Tapasin miehen, joka vei jalat altani. Olen hitaasti syttyvää tyyppiä, joten en "noin vain" haksahda kehen tahansa. Tämä tuntui hyvältä alusta asti. Ainut "haittapuoli" oli miehen satunnaisesti pitkä työmatka, jolloin hän usein jäi vanhempiensa luo yöksi jolloin työmatka lyheni jonkin verran. Usein tuli myös tilanteita joissa hänen piti yhtäkkiä lähteä vanhempiensa luo. Tekemään putkitöitä, huoltamaan traktoria, kuljettamaan veljeään ym. ym. Hän vietti puolet meidän yhteisestä ajasta lapsuudenkodissaan. Kerran kysyin siitä häneltä ihmetellen, miten hän viihtyy niin hyvin vanhempiensa luona, viettää huvikseen aikaansa siellä, yöpyy jne. - mies sai kohtauksen, hän raivostui minulle. Sen koommin en asiasta maininnut.
Kunnes kyllästyin ja pistin koko homman poikki. Mitä tästä pitäisi ajatella..? Olisiko minun pitänyht kilpailla miehen menneisyyden hahmojen kanssa loppuelämäni? (Olemme 28 vuotaita.)
Kunnes kyllästyin ja pistin koko homman poikki. Mitä tästä pitäisi ajatella..? Olisiko minun pitänyht kilpailla miehen menneisyyden hahmojen kanssa loppuelämäni? (Olemme 28 vuotaita.)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sillä miehellä ei ole vielä napanuora katkennut. Tai sitten naapurimaatilan tytär on mielessä.
Kyseessä ei siis ole mikään muu "intressi" vanhempien luona kuin vanhemmat ja muut sisarukset. Asuvat keskellä-ei-mitään ja mies todella oli tosissaan mukana suhteessa. Tuo napanuoran katkeaminen tuskin tulee tapahtumaan.. koskaan..
täytyy vähän ihmetellä tätä nykyajan touhua, kun hyvät välit omaan perheeseen on suuri miinus tai peräti ongelma toiselle...
Jos mies asuu omillaan, maksaa laskunsa yksin, siivoaa kämppänsä yksin, käy töissä, tekee ruokansa yksin, pesee pyykit yksin ja käy sitten vanhemmillaan auttamassa vanhempiaan arkipäivän töissä (ja vielä ilmeisesti kyseessä on maatila!?) ja siinä samalla moikkaa sisaruksiaan niin en sanoisi, että hänellä ei ole napanuora katkennut, vaan hänellä on hyvät välit perheeseensä ja on muutenkin hyväluontoinen koska haluaa vanhempiaan auttaa!
Aika outo suhtautuminen sinulla. Ehkäpä et itse ole saanut lapsena vanhemmiltasi tarpeeksi rakkautta...
"täytyy vähän ihmetellä tätä nykyajan touhua, kun hyvät välit omaan perheeseen on suuri miinus tai peräti ongelma toiselle..."
Ei missään nimessä näin! Haluan ja toivon, että tulevalla puolisollani on yhtä hyvät ja mutkattomat välit lapsuuden perheensä ja sisarustensa kanssa kuin itsellänikin on.
"Jos mies asuu omillaan, maksaa laskunsa yksin, siivoaa kämppänsä yksin, käy töissä, tekee ruokansa yksin, pesee pyykit yksin ja käy sitten vanhemmillaan auttamassa vanhempiaan arkipäivän töissä (ja vielä ilmeisesti kyseessä on maatila!?) ja siinä samalla moikkaa sisaruksiaan niin en sanoisi, että hänellä ei ole napanuora katkennut"
Näköjään se että asuu omillaan jne. ei vielä tarkoita sitä, että on itsenäinen, autonominen ihminen. Valitettavasti. En tietenkään ihmettele tai paheksu normaalia kanssakäymistä, mutta eikö olekin hieman erikoista jos aikuinen lähes 3-kymppinen mies käy "muuten vaan" (kyseessä ei siis ole maatila) vanhemmillaan nukkumassa / hengailemassa / höpöttelemässä säännöllisesti monta kertaa viikossa ja viettää usein viikonloputkin lapsuuden kodissaan vaikka vaihtoehtokin olisi olemassa (OMA koti). JA etenkin kun on juuri tavannut (omien sanojensa mukaan) naisen, jonka kanssa voisi kuvitella viettävänsä loppuelämänsä.
