noita saa tai ei saa tehdä ja saako tehdä vappuna vai vaan juhannuksena.
Reaalissahan minäkin olen samanlainen kuin täällä; hullu, joten virtuaali ja todellisuus eivät sekoitu vaan ovat yhtä.
Mennään vaan kahville tai bisselle.- tapatoimittaja
ja millaisen kuvan olet sitte meikäläisestä muodostanut? *kaivaa nyrkkeilyhanskat*
- Kuunkulkija-
tapatoimittaja kirjoitti:
ja millaisen kuvan olet sitte meikäläisestä muodostanut? *kaivaa nyrkkeilyhanskat*
parhaimmasta paikasta Suomea. Sanot suoraan mitä ajattelet ja jos joku ei ole samaa mieltä niin näytät kuinka pitkälle harrastuksesi on edennyt. Näin ovat myös hävinneet kuvioista useimmat miehet elämässäsi mutta elätät yhä haavetta sen oikean löytämisestä vaikka olet naimisissa yhden kanssa. Saavutat tavoitteesi paremmin kun et huitaise miehenketkulaehdokkaita niin kovaa. Sinulla on tiedossasi eräs, ristiverinen, mutta auranne eivät kohtaa kosket harrasta maanviljelystä vaan viihdyt salilla turhan usein. Mikäli opettelisit ajamaan traktoria niin kuin Juha Kankkunen tai Marcus Grönholm avautuisi sinulle maat ja taivaat elämässäsi, lähinnä kuitenkin maat.
Osuiko lähelle? - tapatoimittaja
Kuunkulkija- kirjoitti:
parhaimmasta paikasta Suomea. Sanot suoraan mitä ajattelet ja jos joku ei ole samaa mieltä niin näytät kuinka pitkälle harrastuksesi on edennyt. Näin ovat myös hävinneet kuvioista useimmat miehet elämässäsi mutta elätät yhä haavetta sen oikean löytämisestä vaikka olet naimisissa yhden kanssa. Saavutat tavoitteesi paremmin kun et huitaise miehenketkulaehdokkaita niin kovaa. Sinulla on tiedossasi eräs, ristiverinen, mutta auranne eivät kohtaa kosket harrasta maanviljelystä vaan viihdyt salilla turhan usein. Mikäli opettelisit ajamaan traktoria niin kuin Juha Kankkunen tai Marcus Grönholm avautuisi sinulle maat ja taivaat elämässäsi, lähinnä kuitenkin maat.
Osuiko lähelle?noin se taitaa olla. Sitä ei aina huomaa miten kovaa huitaisee. Johtuukohan tästä nyrkkeilyharrastuksesta, että yopollo pakenee aina kun näkee meikäläisen? Nyt ymmärrän häntä.
*lähtee lainaamaan traktoria* - Puhurix
Jokaisella nimimerkillä on mun päässä oleva olemus. Jopa pukeutmistyylin näen silmissäni.
- VanhaVakkari
Lukiessani kirjoitelmaasi tuli kummallinen tunne, että kaikki mitä täällä vuosien saatossa on kirjoiteltu, on ollut sinulle henki ja elämä, josta et olisi valmis luopumaan?
Itse aikoinani kirjoittelin palstoille enemmänkin, nykyisin en juurikaan kirjoittele, poikkean vain toisinaan lukemaan. Tämä surumielinen "pelkokertoimesi" sai nyt kuitenkin heittämään muutaman sanan näkyville.
Minulle henkilökohtaisesti on tullut toisenlaisia haasteita elämässä ja palstaelämä on väistynyt syrjään vähemmän tärkeänä asiana.
Joskus vaan on aika siirtyä tasolta toiselle, mennä eteenpäin niinkuin kaikessa muussakin tässä elämässä. Ymmärrän määrätynlaisen haikeuden asioiden loppumiselle normaalielämässä mutta virtuaalielämä ei sellaista tunnetta ole minulle jättänyt, tämä on ollut ainoastaan eräänlaista kevyttä "viihdettä".