Jos yhteinen aikamme rajoittuu siihen, milloin miehellä ei ole pakottavaa tarvetta lähteä äidin ja isän luo (esim. lamppua vaihtamaan...) niin minä en aikuisena ihmisenä näe pakottavaa tarvettaa jäädä sellaista aikaa odottamaan.
Noh, tarkennuksesi jälkeen en ihmettele ongelmaasi! Etenkin jos olette juuri tavanneet ja tulisi olla pilvilinnoissa ja pitäisi haluta olla toisen kanssa joka hetki... Ehkäpä hän ei sitten vain ole niin ihastunut sinuun, että ohittaisit hänen perhettään missään tapauksessa...
Jos aikuinen mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan äitinsä kanssa. Ilmiselvästi napanuora ei ole katkennut. Peräkammarin pojat taas asia erikseen. Näitä nössiköitä ei edes naiset kiinnosta.
Tunnen pari peräkammarinpoitsua. Borno kiinnostaa mut siihen se jää.
Mitähän tälle aloittajalle kuuluu nyt? Varmaan meni yhteen miehen kanssa jonka välit kotiväkeen olivat kylmät ja paskaiset. Sen vuoden kahden jonka oli yhdessä aloittajan kanssa marinoituivat samassa kaksiossa tiiviisti kuin kapakalat.
No nyt aloittaja on sitten jo 45. Revästä on tullut muutama kakara ja se on ihan pilalla, vartalo ruma ja elähtänyt, koko nainen vanhennut, epäkelpo.. revä holo ja revähtänyt kuin viiden leivän uuni. Ulkonäkö jotain bläääh-yök akselilla ja tietysti kolmen lapsen yh.
Eli hienoisti meni, hahahaha!
Ja miehet sitten haluaa pilata naisensa lapsilla 🤔 Miksi siis hankkia lapsia? Sieltä reiästä se olet sinäkin tullut ja äitisi on itsensä takiasi pilannut. 😵
Teit oikein. Ei tuommoinen mammanpoika seurustella osaa. Eikä osaa sanoa myöskään ei.
Hyvä sinä 💪
Mullakin on hyvät välit vanhempiini ja siskoon, mutta on mulla oma elämäkin. Ja heillä oma.
Isä taas oli tuollainen, ettei osannut katkaista napanuoraansa. Sitten koko perhe aina ampautui auttamaan hänen vanhempiaan ties missä, välillä tuntui, että se oli tekaistuakin.
Isovanhempien kuolemat oli isälle kova paikka, tais ukkopaha lannistua siihen paikkaan...🙄
Jotenkin jotkut ei pääse irtautumaan vsnhemmistaan ja sisaruksista. Ja mä luulen, että sitten identiteetti rakentuu siihen ympäristöön vaan. Saatetaan asua erillään, mutta silti rlämä pyörii heidän kauttaan. Alkoholistiperheet voi esimerkiksi olla tiiviitä, kun lapsena on tuettu toisia ja yhdessä pidetty kulissia, niin siihen kasvaa kiinni... noin esimerkkinä.
Kyllähän isälle itselleen tää on ollut pahin rasti...mutsikin siitä kai vähän kärsinyt, eniten nytten, kun on isänraasu vähän siinä kiukkuamassa mukana. Mutta eipä näitä ennen mietitty. Koitettiin vaan selvitä... ehkä nykyihmiset on fiksumpia ja osaisivat vähän katsella miten se elämä rakentuu...🤔
Suoraan sanoen; mä en ymmärrä mikä se probleema oli? Nähdäkseni mies oli omillaan toimeentuleva ja keikkatöitä tekevä. Kai sitä joainen yöpyy lähempänä työpaikaansa (jos päivittäin käy töissä samassa paikassa) kuin sahaa edestakaisin; töihin ja kotiin?
Ei ole katkaissut napanuoraansa... minusta hän oli itsenäinen ihminen ja teki omat ratkaisunsa; käytännön syistä, nähdäkseni.
Naisen omistushalu minusta oli; kertomuksen mukaan lähes läheisriippuvaisuutta.
Nainen kertoo miehen viettäneen aikaansa sukulaistensa kanssa lähes puolet siiä ajasta jonka olsiivat voineet olla yhdessä kahdestaan.
No, mä ymmärrän kyllä ett saattaa kaivata ja olla hieman mustasukkainenkin, jos toisella on niin lämpimät välit sukulaisiinsa.
Nainen itse kertoi jo syitäkin; mies yöpyy vanhempiensa/ sukulaistensa luona, jos työmatka lyhenee. (vaikka on omakin asunto) Maksaa/korvaa näin saamaansa kortteeria tekemällä vastapalveluksia auttajilleen/sukulaisilleen.
Noin se homma toimii kun klaani/sukulaisuus on se todellinen sosiaaliturva, (huonoinakin hetkinä) toisilleen.
Klaani kasvaa parisuhteiden ja avo/aviliittojen kautta, sillä ne puolisot tulevat ilman muuta otetuksi siihen samaan sosiaaliturvaan; eli sukuun kuuluvaksi ja lisäksi lapset.
Kaikki yhden ja yksi kaiien puolesta; kuten muskettisotureissa.
Voi olla ettei ulkopuolinen oikein ymmärrä jos ei ole tottunut saman kaltaiseen
toimintaan. Nytkyään kun kaikki hakee vain omaa etuaan ja suku sekä sukupolvetkin ovat eri maakunnissa penissä omissa asunnoissaan. Vierailutkin joskus satunnaisia tapaamisia,,, ei yksiöihin oikein voi montaa ihmistä kutsua; samaan aikaan.
Minunkin ydinperheeseen matriarkan ja patriarkan lisäksi kuuluu meitä 19kpl muita... siis lapset puolisoineen ja lapsenlapset mukaan lukien. ja tässä on vasta ydinperheeni, sitt tulee vielä sedät ja tädit ja serkut. Kaikki jelpataan toisiamme tarpeen vaatiessa. Me kutsutaan sitä yhteisöllisyydeksi. Veri on vettä sakeampaa, mutt se myös velvoittaa...
Aikanaan mies olisi varmaan esitellyt naisen koko suvulleen tulevana vaimonaan silloin, kun suhde olisi kasvanut jo lähelle kosintaa; mutt tämähän suhde päättyi jo!
trollikka
"mutt tämähän suhde päättyi jo!"
Eilen päättyi tämä suhde.
Kertoisitko hiukan noista n. 14 vuodesta tuossa välissä, sillä tuo aloitushan on sinkkupalstalle tehty jo; Dreamer_04.11.2006 21:34.
Missä kohtaa sä kuitenkin menit katsomaan ... unelmiasi 14 vuoden ajaksi?
Tuskin jaksoit roikkua on -off suhteessa vuosikausia?
Aloituksen mukaan ainakin se olit sinä; joka jätit silloin hyvästit miehelle!
Miks mulle tulee mieleen, ett sä ainoastaan trollailet, etkä ole Dreamer.
trollikka
"Kerran kysyin siitä häneltä ihmetellen, miten hän viihtyy niin hyvin vanhempiensa luona, viettää huvikseen aikaansa siellä, yöpyy jne. - mies sai kohtauksen, hän raivostui minulle. Sen koommin en asiasta maininnut."
No en oikeastaan miettisi, että onko mies kiinni vanhemmissaan vai ei. Jos mies saa raivokohtauksen tuollaisesta kysymyksestä, niin ei hän ole terve, olettaen tietysti, että olet asiallisesti kysynyt syyttelemättä tai pilkkaamatta.
No; oliko se tosissaan raivokohtaus, vai värittikö Dreamer sitä mielessään niin?
Kyllä mä vastaavassa tilanteessa kiihtyneenä yrittäisin selittää sitä "ns. viihtyvyyttä", se kun on vastavuoroisuutta, saamisistani... eli;
"Kaikki me jelpataan toisiamme tarpeen vaatiessa. Me kutsutaan sitä yhteisöllisyydeksi. Veri on vettä sakeampaa, mutt se myös velvoittaa..."
Mä mielestäni selitin kuinka mä koen asian jo aikaisemmin, tässä ketjussa.
Saatan olla täysin väärässäkin, tämän täällä kerrotun asian pohjalta, koska tiedot on kuitenkin aika suppeat!
trollikka