Ja nuo tyhjät "galleriasivut", tuskin ne tyhjinä pysyvät tässä nopeasyklisessä ajassa odottamassa entistä. Aina tulee uutta entisen tilalle, kirjoittajat ja aiheet muuttuvat, ihmiset muuttuvat ja tyylit vaihtuvat. Se vaan ei enää sinua "vanhaa konkaria" sykähdytä? Ehkä se saa sinut tuntemaan jonkinlaista luopumisen tuskaa? Se vaan on niin, että siihen ajatukseen on totuttava, että "aika entinen ei koskaan enää palaa"....... mutta onko sen aiheellista palatakaan?Suonet anteeksi tämän ohuen ja sisällöltään haikailevan käsikirjoituksen jonka näin pyhäinmiesten päivänä olen luonut. Mutta sanottakoon tässä yhteydessä, kun avaus kerta sai sinut kysymään. Että olen tutkinut itseäni sillä tavoin rehellisesti, etten ole sitä tehnyt aikaisemmin, ja tuskinpa tulen koskaan tekemäänkään. Kysyin itseltäni olenko haikailemassa kirjoitusten perään, vai niiden ihmisten, joihin olen täällä vuosin aikana törmännyt.
Vastaan molempiin rehellisesti kyllä. Minulle tämä aika täällä on antanut valtavasti. Olen sen verran kuitenkin ylpeä, että olen pystynyt pitämään itseni kurissa, enkä ole täysin antautunut tämän virtuaalin vietäväksi. Minulla riittää haasteita normaalielämässä ylinkyllin ja tämä täällä kirjoittelu on vain ohut siivu elämästäni.
Mutta joku sinuakin kosketti kirjoituksessani, tämä taas antaa uskoa siihen, ettei pohdintani avauksessa liennyt aivan turha. En nähtävästi ole yksin.
- miitti-ihmisiä
joten tuskin tulisin mukaan mihinkään. Tää on vain juttufoorumi, kaikille avoin.
- kuin ananassäilyke:)
Radio soitteli biisiä, jossa solisti anoo "jätä mut" ja hyvä säe siinä oli myös "niin kauan odottanut oon että pääsisin sua kaipaamaan.."
Tässä tarinassa on jotain samaa, kaunista silti. - Puhurix
Ensinnäkin sä kirjoitat tosi kauniisti ja haikeasti. Sit mä aloin miettimään, mitä mä olen täältä oikeesti saanu ihan mun reaalielämään. Mä en ole yhdellekään ystävälleni tai läheiselleni kertonu näistä palstaseikkailuista. Kukaan mun tuttu ei tiedä mun nikkiä. Mä myös vältän aiheita, josta mut vois joku reaalissa tunnistaa. Tämä siksi, että täällä voin "puhua" asioista, joista en puhuisi reaaliystävilleni tai reaaliläheisilleni. Monesta palstan ihmisestä on tullu mulle tietyllä tavalla ystävä. Ja yleensä tämä palstaystävä ei petä eikä voi puhua selän takana. Täällä on ainoastaan yksi, jonka kanssa en suostu keskustelemaan ja hän ei varmasti itse sitä edes tiedä, koska emme ole riidelleet. Annan hänen olla omassa rauhassaan ja näin on hyvä. Kiitos myös sinulle siitä, että olet osa laiffikansaa.
- hurlumi
täällä ihan kivoja tyyppejä on oppinut tuntemaan ja aika ajoin huomaa miettivänsä, mitähän kuuluu sillekin kirjoittajalle, jota ei aikoihin ole näkyillyt. Mutta virtuaalia yhtä kaikki ja tuo anonyymius ehkä vaikuttaa vielä enemmän siihen, ettei kaipaus kovin pysyväistä olisi. Se on vähän miin kuin reaalissakin; ei kannata liikaa miettiä tulevaa, vaan elää tässä hetkessä näissä ihmisuhteitten ryteikössä. Ainoa asia, mikä on selvää, että elämäntilanteet ja ihmissuhteetkin eivät ole vakio vaan saattavat muuttua. Ja sitten elellään taas sen uuden tilanteen mukaisesti.
Ok; kyllä sua tulis pikkasen ikävä.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta643315Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433127- 432508
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1112406- 311933
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271820- 481626
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851435- 391300
- 821169